huomenna menee koirakaveri piikille :(
Tuntuu ihan helkutin pahalta :/ rakas ystävä ollu vuosia vierellä ja nyt on eron hetki :(
Kommentit (57)
Niin surullista, voi kun lemmikitkin vaan kuolisi pois itsekseen, kuten yleensä ihmisetkin. Inhottavaa tuo.
Se on raskasta. Itsekin kokenut tässä saman, en olisi millään halunnut päästää rakasta pois. Mutta ei ollut vaihtoehtoa. Itse meinasin seota tuskasta. Selviät kyllä, mutta eihän Se helppoa ole. Aikansa Se ottaa.
Toi on niin paha paikka. Voimia, pidä kaveria tassusta kiinni munkin puolesta.
5 v sit itellä sama juttu ja se tuli niin yllättäen.. kamalin hetki elämässäni.pari vuotta meni itkiessä.. nyt voi jo muistella rakasta koiraa hymyillen :) niin ja koiramme söi siis myrkkyä.. onneksi 9 yhteistö vuotta♥
Surullista se on, mutta jos kerran oikeasti aika on, niin on se yleensä myös helpotus. Koira varmaan on jo kärsinytkin vaivoista tai vanhuuden rajoitteista kovasti, kun kerran eutanasiaan on päädytty.
Itse jouduin lopettamaan 14-vuotiaan koirani viime alkusyksystä, kun jo kolmatta kertaa uusinut syöpä alkoi vaivata liikaa. Siinä iässä en enää leikkauksiin lähtenyt, vaikka eläinlääkäri suosittelikin. Ajattelin, että saa elää niin kauan kuin iloisenaja kivutta elää, mutta sitten kun on tuskia, niin ei tarvitse kärsiä. Totta kai oli kauhea ikävä rakasta koiraa kun päädyin eutanasiaan, mutta myös helpotus ettei sen ikinä tarvitse enää kärsiä. Aamuna jona vein sen piikille, se oli erityisen kipeä, huohotti ja läähätti, oksensikin, ja sanoin, että minä lupaan että koskaan sinun ei tarvitse enää kärsiä. Minusta tuntui, että se ymmärsi, eikä osoittanut pelkoa missään vaiheessa eläinlääkärissäkään, vaikka yleensä kammosi hysteerisesti eläinlääkäreitä.
Tänään ollut niin pirteä, ihan kuin tietäs että yhteinen aika on vähissä. :( painoin pään rakkaan hauvan rinnalle ja painoi päänsä kaulalleni <3 pakko pysyä perheen takia kasassa mutta vaikeaa on..
Ja on siis aika mennä, jalat pettää alta, kipuja on, aristaa niin että puree jos tassuihin koskee, ei oikein enää pääse ylös. :/ -ap , 9 oli myös ap
Voimia siihen paljon. Se on niin lohduttoman surullista, ei siitä oikein muuta voi sanoa. Kun olen parista omasta lemmikistä joutunut luopumaan, niin ainoa lohduttava ajatus siinä pyörteessä on ollut tieto siitä, kuinka hyvän ja turvallisen elämän ne saivat meidän luona elää alusta loppuun saakka. :(
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:21"]Voimia siihen paljon. Se on niin lohduttoman surullista, ei siitä oikein muuta voi sanoa. Kun olen parista omasta lemmikistä joutunut luopumaan, niin ainoa lohduttava ajatus siinä pyörteessä on ollut tieto siitä, kuinka hyvän ja turvallisen elämän ne saivat meidän luona elää alusta loppuun saakka. :(
[/quote]
Kiitos. Minä pelastin tämän koiran, sitä oli hakattu ja pidetty nälässä, tuli minulle puoli vuotiaana. :( minusta tuntuu ettei mikään ajatus lohduta :(
Voi että :( itsekin vein koiraystäväni syksyllä viimeiselle matkalle. Se viimeinen ilta oli pahin, kun en malttanut käydä nukkumaan ja aamu, kun aika meni aivan liian nopeaa. Ei ole vielä mennyt päivääkään ettenkö olisi miettinyt koiraani. Ikävä on vieläkin aivan hirveä. Nytkin itken, kun jäin miettimään viimeisiä rapsutuksia ja halauksia ennen nukutusta
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:22"]Onnea! oikea ratkaisu. Huomaat miten on elämä helppoa ilman rakkia
[/quote]
Mee itse piikille ja vie penikkasikin mukana. Idiootti.
Voimia! Itsekin jouduin saman valinnan eteen muutama vuosi sitten. Suru oli suunnaton, mutta ajattelen niin, että parempi surra menetystä, kuin ettei niitä kaikkia yhteisiä onnen vuosia olisi ollut.
"Katsot peiliin. Pitkään.
Mikä olisi muuttunut. Ja olisiko pitänyt?
Ehkä silmien pohjalla jotain vapisevaa
ehkä huulien kaari vavahtavampi.
Eihän se vielä kerro että pimeä hipaisi läheltä
että lopullisen kosketus oli niin todellinen
että silmät kysyvät onko vielä lupa nauraa
että jalat kysyvät saako juosta
kukkivalla nurmella
että onko oikein iloita kaiken sen jälkeen
että jokin huutaa: aurinko älä laske,
toivo älä katoa,
elämä, pidä minusta kiinni!"
-Maaria Leinonen
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:26"]Se on vaan eläin, koira... mitä tuota suremaan
[/quote]
Ystävä, perheenjäsen,luotettava suojelija.
Tuo on valtavan surullinen päätös, itsekin olen joutunut sen tekemään 13 vuoden kaveruuden jälkeen oman koirani kohdalla...
Mutta aina on parempi päästää menemään ennenkuin toinen joutuu kitumaan ja kärsimään. Vaikka nyt itkettää, ajan kuluessa voit muistella sitä ystävyyttä ja hauskoja hetkiä jonka saitte vuosien ajan kokea <3
Joskus suurinta rakkautta on antaa toisen mennä, pätee tähänkin <3
Voi ei, otan osaa! ❤ Rakkaan lemmikin poismeno on tosi kova paikka. Olen haudannut kaksi koiraa ja kolme kissaa, aina nämä elävät muistoissani mukana. Kuiskaa kaverin korvaan lähdön hetkellä "kiitos kaikesta ja hyvää matkaa".
Tiedän miltä tuntuu. Oma lapsuuteni koira lopetettiin 5 vuotta sitten. Lähes 15 vuotta ehti touhuta mukana ja sen rinnalla kasvoin aikuiseksi.
Tuntui pahalta kun koira ei tullut enää eläinlääkäristä kotiin, mutta samalla valtava taakka putosi harteilta kun tiesi, että se oli ainoa oikea teko, ja vanhuksen ei tarvinnut enää tuntea kipua.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:26"]Se on vaan eläin, koira... mitä tuota suremaan
[/quote]
Mitä tämmöisten kommenttien kirjoittaja saa? Oikeastiko terve ihminen saa mielihyvää, kun kirjoittaa surevalle ihmiselle surua vähätteleviä kommentteja?
OT, lemmikit saavat armokuolemia, ihmiset eivät... Eikö inhota ketään?
Voimia, ei ole helppo päätös. Voit vaan lohduttautua sillä että ei tarvitse koiran kärsiä.