Parisuhteessa olevat introvertit

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 22:56"]Missä olet tavannut kumppanisi? Onko hän myös introvertti? Minkälainen parisuhteenne on?

Minua pelottaa etten ikinä löydä ketään, joka ymmärtää minua :( Olen vasta 25v, mutta en koskaan ole seurustellut. Mulla on kyllä suht paljonkin kavereita ja tuttuja, mutta viihdyn myös todella hyvin yksin. Olen tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin, se nyt on ensimmäinen este ja toinen se, että vaikea kuvitella kenenkään ymmärtävän/haluavan jakaa tällaista arkea kanssani, kun hyvien ystävienkin on välillä luonnettani vaikea ymmärtää. Elän siis tosi rutiininomaista elämää ja stressaannun helposti kaikesta uudesta tai spontaanista - oikeastaan kaikesta, mihin en voi varautua. Lisäksi olen erityisherkkä: mietin ja kiinnitän hirveästi huomiota kaikkiin turhiinkin asioihin ja omaan aika huonon itsetunnon, olen tosi varautunut uusissa tilanteissa. Tuntuu pahalta, kun kaikki muille arkiset ja normaalit asiat on mulle välillä ihan ylitsepääsemättömiä.
[/quote]
Kuulostaa meitsiltä hyvin pitkälle. Huonoa itsetuntoa ja introvertti luonne(tykkään pienemmissä porukoissa liikkua tai kahdestaan ystävän kanssa). Ja sinkkuna ollaan, kun ei aloitetta uskalla usein tehdä. Toivon ja uskon naistenkin lähestyvän rohkeasti mieskanditaatteja muuallakin kuin baareissa. :) Joten uskon 100% varmuudella sanoa, että tuolla on olemassa kaltaisiasi tai miehiä, joita nuo piirteet eivät haittaa.
M21(-93) kiltti , rehellinen, "fiksu" ja uskollinen ihmissuhteissa (hyvät ystävät sanovat näin ja punastun kun kuulen noi kuvaukset :$)

Minä ääri-introvertti löysin vasta lähemmäs nelikymppisenä miehen, ja sen löysin töistä it-alalta. Toinen introvertti nörtti :) 

Nuorempana oli joitain parisuhdesäätöjä baarissa humalassa tavattujen miesten kanssa. Mutta koska olen kännissä kuin eri ihminen, kaikkia halaileva avoin hölöttäjä, niin miehet jotenkin pettyivät aina kun kohtasivat todellisen selväpäisen minäni, joka on rauhallinen, hiljainen, tilaa ja yksinäisyyttä kaipaava. He pitivät vain siitä känniminästä, ei todellisesti minästäni. 

Introvertti täällä. Tapasin mieheni yhteisten tuttujen kautta. Mieheni ei ole introvertti, oikeastaan päinvastoin. Minä olen kotihiiri, vihaan viettää aikaa kavereideni kanssa, se on vittumaista ja hengästyttävää.
Mielipuuhani on olla kotona näpertämässä, lukemassa, omassa rauhassa.
Toki mieheni kanssa ollaan melkein koko ajan yhdessä kun yhdessä asutaankin, ja se on aivan ihanaa. Hellyyttä, syvällisiä keskusteluja ja rakkautta. Ainoa ihminen perheeni lisäksi, kenen seuraa kestän ja haluan.
Tavallaan unelmoin elämästä, jossa elän yksin ja vapaasti, rakastan omaa seuraani. En tunne yksinäisyyttä, en ole koskaan tuntenut. On ollut kausia etenkin teininä, kun elämässäni ei ollut ystäviä, ei ketään perheeni lisäksi, ja vanhempani pelkäsivät minun masentuvan yksinäisyydestä. Ehei. Rakastan sitä.

Tulet varmasti löytämään jonkun, älä siitä huoli. Kuulostat vähän minulta, rakastan rutiineja ja ahdistun, jos en tiedä mitä seuraavaksi tai huomenna tapahtuu. Hyvin herkkä olen myös.

Voi vitsi, unelmieni naisystävä olisikin juuri kiltihkö, introvertti tyyppinen ja keskusteluun kykenevä nainen, joka arvostaa sekä uraansa/alaansa että omaa aikaansa ja itseään niin kuin myös minua: hyväksyen minun hyvät puolet ja viat kuten minä hänen. No, kesä on tuloillaan ja aikaa yliopiston rumbasta lähteä ihmisten ilmoille useammin :D
M21(-93)

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:51"]Joo, eipä mua nyt yksittäisen ihmisen mielipide hirveesti hetkauta mutta aloin vaan miettiä, että ei kai kaikki tuntemattomat ihmiset ajattele minusta noin ja sen takia eivät lähesty ... AP
[/quote]

Kukaan ei voi lukea ajatuksiasi. Jos vaikutat ja käyttäydyt kuin tyly vittupää, sinua pidetään sellaisena.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:04"]

Isoin ongelmasi on huono itsetunto ei introverttius.

[/quote]

Ei naiselle huono itsetunto ole ongelma tai syy siihen miksei pääse parisuhteeseen.

Baarissa. On myös introvertti. Itse pälpätän humalassa, joten se hoiti tutustumisasian. Nykyisin ei tuo juominen innosta, joten ollaan hiljaksiin vain. Onnellista on, ja pitkä suhde. Yksi lapsi, josta tuli (ylläri) introvertti siitäkin.

Baarissa. Minusta on ihan mukavaa olla ihmisten ilmoilla joskus. Meitä yhdistää rakkaus luontoon ja rauhaan. Se selvisi jutellessa aika nopeasti. Minä en pelkää tai inhoa ihmisiä, en vain jaksa hälinää kovin usein. Mutta joskus pitää käydä lataamassa akkuja, niin sitten taas huomaa, että omissa oloissa on kivaa. Meillä on kaksi lasta, joista toinen on erittäin sosiaalinen ja toinen ei. 

Niimpä. Miesystävä on diplomi-insinööri ja introvertti. Itse olen hitusen sosiaalisempi introvertti. Voisin sanoa, että nautin suuresti, kun mies on rauhallinen, pohtii asiansa etukäteen ja ei vouhota/touhota. Kiva puuhailla askareita välillä erikseen ja välillä yhdessä. Kumpikin selviää ns.  'yksin' eli ei tarvitse olla seuraneitinä aikuiselle ihmiselle joka paikassa. Kumpikaan meistä ei juuri kaipaa meluisia juhlia, edustamista tai muuta sosiaalista kekkuloimista oma piirin ulkopuolella - kivempi vaellella yhdessä vaikka luonnossa tai käydä kalassa.

Tapasin nyk. miesystäväni exäni kautta. Jep. Draaman saattelemana laitoimme hynttyyt yhteen ja onnellisesti oltu 2,5v yhdessä. Hän on hyvin ekstrovertti. Helpoimmin lähestyttävä ja mahtavin tarinan kertoja, kenet olen koskaan tavannut. Siksi häneen oli helppo rakastua ja tutustua.

Olen introvertti mutta tuolloin oli laajemmat kaveripiirit. Nykyään ei, ei haittaa :-D

Onnellinen kahden introvertin avioliitto, matkaa takana 12 vuotta. Puuhastellaan yhdessä, pääasiassa kotona mutta myös mökillä, vaelluksella ym reissuissa. Kumpikaan ei oikein jaksa ihmisiä. Kummankin perhettä ja muutamaa ystävää tavataan, pääasiassa toista introverttipariskuntaa. Ei olla somessa, joten sosiaalisia paineita ei ole. Me tavattiin aikanaan töissä, eikä muualla oltaisi kyllä tavattukaan, sen verran omissa oloissa viihdytään kumpikin. Meillä on yksi lapsi, teini edellisestä liitostani. En olisi voinut kuvitellakaan enempää lapsia. Nykyään on jo ihanan rauhallista. Nelikymppiset edessä. Suunnitellaan karkaamista.