Miksi naisten asperger jää diagnosoimatta? Miten naiset piilottavat sen?

Sekoittuu vähä-älyisyyteen.

Up

Onneksi kirjoilla sarjassa oli autisti naisia.

"Kaikkien diagnosoimattomien assien puolesta pyytäisin kauniisti, että jos näette ihmisessä tällaisia piirteitä, niin sanokaa hänelle! Tai voitte ihan kysyä, et anteeks, mut ootko sä Asperger kun susta saa vähän sellaisen vaikutelman? Voi olla että se ihminen menee siitä hämilleen ja ihmettelee, että ai minäkö? Mutta siitä jää ajatus itämään ja ehkä hän etsii sitten lisää tietoa ja hämmästyy itsekin, että tämänkö takia musta on tuntunu et oon vähän outo ja sosiaalisesti kömpelö ja ihmiset loukkaantuu, vaikka en tarkottanu loukata. Ja ehkä etsii sitten apuakin itselleen."

En ole ihan samaa mieltä tämän esiin tuomisen osalta. Mulla ei ole mitään diagnooseja enkä ole hakemassa, mutta mulle on opettajat pienestä pitäen tehneet selväksi että olen jotenkin vammainen. Tässä vaiheessa elämää se on jo selvä asia, että mussa on siis jotain mikä kiinnittää huomion, mutta olen onnistuneesti oppinut siitä huolimatta sosiaalisesti hyvin taitavaksi ja pidetyksi, ja pystyn hyvin lukemaan toisista sanomattakin milloin teen tai sanon jotain outoa. On myös tietoinen valinta olla näyttelemättä. Tavallaan tuntuu silti kurjalta jos joku huomauttaa jotain olemuksestani, ehkä vähän samalla tavalla kuin että läski tietää olevansa läski ja et varsinaisesti tuo mitään uutta tai yllättävää tietoa hänen todellisuuteensa kertomalla siitä.

Tämä voi liittyä myös siihen että kasvaessani tämä asia tuotiin mulle toistuvasti esiin ja tiäkkö ihan kerta pari riittää että menee jakeluun. Tulee sellainen tunne että pidätkö minua ihan idioottina jos huomautat. En toki suutu ja ymmärrän kyllä, mutta se näyttäytyy mulle sellaisena aliarviointina. En mitään muuta haluaisi kuin sulautua joukkoon ja olla kiinnittämättä muiden huomiota. Tunnen iloa siitä mitä osaan huolimatta siitä, että tarvitsin paljon aikaa taitojeni kartuttamiseen. Uskon että useimmat ovat kyllä saaneet palautetta itsestään jo varhain, niin nämä sosiaaliset suhteet toimivat että sitä palautetta saadaan jo ihan pienilläkin asioilla vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa ja siitä opitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kriteerit on määritelty miesten mukaan, ei naisten.  Naisten määritelmät on kyllä olemassa, mutta ne on aikalailla vieläkin vajavaiset. Jos miehen autismi muistuttaa naistyypillistä autismia myös sekin jää huomaamatta. Mieluummin diagnosoidaan jokin persoonallisuushäiriö, oppimishäiriö, tai bipolaarihäiriö kuin autismin kirjolaisuus. Niin ja nämä ihmiset yleensä päätyy psykiatriseen hoitoon missä ei edes osata diagnosoida autismia koska se on neuropsykiatrian alaan kuuluva ilmiö. Ovat siis hoidettavana vieläpä väärässä paikassa.

Tämä pätee myös ADHD:n diagnosointiin. ADHD tuntuu olevan synonyymi luokan villille häirikköpojalle ja iso osa ADD tytöistä jää ilman diagnoosia, etenkin jos k.a. 9,5 ja käytös 9.

Toki aiheeseen erikoistuneet lääkärit ja psykologit tiedostavat tämän. 

-ohis

liittyykö vaativuus aspergeriin naisella? erityisherkkyyteen ainakin..