Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni rakastaa enemmän koiraamme kuin vauvaamme
31.03.2015 |
En miehen tunteista oikeasti tiedä, mutta ulospäin vaikuttaa siltä kuin mieheni rakastaisi enemmän koiraamme kuin lastaan. Koira tekee mieheni onnelliseksi, koiralleen mieheni lepertelee ja koirastaan mies puhuu.
Lapsen hoitoon mies osallistuu aktiivisesti ja tekee kaiken ulkoisesti hyvin, mutta jotenkin sen vain näkee, ettei hän ole tunteillaan mukana.
Lapsi oli minun ideani. En painostanut miestäni lapsen tekoon, mutta sanoin, että minulla on jo ikää sen verran, että lähden etsimään uutta miestä, jos hän ei lasta halua. Niin lapsi sitten tuli.
Mies on luonteeltaan erittäin tunnollinen, mikä näkyy suhteessa myös lapseen, mutta minua surkuttaa, kun tuntuu, ettei lapsella ole oikeasti isää vaan ainoastaan miespuolinen hoitaja.
Lapsi on nyt puolitoistavuotias. Vieläköhän miehen tunteiden kehittyminen lasta kohtaan on mahdollista?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti. [/quote] No ihan oikeasti, voi luoja sentään.. varmaan kannattaa jättää lapset tekemättä tai hakeutua hoitoon.
[/quote]
Olisiko jotain perusteluja esittää?! Mistä sitä voi etukäteen tietää rakastaako lastaan vai ei. Lasta voi hoitaa hyvin ja olla hyvä äitiä, vaikka ei tätä rakasta. Mitä se rakkaus sitten loppujen lopuksi on. Se ei sinäänsä kiinnosta minua. Minulle riittää, että tiedän mitä se ei ainakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ettet vain heijastaisi omia huoliasi ja pelkojasi miehen ja lapsen suhteeseen? Jos olet ollut lapsen kanssa kotona tähän saakka, niin voi tuntua, ettei kukaan muu ymmärrä lapsen tarpeita yhtä hyvin, ja se voi tuntua pahalta, siltä, että toinen ei ole empaattinen. Mutta kyse ei välttämättä ole epäempaattisuudesta vaan siitä, ettei ole yhtä tottunut lapsen kanssa vuorovaikutukseen. Ja kaikille ei ole yhtä luontevaa olla spontaanisti hellä.
Ja te jotka kritisoitte ap:ta: mitä hänen olisi pitänyt tehdä, jos halusi lapsen? Kai se nyt on sentään reilua pitkän suhteen jälkeen edes kertoa haluavansa lapsen, eikä vaan häipyä suhteesta ilman selitystä?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:04"]En minäkään lastani rakastanut vauvaiässä. Huolehdin velvollisuudesta. Onneksi mies rakasti ja lässytti. Minä tykkäsin enemmän koirastamme. Lapsen kasvaessa ja alkaessa ymmärtää ja keskustella opin häntäkin rakastamaan. Nyt kouluikäiseen suhde on jo muuta kuin pakotettua huolenpitoa. Lapseni on hyvä tyyppi. Koira on edelleen kyllä yksi perheestä ja rakas. [/quote] Mitä h**vettiä? Et rakastanut omaa lastasi? Oikeastiko? Minä olen kyllä rakastanut lastamme syntymästään asti koko sydämeni pohjasta, samoin mies. Se ilme, millä hän katsoo lasta silmät tuikkien, kertoo kaiken. Koirat ovat edelleen perheenjäseniämme, mutteivat enää se paapomisen kohde kuten ennen.
[/quote]
Mitä kiroilemisen arvoista siinä on, että kaikki eivät auttamatta rakasta lastaan ja monelle se tulee itsellekin yllätyksenä! Rakkaus ei ole automaattista edes omaa lastaan kohtaan!
[/quote]
Samaa mieltä, ei se kiintymys kaikilla synny kuin napista painamalla, kun mukula on puskettu maailmaan. En minäkään rakastunut vauvaani ennen kuin hän oli noin puolivuotias ja otti enemmän kontaktia, eikä se häirinnyt minua lainkaan. Ajattelin vain, että kyllä se rakkaus siitä sitten jossain vaiheessa syttyy. Ei se estänyt minua olemasta hyvä ja hellä äiti. Mieheni taas rakastui lapseensa ensisilmäyksellä, hyvä kun sain lasta edes pidellä.
Ota nyt kuitenkin huomioon, että siinä missä sinä näet lapsessa haluamasi suloisen pikkuihmisen, miehelle se on isin pikku kompromissi, jonka hän koki tekemisen arvoiseksi pitääkseen sinut. Mies on kuitenkin selvästi sitoutunut lapseen koska hoitaa aktiivisesti ja tunnollisesti, joten kyllä se isä-lapsi-suhdekin siitä ajan kanssa kehittyy.
Kannattaa muistaa, että vaikka mies haluaisikin lapsen, niin läheskään kaikille ei siltikään muodostu kovin vahvaa sidettä lapseen, ennen kuin se alkaa puhua kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti.
[/quote] Koska se on VAIN koira. Ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:04"]En minäkään lastani rakastanut vauvaiässä. Huolehdin velvollisuudesta. Onneksi mies rakasti ja lässytti. Minä tykkäsin enemmän koirastamme. Lapsen kasvaessa ja alkaessa ymmärtää ja keskustella opin häntäkin rakastamaan. Nyt kouluikäiseen suhde on jo muuta kuin pakotettua huolenpitoa. Lapseni on hyvä tyyppi. Koira on edelleen kyllä yksi perheestä ja rakas. [/quote] Mitä h**vettiä? Et rakastanut omaa lastasi? Oikeastiko? Minä olen kyllä rakastanut lastamme syntymästään asti koko sydämeni pohjasta, samoin mies. Se ilme, millä hän katsoo lasta silmät tuikkien, kertoo kaiken. Koirat ovat edelleen perheenjäseniämme, mutteivat enää se paapomisen kohde kuten ennen.
[/quote]
Varsinkin miehillä on aika tavallista, että menee joitakin kuukausia tai puolikin vuotta, ennen kuin lapseen kiintyy, turha siitä on ketään syyllistää - syyllistäminen ei nimittäin tosiaankaan auta asiaa, se on muutenkin tarpeeksi ahdistavaa miettiä miksi en tunne niinkuin "pitäisi".
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti. [/quote] Koska se on VAIN koira. Ihan oikeasti.
[/quote]
Ja lapsi on VAIN lapsi. Ihan oikeasti. En ymmärrä tätä nykyajan lapsipalvontaa. Ei niistä kasva kuin itsekäitä pikkupaskiaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:19"]Mitä se ap on ellei painostusta jos sanoo, että joko yhteinen lapsi tai lähden lätkimään?!
[/quote] En ole ap, mutta ymmärrän täysin hänen menettelynsä. Olisin itse toiminut samoin. Naisen hedelmällisyys ei ole ikuista, joten lapsia haluavan on pakko tehdä päätöksiä asian suhteen. Ap oli sentään reilu ja antoi miehen valita, eikä hankkiutunut salaa raskaaksi. Parasta tietysti olisi keskustella lapsiasia valmiiksi jo suhteen alussa, mutta joskus mieli voi muuttua.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti. [/quote] No ihan oikeasti, voi luoja sentään.. varmaan kannattaa jättää lapset tekemättä tai hakeutua hoitoon.
[/quote]
En uskonutkaan, että osaisit antaa kysymykseen älyllisen vastauksen. Sinulle kaikki on pelkkää tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti. [/quote] Koska se on VAIN koira. Ihan oikeasti.
[/quote]
Ja lapsi on VAIN lapsi. Ihan oikeasti. En ymmärrä tätä nykyajan lapsipalvontaa. Ei niistä kasva kuin itsekäitä pikkupaskiaisia.
[/quote] Hohhoijaa, et ymmärrä niin. Sinä olet vielä itsekin lapsi henkisesti. Jos joskus saat oman lapsen niin ymmärrät. Ja kuka muka velvoittaa rakastamaan kaikkien lapsia? Minä ainakin rakastan vain omiani. Muista lapsista osasta pidän osasta en. Kaikkia kohtelen silti hyvin. Lapsen huono käytös on vanhempien vika.
Pääsetkö kuitenkin miehesi viereen nukkumaan? Olen kuullut että koiraihmiset kelpuuttavat emännän kuitenkin viereen yöksi. Kyllä sillon kelpaa. Toista se on meillä, joiden miehellä sattuu olemaan kissa. Ja mieskissapa tietenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:21"] [quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti. [/quote] Koska se on VAIN koira. Ihan oikeasti. [/quote] Ja lapsi on VAIN lapsi. Ihan oikeasti. En ymmärrä tätä nykyajan lapsipalvontaa. Ei niistä kasva kuin itsekäitä pikkupaskiaisia. [/quote] Hohhoijaa, et ymmärrä niin. Sinä olet vielä itsekin lapsi henkisesti. Jos joskus saat oman lapsen niin ymmärrät. Ja kuka muka velvoittaa rakastamaan kaikkien lapsia? Minä ainakin rakastan vain omiani. Muista lapsista osasta pidän osasta en. Kaikkia kohtelen silti hyvin. Lapsen huono käytös on vanhempien vika.
[/quote]
Kykenet vain horisemaan aiheen vierestä, ja ainoa perustelu on "Se on niin, koska minä sanon". Yllätytkö usein, kun ihmiset eivät ota sinua vakavasti?
39, oletko miettinyt omaa vaikutustasi lastesi käytökseen?
Ehdoitta rakastettu lapsi voi rauhassa riehua.
Ilman vanhempiensa rakkautta elävä lapsi tietää, että hänen on oltava kotona nössö, helppo ja kaikkeen suostuvainen, koska hänet voidaan hylätä. Hänen luonteensa voi olla jotain aivan muuta kuin "helppo" ja hän voi aikuisena paljastua erilaiseksi ihmiseksi, kunhan pääsee omille jaloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään lastani rakastanut vauvaiässä. Huolehdin velvollisuudesta. Onneksi mies rakasti ja lässytti. Minä tykkäsin enemmän koirastamme. Lapsen kasvaessa ja alkaessa ymmärtää ja keskustella opin häntäkin rakastamaan. Nyt kouluikäiseen suhde on jo muuta kuin pakotettua huolenpitoa. Lapseni on hyvä tyyppi. Koira on edelleen kyllä yksi perheestä ja rakas.
No mies on kiintynyt koiraan ja se koira on aina niin helposti lähestyttävissä ja onnellinen. Anna miehelle ja lapselle yhteistä aikaa ilman hoitotoimenpiteitä, menisivät vaikka uimaan tai mitä mies nyt tykkääkään tehdä. Näyttääkö lapsi rakkautta miehelle? Jos lapsi on etäinen voi mies kokea vaikeaksi yrittää lähentyä.
Et painostanut lapsen tekoon, mutta vähän vaan uhkasit jättämisellä? Hitto, mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisit painostanut...
Koira on palkitseva koulutettava, uskollinen kumppani ja söpökin vielä. Vauva ei ole mitään näistä asioista. Mies ei saa synnytyksen jälkeen samanlaista oksitosiniiryöppyä kuin sinä, joten tilanne on täysin ymmärrettävä minun mielestäni. Tulevaisuudessa tilanne voi ihan hyvin muuttua.
Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:20"]Rakkaus ei ole automaattista edes omaa lastaan kohtaan![/quote]
Ja sitten on meitä, joita rakastavat osaa lapsistaan. Minä rakastan rasavilliä ja hankalaa poikaani, mutta on tottelevaista ja nössöä tyttöäni. Kumpaakin yritän kohdella tasapuolisesti ja kummastakin huolehdin, mutta kun tyttö ei vain kosketa, vaikka mitä tekisi.