Lue keskustelun säännöt.
Mitä iloa on elämässä kun on vanha? En ikinä
08.12.2009 |
haluaisi olla vanha, mutta en myöskään halua kuolla. Kammottaa vaan ajatus olona vanhana kurttuisena mummona. Elämä takana ja vain muistot ja nykypäivä jäljellä.
Minulla on ehkä joku ikäkriisi menossa, mutta nyt jo tuntuu välillä ahdistavalta, että en voi tiettyjä juttuja kokea enää koskaan tässä elämässä. Kaipasin aikoinaan mielettömästi omaa rakasta ja perhettä. Ne minulla nyt on ja olen ihan onnellinen, mutta silti kaipaan jotain, en tiedä mitä.
Tunnen itseni ikälopuksi kun katson nuoria ihmisiä, joilla on elämä edessä. Olen levoton, kuuntelen iltaisin musiikkia ja haaveilen jostain huolettomasta elämästä mitä joskus nuorempana elin. Mennyt ei palaa, mutta ahdistaa vähän tämä haikailu, vuodet vaan vierii entistä nopeammin, kroppa alkaa näyttää vanhenemisen merkkejä ja inhoan sitä.
Kommentit (47)
Valitettavasti aloituksessa on pointti. Katson nyt yhdeksänkymppiä lähenevää isääni. Laitos kutsuu pian, vaikka vielä sinnittelee kotonaan tuetusti.
Viimeiseen kymmeneen vuoteen on osunut useampi leikkaus, toipuminen, leikkaus. Toimintakyky ja muisti heikkenee koko ajan.
Armeliasta olisi omissa ajatuksissa, jos itselle 75-80 vuotiaana kävis, että salama löis ja homma loppuis kertalaakista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisenä ajattelit lopettaa elämäsi ap?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aloituksessa on pointti. Katson nyt yhdeksänkymppiä lähenevää isääni. Laitos kutsuu pian, vaikka vielä sinnittelee kotonaan tuetusti.
Viimeiseen kymmeneen vuoteen on osunut useampi leikkaus, toipuminen, leikkaus. Toimintakyky ja muisti heikkenee koko ajan.
Armeliasta olisi omissa ajatuksissa, jos itselle 75-80 vuotiaana kävis, että salama löis ja homma loppuis kertalaakista.
Luulen, että 80-vuotiaana voi jo olla tyytyväinen mikäli vielä on kotona ja pärjäilee edes tuetusti. Oma isovanhempani ei ainakaan halunnut muuttaa mihinkään, viimeiseen asti sinnitteli kotona.
Ei siinä ole vaihtoehtoja: joko hyväksyt vanhenemisen tai kuolet nyt, kun et vielä ole nykyistä vanhempi. Ihminen nyt sattuu olemaan kuolevainen olio, joten ainoa tapa pysyä nuorena on kuolla nuorena.
Pari hassu oivallusta olen saanut ihan tämän vuoden aikana, ja ne liittyvät ikään:
Minä olen opettaja ja opetan 20-23-vuotiaita. Tiedätkö mikä on minun suurin hupini, kun opiskelijat esittävät omia esityksiään ja minä istun katsomossa? Kuvittelen, miltä he näyttävät vanhoina :-)! Ei tämä ole mitään panettelua, vaan minä vain mietin, että tuossa nuokin ihmiset vanhenevat, mutta eivät sitä itse tiedosta. Mutta minä tiedän.
Toinen oivallukseni: ne kaikki kurttuiset mummot ovat olleet joskus nuoria. He ovat myös eläneet sen nuoruuden. Ennen sitä jotenkin luuli, että he ovat aina olleet vanhoja... Tät
Ymmärrän ajatuksesi hyvin. Itsekin katselen usein vanhoja ihmisiä sillä silmällä, että millaisia he ovat olleet nuorina. Ja myös päinvastoin, kuvittelen miltä joku nuori ihminen näyttää vanhuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta kolmekymppisten alkupäässä joten olen vielä lapsi vanhempien ihmisten silmissä, mutta yksi aina lohduttava ajatus mikä tulee jatkuvasti mieleen, on: tulet joku päivä olemaan 80 vuotias. Jos olet esimerkiksi nyt 40 vuotias, niin sulla on mahdolliset toiset 40 vuotta edessä. Mieti, miten pitkä aika se on ja mitä kaikkea ehtii ja voi tehdä? Kaikki ne vuodet mitkä olet käynyt läpi elämässäsi.. nyt vielä toisen kerran. Mieti, kun vanhana 80-vuotiaana tuijotat ulos keittiösi ikkunasta yhtenä päivänä ja haaveilet, että kunpa voisi palata ajassa taaksepäin ja elää vielä kerran 40 vuotiaana nuorena.. mitä kaikkea voisi tehdä mitä 80-vuotiaana ei enää voi?
Nyt on se aika elää kun olet vielä 30, 40, 50, 60 70.. Ei sillä, että elämä loppuu kuin seinään juuri 80-vuotiaana, se oli vain esimerkki.
No, mitähän aloittaja miettii näin 16 vuotta myöhemmin?