Mikä helvetti vaivaa nykyajan isovanhempia?

Ni mitäs h#ittoa? Itse on jokainen lapsensa hankkinut, riippumatta isovanhempien lastenvahtivastuusta. Itse en ole vielä tavannut yhtään isovanhempaa, joka ei haluaisi lastenlastaan säännöllisesti nähdä, mutta en toisaalta myöskään yhtään sellaista, joka sellaisia haluaisi päivä päivältä vahtia.

Mielestäni omituista odottaakaan muuta.

Tuskin se on mikään nykyajan juttu ettei lapsenlapset kiinnosta. Ajattelisin että aiemmilla sukupolvilla sitä on ollut vielä enemmän. Omia lapsia kun on ollut vaikka kymmenen, niin tuskin enää lastenlapset ovat paljon huomiota saaneet.

Mielestäni nykyään iso osa isovanhemmista haluaa olla osana lastenlastensa elämää. Omalla kohdalla kuitenkin valitettavasti 3/4 isovanhemmasta onkin sellaisia joita ei lastenlapset kiinnosta. Mieluummin juostaan tavaroiden perässä, tai kitataan viinaa. Ja lapset eivät saisi näkyä ja kuulua kodissa mitenkään, vaan ovat häiriöksi joka tilanteessa. Enitenhän siinä kirpaisee se, kun tajuaa, että näinhän se oli omassakin lapsuudessa. Sitä jotenkin vaan toivoo näkevänsä isovanhempien silmissä rakkauden ja hyväksynnän edes omia lapsia kohtaan, mutta eihän se niin valitettavasti mene. Jos itsellä on huonot välit omiin vanhempiin, niin tuskin omilla lapsillakaan tulee olemaan heihin läheiset välit. Vai onko jollain toisenlainen kokemus? Toivottavasti itse osaisi katkaista kierteen.

"Hoidatko sinä omat vanhempasi vanhoina? Minä olen isovanhempani hoitanut ja aion hoitaa isäni. Äitini on vielä työelämässä monia vuosia ja luultavasti ollaan hoidokkeja yhtaikaa. Elämä on muuttunut paljon vuosikymmenien saatossa. Syytä yhteiskunnan muutoksia,älä isovanhempia."

Ennen isovanhemmat auttoivat lastenhoidossa enemmän, kun mummot eivät olleet työelämässä mukana, eikä lapsilla ollut kunnallista päivähoito-oikeutta, myös eläkeikä oli silloin alhaisempi, perheet asuivat lähellä ja usein jopa samassa taloudessa, vanhemmat jakoivat rintamiestalon alakerran ja nuoripari yläkerran.

 Kaikki muuttui, kun naiset menivät työelämään joskus 60-70-luvulla ja suurin osa tämän päivän isovanhemmista ovat työelämässä mukana ja eläkeikä nousee koko ajan. Työelämä tulee yhä vaativammaksi ja iän myötä monet sairaudet yleistyvät.

Suurin osa isovanhemmista on tänä päivänä todella tiukoilla, kun omat aikuiset lapset haluavat apua kotitöihin ja lastensa hoitoon ja monella on sen lisäksi iäkkäät omat- ja appivanhemmat vielä hoidettavana tai ainakin haluavat apua arkisissa asioissa, puhumattakaan työelämän vaatimuksista ja samaan aikaan oma tai puolison terveys reistailee.

Monet isovanhemmat elävät äärirajoilla, kun kuvittelivat nuorena elämän helpottavan kun lapset kasvavat, mutta kävikin päinvastoin, kun joka suunnasta huudetaan apua, milloin omat lapset, milloin omat iäkkäät vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:38"]Kummallisia väitteitä nämä, että tämän päivän isovanhemmat olisivat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan.

Lapsuudessani asuimme kaukana isovanhemmista, joten äidilläni ei tosiaan ollut mitään turvaverkkoja. Sen sijaan äitini äiti jopa sanoi, että "hoida omat lapsesi". Minä ja sisarukseni olemme syntyneet 70-luvulla.

Vanhempani jäivät vasta eläkkeelle ja asumme eri paikkakunnilla. Sisareni ja minun mielestä he ovat eläkepäivänsä ansainneet. Hoitoapua olemme saaneet sisareni kanssa toinen toisiltamme. Vaihtoehtona on ollut myös lastenhoitaja. Sisareni löysi erinomaisen lähihoitajaksi opiskelevan nuoren naisen, jota olemme molemmat palkanneet hoitamaan lapsia.

Oman käsitykseni mukaan 70-luvulla äidiksi tulleet ovat joutuneet paljon kovemmalle kuin nykypäivän äidit. Nykyisin yhteiskunta tarjoaa paremmat edut jo äitiyslomista lähtien. Tuolloin taas äidit palasivat töihin nopeasti ja naisen asema ei kuitenkaan ollut vielä niin tasa-arvoinen, että miehetkin olisivat osallistuneet lastenhoitoon.

[/quote]
Kyllä minä olin joka kesä, muut loma-ajat ja osan viikonlopuista jossain muualla kuin kotona. Luojan kiitos, että olin, oli edes joku joka välitti ja rakasti. Ja porukoitanihan ei ole minun elämä kiinnostanut sen jälkeen kun muutin 16 vuotiaana kotoa. Ja sen ajan, kun olin kotona, hoidin itse itseni, tai vauvana siskoni hoiti. Kyllä nämä suurten ikäluokkien vanhemmat ovat olleet niin loistavia, hyviä ja ahkeria vanhempia :D. Minulla on ainakin oikein lämpimät muistot. Mutta eihän siinä, isä saa hoitaa itse itsensä huonokuntoisena, minua ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:59"]Sai järjestettyä hoitoa? Mitä tarkoitat? Lapsethan heivattiin päiväkotiin jo vauvoina, ja muuten hoidattettiin tutuilla/sukulaisilla tai jätettiin keskenään. Onneksi nykyajan vanhemmilla on hieman korkeampi moraali ja halua huolehtia lapsistaan paremmin kuin noilla vastuunpakoilijoilla. En ole katkera, vaan ylpeä.

Voi, mikä torvelo oletkaan. Ei lastesi isovanhempien aikaan ollut mitään kotihoidontukia sun muita yhteiskunnan maksamia apuja. Äitysloma oli minun aikanani 3kk. Useimpien oli pakko mennä töihin, jos elää meinasi. Hoitopaikat olivat enimmäkseen yksityisten, usein hyvin epämääräisten naisten varassa. ei niitä mikään instanssi tarkastanut. hoitoon vietiin sydän kipeänä huolesta. Mutta minkäs teit.

Tutustu sinäkin hiukan lähihistoriaan, niin et vaikuta niin tyhmältä. Lue vaikka Alpo Ruuthin teos nimeltä Kotimaa, joka kertoo todenmukaisesti elämästä 70-luvun alkupuolen Suomessa.
[/quote]

Ihanaa kielenkäyttöä. Oletpa itse todella fiksu.

Ymmärrän toki töiden takia hoitoon viemisen, mutta tuossa ei ollutkaan kyse pelkästään siitä. Tämä sama sukupolvi kun ei vapaa-ajallaankaan huolehtinut lapsista - lapset pyörivät ties missä keskenään ja mummot, sukulaiset ja naapurit hoisivat. Lapsia kohdeltiin muutenkin kylmästi ja kaltoin; alistettiin, pahoinpideltiin fyysisesti ja henkisesti. Ei keskusteltu, halattu, kerrottu rakastavan jne. Luepa sinä palstalta ketju 70-luvulla syntyneiden äitikokemuksista. Ja nyt nämä marttyyriäidit arvostelevat nykyvanhempia, jotka välittävät lapsistaan selvästi enemmän. Huomaa kyllä helposti, mitä ikäluokkaa itse edustat. Kunpa teillekin olisi aikanaan ollut mielenterveyspalveluja saatavilla ja ylpeys olisi antanut niitä periksi ottaa vastaan...
[/quote]

Kommenttisi kuvastaa omaa kokemustasi. Minun lapsuudessani mummo tai ukko eivät meitä hoitaneet, vaan 70-luvulla kaupunkiin muuttaneet vanhempani palkkasivat lastenhoitajan meitä hoitamaan.
[/quote]

Totta, puhuin omasta kokemukstani kuten myös monien ystävien ja sukulaisten. Tuollaista se meno maalla useimmiten oli, isoissa kaupungeissa varmasti eri lailla.
[/quote]

Vanhempani muuttivat kyllä kaupunkiin, mutta kyseessä oli alle 10 000 asukkaan kaupunki. Tarkennan kommenttiani. Maaseudulta olivat kotoisin ja palkattuna lastenhoitajana oli monesti samassa kerrostalossa asuvan perheen vanhin tytär. Löytyisiköhän vastaavanlaisia nuoria edelleenkin lapsiperheille palkattavaksi avuksi?

Isovanhemmathan eivät ole varsinaisesti vastuussa lapsenlapsistaan, heidän lapsensahan ne ovat tehneet, eivät he. Ärsyttää kun jotkut lapsiperheet valittaa ettei isovanhemmat ota silloin ja silloin hoitoon jne. Ei niiden ole mikään pakko! He ovat omat lapsensa jo kasvattaneet. Isovanhempia on jokalähttön, toiset höösää kaikessa mukana, toiset välillä ja jotkut harvoin jos koskaan. Ei voi olettaa, että kaikki isovanhemmat olisivat niitä kiiltokuvamalleja.

Minun lasteni isovanhempia vaivaa ainakin se, ettei pystytä pysähtymään, ei kyetä olemaan läsnä. Koko ajan pitää suorittaa jotain. Jos ihminen on tällainen, niin silloin lasten kanssa oleminenhan on ihan tuskaa. Lapsethan vaativat aikuista olemaan läsnä, ja unohtamaan suorittaminen.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:54"]Ihanaa kielenkäyttöä. Oletpa itse todella fiksu. Ymmärrän toki töiden takia hoitoon viemisen, mutta tuossa ei ollutkaan kyse pelkästään siitä. Tämä sama sukupolvi kun ei vapaa-ajallaankaan huolehtinut lapsista - lapset pyörivät ties missä keskenään ja mummot, sukulaiset ja naapurit hoisivat. Lapsia kohdeltiin muutenkin kylmästi ja kaltoin; alistettiin, pahoinpideltiin fyysisesti ja henkisesti. Ei keskusteltu, halattu, kerrottu rakastavan jne. Luepa sinä palstalta ketju 70-luvulla syntyneiden äitikokemuksista. Ja nyt nämä marttyyriäidit arvostelevat nykyvanhempia, jotka välittävät lapsistaan selvästi enemmän. Huomaa kyllä helposti, mitä ikäluokkaa itse edustat. Kunpa teillekin olisi aikanaan ollut mielenterveyspalveluja saatavilla ja ylpeys olisi antanut niitä periksi ottaa vastaan...

Aivan järjetöntä yleistämistä. Mistä vapaa-ajasta muuten puhut tuon ikäluokan ollessa kyseessä. Ei heillä ollut itsestäänselvästi kaikkia mahdollisia kodinkoneita, pesutorneja sun muuta härpäkettä. Pyykit pestiin useinkin käsivoimin. Monilla kaivo pihalla ja puut liiterissä. Ensimmäinen homma aamulla laittaa tuli keittiön hellaan. Näin ainakin maaseudulla.

Onneksi ei siihen aikaan myöskään ollut AV-palstaa, jolla roikkua, kuten nämä hemmotellut nykyäidit liikaa vapaa-aikaansa kuluttavat arvostelemalla omia vanhempiaan.
[/quote]
Kyllä meillä oli ihan liedet, hanavedet, oikea vessa ja muut mukavuudet. Kaikki kuivausrummusta lähtien. Silti oltiin lapset heitteillä, ei paljoo kiinnostanut huolehtia edes omasta jälkikasvusta, mummoille vaan ja leireille aina kuin mahdollista. Kotona piti pärjätä omillaan. Turpaan tuli ja nälkää nähtiin, vaikka rahaa oli. Isäni syntynyt vuonna 55.

Minua surettaa ainoastaan, että lapseni on olemassa äidilleni vain ns. näyttelyesineenä. Ei haittaa, vaikka ei häntä hoidakaan, mutta odottaa kyllä että minä hoidan häntä. Onneksi anoppi on tukena ja läsnä lapseni elämässä. ♡

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:59"]Sai järjestettyä hoitoa? Mitä tarkoitat? Lapsethan heivattiin päiväkotiin jo vauvoina, ja muuten hoidattettiin tutuilla/sukulaisilla tai jätettiin keskenään. Onneksi nykyajan vanhemmilla on hieman korkeampi moraali ja halua huolehtia lapsistaan paremmin kuin noilla vastuunpakoilijoilla. En ole katkera, vaan ylpeä. Voi, mikä torvelo oletkaan. Ei lastesi isovanhempien aikaan ollut mitään kotihoidontukia sun muita yhteiskunnan maksamia apuja. Äitysloma oli minun aikanani 3kk. Useimpien oli pakko mennä töihin, jos elää meinasi. Hoitopaikat olivat enimmäkseen yksityisten, usein hyvin epämääräisten naisten varassa. ei niitä mikään instanssi tarkastanut. hoitoon vietiin sydän kipeänä huolesta. Mutta minkäs teit. Tutustu sinäkin hiukan lähihistoriaan, niin et vaikuta niin tyhmältä. Lue vaikka Alpo Ruuthin teos nimeltä Kotimaa, joka kertoo todenmukaisesti elämästä 70-luvun alkupuolen Suomessa. [/quote] Ihanaa kielenkäyttöä. Oletpa itse todella fiksu. Ymmärrän toki töiden takia hoitoon viemisen, mutta tuossa ei ollutkaan kyse pelkästään siitä. Tämä sama sukupolvi kun ei vapaa-ajallaankaan huolehtinut lapsista - lapset pyörivät ties missä keskenään ja mummot, sukulaiset ja naapurit hoisivat. Lapsia kohdeltiin muutenkin kylmästi ja kaltoin; alistettiin, pahoinpideltiin fyysisesti ja henkisesti. Ei keskusteltu, halattu, kerrottu rakastavan jne. Luepa sinä palstalta ketju 70-luvulla syntyneiden äitikokemuksista. Ja nyt nämä marttyyriäidit arvostelevat nykyvanhempia, jotka välittävät lapsistaan selvästi enemmän. Huomaa kyllä helposti, mitä ikäluokkaa itse edustat. Kunpa teillekin olisi aikanaan ollut mielenterveyspalveluja saatavilla ja ylpeys olisi antanut niitä periksi ottaa vastaan... [/quote] Kommenttisi kuvastaa omaa kokemustasi. Minun lapsuudessani mummo tai ukko eivät meitä hoitaneet, vaan 70-luvulla kaupunkiin muuttaneet vanhempani palkkasivat lastenhoitajan meitä hoitamaan. [/quote] Totta, puhuin omasta kokemukstani kuten myös monien ystävien ja sukulaisten. Tuollaista se meno maalla useimmiten oli, isoissa kaupungeissa varmasti eri lailla. [/quote] Vanhempani muuttivat kyllä kaupunkiin, mutta kyseessä oli alle 10 000 asukkaan kaupunki. Tarkennan kommenttiani. Maaseudulta olivat kotoisin ja palkattuna lastenhoitajana oli monesti samassa kerrostalossa asuvan perheen vanhin tytär. Löytyisiköhän vastaavanlaisia nuoria edelleenkin lapsiperheille palkattavaksi avuksi?

[/quote]

Sen kun palkkaat, kelalta saa joitain tukia lastenhoitajan palkkaamiseen.

Toi oli provo. Totta toinen puoli. En meinaa sitten olla mummona täyspäiväisesti jos ollenkaan. Jokaisen on itse hoidettava omat kakarat. Itse meinaan eläkeläisenä harrastaa erilaisia asioita, matkustella, lukea kirjoja, käydä kuntosalilla, uimassa kuten nytkin teen.  Vähemmän tosin luen kirjoja. Kasvatustyö on tehty ja olen jo valistanut pitkän aikaa poikaa (18 v) ensiksi opiskellaan ja sitten erikseen valistus naisista jne.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"]

Muuttuuko oma lapsi ventovieraaksi sinä päivänä, kun hän täyttää 18 ja/tai saa perheenlisäystä?

Turhaa tässä listataan, kenellä on oikeus minkälaiseenkin hoitoapuun. Minä ihmettelen enemmän sitä, että mikä tekee ihmisen niin tunnekylmäksi, että hän haluaa käyttää päivänsä vain oman hyvinvointinsa vaalimiseen, eikä halua hetkeäkään uhrata aikaansa edes kysyäkseen, kuinka omilla lapsilla tai isovanhemmilla menee. Huomatkaa, että näissä tarinoissa ei ole odotuksia saada säännöllistä hoitoapua viittä päivää viikossa, tai että mummo-rukan täytyisi tulla tuhannen kilometrin päästä pilttiä hoivaamaan omakustanteisesti. Enemmän täällä ihmetellään, miksi vanhemmat eivät halua nähdä lapsiaan tai heidän lapsiaan, eivät ole kiinnostuneita heidän tekemisistään tai eivät halua auttaa suurimmassakaan hädässä. Onko periaate niin tärkeä, että ei tosiaan voi jättää verhojen ompelua vähän myöhemmälle ja vahtia lasta yhden hammaslääkärikäynnin ajan? Oman lapsensa tähden? 

Tietenkin voimme kaikki kuitata ihmissuhteet sanomalla "Ei ole pakko", "Olemme hommanne jo tehneet", "Nyt on minun vuoroni nauttia". Se vain tarkoittaa äärimmäisissä tapauksissa yhden linkin katkeamista, kun kukaan ei näe aiheelliseksi olla tekemisissä tai herran tähden, ainakaan auttaa. Koska minä. 

Luojan kiitos minulla on läheiset välini vanhempiini ja myös viimeisenä elossa olevaan isovanhempaani. Autamme todellakin puolin ja toisin, isoäitiä luonnollisesti eniten voinnin heikentyessä. Ja samaa kulttuuria haluan viedä omalta osaltani eteenpäin, ja minun on vaikea uskoa, etteivät vanhempani haluaisi enää olla tekemisissä meidän tai meidän lastemme kanssa. Mistään automaattiavusta ei ole kyse, vaan ihan normaalista perhesuhteiden vaalimisesta. Se tuntuu näiden keskustelujen perusteella olevan harmillisen katoava luonnonvara.

[/quote]

Koska miniä ei anna pitää yhteyttä poikaan! Soitto kerran viikossa on liikaa. Ei saa soitella ja kysellä, mitä kuuluu eikä poika saa kertoa, mitä kuuluu - heidän asiat kun ei kuulu meille.

Silti pitäisi olla aina valmiina hoitamaan lapsenlapsia. Heille pitää soittaa, lähettää kortteja ja lahjoja.

On mahdotonta samaan aikaan olla yhteydessä ja olla olematta yhteydessä. Kun yhteydenpito on kiinni siitä, mihin miniä suostuu, niin arvaapa kahdesti, miksi "ei välitetä".

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:36"]

Tämä juttu on tosi polarisoitunut. Toisilla on erittäin paljon auttavat, ihanat isovanhemmat. Toisilla taas näitä kiireisiä nykymummuja, jotka on tottuneet kaiken saamaan ja omat lapsenlapset on lähinnä koriste.

Ja nimenomaan se MENEE niin, että omia läheisiä kuuluu auttaa hankalissa elämäntilanteissa, niin me lapsetkin sitten teidän mummujen asioita hoidetaan kun olette vanhoja. Koska teitä ei välttämättä yhteiskunta hoida kuten teidän omia vanhempia. Nykynuorilla (aikuisilla) on siis kaksinkertainen vastuu, omia lapsia hoidetaan enemmän ja paremmin kuin ennen, ja sitten omatkin vanhemmat on sitten aikanaan paljon enemmän meidän kontolla kun yhteiskunnan palveluja karsitaan.

Te suuret ikäluokat olette taas saaneet tuplapotin, omat vanhemmat hoidettua yhteiskunnan varoin, mutta perinnöt heiltä suoraan. Omat muksut on hoidatettu heillä ja yhteiskunnan tuet lapsiperheille oli teille huipussaan. Työelämä oli teille helppoa ja leppoisaa, ja eläkkeet on junailtu teille tappiin yhteiskunnan piikkiin.

Nykynuorilla taas on paljon suurempi taakka työelämässä ja lasten suhteen, korkeakoulutetuillakin työttömyyttä ja köyhyyttä. Lisäksi me jäädään täysin perinnöttä, koska suurten ikäluokkien omaisuus ulosmitataan kun sillä katetaan teidän vanhuuden luxuspalvelut. Tasan ei käy...

[/quote]

Juuri näin. Iso osa isovanhemmista on sydämmellisiä ja auttavaisia, mutta se tietty osuus.. Täytyy sanoa että todella hemmoteltuja!! On talot, kesämökit, veneet, hienot autot ja sitten ihmetellään että miten teillä lapsilla nyt ei ole mitään ja vieläkin 35-40v olette jossain surkeissa pätkätöissä...

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:26"]Usein kuulee heidän suustaan: "Kyllä ne lapset kuuluu itse hoitaa, kun on hankkinutkin". No ei siinä mitään, hupaisaa tuossa on vain se, että juuri itse ovat niitä, jotka laittoivat omat lapsensa usein jo muutaman kuukauden ikäisenä päivähoitoon ja koko kesäksi mummolaan tai naapureille. Muutenkaan eivät lapsiin panostaneet, toisin kuin nykyajan paremmat vanhemmat. Ennen on ihan ok hoitaa lapsia kännissä, ja antaa selkasaunaa kun ärsytti. Siinä on oikein kaksinaismoralismi huipussaan. [/quote] Bingo! Mun vanhemmat ei auta missään. Ovat kuulema osansa tehneet ja nyt nauttivat. Minä olin kyllä mummolassa kaikki kesät ja joulunakin marssittiin sinne vaan paikalle valmiiseen pöytään. Mummo hoiti meidät serkukset ku aikuisväki juhli persekännissä. Viikonloput juhlittiin tai kyläiltiin (ja juoriin) Me kakarat keskenämme. Mutta juu.. Ei voi vaatia edes yhtä arki-iltaa hoitamaan lapsenlapsia, kun ovat "ansaitusti" eläkkeellä. [/quote] Omassa lapsuudenperheessäni en nähnyt vanhempiani humalassa. Tosin hoitivatkin lapset ilman isovanhempien apua, mutta kyllä meillä joskus oli naapurin teini meitä hoitamassa ja omaa rahaa ansaitsemassa.

[/quote]

Nämä menot kun ei liity aina humalaan perheellisellä. Mieheni on viikot muualla töissä, piti käydä gynellä ja hammaslääkärillä mutta eläkeläisillä kiireitä riittää. Ihana vanha hammaslääkäri totesi, että ota muksu mukaan jos kaukaloon menee, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Näin toimittiin. Gyne ei antanut taaperon tulla kierukan asettamistoimenpiteeseen, vaan neuvolan th vahti sen ajan. Kyllä hävetti. Monen kerran on kysytty, että eikö isovanhemmat auta? Ihan helvetin noloa kuulkaa neuvolassa sanoa, että eivät, koska minä ja minun aikani. Häpeän vanhempiani, enkä aio auttaa heidän tulevissa hädissään.

Olen valmis koska tahansa myymään kotini ja muuttamaan pojan perheen luokse asumaan. Kun ikää on yli 60v ja nivelreuma vaivaa, niin iloahan siitä vain olisi, kun minulla olisi pojan perheessä turva ja heillä minut lasten seurana. Oman huoneen toki tarvitsisin, mutta muuten olen valmis jakamaan pojan perheen kanssa ihan kaiken ruokakuluista alkaen.

Koska viestiketjun perusteella on isovanhempien ja lastenlasten suhde on tärkeä, niin minusta parhaiten se toteutuu, kun isovanhemmat asuvat lastenlasten kanssa. Tähän pitää panostaa paljon enemmän kuin nyt, joten nuorten perheiden tulisi mahdollistaa se, että isovanhemmat pääsevät asumaa lastensa perheiden kanssa.

Kun haluaa lapsia, pitää miettiä, ettei se vanhemmuus pääty omiin lapsiin vaan jatkuu lapsenlapsien hoitamisena. Helpointa se on, kun kolme sukupolvea asuu samassa. Silloin ei joudu vaatimaan hoitoapua, kun isovanhemmat ovat jatkuvasti vierellä ja läsnä.

Minusta kaikkien isovanhempien pitää ottaa huomioon nuorten perheiden tarve saada tukea. On itsekästä asua omassa kodissa, kun samaan aikaan lasten perheet tarvitsevat auttavia käsiä. Asunnon voi myydä ja muuttaa ruuhkavuosia elävien lasten perheisiin ja siten tuoda iloa nuoremmille.

Tätähän ap halusi?

Rakastan lapsiani hurjasti.Tulen aina auttamaan heitä niin paljon kuin voin,myös kun he ovat perheellisiä.Rakastin omaa äitiäni,autoin häntä voimieni mukaan.Nyt hän on kuollut.Tämä tuntui luonnolliselta asialta,välittämiseltä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:59"]Sai järjestettyä hoitoa? Mitä tarkoitat? Lapsethan heivattiin päiväkotiin jo vauvoina, ja muuten hoidattettiin tutuilla/sukulaisilla tai jätettiin keskenään. Onneksi nykyajan vanhemmilla on hieman korkeampi moraali ja halua huolehtia lapsistaan paremmin kuin noilla vastuunpakoilijoilla. En ole katkera, vaan ylpeä. Voi, mikä torvelo oletkaan. Ei lastesi isovanhempien aikaan ollut mitään kotihoidontukia sun muita yhteiskunnan maksamia apuja. Äitysloma oli minun aikanani 3kk. Useimpien oli pakko mennä töihin, jos elää meinasi. Hoitopaikat olivat enimmäkseen yksityisten, usein hyvin epämääräisten naisten varassa. ei niitä mikään instanssi tarkastanut. hoitoon vietiin sydän kipeänä huolesta. Mutta minkäs teit. Tutustu sinäkin hiukan lähihistoriaan, niin et vaikuta niin tyhmältä. Lue vaikka Alpo Ruuthin teos nimeltä Kotimaa, joka kertoo todenmukaisesti elämästä 70-luvun alkupuolen Suomessa. [/quote] Ihanaa kielenkäyttöä. Oletpa itse todella fiksu. Ymmärrän toki töiden takia hoitoon viemisen, mutta tuossa ei ollutkaan kyse pelkästään siitä. Tämä sama sukupolvi kun ei vapaa-ajallaankaan huolehtinut lapsista - lapset pyörivät ties missä keskenään ja mummot, sukulaiset ja naapurit hoisivat. Lapsia kohdeltiin muutenkin kylmästi ja kaltoin; alistettiin, pahoinpideltiin fyysisesti ja henkisesti. Ei keskusteltu, halattu, kerrottu rakastavan jne. Luepa sinä palstalta ketju 70-luvulla syntyneiden äitikokemuksista. Ja nyt nämä marttyyriäidit arvostelevat nykyvanhempia, jotka välittävät lapsistaan selvästi enemmän. Huomaa kyllä helposti, mitä ikäluokkaa itse edustat. Kunpa teillekin olisi aikanaan ollut mielenterveyspalveluja saatavilla ja ylpeys olisi antanut niitä periksi ottaa vastaan... [/quote] Kommenttisi kuvastaa omaa kokemustasi. Minun lapsuudessani mummo tai ukko eivät meitä hoitaneet, vaan 70-luvulla kaupunkiin muuttaneet vanhempani palkkasivat lastenhoitajan meitä hoitamaan. [/quote] Totta, puhuin omasta kokemukstani kuten myös monien ystävien ja sukulaisten. Tuollaista se meno maalla useimmiten oli, isoissa kaupungeissa varmasti eri lailla. [/quote] Vanhempani muuttivat kyllä kaupunkiin, mutta kyseessä oli alle 10 000 asukkaan kaupunki. Tarkennan kommenttiani. Maaseudulta olivat kotoisin ja palkattuna lastenhoitajana oli monesti samassa kerrostalossa asuvan perheen vanhin tytär. Löytyisiköhän vastaavanlaisia nuoria edelleenkin lapsiperheille palkattavaksi avuksi?

[/quote]

Sen kun palkkaat, kelalta saa joitain tukia lastenhoitajan palkkaamiseen.
[/quote]

Ilmaisin kommenttini huonosti. Ollaan palkattukin tuttua nuorta, vaikkei Kelan tuella, Mieluummin nykyaikana niin kuin olettaa muiden hoitavan toisten lapsia velvollisuudentunnosta.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:26"]Usein kuulee heidän suustaan: "Kyllä ne lapset kuuluu itse hoitaa, kun on hankkinutkin". No ei siinä mitään, hupaisaa tuossa on vain se, että juuri itse ovat niitä, jotka laittoivat omat lapsensa usein jo muutaman kuukauden ikäisenä päivähoitoon ja koko kesäksi mummolaan tai naapureille. Muutenkaan eivät lapsiin panostaneet, toisin kuin nykyajan paremmat vanhemmat. Ennen on ihan ok hoitaa lapsia kännissä, ja antaa selkasaunaa kun ärsytti. Siinä on oikein kaksinaismoralismi huipussaan. [/quote] Bingo! Mun vanhemmat ei auta missään. Ovat kuulema osansa tehneet ja nyt nauttivat. Minä olin kyllä mummolassa kaikki kesät ja joulunakin marssittiin sinne vaan paikalle valmiiseen pöytään. Mummo hoiti meidät serkukset ku aikuisväki juhli persekännissä. Viikonloput juhlittiin tai kyläiltiin (ja juoriin) Me kakarat keskenämme. Mutta juu.. Ei voi vaatia edes yhtä arki-iltaa hoitamaan lapsenlapsia, kun ovat "ansaitusti" eläkkeellä. [/quote] Omassa lapsuudenperheessäni en nähnyt vanhempiani humalassa. Tosin hoitivatkin lapset ilman isovanhempien apua, mutta kyllä meillä joskus oli naapurin teini meitä hoitamassa ja omaa rahaa ansaitsemassa.

[/quote]

Nämä menot kun ei liity aina humalaan perheellisellä. Mieheni on viikot muualla töissä, piti käydä gynellä ja hammaslääkärillä mutta eläkeläisillä kiireitä riittää. Ihana vanha hammaslääkäri totesi, että ota muksu mukaan jos kaukaloon menee, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Näin toimittiin. Gyne ei antanut taaperon tulla kierukan asettamistoimenpiteeseen, vaan neuvolan th vahti sen ajan. Kyllä hävetti. Monen kerran on kysytty, että eikö isovanhemmat auta? Ihan helvetin noloa kuulkaa neuvolassa sanoa, että eivät, koska minä ja minun aikani. Häpeän vanhempiani, enkä aio auttaa heidän tulevissa hädissään.

[/quote]

Eikö lapselle pyydetä niitä kummeja ja haltiakummeja ja kummitustätejä juuri sen tukiverkon rakentamiseksi? Ja jos ei todellakaan ole lainkaan tukiverkostoa ja apukäsiä, niin esim. MLL toimii lähes maanlaajuisesti ja tarjoaa juuri tällaisia tilanteita varten lastenhoitopalveluita.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:17"]

Olen valmis koska tahansa myymään kotini ja muuttamaan pojan perheen luokse asumaan. Kun ikää on yli 60v ja nivelreuma vaivaa, niin iloahan siitä vain olisi, kun minulla olisi pojan perheessä turva ja heillä minut lasten seurana. Oman huoneen toki tarvitsisin, mutta muuten olen valmis jakamaan pojan perheen kanssa ihan kaiken ruokakuluista alkaen.

Koska viestiketjun perusteella on isovanhempien ja lastenlasten suhde on tärkeä, niin minusta parhaiten se toteutuu, kun isovanhemmat asuvat lastenlasten kanssa. Tähän pitää panostaa paljon enemmän kuin nyt, joten nuorten perheiden tulisi mahdollistaa se, että isovanhemmat pääsevät asumaa lastensa perheiden kanssa.

Kun haluaa lapsia, pitää miettiä, ettei se vanhemmuus pääty omiin lapsiin vaan jatkuu lapsenlapsien hoitamisena. Helpointa se on, kun kolme sukupolvea asuu samassa. Silloin ei joudu vaatimaan hoitoapua, kun isovanhemmat ovat jatkuvasti vierellä ja läsnä.

Minusta kaikkien isovanhempien pitää ottaa huomioon nuorten perheiden tarve saada tukea. On itsekästä asua omassa kodissa, kun samaan aikaan lasten perheet tarvitsevat auttavia käsiä. Asunnon voi myydä ja muuttaa ruuhkavuosia elävien lasten perheisiin ja siten tuoda iloa nuoremmille.

Tätähän ap halusi?

[/quote]

"Kaikki tai ei mitään." Joko en ole tekemisissä ollenkaan, tai sitten muutan samaan taloon, käyn miniän vaatehuoneen läpi ja olen muutenkin perheeseen liimattuna, ja luonnollisesti loukkaannun jos sitä pidetään tungettelevana. Kun ei mikään kelpaa, niin!

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:26"]Usein kuulee heidän suustaan: "Kyllä ne lapset kuuluu itse hoitaa, kun on hankkinutkin". No ei siinä mitään, hupaisaa tuossa on vain se, että juuri itse ovat niitä, jotka laittoivat omat lapsensa usein jo muutaman kuukauden ikäisenä päivähoitoon ja koko kesäksi mummolaan tai naapureille. Muutenkaan eivät lapsiin panostaneet, toisin kuin nykyajan paremmat vanhemmat. Ennen on ihan ok hoitaa lapsia kännissä, ja antaa selkasaunaa kun ärsytti. Siinä on oikein kaksinaismoralismi huipussaan. [/quote] Bingo! Mun vanhemmat ei auta missään. Ovat kuulema osansa tehneet ja nyt nauttivat. Minä olin kyllä mummolassa kaikki kesät ja joulunakin marssittiin sinne vaan paikalle valmiiseen pöytään. Mummo hoiti meidät serkukset ku aikuisväki juhli persekännissä. Viikonloput juhlittiin tai kyläiltiin (ja juoriin) Me kakarat keskenämme. Mutta juu.. Ei voi vaatia edes yhtä arki-iltaa hoitamaan lapsenlapsia, kun ovat "ansaitusti" eläkkeellä. [/quote] Omassa lapsuudenperheessäni en nähnyt vanhempiani humalassa. Tosin hoitivatkin lapset ilman isovanhempien apua, mutta kyllä meillä joskus oli naapurin teini meitä hoitamassa ja omaa rahaa ansaitsemassa.

[/quote]

Nämä menot kun ei liity aina humalaan perheellisellä. Mieheni on viikot muualla töissä, piti käydä gynellä ja hammaslääkärillä mutta eläkeläisillä kiireitä riittää. Ihana vanha hammaslääkäri totesi, että ota muksu mukaan jos kaukaloon menee, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Näin toimittiin. Gyne ei antanut taaperon tulla kierukan asettamistoimenpiteeseen, vaan neuvolan th vahti sen ajan. Kyllä hävetti. Monen kerran on kysytty, että eikö isovanhemmat auta? Ihan helvetin noloa kuulkaa neuvolassa sanoa, että eivät, koska minä ja minun aikani. Häpeän vanhempiani, enkä aio auttaa heidän tulevissa hädissään.

[/quote]

Meillä kysyttiin neuvolassa, eikö ISÄ auta. Ei siellä oleteta, että isovanhemmat on hoitoapuna vaan lähdetään siitä, että perheessä on isä, äiti ja lapsi/lapsia. Jos isästä ei ole vanhemmaksi, ohjataan perheneuvolaan. Olen sanonut terveydenhoitajalle, että olen ihan täyspäinen 35v nainen, jolla on yhtä täyspäinen 37v mies, joten ei meillä ole toistaiseksi ollut mitään tarvetta isovanhempia vaivata. Aika ihmeellinen on se lapsi, jota hoitamaan tarvitaan enemmän kuin 2 aikuista.