Lue keskustelun säännöt.
IL: 36-vuotias nainen ei ole koskaan seurustellut
21.12.2021 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/8983c6ba-1b28-4782-bf0e-a13fbb4…
36-vuotias kirjailija nainen ei ole koskaan seurustellut. Mitäs veikkaatte mikä syynä? Treffaillut kuitenkin on
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummomainen tyyli näyttäisi olevan vai peitteleekö löysällä hameella leveää lantiota?
Toisinaan sitä huokaa, että on mies, eikä kovin monenlaisia housumalleja ole kovin paljoa tarjolla ja luullakseni hyvin harva kiinnostunut lantioni seudusta.
Mutta oikeasti voi helvetti.... Miten 30-40 vuotiaan naisen pitäsi pukeutua? Ja ketä varten? Korostaen jotenkin erityisesti naiseuttaan, niin voitaisiin sanoa, että hakee ulkosiella olemuksellaan ylimääräsitä huomiota ja epätoivoisesti miesten hyväksyntää kun ei luota, että miehet hänen kirjastaankaan olisivat kiinnostuneita kun eivät ole olleet häenestäkään silloin kun hän on pukeutunut omasta mielestään asianmukaisiin vaatteisiin....
Älä välitä näistä leveiden lantioiden kommenteista. Naisella tulee olla leveä lantio ja sen kiihottavuus ja haluttavuus on rakennettu heteromiehen geeneihin. Tuon leveän lantion karsastaja on todennäköisesti mieshenkilö ja homoseksuaali (tai kaapissa oleva).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummomainen tyyli näyttäisi olevan vai peitteleekö löysällä hameella leveää lantiota?
Toisinaan sitä huokaa, että on mies, eikä kovin monenlaisia housumalleja ole kovin paljoa tarjolla ja luullakseni hyvin harva kiinnostunut lantioni seudusta.
Mutta oikeasti voi helvetti.... Miten 30-40 vuotiaan naisen pitäsi pukeutua? Ja ketä varten? Korostaen jotenkin erityisesti naiseuttaan, niin voitaisiin sanoa, että hakee ulkosiella olemuksellaan ylimääräsitä huomiota ja epätoivoisesti miesten hyväksyntää kun ei luota, että miehet hänen kirjastaankaan olisivat kiinnostuneita kun eivät ole olleet häenestäkään silloin kun hän on pukeutunut omasta mielestään asianmukaisiin vaatteisiin....
Älä välitä näistä leveiden lantioiden kommenteista. Naisella tulee olla leveä lantio ja sen kiihottavuus ja haluttavuus on rakennettu heteromiehen geeneihin. Tuon leveän lantion karsastaja on todennäköisesti mieshenkilö ja homoseksuaali (tai kaapissa oleva).
"Heh". Kiitos. Aattelin tuon oman kommenttini jälkeen, että menikö se jo vähän irtipisteiden keruun puolelle. Mutta joo. Enempi minua kiehtoo se millaisia kommentteja saavat "ikisinkut" olen ollut haviasevinani, että siinä on eroa onko ikisinkkumies vai ikisinkku -nainen. Ja tai kuten joku täällä jo huomautti niin kyllähän näissä "ikisinkku jutuissa" ja niitä sivuavissa kommenteissa kohtaa hyvon usein samoja kliseitä ja stereotypioita, mutta voisinko niistä huolimatta ehkä oppiakin niistä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mummomainen tyyli näyttäisi olevan vai peitteleekö löysällä hameella leveää lantiota?
Peittelee leveää lantiota, siis mit vitt????
Mistä lähtien naisella leveä lantio on ollut vähäisimmässäkään määrin negatiivinen asia???
Leveä lantiohan nimenomaan erottaa naisen miehestä. En tiedä mitään naisellisempaa kuin leveä kantio. Se on kurvikkuuden tae. Lantiottomalla taas kroppa on kuin pikkupojalla.
Näillä nykyteinijonneilla on kyllä täysin käsittämätön naismaku.
t: M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
29v ja sama juttu, asia ei ole vaivannut kun olen keskittynyt omiin juttuihini. Ajattelen, että sopiva löytyy. Pitäisikö ahdistua?
Ei pidä mutta minsuta voisi myös ymmärtää sen, että halu ja toive saada osakseen rakkautta ja läheisyyttä ja mitä itse kukin toivookin sen yhden ja erityisen rinnalla olosta on tai ovat myös perin yleisinhimillisä tunteita ja toiveita, joiden kanssa voi elää hyvin monella tavoin. Kyllä minä noin 40 vuotiaana miehenä voi sanoa viihtyvän ja nauttivan sinkkuelostani mutta valhetelisin, jos väittäisin, että en ole koskaan kaivannut tai toivonut läheisyyttä ja sen yhden ja erityisen läsnäoloa elämääni. Tuskin tässä haaveessani ja unelmassani on paljoa järkeä mutta en muutenkaan osaa ajatella rationaalisesti ja eksaktisti eritellä, että mitä haluan saada ihmissuhteiltani tai mitä voin antaa heille. Monesti se on vain puhtaasti hyvin pitkälle tunnesidonnaista. Ja yritystä toimia ja käyttäytyä niin kuin parhain tai kyllon hyvin ja oikein kulloinkin on.
Olen samaa mieltä, että se on tunnesidonnaista. Ne joista olen ollut kiinnostunut, ovat olleet varattuja eli olen jatkanut ihan tyytyväisenä oman elämäni elämistä. Yhden kerran olen kokeillut pakottaa itseni kiinnostumaan jostain josta en oikeasti ollut, ja eihän se toiminut.
Oletko koskaan yrittänyt jäsentää ja hahmottaa sitä, miksi olet aina ihastunut ja kiinniostunut heistä, jotka ovat jo olleet ns. varattuna? - Tiedän, että osa meistä miehistä (ja varmaan naisistakin) haaveksii enempi kokematonta kumppania, koska pelkäävät tai ajattelevat, että joutuvat pian verratuksi aiempiin. Tai, että eivät usko voivansa olla kyllin hyviä; hän ottaa minut nyt ja kun sopiva koittaa niin on minun vuoroni antaa tilaa uudelle valloitukselle. - Tai sitten uskovat,että kun n.n on jo ollut vaikka ja kenen kanssa, niin hän on tullut päämääräänsä ja asettuu ja on luonani nyt ja aina. Kuka edes haluaisikaan sellaisen kumppanin, josta tulisi sellainen tunne, että otan ja olen hänen kanssaan nyt kun en ketään (tai kun hän ei varmasti ketään) muuta saa tai tulisi saamaan.
Olen pitänyt sitä lähinnä huonona tuurina, siis en koe että olisin erityisesti etsinyt varattuja tai kiinnostunut heistä. Nuo ihmiset ovat olleet sellaisia, joiden kanssa on ollut jotain yhteistä, siis vaikka yhteinen harrastus. Olen vain ajatellut, että tottakai joku muukin on noin hyvän tyypin halunnut, ja ehti ensin. Toisaalta omat vanhemmat ovat eronneet, liekö se sitten ainakin nuorempana vaikuttanut/traumatisoinut, että ihmiset yleensä voivat jättää kumppaneitaan ja vaihtaa uuteen.
Kiitos kun vastasit! - Vastauksestasi jäi minulle tasapainoinen mielikuva sinusta. - Kysyin itse tuotya edellä siksi, että olen itse ollut aina sinkku ja joskus turhauttaa kun välillä tuntuu sille kuin parisuhteessa oleminenkin, jotenkin ikäänkuin kasautuisi.
Tarkoitan, että samassa ajassa kuin itse olen sinkku niin olen saanut todistaa ja nähdä useammankin kerran kuinka osa on ennättänyt löytää ja kohdata itselleen kumppani kjonka kanssa on ollut yhdessä pitkään mahd. vuosikymmeniä jos suhde sitten syystä tai toisesta tullut päätökseen, niin usein ovat löytänneet melko pian (vuoden tai muutaman sisällä) uuden kumppanin....
Toki joukkoon varmasti mahtuu heitä, joille yksin eläminen on erinomaisen vaikeaa mutta suurin osa on ihan täyspäisiä kaikki siis sekä he (eronneet) että kuin heidän uudet tai vanhat kumppaninsa. - Ja voi vain arvailla, miksi heidän aiempi tai aiemmat suhteena ovat päättyneet.
Aina ei tiettävästi ole kyse ollut siitä, että jmpi kumpi olisi pettänyt tai löytänyt uuden. Vaikka en minä toki kaikkien suhteidne päättymisen syytä edes tiedä muuta kuin ilmeisimmät (kuolema tapaukset) ja jokusen muun. - Ei ole minun asiani.
Mutta yhtä kaikki kyllä sitä on jonkun kerran saanut mennä peilin eteen kysyen. että miksi minä vain pysyn vuodesta tai nyttemmin jo vuosikymmenestä tosieen sinkkuna...
Toki olen asian jo hyväksynyt ja löytänyt sinkkuudestani paljon hyvää mutta joskus on kyllä ollut aika lohduton ja yksinäinenkin olo. Läheisyyden kaipuu ja halu olla ja elää jonkun rinnalla on ollut aika epätoivoinen. Mutta onneksi nyttemmin olen oppinut, että tällaiset tunteet menee kyllä ohi ja tai, että ikävimmillään samantapaisia tunteita, joku voi kokea ja tuntea epätyydyttävääs parisuhteessa.
Ja kyllä tiedostan että vuosien saatossa minusta on saattanut tulla niin hieman itseriittoinen kuin vähän itsekäs mutta toistaiseksi -koputtaa puuta- uskon tai uskotetlen ennen muuta itselleni, että kykenen suhatumuaan ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Ehkä jopa avoimemmin kuin jossain vaiheessa, jolloin oma ikisinkkuus oli enempi rasite kuin mahdollsiuus, jona sen koen enempi nyt Mutta, mutta ei tämä ikisinkkuus nyt kuitenkaan mikään erityinen ansiokaan ole.
Kiitos! Sinusta välittyy pohdiskeleva ja älykäs kuva minulle. :D Menee kauan vastata, jos jään kunnolla lukemaan ajatuksen kanssa. Tunnistan kyllä noita asioita joista kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi pitää aina epätoivoisesti etsiä sitä puolisoa? Minäkin olin aivan varma etten ikinä tule löytämään miestä kun olen erakko ja viihdyn yksikseni hyvin... mutta mitä tapahtuikaan. Löysin miehen, mutta se meni kyllä enemmän niin että mies löysi minut.
Näin tämän henkilön illalla telkkarissa. On ulkoisesti viehättävä eikä voi olla kovin introverttikään, koska puhui avoimesti kameroiden edessä.
Tämän ihmisen on pakko olla kranttu tai hänellä on jotain käsittelemättömiä henkisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ainakin todella mummomainen tyyli ja kampaus. Ja yläluomessa joku luomipahkura. Sen luomen operointi ja vähän raikkaammat vaatteet + kampaajakäynti, niin jo alkaisi Tinder laulaa hänellä.
Katsoin samaa. Raikkaampi tyyli olisi parempi. Pukeutuu kuin 60-vuotias ja hiusten sävy ei sovi ihoon. Vaaleammat hiukset raidoilla (ja auki) ja kevyempi meikki.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi pitää aina epätoivoisesti etsiä sitä puolisoa? Minäkin olin aivan varma etten ikinä tule löytämään miestä kun olen erakko ja viihdyn yksikseni hyvin... mutta mitä tapahtuikaan. Löysin miehen, mutta se meni kyllä enemmän niin että mies löysi minut.
Tämän kyseisen naisen mielestä pitää olla. Hän sanoi ettei halua sopeutua sinkkuuteen.
Minulle kävi samoin kuin sinulle, mies jahtasi minut, ja tänä päivänä olen sitä mieltä että olisin voinut hyvin elää ilman miestä, mutta vasta lapset (joita en ollut aikaisemmin toivonut) toivat elämääni merkityksen. Mutta olisin voinut elää tyytyväisenä yksin.
En siis voi tajuta ihmistä jolla ei ainakaan silminnähden ole esteitä kumppanin löytämiselle, ja silti valittaa yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi pitää aina epätoivoisesti etsiä sitä puolisoa? Minäkin olin aivan varma etten ikinä tule löytämään miestä kun olen erakko ja viihdyn yksikseni hyvin... mutta mitä tapahtuikaan. Löysin miehen, mutta se meni kyllä enemmän niin että mies löysi minut.
Ei ole kenenkään pakko ja välttämättömyys tavoitella parisuhdetta. Saa ja voi olla sinkku. mutta on myös perin yleisinhimillinen tunne haluta osakseen erityistä huomiota patisi yleisistä ihmisltä niin myös siltä yhdeltä erityieltä, läheisyyttä (henkisesti ja fyysisesti) välittämistä ja rakkautta; tulla kuulluksi, nähdyksi ja kosketetuksi.
Erakoita on varmasti mutta uskoakseni sellaiset erakot, jotka eivät lainkaan kaipaa tai mahd. haluakaan kohdata ta muutoin aistia muita ihmisiä ovat hyvin pieni vähemmistö. - Kyllä sinkkuna voi elää oikein hyvinkin mutta valehtelisin noin 40 vuotiaana ikisinkkumiehenä, jos sanosin, että en koskaan olisi kaivannut naisen läheisyyttä ja mahd. parisuhdetta. - Parisuhde tarkoittanee tässä toivetta siitä, että edellä ilmaisemani "erityinen huomio" voisin kokea läheiseltä, joka taa viittaa turvallisuuden kaipuuseen.
En itse erityisemmin välitä tai kiinnostu ns. yhden yön jutuista, koska aattelehdin, että jään niistä entistäkin nälkäisemmäksi ja jättäen vain entistäkin kolkomman olon. Ja kai minä olen myös jollain tavoin estynyt ja varautunutkin kun en ymmättä kun osa valittaa, että ei kelpaa kuin seksiin kun se, että itse päätyisin harrastamaan seksiä, niin minulla täytyy olla jo verraten kova luottamus ja usko toiseen, joka ei ainakaan toistaiseksi ole syntynyt kenenkään kohdalla niin, että olisin ollut siihen valmis kuin heti valmis kiuas. - Syy haluttomuuteen on minussa, eikä (välttämättä) hänessä, joka mahd. ehdottaisi ja haluaisi seksiä kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavanlaisen henkilön. On ujo, viihtyy omissa oloissaan ja keskittyy harrastuksiinsa. Näin on aina ollut ja on edelleen. On kyllä periaatteessa kiinnostunut miehistä, mutta ei niin paljon, että olisi ikinä mitenkään etsinyt seuraa, eikä ole hengaillut oikein missään, missä potentiaalisia kumppaneitakaan olisi.
Kuvailit juuri minut. Näiden lisäksi olen tosi itsenäinen ja haluan, että asiat tapahtuvat mieleni mukaan. En osaisi kuvitellakaan esim. jakavani asuntoa jonkun kanssa. Eihän se yhdessä asuminen tosin pakollista olekaan, mutta vähentää entisestään miesvaihtoehtoja. Mistä löytää mies, joka haluaa vakavan suhteen, mutta asua erillään? Lapsiakaan en ole koskaan halunnut. Pelkkä seksisuhde ei myöskään kiinnosta, joten mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Ja koska viihdyn hyvin yksin, niin miksi edes yrittäisin etsiä ketään?
Toisen naisen rooli kuulostaa sopivalta sinulle. Saat parhaat puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on todellakin helpompaa. Seurustelematon nainen on jopa uutinen.
Vierailija kirjoitti:
15-20 vuotta liikaa ikää.
Ei kai kukaan mitään lapsimorsianta hae. Ikä on sopiva ja päätös olla yksin on oma, joten siinä se mutta kyllähän näistä otsikoita saa ja silti koko homma on pitkälti; "Onko pakko, jos ei taho?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Jos on ujo introvertti ihminen jolla ei ole esimerkiksi huomiota herättävät tissit niin häntä ei välttämättä koskaan lähestytä. Kun koulu- ja opiskeluajat ovat ohi niin seuran löytäminen on jo kovin hankalaa. Tämä pätee yhtä lailla naisiin kuin miehiinkin.
Ei miehet enää ole kiinnostuneita biologisista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Jos on ujo introvertti ihminen jolla ei ole esimerkiksi huomiota herättävät tissit niin häntä ei välttämättä koskaan lähestytä. Kun koulu- ja opiskeluajat ovat ohi niin seuran löytäminen on jo kovin hankalaa. Tämä pätee yhtä lailla naisiin kuin miehiinkin.
On ollut minusta (miehestä) hämmentävää, kuinka kaiketi pieni mutta ääneksä joukko on heitä, jotka haluavat pitää yllä mielikuvaa, jonka mukaan lähestymisiä tai lähestymisyrityksiä kyllä tehdään, jos ja kun on vain tarpeeksi sitä tai tätä.
Sen sijaan, että tajuttaisiin, että ainakin Suomessa on yleisesti ja moraalisesti hyväksyttyä tehdä itse tai yrittää itse tehdä aloite. Kenenkään ei tietenkään ole mikään pakko tehdä aloitetta, jollei itse halua. Jokainen voi myös itse päättää miten tehtyyn aloitteeseen suhtautuu. (Asiallisuus ja tahdikuus on toki suotavaa)
En saata käsittää miten äänekkään vähemmistönjoukon mielestä esimerkiksi perinteisesti tyttöjen kasvattaminen ja neuvominen, että heidän tulisi olla vain passiivisia, että kyllä heistä joku poika tai mies lähestyy ja ottaa omakseen kun vain ovat kärsivällsiä ja myötäilevät.
Yhtä pöljää on kun pojista (varmaan osasta tyttöjäkin) kuvataan k-i-l-t-i-k-s-i silloin kun he ovat (äärimmäisen) passiivisia toisinaan (melkein) tekemättä elettäkään osoittaakseen vastavuoroisuutta.
Joku yllä kertoi lapsuuden traumoista. Veikkaan niitä syyksi. Toinen on se, että taiteelliset ihmiset ovat vähän erikoisia. Vain taiteellinen ymmärtää toista taiteellista. Kolmanneksi moni kulttuuria harrastava haluaa samanlaisen puolison. Tässä vaiheessa miespopulaatio on jo aika pientä.
Vierailija kirjoitti:
Sen näkee hänestä.
Hoh-hoijaa...
Kiitos kun vastasit! - Vastauksestasi jäi minulle tasapainoinen mielikuva sinusta. - Kysyin itse tuotya edellä siksi, että olen itse ollut aina sinkku ja joskus turhauttaa kun välillä tuntuu sille kuin parisuhteessa oleminenkin, jotenkin ikäänkuin kasautuisi.
Tarkoitan, että samassa ajassa kuin itse olen sinkku niin olen saanut todistaa ja nähdä useammankin kerran kuinka osa on ennättänyt löytää ja kohdata itselleen kumppani kjonka kanssa on ollut yhdessä pitkään mahd. vuosikymmeniä jos suhde sitten syystä tai toisesta tullut päätökseen, niin usein ovat löytänneet melko pian (vuoden tai muutaman sisällä) uuden kumppanin....
Toki joukkoon varmasti mahtuu heitä, joille yksin eläminen on erinomaisen vaikeaa mutta suurin osa on ihan täyspäisiä kaikki siis sekä he (eronneet) että kuin heidän uudet tai vanhat kumppaninsa. - Ja voi vain arvailla, miksi heidän aiempi tai aiemmat suhteena ovat päättyneet.
Aina ei tiettävästi ole kyse ollut siitä, että jmpi kumpi olisi pettänyt tai löytänyt uuden. Vaikka en minä toki kaikkien suhteidne päättymisen syytä edes tiedä muuta kuin ilmeisimmät (kuolema tapaukset) ja jokusen muun. - Ei ole minun asiani.
Mutta yhtä kaikki kyllä sitä on jonkun kerran saanut mennä peilin eteen kysyen. että miksi minä vain pysyn vuodesta tai nyttemmin jo vuosikymmenestä tosieen sinkkuna...
Toki olen asian jo hyväksynyt ja löytänyt sinkkuudestani paljon hyvää mutta joskus on kyllä ollut aika lohduton ja yksinäinenkin olo. Läheisyyden kaipuu ja halu olla ja elää jonkun rinnalla on ollut aika epätoivoinen. Mutta onneksi nyttemmin olen oppinut, että tällaiset tunteet menee kyllä ohi ja tai, että ikävimmillään samantapaisia tunteita, joku voi kokea ja tuntea epätyydyttävääs parisuhteessa.
Ja kyllä tiedostan että vuosien saatossa minusta on saattanut tulla niin hieman itseriittoinen kuin vähän itsekäs mutta toistaiseksi -koputtaa puuta- uskon tai uskotetlen ennen muuta itselleni, että kykenen suhatumuaan ihmisiin ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Ehkä jopa avoimemmin kuin jossain vaiheessa, jolloin oma ikisinkkuus oli enempi rasite kuin mahdollsiuus, jona sen koen enempi nyt Mutta, mutta ei tämä ikisinkkuus nyt kuitenkaan mikään erityinen ansiokaan ole.