Tyttöystävä ahdistaa!!

AP, lakkaa olemasta pelkuri. Nainen saattaa olla vaikea mutta tuo sun käytös on vaan raukkamaista. Luulet että sanot että 'voitte erota vaikka heti jos ei kelpaa' mutta käytännössä sanot 'jätän jos et lopeta'. Ja sitten et jätäkään ja epävakaa naisesi saa sekavia viestejä. Ei ihme että itkee ja valittaa, vaikka vaikea ja erilainen onkin.
Sano mitä meinaat ja tee kuin sanot. Tuo on vain julmaa leikkiä millä yrität säästää omaatuntoasi ja välttää normaalin eron prosesseja. Laastaritkin kiskaistaan nopeasti.

Nimenomaan pidän todellaki yhteyttä silloin kun asiat on hyvin. Muutenkin parisuhde on mulle kaikki kaikessa jos asiat on hyvin. Nyt ei kuitenkaan meillä ole olleet asiat hyvin moneen kuukauteen ja olen pyytänyt tilaa ja aikaa, jotta saisin selvitettyä pääni että mitä haluan. Mutta nainen ei ole sitä antanut vaan roikkunut ja vaatinut niitä asioita, joita hyvässä parisuhteessa on: yhteydenpitoa, huomion antamista, yhteisiä viikonloppuja jne. Olen yrittänyt selittää, että juuri noita asioita en halua nyt, kun ahdistaa ja en tiedä mitä haluan suhteelta. Mutta hän ei ole uskonut. Joka päivä on itkenyt ja joka aamu olen saanut herätä valitukseen kun olen tehnyt jotain taas väärin. Olen sanonut sata kertaa, että se ei ole väärin tekemistä, jos ottaa tilaa ja aikaa ja ei sen takia esim pidä yhteyttä. Varsinkin kun olen sitä pyytänyt ja nainen on luvannut mulle antaa tilaa. Toinen vaihtoehto kun on ollut ero, jota nainen ei ole halunnut. Sen sijaan se on väärin, jos ei anna toiselle sitä tilaa, mutta ei halua erotakkaan.
Tänään oli ihana herätä, kun laitoin ouhelimen päälle eilisen juhlinnan jäljiltä. En siis katsonut koko iltana/yönä puhelinta. Pelotti että kuinka monta kymmentä itkuviestiä siellä on. Ei ollut yhtään!! Nainen ei ollut ottanu yhtään yhteyttä. Tuli hänenkin puolesta hyvä mieli, ehkä hän alkaa hyväksymään tilanteen. Ero on paras ratkaisu. Voisin hänen kanssaan jatkaa sitä samaa "taukoa", mutta tiedän että hän kärsii. Joten ero on parempi. Vieläkään hän ei ole soittanut. Toivottavasti hän antaisi mun nyt olla ja uskon et hänel on itselläki parempi olla, kun ei kuluta päiviään vaan siihen, että soittelee mulle ja itkee.
Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:04"]

Kaksi yhteistä vuotta ja nyt monta kuukautta riitelyä ja itkua. Nainen ei anna mulle sitä tilaa ja omaa aikaa, jota haluaisin. En siis tiedä haluanko enää jatkaa suhdetta ja olen pyytänyt nyt monen kuukauden ajan tilaa ja aikaa, jotta voisin selvittää ajatukseni ja tehdä päätöksen suhteen jatkosta. Mutta nainen roikkuu ja vaatii, valittaa ja kiukuttelee, kun en anna tarpeeksi huomioo tai rakkautta. Olen sanonu että en anna, koska ei enää kiinnosta ja tarviin sitä tilaa, että alkais kiinnostamaan. Mutta hän ei ymmärrä. Hän ei ota kuuleviin korviin ja ei ymmärrä, että ollaan nyt ns. tauolla. Haluaisin tauolta sitä, et saan mennä just nii paljo ku haluun, sillon ku haluun ja olla kavereiden kanssa. Ylipäätää suhteen vaikeudet alkoi, kun nainen on kotihiiri ja minä tykkään mennä. Ollaa vielä nuoria, 25v, joten minusta tässä iässä saa ja pitää olla vielä paljon kavereiden kanssa. Oon sanonu naiselle, että etsii itselleen sopivamman miehen, kun minun menot on ylitsepääsemättömiä. Olen myös sanonu naiselle, että voidaa erota heti kokonaan, jos sitä omaa tilaa ei ala tulla. Mutta hän ei halua. Minäkää en periaatteessa halua, haluisin antaa naiselle vielä mahdollisuuden, että jos hänen kontrolloiva käytös hiipuisi ja samalla oma kiinnostus suhdetta kohtaan kasvaisi, niin meillä voisi olla tulevaisuus. Rakastan häntä nii paljon. Nykyään hän vain tosin itkee ja kiukuttelee joten omatkin tunteet viilenee. Olen varmasti naiselle tällä hetkellä huono: menen kavereiden kanssa paljon, en kysele häneltä lupaa, en ole yhteydessä ryyppyreissuilta, en anna huomiota jne. Mutta en halua! Haluan sitä omaa tilaa, koska muuten ahdistaa. Ja nainen sitten haukkuu mua kusipääksi, vaikka olen sanonut että saa lähteä kävelemään heti, jos ei jaksa odottaa sitä, että mun kiinnostus kasvaa. Tää on ku oravanpyörä: mua ahdistaa, haluan omaa tilaa ja olen huono naiselle. Nainen siitä loukkaantuu, itkee ja saa raivokohtauksia kun en vastaa puheluihin esim vkl aikana. Minä taas ahdistun siitä, kun nainen ei vaa anna mun olla. Ja nainen taas suuttuu siitä, kun oon kuuöemma nii kylmä. Mitä tässä kuuluu tehdä? Ero on ihan vaihtoehto, mutta nainen tulee menemään siitä niin rikki :( enkä minäkää haluis erota. Kyllä haluisin että tämä kierre loppuisi ja saisin sen kiinnostuksen takaisin, jonka jälkeen haluisin itse antaa naiselle huomiota ja olla hänen kanssaan. Nyt hän koittaa sitä väkisin, se on kai väärin kuitenki?

[/quote]

Vitun homoneiti.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 23:05"]"Rakastan häntä niin paljon" - no etpä kovin rakastavalta kuulosta. Vai mitä se rakastaminen sulle merkitsee? Sitä että et ole kiinnostunut olemaan rakkaasi kanssa? Aika outoa.

Aika huono empatiakyky 25-vuotiaalla, sori nyt vaan. Vaikka eipä toi uutta oo auringon alla. Et vaikuta olevan valmis sitoutumaan oikeaan parisuhteeseen. Et halua että naisellasi olisi hyvä olla, oletko koskaan miettinyt ettei se tyttöystäväsi tahallaan kiukuttele ja itke, vaan siksi että se kokee ettet rakasta.

Päästä tyttö menemään, se löytää vielä jonkun rakastavamman rinnalleen. Ehkä säkin osaat joskus.

T. Samaa kokenut
[/quote]

Älä päästä häntä menemään, opettele kunnioittamaan naistasi.

Päästä menemään. Aiheutat kärsimystä ja epävarmuutta toimillasi hänelle. Et sinä näemmä osaa kunnioittaa kumppaniasi. Rakastaminen ei ole samaa kuin se hemmetin alkuhuuma.

Mikä tilanne?

On houkuttelevaa asua yhdessä kun saa toisen jakamaan elinkustannuksia eikä tarvitse tulla tyhjään kotiin. Mutta kaksin asuessa täytyy myös huomioida toista, eli poikamieselämää ei pysty jatkamaan ihan niinkuin toista ei olisi olemassa. Yksin asuessa on vapaa menemään ja tulemaan, yhdessä asuessa täytyy ottaa toisen tunteet huomioon. Ei voi poimia vain rusinoita kakusta, ap valittelee että ei huvita tulla kotiin mutta miksi olette kodin perustaneet, ehkä tyttöystäväsi on jo kasvanut eroon bailaamisesta ja halusi sen vuoksi parisuhteeseen?  Nyt on  pettynyt ja loukkaantunut kun joutuu yksin kotona olemaan ja toinen vain huitelee kaupungilla entistä enemmän kun nyt on täyden palvelun asuminen järjestettynä?

Yhteisen kodin perustaminen noin yleensä merkitsee ihmisille jonkinlaista vakiintumista ja kypsymistä, juhliminen ja kaverielämä jää vähemmälle silloin kun on vakituinen asuinkumppani ja aikaa vietetään enemmän kahden kesken sen ihmisen kanssa joka on tärkein, eli ehkä tyttöystävä haaveili juuri tuollaisesta, vakiintuneemmasta elämäntavasta?

Eli eikö olisi parempi keskustella rehellisesti tyttöystävän kanssa tilanteesta ja kertoa että et ole sellainen joka on valmis vakituiseen parisuhteeseen vaan haluat olla enemmän mukana kaveripiireissä ja ulkoelämässä, parempi irtautua suhteesta hyvissä ajoin kun teillä on noikin erilaiset käsitykset parisuhteesta.

Suurin osa vastaa, ettei tuollainen käy, ettei ilmoitella jne. jne. Ihan kuin ei olisi ap:n viestejä kunnolla luettukaan. Heillähän on tilanne mennyt tällaiseksi vasta nyt, kun ap on ilmoittanut haluavansa tilaa ja tauon.

Ongelmahan on ollut se, ettei toisella saisi olla omia menoja ollenkaan. Ja jos kerran viikossa tai kahdessa on mennyt vaikka kavereiden kanssa saunailtaan, nainen on vetänyt kilarit, kun ei ole kolmeen tuntiin vastannut puhelimeen. Eli silloinkin on pitänyt soitella perään. Ei tuollainen ole normaalia, enkä ihmettele yhtään, että ap haluaa tilaa.

Ap käy vielä koulua, eiköhän koululaisen kuuluisi asua vanhempien luona niin saa siellä sen vaate- ja ruokahuollon ihan ilman että täytyy luopua kaverielämästä ja juhlimisesta. Mamma saattaa ymmärtää pojan tarpeet, tyttöystävä ei. Eli käy nyt kipinkapin hakemassa ne rytkysi sieltä tyttöystävän luota ja muuta mammalle, olet vielä aivan liian nuori parisuhteeseen. 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:51"]

Ei ihme ettei suhde oo hyvä jos mies jauhaa ettei edes halua olla suhteessa ...

[/quote]Niin mikä mies, ap kertoo itsestään koululaisena, eli vielä on paljon ainakin elämän koulua käymättä?

Nainen on itkenyt perääni ja anellut ettei erota vielä. Haluaa että olen yhteydessä. Eilen yritin hyvällä ja yritin olla kiltti ja vaihdoinkin muutaman viestin. Tänään aamulla se pommitus taas alkoi. En vaa jaksa enää. Haluan viettää kivan loman kavereiden ja perheen kanssa, en murehtia tätä suhdetta, jota on murehdittu jo monta kuukautta. Olen ollut tyly, en ole edes katsonut puhelinta koko päivänä. Nyt vasta kaivoin tämän esille. Sanoin naiselle, että ihan sama erotaanko vai ei, kunhan vaan saan olla nyt rauhassa tämän loman. Hän anoi että jos vain ei erottais niin antaa mun olla. Sanoin, että ihan sama että nainen saa päättää erotaanko vai ei lopullisesti, mutta en aio nyt hetkeäkään uhrata ajatusta tälle loman aikana. Nyt hän raivoaa siitä, kun hän on mulle ihan sama ja miten mua ei voi kiinnostaa. Ei juma.. Naiset on nii vaikeita. Mitä tässä kuuluu tehdä.
Aloittaja

Oletteko puhuneet käytännössä mitä se tarkoittaa, että haluat omaa tilaa? Siis ihan konkreettisesti? Olette selkeästi erilaisia sosiaalisesti. Mitä jos kävisitte ihan vaikka paperilla läpi, että millaista tilaa tarvitset - tyyliin, haluat vapauden kyläillä kaverilla/kutsua kylään yhtenä arki-iltana ja kerran päivässä viikonloppuna tms. Lisäksi haluat, että voit lähteä joskus spontaanisti johonkin vaikka koulun jälkeen, jos ei ole muita suunnitelmia ja että se on ok myös tyttöystävälle. Lisäksi, jos olet kaverin kanssa, niin hän ei saa soittaa puhuakseen tunteista, vaan vain jos on joku tulipalohätä. Lisäksi sinä lupaat ilmoittaa hänelle soittamalla tai tekstiviestillä esim. jos menee myöhempään kuin olit aiemmin aikonut. Ja tyttöystäväsi listaa samoin mitä odottaa sinulta (esim. kaksi romanttista iltaa viikossa ja ainakin yhtenä viikonloppuiltana lupaat olla kotona.  Ja sitten siltä pohjalta lähdette neuvottelemaan/katsomaan onko teillä realistista vaihtoehtoa elää yhdessä tyydyttävää elämää. Katsoa voitteko joustaa puoleen tai toiseen. Ehkä sinä voit esimerkiksi luvata, että lähetät tyttöystävälle kahden tunnin välein tekstarin, kun olet jossain, jos se saa hänet paremmalle mielelle, että vaikka et olekaan hänen kanssaan, olet hänen mielessään. Sinun ei ehkä tee mieli tehdä niin, mutta teet sen, koska haluat että hänellä on hyvä olla. Jos tyttöystäväsi haluaa sinun olevan kotona 6 iltaa viikossa, ja sinulle se on liikaa - ehkä ero olisi silloin molemmille parempi.

Aloittaja, joskus täytyy vain pahoittaa ihmisten mieli ja tehdä mitä täytyy. Sinun jahkailusi ja voivottelusi ei tule viemään tilannetta minnekään. Sinä et halua elää narussa ja nainen haluaa että mennään vain hänen säännöillä. Ainoa mitä seuraavan puolen vuoden kuluessa tapahtuu on viha ja kauna kaiken muun päälle. Ja koko matka tulee paskaa niskaan vaikka kuinka yrittäisit olla 'parempi'.

Joten: joko lakkaat vinkumatta ja otat itseäsi niskasta kiinni, tai lakkaat vinkumasta ja elät luomassasi vankilassa. Tämä palsta on hyödytön sinulle jos et kuule mitä sinulle kerrotaan.

Ero voi olla teille hyvinkin uusi alku. Jos olette totaalierossa nyt vähän aikaa nainenkin voi ymmärtää, että oman tilan antaminen ei ole huono juttu ja rakentaa omaa elämäänsä pyörimään vähemmän sinun ympärilläsi. Ehkä myöhemmin huomaattekin, että uusi alku ja uudenlainen suhde on mahdollista tai sitten jatkatte eri teillä.

Itse olen ollut tilanteessa, jossa olen ollut ap:n tyttöystävän tilanteessa. Suhteen alussa mies halusi olla kovasti kanssani, koko ajan, enemmän jopa kuin mitä itse halusin, joten jotenkin totuin siihen että ollaan jatkuvasti tekemisissä/yhdessä, vaikka molemmilla omat menotkin oli. Sitten kun mies yhtäkkiä ilmoitti haluavansa enemmän omaa tilaa pelästyin ja koitin pitää tiukasti kiinni hänestä että kaikki olisi niinkuin ennenkin. Tämä johti nopeasti siihen että mies ilmoitti tahtovansa erota kokonaan. Eron jälkeen mietin paljonkin sitä, miksi en ollut antanut aikaa miehelle kun hän sitä pyysi ja tulin siihen ulokseen, että pelkäsin että eroamme ja se tapahtui joka tapauksessa. Väljempi tapaamistahti olisi voinut pelastaa suhteen, mutta tajusin sen vasta myöhemmin. Nyt jokunen kuukausi eron jälkeen olemme taas tekemisissä ja harkitsemme mahdollista yhteenpaluuta ja olemme keskustelleet mikä meni pieleen. Enää ei pelota suhde jossa molemmilla olisi paljon omaa tilaa, sillä nyt erossa oloaikana olen huomannut että itsekin tykkäisin suhteesta jossa tehdään enemmän omia juttuja ja toisaalta luulen että nyt mieskin osaisi enemmän ottaa minun näkökantani huomioon, jos joskus haluan viettää koti-iltaa kun tietää, että molemmat voi ssilti mennä reippaasti.

Tsemppiä teille ja toivottavasti paras ratkaisu teille molemmille löytyy!

Minulla on samanlainen tilanne, olemme olleet mieheni kanssa myös milkein 2vuotta parisuhteessa. Hän kohtelee minua aivan samalla tavalla kuin sitä onaa naistasi. Minua on usein neuvottu että jätä mies mutta en pysty siihen, rakastan häntä aivan liian paljon. Toivon että sinä sentään opit kunnioittamaan naistasi. Uskon että kaikki kääntyy vielä parhain päin, niin meillä mieheni kanssa kuten sinulla naisesi kanssa. Jutelkaa ja yrittäkää ennenkuin eroatte, toivon että ette. Kaikkea hyvää!!
.
-J

Ja anteeksi kirjotusvirheet ylemmästä :)

Voimia molemmille

Jos nyt lähdetään siitä ettei kenenkään velvollisuus ole tehdä toista onnelliseksi. Kun pari mätsää toisilleen niin nämä asiat soljuvat luonnostaan, parisuhde on tasapainossa. Ei ole pelaamista tai valtataistelua, ollaan sovussa ja sopusoinnussa.

Tiedätkö sen vanhan sanonnan "Nainen on perässä, vene on takapainoinen. Nainen on keulassa, vene on etupainoinen. Nainen on rannalla, vene kulkee plaanissa."

Jos ei nainen ole tasapainossa vaan ripustautuu ja itkeskelee, vaatii, niin eihän teidän suhteessa ole kahta tasavertaista ihmistä. Sinä ahdistut ja otat etäisyyttä. En usko, että te olette parhaat toisillemme. Taidatte sen tietää ja kipuilette eroa.

Ottaahan se erokin koville ja käytännön asiat vaatii toimintaa ja päättäväisyyttä. Nyt ei kannata syyllistää ketään, suhde ei toimi ja ei taida olla tarpeeksi inkkareita kanootissa saada se kulkemaan suoraan. Mela käteen ja menoksi. Parempi kunnon rytinä kuin ainainen kitinä. Kohta sinä et huomioi lastesi äitiä riittävästi tai tee kotitöitä tarpeeksi. Tai et järjestä yllätyksiä ja ole jännittävä. Huokaus.

Olen satavarma jos ihmiset sopivat toisilleen niin oikea määrä hellyyttä, yhdessäoloa, omaa aikaa löytyy. Käytä mieluummin energia omaan elämääsi, sopivamman kumppanin löytämiseen kuin nykyisen paapomiseen. Jos ei ole puhe auttanut niin vihellä peli poikki, nyt vain siirrät päätöstä. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi tasavahvaa tai sopivasti toisiaan täydentävää ihmistä. Millä ihmeellä teidän suhde siihen kehittyisi? Jos tiedät vastauksen niin jää. Jos et niin lähde.

Kannattaa varmaan lopettaa se seurustelu jos noin sitoutumiskammoinen olet. Miksi ajattelet vain itseäsi?

Jotenki vähä huono fiilis tulee kun nii moni sanoo että kohteen naista huonosti ja pitäisi päästää hänet menemään. Olen varmasti 100 kertaa sanonut hänelle, että erotaan vaan heti, sillä ymmärrän, ettei mun käytöstä ja tätä jahkaamista jaksa katsoa. Mutta nainen ei halua erota!! Hän haluaa yrittää. Hän aina lupaa antaa tilaa, mutta ei ikinä anna. Minä arvostan häntä ja rakastan, mut en vaa tiedä haluanko enää seurustella. Liikaa ongelmia, liikaa riitoja. Ei se tee ihmisestä pahaa, jos haluaa erota.
Ongelma vain on, että en tiedä mitä haluan ja haluisin aikaa ja tilaa et voisin sitä miettiä. Miten voisin saada sitä ilman että olen kusipää? Pitääkö mun jättää nainen, vaikka en halua ja hän ei halua, mutta koska en halua nyt olla kunnolla suhteessakaan, niin en tiedä. Kunpa hän vain antaisi mulle tilaa.
Nytki lähdin himasta kaverille viettää iltaa, kun en halunnu olla kahdestaan naisen kanssa, kun nainen vaa itki ja haukkui mua paskaksi. Nyt sitten on tunnin sisään tullu 20 soittoa ja 20 viestiä. Laitoin äsken viestin, että rauhotu ja ei ole hätää ja että voisiko hän mennä nukkumaan ja jättää mut rauhaan, että saisin muuta ajateltavaa kuin tämä ahdistus. Ihan kiva viesti ja olin yhteydessä! Mutta ei. Nainen pommittaa ja uhkaa että vie mun vaatteet roskiin. Pian sammutan puhelimen ja sitten olen taas kusipää.