Parisuhteessa olevat introvertit

Kirjoitat vähän niin kuin olisi hirveän harvinaista olla introvertti. Mikset löytäisi ketään joka ymmärtää sinua? Ihmisillä on paljon kummempiakin ominaisuuksia kuin intraversio.

Olen 25v. Sattumalta kesällä humalassa ulkona satuttiin samaan porukkaan ja siitä sitten se lähti. Ainoa mies, joka ei ole kysellyt miksi olen niin hiljainen tai valittanut siitä, jos en jaksa koko ajan puhua. Ei mies ole introvertti, mutta tykkää pelata ja katsoa leffoja ja ollaan paljon kotona erikseen, mutta myös yhdessä. Miehen kanssa en ole enää ujo ja saatetaan tuntejakin jutella jostain ja olla sitten taas pitkään hiljaa. 

Isoin ongelmasi on huono itsetunto ei introverttius.

No ei kai se hirveän harvinaista ole, mutta esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni en muita ole huomannut. Olen pienestä pitäen kokenut itseni kaikessa vähän ulkopuoliseksi, vaikka kavereita siis aina kuitenkin on ollut. Tuntuu, että on niin erilainen ajatusmaailma kuin muilla... AP

Netissä. On introvertti. Normaali, hän on ainut ihminen joka antaa minulle voimaa sen viemisen sijaan. Helposti löytää kun vaan uskaltaa luottaa vieraaseen!

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:02"]Olen 25v. Sattumalta kesällä humalassa ulkona satuttiin samaan porukkaan ja siitä sitten se lähti. Ainoa mies, joka ei ole kysellyt miksi olen niin hiljainen tai valittanut siitä, jos en jaksa koko ajan puhua. Ei mies ole introvertti, mutta tykkää pelata ja katsoa leffoja ja ollaan paljon kotona erikseen, mutta myös yhdessä. Miehen kanssa en ole enää ujo ja saatetaan tuntejakin jutella jostain ja olla sitten taas pitkään hiljaa. 
[/quote]

Tämähän oli suoraan kuin omasta elämästäni, paitsi olen pari vuotta nuorempi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:04"]Isoin ongelmasi on huono itsetunto ei introverttius.
[/quote]

Nojoo, varmastikin, tosin nämä mun kohdalla kulkee jollain tapaa käsi kädessä. Tai siis ruokkivat toisiaan. Vaikka yritän olla itselleni armollinen ja olenkin oppinut hyväksymään itseni ja nämä introverttiudelle tyypilliset piirteeni, niin silti tulee välillä todellisia masennuskohtauksia kun tuntuu niin "huonolta" ihmiseltä sosiaalisiin ihmisiin. Ja en siis todellakaan ajattele, että introvertit olisivat jotenkin huonompia. Mutta välillä vaan suututtaa olla se hiljainen hiiri ja seinäruusu, jonka omat ajatukset ja muut jarruttaa elämää:(

Täällä toinen samanlaisen tempperamentin omaava. En itsekään pidä yllätyksistä ja lämpiän hitaasti uusille asioille. Ja erityisherkkä olen. Sekä introvertti jos se ei tullut ilmi. Tosin uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole vaikeaa, mutta en en tee sitä tarkoituksella, koska huono itsetuntoni varmaan johtaisi minut väärään seuraan. Olen pohjimmiltani sosiaalinen introvertti, mutta erinäiset menneisyyden dilemmat vaikeuttavat itseilmaisuani, joten se on käytännössä ainoa este seurustelulle. Tiedän että kun olen taas ohjaksissa elämäni kanssa niin voin vaikka mennä kadulla puhumaan kiinnostavan ihmisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:09"]Täällä toinen samanlaisen tempperamentin omaava. En itsekään pidä yllätyksistä ja lämpiän hitaasti uusille asioille. Ja erityisherkkä olen. Sekä introvertti jos se ei tullut ilmi. Tosin uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole vaikeaa, mutta en en tee sitä tarkoituksella, koska huono itsetuntoni varmaan johtaisi minut väärään seuraan. Olen pohjimmiltani sosiaalinen introvertti, mutta erinäiset menneisyyden dilemmat vaikeuttavat itseilmaisuani, joten se on käytännössä ainoa este seurustelulle. Tiedän että kun olen taas ohjaksissa elämäni kanssa niin voin vaikka mennä kadulla puhumaan kiinnostavan ihmisen kanssa.
[/quote]

Mullakaan ei sinänsä ole vaikeuksia mennä puhumaan uusille ihmisille esim juhlissa, en siis pelkää sitä, mutta lähes aina juttu vaan loppuu tosi lyhyeen. Se ei johdu siitä ettei minua kiinnostaisi keskustella, en vaan ole yhtään hyvä missään small talkissa. Olen aina isommissa porukoissa se joka seuraa muita ihmisiä ja harvoin uskallan kommentoida mihinkään mitään vaikka haluaisinkin sanoa jotain. AP

Seurustelen ekstrovertin kanssa. Tutustuttiin opiskelijajutuissa. Aika paska parisuhde. Oli vielä jonkin aikaa sitten ihanaa. Nyt mikään ei enää toimi. Ollaan kumpikin sitoutumiskammoisia eikä haluta näyttää tunteita. Oon miettinyt eroa.

Tutustuimme netin treffipalstalla 9 vuotta sitten.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:05"]Netissä. On introvertti. Normaali, hän on ainut ihminen joka antaa minulle voimaa sen viemisen sijaan. Helposti löytää kun vaan uskaltaa luottaa vieraaseen!
[/quote]
Minäkin mieheltäni voimaa. Hänen seurassaan jaksan hyvin myös sosiaalisia tilanteita, jotka muuten uuvuttaisivat minut täysin.
Miehenikin on introvertti, mutta paljon vähemmän kuin minä.
Tapasin hänet pikkujouluissa 16,5 v sitten ja suhteemme alkoi heti hyvin tiiviinä. Hänen kanssaan tuli heti sellainen tunne kuin olisin tuntenut hänet aina. Olin 27 v kun tapasin hänet. Aiemmin minulla oli ollut muutama lyhyt suhde ekstroverttien miesten kanssa, mutta ne kaatuivat siihen että miehet yrittivät muuttaa minua sosiaalisemmaksi. Olin liian tylsä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:09"]Täällä toinen samanlaisen tempperamentin omaava. En itsekään pidä yllätyksistä ja lämpiän hitaasti uusille asioille. Ja erityisherkkä olen. Sekä introvertti jos se ei tullut ilmi. Tosin uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole vaikeaa, mutta en en tee sitä tarkoituksella, koska huono itsetuntoni varmaan johtaisi minut väärään seuraan. Olen pohjimmiltani sosiaalinen introvertti, mutta erinäiset menneisyyden dilemmat vaikeuttavat itseilmaisuani, joten se on käytännössä ainoa este seurustelulle. Tiedän että kun olen taas ohjaksissa elämäni kanssa niin voin vaikka mennä kadulla puhumaan kiinnostavan ihmisen kanssa. [/quote] Mullakaan ei sinänsä ole vaikeuksia mennä puhumaan uusille ihmisille esim juhlissa, en siis pelkää sitä, mutta lähes aina juttu vaan loppuu tosi lyhyeen. Se ei johdu siitä ettei minua kiinnostaisi keskustella, en vaan ole yhtään hyvä missään small talkissa. Olen aina isommissa porukoissa se joka seuraa muita ihmisiä ja harvoin uskallan kommentoida mihinkään mitään vaikka haluaisinkin sanoa jotain. AP

[/quote]

Sama juttu olisi minulla jos menisin nyt keskustelemaan jollekin vieraalle. Olen mestari avaamaan keskustelun, mutta sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa takeltelu. Mutta veikkaan sen johtuvan siitä että pakotan itseäni liikaa sosiaalisuuteen ja toisen viihdyttämiseen kuin että rauhassa vain antaisin jutun tulla. Ja saisin olla hiljaa myös silloin kun haluan. Tosin small talkia inhoan muuten ja mieluummin puhun itse asiasta kuin aidan seipäästä tai taivaan väristä .10

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:04"]No ei kai se hirveän harvinaista ole, mutta esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni en muita ole huomannut. Olen pienestä pitäen kokenut itseni kaikessa vähän ulkopuoliseksi, vaikka kavereita siis aina kuitenkin on ollut. Tuntuu, että on niin erilainen ajatusmaailma kuin muilla... AP
[/quote]

Mene teknilliseen tai muualle sellaisen alan pariin, jonne introvertit päätyvät. Tapasin mieheni opiskeluaikoina samoissa porukoissa ja aikaisemmat poikaystäväni ovat myös olleet introvertteja. Ei se tosiaan ole harvinaista, kuten joku kirjoitti, sinä vaikutat pikemminkin hyvin aralta ja ujolta. Eivät introvertit välttämättä ole huonoitsetuntoisia tai pelkää esiintymistä. Introverttius tarkoittaa sitä, että saa voimaa yksinolosta ja tarvitsee "latautumisaikaa", ekstroverttius taas sitä että ihmisten kanssa oleminen on voimaannuttavaa.

Opiskelen oikeustieteellisessä ja sieltä valmistun pian, alanvaihto ei siis enää tule kysymykseen. Ja arka kyllä välillä olen, mutta ujo en varsinaisesti eikä mulla ole mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa sinänsä. Varmaan pitäisi tuota itseluottamusta jotenkin lähteä parantamaan... Olin muutama viikko sitten kaverini juhlissa, jossa oli jonkin verran myös minulle tuntemattomia ihmisiä. Juttelin vähän yhden ennestään tuntemattoman pojan kanssa, joka vaikutti kiinnostavalta. Pyysin kaveriani jälkeenpäin kysymään tältä pojalta jotenkin ohimennen mielipidettä/vaikutelmaa musta. Ei ollut edes aluksi tajunnut kenestä kaverini kyselee ja todennut vaan, että vaikutin aika tylsältä ja ulkopuoliselta ja siltä etten osaa rentoutua tai pitää hauskaa. :( Ja hänkään ei siis mikään yltiösosiaalinen ollut vaan istuskeli koko illan oikeastaan muutaman kaverinsa kanssa...

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:38"]

Opiskelen oikeustieteellisessä ja sieltä valmistun pian, alanvaihto ei siis enää tule kysymykseen. Ja arka kyllä välillä olen, mutta ujo en varsinaisesti eikä mulla ole mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa sinänsä. Varmaan pitäisi tuota itseluottamusta jotenkin lähteä parantamaan... Olin muutama viikko sitten kaverini juhlissa, jossa oli jonkin verran myös minulle tuntemattomia ihmisiä. Juttelin vähän yhden ennestään tuntemattoman pojan kanssa, joka vaikutti kiinnostavalta. Pyysin kaveriani jälkeenpäin kysymään tältä pojalta jotenkin ohimennen mielipidettä/vaikutelmaa musta. Ei ollut edes aluksi tajunnut kenestä kaverini kyselee ja todennut vaan, että vaikutin aika tylsältä ja ulkopuoliselta ja siltä etten osaa rentoutua tai pitää hauskaa. :( Ja hänkään ei siis mikään yltiösosiaalinen ollut vaan istuskeli koko illan oikeastaan muutaman kaverinsa kanssa...

[/quote]

Hän ei ollut sitten sinun tyyppiäsi. Eiköhän sekin kerro "hänestä" että ei muista sinua. Minä ainakin kiinnitän huomiota muihin ja keskityn hetkeen paljon voimakkaammin. Kuulostaa muutenkin siltä että tyypillä on vain yksi käsitys hauskanpidosta ja se on hänen omansa.

Joo, eipä mua nyt yksittäisen ihmisen mielipide hirveesti hetkauta mutta aloin vaan miettiä, että ei kai kaikki tuntemattomat ihmiset ajattele minusta noin ja sen takia eivät lähesty ... AP

Introvertit on siitä kummallisia ihmisiä, että kaikki tapaamani haluavat väkisin jaotella ihmiset ekstrovertteihin ja introvertteihin. Huomaa tässä keskustelussakin. Minut voisi varmaan luokitella ekstrovertiksi, mutten koe mitään tarvetta jaotella ihmisiä noin. On ihmisiä, joiden kanssa tulen toimeen, ja niitäkin joiden kanssa en tule. Sillä, onko sosiaalinen vai ei, ei ole vaikutusta asiaan.

Olen samaa mieltä siitä, ettei aloittajan ongelma ole introverttiys. En ole koskaan tuntenut itseäni ulkopuoliseksi sen vuoksi, että olen introvertti. Aina olen löytänyt ystäviä sekä introverteista että ekstroverteista, joilla on herkkyyttä muiden erilaisuudelle. Puolisoni tapasin yliopisto-opinnoissa, ja meillä on hyvin samankaltainen persoonallisuus. Oman ajan antaminen toiselle on aina ollut itsestäänselvyys. Lapsettomilla riittää aikaa myös yhdessäoloon.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:51"]Joo, eipä mua nyt yksittäisen ihmisen mielipide hirveesti hetkauta mutta aloin vaan miettiä, että ei kai kaikki tuntemattomat ihmiset ajattele minusta noin ja sen takia eivät lähesty ... AP
[/quote]

Kukaan ei voi lukea ajatuksiasi. Jos vaikutat ja käyttäydyt kuin tyly vittupää, sinua pidetään sellaisena.
[/quote]

No en mielestäni käyttäydy kuin tyly vittupää. Ikävää on juuri se, että kauheen sosiaalisilla ja ulospäinsuuntautuneilla, koko ajan äänessä olevilla on sellainen näkemys, että kaikki vähänkään hiljaisemmat ovat jotain tylyjä vittupäitä. Miksi on paljon hyväksyttävämpää olla kaikkien päälle puhuva hölösuu kuin hiljaisempi tyyppi? Tämä siis nyt vaan kärjistettynä. Itse esimerkiksi hymyilen ihmisille tosi paljon, ja vaikka saatankin olla isommissa juhlissa vähän syrjässä, en esim räpläile yksikseni puhelinta nurkassa vaan tarkkailen kyllä tilannetta enkä (tietääkseni) näytä kyrpiintyneeltä.

Mukavaa lukea täältä tarinoita, että toiset introvertit ovat löytäneet ymmärtävän kumppanin :) Ehkä minäkin joskus. AP