Haaveilen välillä hetkellisestä wt-elämästä

Olen 25-vuotias ja opiskelen yliopistossa mieleistä alaa. Tunnen kuitenkin usein itseni väsyneeksi ja masentuneeksi. Tuntuu etten tule löytämään paikkaani tässä maailmassa tai saavuttamaan mitään hyödyllistä. Tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja saamattomaksi ihmiseksi joka on vanhemmilleen lähinnä häpeäpilkku etevään sisarukseen verrattuna. Olen pitänyt itseäni vitsiksikin muodostuneena akateemisena luonteena. Olen pohtivainen, analyyttinen ja tutkiva luonne.

Viimeaikoina olen alkanut ajoittain miettiä millaista olisikin antautua ihan wt-elämälle. Asuisin hieman samanluonteisen tapailemani miehen kanssa kerrostalossa, ehkä jopa kaupungin keskustan tuntumassa. Lähtisimme joskus käymään lähibaarissa ja menisimme sen jälkeen kotiin harrastamaan estotonta seksiä. Kesäiltoina kuljeksisimme kaupungilla ja menisimme puistoon pussikaljalle. Kun tulisin illalla jostain kotiin, mies istuisi sohvalla katsomassa telkkaria ja voisin painautua hänen lämpimään kylkeensä. Mies voisi kavereineen istua meillä etkoilemassa ennen baariin menoa ja minä jäisin kotiin vaikkapa vauvapalstailemaan. Yöllä känninen mutta hempeilevä mies tulisi kainalooni ja selittäisi kuinka söpö olen.

Kunnon ihmisillä haaveet ovat positiivisia ja eteenpäinvieviä. Joskus ne olivat minullakin niitä, mutta nykyään yhä useammin tiedostan ja pelkäänkin etten tule olemaan mitään järkevää. Silloin haaveilen vain tilasta jossa kukaan ei enää odotakaan mitään. Voisin lakata murehtimasta saamattomuuttani ja nauttia rentusta elämäntyylistä.