Miksi naisten asperger jää diagnosoimatta? Miten naiset piilottavat sen?

Suosittelen kyseenalaistamaan aspergerin olemassaolon.

Oireyhtymän keksijä oli n a t s i, jonka näkemykset eivät  olleet mitenkään objektiivista tiedettä, vaan sen ajan Saksan  ideologioita edistävää.

Tuolla joku sanoi, että hän aspergerinä sanoo asiat niinkuin ne ovat, eikä liudenna. Huomioksi, että siis sanoo sen, minkä kokee olevan. Ikään kuin hänellä olisi ns. objektiivinen totuus. No ei ole, se on vain hänen ehdoton subjektiivinen kokemuksensa, kun ei välttämättä kykene ajattelemaan/kokemaan toisten näkökulmia/kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset naisten sairaudet jää diagnosoimatta ja hoitamatta. Tämä on ihan tutkittu juttu. Naiset saa huonompaa palvelua terveydenhuollosta.

Ja tämä ilmenee käytännössä roosa-nauhoina, papa-seulontoina ja kylmänä faktana, että miehet kuolevat keskimäärin 5-6 vuotta aiemmin.

Miehet kuolee nuorempina koska niitä syntyy enemmän. Se on ihan ihmisen biologiaa ja luonto on päättänyt niin. Sille edes me ei voida mitään. Miehet ei kuole siihen että heidän sairauksiaan ei löydetä toisin kuin naiset, ne kuolee koska niin kuuluu asioiden mennä. Vanhalle miehelle ei ole evoluutio löytänyt käyttötarkoitusta.

Tässä yllä esimerkki ihmisestä, jolla ei ole hajuakaan siitä mitä evoluutio on.

Taatusti tietää. En voi vastata hänen puolestaan, mutta luonto raivaa papan pois tieltä että mummo voi keskittyä lastenlasten hengissä pitämiseen eikä hyödyttömän papan hengissä pitämiseen.

Ei ole pitkäaikainen ilo, sillä yleensä se luonto raivaa mummonkin melko pian papan jälkeen.

Entisaikaan luonto raivasi puolet vauvoista ensimmäisen elinvuoden aikana. Ovela luonto, se varmaankin ajatteli että jäljelle jääville vauvoille on enemmän ruokaa, vai mitä?

Nykyään ihminen tosiaan pitää papankin elossa keinotekoisesti pitempään. Ja vaaralliset terttuvat taudit ei sinällään liity tähän keskusteluun. Ne voi viedä kenet vaan, ja erityisesti pienet vauvat. Toisaalta ne myös todistavat samaa pointtia. Kuka on todennäköisimmin maski päässä tuolla toreilla ja kaduilla - nainen 50+. Kuka todennäköisimmin ei ole? Nuori mies ja keskivartalolihava mies 50+. Tässä hyvin nähdään se mekanismi.

Siis hetkinen? Mikä se mekanismi on? Evoluutio on päättänyt, että vanhat miehet ovat hyödyttömiä, ja siksi evoluutio on tehnyt vanhoista miehistä ruoanahneita ja terveydestään piittaamattomia?

Edelleen: selvitä ensin mikä se evoluutio on, ja jatketaan sitten. Ihan Darwinin määritelmän kautta ymmärrät mikä vika noissa ”evoluutio on tarkoittanut noin” -löpinöissä on.

. Evoluutio ei tietenkään päätä mitään, vaan kyse on siitä ketkä jää henkiin. Lue ne joissa on vähemmän vanhoja miehiä joista ei ole mitään hyötyä mutta jotka silti syö. Pystytkö ihan rehellisesti väittämään että keski-ikäiset ja vanhemmat naiset ja miehet on yhtä terveystietoisia? Sitä minäkin. Nykyään nuoretkin naiset on terveystietoisia, mutta se on enemmän ulkonäkövetoista.

Tuossa yllä nimenomaan väitetään että ”luonto on päättänyt että miehet kuolevat nuorempina”.

Se nyt on tapa ilmaista asioita ja kaikki ymmärtää ettei siellä ole ketään päättämässä paitsi ne joitten argumentti on häviöllä ja jotka siksi alkaa jankata semantiikasta.

Kyllä semantiikkaa syytä tarkastella, etenkin jos sanojen takana häämöttää vähemmän humaani arvomaailma.

Siitä, kuinka asiat ovat, ei voi vetää johtopäätöstä, kuinka niiden pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyseenalaistamaan aspergerin olemassaolon.

Oireyhtymän keksijä oli n a t s i, jonka näkemykset eivät  olleet mitenkään objektiivista tiedettä, vaan sen ajan Saksan  ideologioita edistävää.

Itse olet, kun vastustan ihmisten omaa halua löytää selitykset oireille en ja saada diagnoosin ja tukitoimia miten selvitä arjessa. Miksi ihmeessä pitäisi kyseenalaistaa? Aspergeria on tutkittu paljon myöhemminkin ja todettu olemassa olevaksi ilmiöksi.

Jotkut psyyken diagnoosit sitä vastoin eivät kestä päivänvaloa. Niitä annetaan niin herkästi vedoten johonkin aivojen välittäjäaineisiin mistä ei ole edes todisteita. Sitten hirveät psyykemyrkyt päälle, ettei enää tervettä päivää näe. As-ihmisi ei sentään myrkytetä lääkkeillä, vaan apua etsitään käytännön tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronavirustautiin kuolleiden miesten mediaani-ikä oli 80 vuotta ja naisten 87 vuotta.

Kaikki alle 55-vuotiaana kuolleet olivat miehiä, ja alle 65-vuotiaana kuolleistakin lähes 90 prosenttia oli miehiä.

Just saying...

Synnytykseen kuolleista taas sata prosenttia on naisia. Ajatteletko, että tämä on merkki siitä että luonto on katsonut tarpeelliseksi vähentää synnytysikäisten naisten määrää, jotta muille jäisi enemmän ruokaa?

(Niin, ja olen nainen itsekin, joten en halua mitenkään näitä raskauteen ja syntymään liittyviä tragedioita väheksyä, kuten en kenenkään muunkaan kuolemaa, miestenkään)

Se jengi on jäänyt parhaiten henkiin jonka lapset ovat syntyneet isopäisimpinä eli älykkäimpinä (karrikoidusti) . Siinä prosessissa sitten uhrataan pienilantioisia naisia ja sattumakin astuu peliin. Syntyneistä lapsista taas parhaiten ovat pysyneet hengissä ne, joiden perheissä mummon vähenevä energia on suunnattu lastenlasten eikä papan hengissä pitämiseen.

Kivahan näitä tarinoita on tarinoida. Suurin äitiyskuolleisuuden syy kuitenkin on ollut aikana ennen modernia äitiyshuoltoa bakteeri-infektio. Sillä ei ole mitään tekemistä vauvan pään tai äidin lantion koon kanssa. Eikä myöskään toiseksi suurimmalla syyllä eli massiivisella kohdun verenvuodolla.

Jep jep.

"Muihin nisäkäslajeihin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma, mikä johtuu sikiön suuresta päästä. Synnytys voi kestää jopa päivän verran ja saattaa olla hyvin kivulias äidille. Joskus äiti, lapsi tai molemmat kuolevat synnytyksessä tai sen yhteydessä."

Joskus näin. Mutta yleisimmät äitien kuolinsyyt eivät liity vauvan pään kokoon.

kolmenmamma- kirjoitti:

Luin joskus jonkun tutkimuksen, missä oli kuvannettu neurotyypillisten ja as-poikien sekä tyttöjen aivoja. AS-poikien aivot erosivat merkittävästi neurotyypillisten poikien aivoista, mutta AS-tyttöjen aivot muistuttivat neurotyypillisten poikien aivoja. Itselläni AS-poika ja piirteinen tyttö ja kyllähän tuo tyttö ihan selkeästi on enemmän poikatyttö. Viihtyy ooikien ja muiden poikatyttöjen kanssa, töksäyttelee asioita suoraan jne. Mutta menee testeissä vielä toki normaalista.

Itselläni ei ole (ainakaan vielä) diagnoosia, mutta nyt on jo niin moni sanonut, että on pitänyt minua Aspergerina, että aion tämän tutkituttaa. ADHD-PI(tarkkaamaton) -diagnoosin sain viime keväänä. Sitäkään en osannut itsessäni nähdä enkä epäillä, ennen kuin tyttärellä alettiin tutkia. Enkä hänessäkään tietty osannut tätä nähdä enkä epäillä. Olin 50v kun sain diagnoosin, tytär oli 20v. 

Kun olen omasta ADHD-diagnoosistani kertonut, niin on alkanut tulla näitä "olen aina ajatellut, että olet Asperger" -kommentteja. Minussa on siis jotain, mistä tämän helposti huomaa. Mutta ilmeisesti asia on sellainen, jota ei helpolla kehdata ottaa esiin. Todella turhauttavaa, että jotkut näistä ihmisistä ovat tämän minussa jo 10-15 vuotta sitten nähneet, mutta eivät ole sanoneet mitään! Totta helvetissä olisin halunnut tietää!

Mutta tuo mitä kuvasit, että assityttöjen aivot muistuttaa nenttipoikien aivoja, tunnistan tuosta itseni kyllä todella hyvin. Naisten ymmärtäminen on ollut minulle vaikeaa. Esimerkiksi tämä, kun kerrotaan jostain ongelmasta, mutta mitään ratkaisuehdotuksia ei haluta. Mikä idea siinä on, että halutaan että se toinen vaan siinä voihkii mukana että voi voi ikävä homma, mutta ei haluta etsiä ongelmaan ratkaisua!? 

Minulla on ollut tilanteita, että olen ollut yksin naisten kanssa (ennen harrastuksen alkua) ja tilanne on tuntunut jotenkin vaikealta, kun olen kokenut että olen ainoa joka ei kuulu joukkoon. Heti kun ensimmäinen mies tulee paikalle, olo helpottuu huomattavasti, että vihdoin joku toinenkin hengenheimolainen eikä tarvitse olla yksin!

En minä läheskään kaikkia miesten mielenkiinnon kohteita jaa, mutta silti on helpompi ja luontevampaa olla miesten kanssa kuin naisten kanssa. 

Kaikkien diagnosoimattomien assien puolesta pyytäisin kauniisti, että jos näette ihmisessä tällaisia piirteitä, niin sanokaa hänelle! Tai voitte ihan kysyä, et anteeks, mut ootko sä Asperger kun susta saa vähän sellaisen vaikutelman? Voi olla että se ihminen menee siitä hämilleen ja ihmettelee, että ai minäkö? Mutta siitä jää ajatus itämään ja ehkä hän etsii sitten lisää tietoa ja hämmästyy itsekin, että tämänkö takia musta on tuntunu et oon vähän outo ja sosiaalisesti kömpelö ja ihmiset loukkaantuu, vaikka en tarkottanu loukata. Ja ehkä etsii sitten apuakin itselleen. 

Ajatelkaa sitä Aspergeria vaikka niin, että se on kuin nenästä roikkuva räkä, jonka kaikki muut näkee, mutta se ihminen itse ei sitä näe. Kai nyt kertoisitte tällaiselle ihmiselle, että hei, et oo vissiin huomannu että sulta roikkuu räkää nenästä? 

Olisipa tästä tullut hyvä ketju...

Mun dg jää saamatta koska en enää 30veenä koe saavani siitä mitään irti. Olen kompensoinut puutteitani ja viimeiset 15v miettimällä joka kerta mikä meni vikaan vuorovaikutuksessa. Ruoskin itseäni kun en tajunnut sosiaalisia lakeja ja syytin jopa vanhempiani koska "eivät osanneet kasvattaa". Katselin tv-sarjoja ja mietin ryhmädynamiikkaa ja tunsin olevani itsekin näyttelijä elämässäni.

Oli helppo ruoskia itseäni koska ajattelin että olen yksinäinen susi enkä kelpaa. Nykyään tosiaan menen jo normaalista ja tiedostan edelleen poikkeavuudet. Työelämässä muistutan koko ajan itselleni muiden rajoista. Ei olisi aikaa mennä mihinkään terapiaan ja uskon koko kirjon olevan niin laaja että toisen burgerin kanssa keskustelu ei vie mihinkään. Luen paljon alan julkaisuja ja se auttaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

kolmenmamma- kirjoitti:

Luin joskus jonkun tutkimuksen, missä oli kuvannettu neurotyypillisten ja as-poikien sekä tyttöjen aivoja. AS-poikien aivot erosivat merkittävästi neurotyypillisten poikien aivoista, mutta AS-tyttöjen aivot muistuttivat neurotyypillisten poikien aivoja. Itselläni AS-poika ja piirteinen tyttö ja kyllähän tuo tyttö ihan selkeästi on enemmän poikatyttö. Viihtyy ooikien ja muiden poikatyttöjen kanssa, töksäyttelee asioita suoraan jne. Mutta menee testeissä vielä toki normaalista.

Itselläni ei ole (ainakaan vielä) diagnoosia, mutta nyt on jo niin moni sanonut, että on pitänyt minua Aspergerina, että aion tämän tutkituttaa. ADHD-PI(tarkkaamaton) -diagnoosin sain viime keväänä. Sitäkään en osannut itsessäni nähdä enkä epäillä, ennen kuin tyttärellä alettiin tutkia. Enkä hänessäkään tietty osannut tätä nähdä enkä epäillä. Olin 50v kun sain diagnoosin, tytär oli 20v. 

Kun olen omasta ADHD-diagnoosistani kertonut, niin on alkanut tulla näitä "olen aina ajatellut, että olet Asperger" -kommentteja. Minussa on siis jotain, mistä tämän helposti huomaa. Mutta ilmeisesti asia on sellainen, jota ei helpolla kehdata ottaa esiin. Todella turhauttavaa, että jotkut näistä ihmisistä ovat tämän minussa jo 10-15 vuotta sitten nähneet, mutta eivät ole sanoneet mitään! Totta helvetissä olisin halunnut tietää!

Mutta tuo mitä kuvasit, että assityttöjen aivot muistuttaa nenttipoikien aivoja, tunnistan tuosta itseni kyllä todella hyvin. Naisten ymmärtäminen on ollut minulle vaikeaa. Esimerkiksi tämä, kun kerrotaan jostain ongelmasta, mutta mitään ratkaisuehdotuksia ei haluta. Mikä idea siinä on, että halutaan että se toinen vaan siinä voihkii mukana että voi voi ikävä homma, mutta ei haluta etsiä ongelmaan ratkaisua!? 

Minulla on ollut tilanteita, että olen ollut yksin naisten kanssa (ennen harrastuksen alkua) ja tilanne on tuntunut jotenkin vaikealta, kun olen kokenut että olen ainoa joka ei kuulu joukkoon. Heti kun ensimmäinen mies tulee paikalle, olo helpottuu huomattavasti, että vihdoin joku toinenkin hengenheimolainen eikä tarvitse olla yksin!

En minä läheskään kaikkia miesten mielenkiinnon kohteita jaa, mutta silti on helpompi ja luontevampaa olla miesten kanssa kuin naisten kanssa. 

Kaikkien diagnosoimattomien assien puolesta pyytäisin kauniisti, että jos näette ihmisessä tällaisia piirteitä, niin sanokaa hänelle! Tai voitte ihan kysyä, et anteeks, mut ootko sä Asperger kun susta saa vähän sellaisen vaikutelman? Voi olla että se ihminen menee siitä hämilleen ja ihmettelee, että ai minäkö? Mutta siitä jää ajatus itämään ja ehkä hän etsii sitten lisää tietoa ja hämmästyy itsekin, että tämänkö takia musta on tuntunu et oon vähän outo ja sosiaalisesti kömpelö ja ihmiset loukkaantuu, vaikka en tarkottanu loukata. Ja ehkä etsii sitten apuakin itselleen. 

Ajatelkaa sitä Aspergeria vaikka niin, että se on kuin nenästä roikkuva räkä, jonka kaikki muut näkee, mutta se ihminen itse ei sitä näe. Kai nyt kertoisitte tällaiselle ihmiselle, että hei, et oo vissiin huomannu että sulta roikkuu räkää nenästä? 

Tutkimusten mukaan miesten ja naisten aivot eivät juuri eroa toisistaan.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/miesten-ja-naisten-aivot-eivat-j…

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset naisten sairaudet jää diagnosoimatta ja hoitamatta. Tämä on ihan tutkittu juttu. Naiset saa huonompaa palvelua terveydenhuollosta.

Elävät sen vuoksi pidempään?

Vierailija kirjoitti:

kolmenmamma- kirjoitti:

Luin joskus jonkun tutkimuksen, missä oli kuvannettu neurotyypillisten ja as-poikien sekä tyttöjen aivoja. AS-poikien aivot erosivat merkittävästi neurotyypillisten poikien aivoista, mutta AS-tyttöjen aivot muistuttivat neurotyypillisten poikien aivoja. Itselläni AS-poika ja piirteinen tyttö ja kyllähän tuo tyttö ihan selkeästi on enemmän poikatyttö. Viihtyy ooikien ja muiden poikatyttöjen kanssa, töksäyttelee asioita suoraan jne. Mutta menee testeissä vielä toki normaalista.

Itselläni ei ole (ainakaan vielä) diagnoosia, mutta nyt on jo niin moni sanonut, että on pitänyt minua Aspergerina, että aion tämän tutkituttaa. ADHD-PI(tarkkaamaton) -diagnoosin sain viime keväänä. Sitäkään en osannut itsessäni nähdä enkä epäillä, ennen kuin tyttärellä alettiin tutkia. Enkä hänessäkään tietty osannut tätä nähdä enkä epäillä. Olin 50v kun sain diagnoosin, tytär oli 20v. 

Kun olen omasta ADHD-diagnoosistani kertonut, niin on alkanut tulla näitä "olen aina ajatellut, että olet Asperger" -kommentteja. Minussa on siis jotain, mistä tämän helposti huomaa. Mutta ilmeisesti asia on sellainen, jota ei helpolla kehdata ottaa esiin. Todella turhauttavaa, että jotkut näistä ihmisistä ovat tämän minussa jo 10-15 vuotta sitten nähneet, mutta eivät ole sanoneet mitään! Totta helvetissä olisin halunnut tietää!

Mutta tuo mitä kuvasit, että assityttöjen aivot muistuttaa nenttipoikien aivoja, tunnistan tuosta itseni kyllä todella hyvin. Naisten ymmärtäminen on ollut minulle vaikeaa. Esimerkiksi tämä, kun kerrotaan jostain ongelmasta, mutta mitään ratkaisuehdotuksia ei haluta. Mikä idea siinä on, että halutaan että se toinen vaan siinä voihkii mukana että voi voi ikävä homma, mutta ei haluta etsiä ongelmaan ratkaisua!? 

Minulla on ollut tilanteita, että olen ollut yksin naisten kanssa (ennen harrastuksen alkua) ja tilanne on tuntunut jotenkin vaikealta, kun olen kokenut että olen ainoa joka ei kuulu joukkoon. Heti kun ensimmäinen mies tulee paikalle, olo helpottuu huomattavasti, että vihdoin joku toinenkin hengenheimolainen eikä tarvitse olla yksin!

En minä läheskään kaikkia miesten mielenkiinnon kohteita jaa, mutta silti on helpompi ja luontevampaa olla miesten kanssa kuin naisten kanssa. 

Kaikkien diagnosoimattomien assien puolesta pyytäisin kauniisti, että jos näette ihmisessä tällaisia piirteitä, niin sanokaa hänelle! Tai voitte ihan kysyä, et anteeks, mut ootko sä Asperger kun susta saa vähän sellaisen vaikutelman? Voi olla että se ihminen menee siitä hämilleen ja ihmettelee, että ai minäkö? Mutta siitä jää ajatus itämään ja ehkä hän etsii sitten lisää tietoa ja hämmästyy itsekin, että tämänkö takia musta on tuntunu et oon vähän outo ja sosiaalisesti kömpelö ja ihmiset loukkaantuu, vaikka en tarkottanu loukata. Ja ehkä etsii sitten apuakin itselleen. 

Ajatelkaa sitä Aspergeria vaikka niin, että se on kuin nenästä roikkuva räkä, jonka kaikki muut näkee, mutta se ihminen itse ei sitä näe. Kai nyt kertoisitte tällaiselle ihmiselle, että hei, et oo vissiin huomannu että sulta roikkuu räkää nenästä? 

Samaistun kans tohon voivotteluasiaan ja oon AS-mies. Mun mielestä neurotyypilliset vois miettiä enemmän konkreettisia vaihtoehtoja asioille sen sijasta, että voivottelevat sitä ensin jonkun aikaa. Tai ainakin ite alan melkein heti ajattelemaan erilaisia konkreettisia ratkaisukeinoja jos joku asia menee pieleen enkä jää voivottelemaan sitä kovin kauaksi aikaa. Silti en kyllä samaistu hirveesti neurotyypillisten "perus"miehen stereotyyppiseen suomalaisen miehen ajatusmaailmaan jonka täyttää autot, alkoholi, seksi ja jääkiekon tuijottaminen telkkarista. Oon enemmän tiedetyyppi aspergerin vaikutuksesta, joka tykkää uuden oppimisesta tästä ympäröivästä maailmasta.

T: asperger nuorimies

Tosin oon kasvanu ainoana poikalapsena mun neurotyypillisten isosiskojen varjossa joten oon joutunu ja tykännyt leikkiä barbeilla niiden kanssa pienenä joten oon imenyt myös jonkun verran naisellisia vaikutteita itseeni ja perinteiset poikien lelut ei oo hirveesti kiinnostanu mua lapsena mitä oon leikkiny myös niillä mun poikapuolisten serkkujen kanssa lapsena.:-D

T: se asperger nuorimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kolmenmamma- kirjoitti:

Luin joskus jonkun tutkimuksen, missä oli kuvannettu neurotyypillisten ja as-poikien sekä tyttöjen aivoja. AS-poikien aivot erosivat merkittävästi neurotyypillisten poikien aivoista, mutta AS-tyttöjen aivot muistuttivat neurotyypillisten poikien aivoja. Itselläni AS-poika ja piirteinen tyttö ja kyllähän tuo tyttö ihan selkeästi on enemmän poikatyttö. Viihtyy ooikien ja muiden poikatyttöjen kanssa, töksäyttelee asioita suoraan jne. Mutta menee testeissä vielä toki normaalista.

Itselläni ei ole (ainakaan vielä) diagnoosia, mutta nyt on jo niin moni sanonut, että on pitänyt minua Aspergerina, että aion tämän tutkituttaa. ADHD-PI(tarkkaamaton) -diagnoosin sain viime keväänä. Sitäkään en osannut itsessäni nähdä enkä epäillä, ennen kuin tyttärellä alettiin tutkia. Enkä hänessäkään tietty osannut tätä nähdä enkä epäillä. Olin 50v kun sain diagnoosin, tytär oli 20v. 

Kun olen omasta ADHD-diagnoosistani kertonut, niin on alkanut tulla näitä "olen aina ajatellut, että olet Asperger" -kommentteja. Minussa on siis jotain, mistä tämän helposti huomaa. Mutta ilmeisesti asia on sellainen, jota ei helpolla kehdata ottaa esiin. Todella turhauttavaa, että jotkut näistä ihmisistä ovat tämän minussa jo 10-15 vuotta sitten nähneet, mutta eivät ole sanoneet mitään! Totta helvetissä olisin halunnut tietää!

Mutta tuo mitä kuvasit, että assityttöjen aivot muistuttaa nenttipoikien aivoja, tunnistan tuosta itseni kyllä todella hyvin. Naisten ymmärtäminen on ollut minulle vaikeaa. Esimerkiksi tämä, kun kerrotaan jostain ongelmasta, mutta mitään ratkaisuehdotuksia ei haluta. Mikä idea siinä on, että halutaan että se toinen vaan siinä voihkii mukana että voi voi ikävä homma, mutta ei haluta etsiä ongelmaan ratkaisua!? 

Minulla on ollut tilanteita, että olen ollut yksin naisten kanssa (ennen harrastuksen alkua) ja tilanne on tuntunut jotenkin vaikealta, kun olen kokenut että olen ainoa joka ei kuulu joukkoon. Heti kun ensimmäinen mies tulee paikalle, olo helpottuu huomattavasti, että vihdoin joku toinenkin hengenheimolainen eikä tarvitse olla yksin!

En minä läheskään kaikkia miesten mielenkiinnon kohteita jaa, mutta silti on helpompi ja luontevampaa olla miesten kanssa kuin naisten kanssa. 

Kaikkien diagnosoimattomien assien puolesta pyytäisin kauniisti, että jos näette ihmisessä tällaisia piirteitä, niin sanokaa hänelle! Tai voitte ihan kysyä, et anteeks, mut ootko sä Asperger kun susta saa vähän sellaisen vaikutelman? Voi olla että se ihminen menee siitä hämilleen ja ihmettelee, että ai minäkö? Mutta siitä jää ajatus itämään ja ehkä hän etsii sitten lisää tietoa ja hämmästyy itsekin, että tämänkö takia musta on tuntunu et oon vähän outo ja sosiaalisesti kömpelö ja ihmiset loukkaantuu, vaikka en tarkottanu loukata. Ja ehkä etsii sitten apuakin itselleen. 

Ajatelkaa sitä Aspergeria vaikka niin, että se on kuin nenästä roikkuva räkä, jonka kaikki muut näkee, mutta se ihminen itse ei sitä näe. Kai nyt kertoisitte tällaiselle ihmiselle, että hei, et oo vissiin huomannu että sulta roikkuu räkää nenästä? 

Samaistun kans tohon voivotteluasiaan ja oon AS-mies. Mun mielestä neurotyypilliset vois miettiä enemmän konkreettisia vaihtoehtoja asioille sen sijasta, että voivottelevat sitä ensin jonkun aikaa. Tai ainakin ite alan melkein heti ajattelemaan erilaisia konkreettisia ratkaisukeinoja jos joku asia menee pieleen enkä jää voivottelemaan sitä kovin kauaksi aikaa. Silti en kyllä samaistu hirveesti neurotyypillisten "perus"miehen stereotyyppiseen suomalaisen miehen ajatusmaailmaan jonka täyttää autot, alkoholi, seksi ja jääkiekon tuijottaminen telkkarista. Oon enemmän tiedetyyppi aspergerin vaikutuksesta, joka tykkää uuden oppimisesta tästä ympäröivästä maailmasta.

T: asperger nuorimies

Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään miestä, joiden elämän täyttäisi autot, alkoholi tai jääkiekko. Seksistä en tietenkään kaikkien tuttavieni kohdalta tiedä. Mutta tieteestä ja kulttuurista kiinnostuneita ovat minun tuttavapiirini miehet, ja aspergeriä ei tietääkseni ole kenelläkään.

Ei sitä aina pysty edes peittelemään mutta silti mennään pääministeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa, minulla on lapsia ja hyväpalkkainen IT työ. Lahjakkuuksiani mitataan työn puolesta ja tiedän antavani niissä kovan luokan tulosta. Jostain syystä minut on kuitenkin laitettu rooliin, jossa yhteistyötä muiden kanssa ei juurikaan ole.

IT-ala on kyllä monen assin pelastus. Siellä asseja arvostetaan juuri tuon kovan luokan tuloksen vuoksi. Kyllähän assit parhaimmillaan tekee asioita, joista nentit voivat vain haaveilla. Ja sitä sosiaalista kömpelyyttäkin IT-alalla siedetään, se on se hinta mikä ollaan kovasta osaamisesta valmiita maksamaan. 

Yhdeltä assilta (mies) meni kyllä työpaikka, kun erehtyi kerran sanomaan liian suoraan ja toinen henkilö loukkaantui. Tämä loukkaantunut oli firmalle tärkeämpi, joten assin kanssa neuvoteltiin sitten irtisanoutumispaketti. Löysi kyllä aika pian sitten uudelleen työn, mutta oli tuo hänelle iso kriisi, piti aivan kohtuuttomana eikä ymmärtänyt mitä pahaa oli tehnyt. Ehkä oli vähän kulttuuritörmäyskin, ei kukaan suomalainen olisi sellaisesta loukkaantunut, mutta amerikkalaisille pitää viesti aina sokeroida. 

Mitä käyttöä on tässä yhteiskunnassa assille, jota ei IT-ala satu kiinnostamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Tuolla joku sanoi, että hän aspergerinä sanoo asiat niinkuin ne ovat, eikä liudenna. Huomioksi, että siis sanoo sen, minkä kokee olevan. Ikään kuin hänellä olisi ns. objektiivinen totuus. No ei ole, se on vain hänen ehdoton subjektiivinen kokemuksensa, kun ei välttämättä kykene ajattelemaan/kokemaan toisten näkökulmia/kokemuksia.

Uskon että tuo kirjoittaja tarkoitti kyllä ihan asiasta puhumista. Eihän häntä kiinnosta turhat jorinat, vaan keskustelua käydään asiapohjalta. Assilla ei ole luontaista ymmärrystä siitä, mitä asioita normaalisti jätetään sanomatta syystä tai toisesta. Hän saattaa sanoa suoraan jotain, mikä on totta, mutta mitä nentti ei menisi sanomaan, koska tietää että toinen voi siitä loukkaantua. Tämä voi ilmetä myös niin, että hän tulee kertoneeksi itsestään liian henkilökohtaisia asioita vieraille ihmisille, koska ei luonnostaan hahmota sosiaalisia normeja kanssakäymisen rajoille. 

Sanoin liian rumasti ja kommentti meni tarkastettavaksi ennen julkaisua. Mutta te kaksi toopea, jotka jankkaatte eri sukupuolten eliniän odotteesta: Tämä ketjun aihe on autismin kirjolla olevien naisten alidiagnosointi! Viekää höpinänne jonnekin muualle! Ette tuo tähän ketjuun mitään lisäarvoa vaan häiritsette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla joku sanoi, että hän aspergerinä sanoo asiat niinkuin ne ovat, eikä liudenna. Huomioksi, että siis sanoo sen, minkä kokee olevan. Ikään kuin hänellä olisi ns. objektiivinen totuus. No ei ole, se on vain hänen ehdoton subjektiivinen kokemuksensa, kun ei välttämättä kykene ajattelemaan/kokemaan toisten näkökulmia/kokemuksia.

Uskon että tuo kirjoittaja tarkoitti kyllä ihan asiasta puhumista. Eihän häntä kiinnosta turhat jorinat, vaan keskustelua käydään asiapohjalta. Assilla ei ole luontaista ymmärrystä siitä, mitä asioita normaalisti jätetään sanomatta syystä tai toisesta. Hän saattaa sanoa suoraan jotain, mikä on totta, mutta mitä nentti ei menisi sanomaan, koska tietää että toinen voi siitä loukkaantua. Tämä voi ilmetä myös niin, että hän tulee kertoneeksi itsestään liian henkilökohtaisia asioita vieraille ihmisille, koska ei luonnostaan hahmota sosiaalisia normeja kanssakäymisen rajoille. 

Kyse ei ole mistään jorinoista kieltäytymisestä ja vain asiasta puhumisesta, sillä aikuisen aspergerin oireyhtymässä ilmenee mm. seuraavia asioita:

1.      Kyvyttömyys spontaaniin pyrkimykseen jakaa iloa, kiinnostusta tai saavutuksia toisen ihmisen kanssa

2.      Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puuttuminen

https://www.duodecimlehti.fi/duo94165

Vierailija kirjoitti:

Sanoin liian rumasti ja kommentti meni tarkastettavaksi ennen julkaisua. Mutta te kaksi toopea, jotka jankkaatte eri sukupuolten eliniän odotteesta: Tämä ketjun aihe on autismin kirjolla olevien naisten alidiagnosointi! Viekää höpinänne jonnekin muualle! Ette tuo tähän ketjuun mitään lisäarvoa vaan häiritsette.

Ei vaikuta kovin suositulta ketjulta joten teen sinulle palveluksen ja nostan tämän ketjun ylös sanomalla että ei siinä eliniän odotteessa ole mitään jankkaamista, miehillä se on lyhyempi.

Tirsk sillon varmaan ei ole ollut asperger jos se piilotetaan aina. Tuollaiset diagnoosit on huvittavia tyyliin, jostain levitetään joku huhu jostain diagnoosista ja kun joku toinen kyseenalaistaa sen, niin vastaus on jotain: "no sillon se käyttäyty vaan normaalisti ja puhui hyvin, mutta muuten...."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla joku sanoi, että hän aspergerinä sanoo asiat niinkuin ne ovat, eikä liudenna. Huomioksi, että siis sanoo sen, minkä kokee olevan. Ikään kuin hänellä olisi ns. objektiivinen totuus. No ei ole, se on vain hänen ehdoton subjektiivinen kokemuksensa, kun ei välttämättä kykene ajattelemaan/kokemaan toisten näkökulmia/kokemuksia.

Uskon että tuo kirjoittaja tarkoitti kyllä ihan asiasta puhumista. Eihän häntä kiinnosta turhat jorinat, vaan keskustelua käydään asiapohjalta. Assilla ei ole luontaista ymmärrystä siitä, mitä asioita normaalisti jätetään sanomatta syystä tai toisesta. Hän saattaa sanoa suoraan jotain, mikä on totta, mutta mitä nentti ei menisi sanomaan, koska tietää että toinen voi siitä loukkaantua. Tämä voi ilmetä myös niin, että hän tulee kertoneeksi itsestään liian henkilökohtaisia asioita vieraille ihmisille, koska ei luonnostaan hahmota sosiaalisia normeja kanssakäymisen rajoille. 

Kyse ei ole mistään jorinoista kieltäytymisestä ja vain asiasta puhumisesta, sillä aikuisen aspergerin oireyhtymässä ilmenee mm. seuraavia asioita:

1.      Kyvyttömyys spontaaniin pyrkimykseen jakaa iloa, kiinnostusta tai saavutuksia toisen ihmisen kanssa

2.      Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puuttuminen

https://www.duodecimlehti.fi/duo94165

Hei duodecim, nuo kuvaamasi lauseet sopisivat myöskin kuvaukseksi hieman erakkomaisesta henkilöstä, joka ei oikein liiku tai käy missään eikä ole paljon muiden kanssa tekemisissä. Sellaisen tönkkö aspergerin kyllä tunnistaa hyvin jo epätyypillisestä robottimaisesta puhetyylistä ja totta kai, jos nyt ei osaa iloita mistään ikinä, ei edes omien perheenjäsenten kesken, on jotain vialla. Tietenkään adperger diagnoosin ei tuollaiset riitä mitenkään.

Aspergerin tunnevammat on pahimmillaan sitä luokkaa, että ei koe normaalia myötätuntoa esim. omia lapsia kohtaan. Se, että ei ole hirveästi vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa noin yleensä, on aika huono asperger mittari.