huomenna menee koirakaveri piikille :(

Voi, ihan hurjan paljon voimia! Minä itken myös.

Yritän lohduttaa: Eläin ei osaa pelätä kuolemaa. On ihmisen vastuulla ymmärtää tehdä viimeinen palvelus rakkaalle lemmikille, päästää se pois, vapauttaa se elämästä kenties kovissakin kivuissa. Koirasi on saanut luonasi hyvän elämän, se on ollut onnellinen ja rakastettu. On oikein, että se saa jatkaa matkaansa, ennen kun kivut käyvät sietämättömiksi.

Minulla on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa koirani, jonka kanssa olen saanut kasvaa aikuiseksi. Se ei onneksi ole vielä ihan kamalan vanha, mutta ensimmäisiä iän tuomia vaivoja alkaa olla. Sydäntä raastaa ajatuskin siitä, kun joudun siitä joskus luopumaan. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu.

TSEMPPIÄ vielä kerran. Nuku yö koirasi vieressä, anna sille herkkuja ja suukkoja, kerro sille rakastavasi ja muista, että vielä joku päivä koirasi sinua odottaa - siihen asti se elää sydämessäsi. <3

Miksi tännekin tulee joku idiootti vittuilemaan ja alapeukuttamaan?! Ap, koeta kestää ja kaikkea hyvää!

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:23"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:22"]Onnea! oikea ratkaisu. Huomaat miten on elämä helppoa ilman rakkia
[/quote]

koirani kuoli syksyllä, eikä elämäni ole vieläkään helppoa. Päinvastoin, paljon vaikeampaa. Koirastani oli vain iloa ja onnea, vain rakkautta. Koska Olihan Se vain koira.

Tuntuu pahalta sun puolesta, koska itsellä samat tuntemukset vielä niin tuoreessa muistissa. Kovasti voimia ja silitä ja suukottele karvakamua! <3

Toivottavasti myös hautaat koirasi arvokkaasti ja sen muistoa kunnioittaen. Tuntuu kurjalta, että jotkut eläimet eivät saa säädyllistä hautausta tai krematointia kuoltuaan vaan ruumista kohdellaan kuin jotain roskaa. Toki ymmärrän myös sen, että kaikilla ei esim. ole mahdollisuutta haudata eläintä omalle pihalleen. R.I.P

Nyt on herra käynyt pesulla ja lähti vielä pissalle isännän kanssa. Isäntäkin itkee "vain" koiraa. Niin on askel muuttunut raskaammaksi :(

Apua minäkin itken. Ja uskon että koirasi tietää että kohta on parempi olla. Koira on herkkä vaistoamaan. Kaikki koirat jotka tunnen ja on louduttu lopettamaan ovat käyttäytymeet erikoisesti ennen lopetusta. Osa on karannut, osa ollut erityisen rauhallisia ja kilttejä. Teet oikein! Tsemppiä!

Ja kiitos teille kaikille. En voi oikein ääneenkään puhua kun on lapset. Ihana että sain teille purkaa ja teiltä vähän voimaa huomiseen koitokseen. <3 nyt menen katsomaan leffaa karvakorvan syliin. Sinne mahtuukin mainiosti. <3 -ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:21"]Toivottavasti myös hautaat koirasi arvokkaasti ja sen muistoa kunnioittaen. Tuntuu kurjalta, että jotkut eläimet eivät saa säädyllistä hautausta tai krematointia kuoltuaan vaan ruumista kohdellaan kuin jotain roskaa. Toki ymmärrän myös sen, että kaikilla ei esim. ole mahdollisuutta haudata eläintä omalle pihalleen. R.I.P
[/quote]

Koira tuhkataan ja tuhkat menevät mökille. Ei tosiaan voitaisi pihaan haudata.

Minun rakkaan edesmenneen koirani tuhkat on kotona kauniissa uurnassa, vieressä kuva ja enkeli. Ehkä vien ne joskus jonnekin kauniiseen paikkaan, ehkä ne sekoitetaan omiin tuhkiini, ehkä ne jäävät joksikin aikaa kotiini. Tuovat lohtua jollain tavalla, pala rakasta. Sydämessähän tuo pieni tyttö tuleekin olemaan aina.

Sano koirallesi siellä odottaa ainakin yksi erittäin kaunis, kiltti ja leikkisä hauska tyttö. Tykkää pusutella. Ja tietty terveiset sinne taivaaseen, täällä paljon ajatellaan.

Miten jakselet, ap?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:21"]

Toivottavasti myös hautaat koirasi arvokkaasti ja sen muistoa kunnioittaen. Tuntuu kurjalta, että jotkut eläimet eivät saa säädyllistä hautausta tai krematointia kuoltuaan vaan ruumista kohdellaan kuin jotain roskaa. Toki ymmärrän myös sen, että kaikilla ei esim. ole mahdollisuutta haudata eläintä omalle pihalleen. R.I.P

[/quote]

No jaa, itse olen ollut äärimmäisen läheisessä ja kiintyneessä suhteessa koiriini niiden eläessä, ja surrut niitä syvästi niiden kuollessa, mutta sillä "tyhjällä kuorella", ruumiilla, ei ole ollut koskaan minulle erityistä merkitystä. Olen voinut laittaa ihan hyvin joukkotuhkaukseen, ja viimeksi kun koira lopetettiin yliopistollisessa eläinsairaalassa päivystyksenä, annoin ruumiin opiskelijoiden harjoittelukäyttöön. Samoin ajattelen itsestäni, että kun henki on mennyt, niin ihan sama vaikka dumppaisivat ruhon roskapönttöön. Luonnon kiertokulkuun se päätyy kumminkin, ja hajoaa.

Up

Täälläkin vuodatetaan kyyneleitä ihan urakalla teidän viestejä luettuani. Itse en henkilökohtaisesti ole joutunut koskaan vielä omasta lemmikistä luopumaan, vaikka sellainen täällä kotona tepsutteleekin pehmeillä tassuilla. Mietin itse sitä luopumisen hetkeä ja nyt jo pelkkä ajatus puristaa sydäntä.
Voimia sinulle ap, paljon voimia. Tiedät että teet parhaan päätöksen rakkaan ystävän kohdalla, vaikka se niin paljon riipaiseekin. Ole onnellinen niistä vietetyistä hetkistä, ja naura karvakaverisi kommelluksille, tulet muistamaan ne vielä pitkään :)

Voimia! Lemmikistä luopuminen on sydänitkua. Itse menetin koirani syksyllä ja kaipaus on edelleen valtava. Sydämeen ne jäävät, tassunjäljet rakkaista rakkaimmat <3

https://m.facebook.com/LemmikkienLomakoti/posts/405069726228006 lue ap tämä koiran rukous