Mieheni rakastaa enemmän koiraamme kuin vauvaamme
En miehen tunteista oikeasti tiedä, mutta ulospäin vaikuttaa siltä kuin mieheni rakastaisi enemmän koiraamme kuin lastaan. Koira tekee mieheni onnelliseksi, koiralleen mieheni lepertelee ja koirastaan mies puhuu.
Lapsen hoitoon mies osallistuu aktiivisesti ja tekee kaiken ulkoisesti hyvin, mutta jotenkin sen vain näkee, ettei hän ole tunteillaan mukana.
Lapsi oli minun ideani. En painostanut miestäni lapsen tekoon, mutta sanoin, että minulla on jo ikää sen verran, että lähden etsimään uutta miestä, jos hän ei lasta halua. Niin lapsi sitten tuli.
Mies on luonteeltaan erittäin tunnollinen, mikä näkyy suhteessa myös lapseen, mutta minua surkuttaa, kun tuntuu, ettei lapsella ole oikeasti isää vaan ainoastaan miespuolinen hoitaja.
Lapsi on nyt puolitoistavuotias. Vieläköhän miehen tunteiden kehittyminen lasta kohtaan on mahdollista?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:13"]En minäkään rakasta lastani. Hän menee ensi syksynä kouluun. Äitinsä rakastaa joten en ole huolissani. Harmittaa vain tämä tilanne.
[/quote]
Tai sitten vain luulet niin. Jos lapsellesi sattuisi jotain kamalaa tai kuolisi olisit taatusti surun murtamana. Ei sitä aina ymmärrä ennen kuin menettää.
Mitä se ap on ellei painostusta jos sanoo, että joko yhteinen lapsi tai lähden lätkimään?!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:18"]Tai sitten vain luulet niin. Jos lapsellesi sattuisi jotain kamalaa tai kuolisi olisit taatusti surun murtamana. Ei sitä aina ymmärrä ennen kuin menettää.[/quote]
Olen pohtinut, että menetyksen surussa on paljon mukana sitä, että tehty työpanos menee hukkaan. Jos minä menetän hyvän hevoseni tai koirani, niin suren paljon mys hukattua työtä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:19"]Mitä se ap on ellei painostusta jos sanoo, että joko yhteinen lapsi tai lähden lätkimään?![/quote]
Eihän tuo painostusta ole. Se on tosiasioiden toteamista. Jos tahtoo lapsen ja mies ei tahdo, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Jomman kumman on luovuttava toiveestaan.
Jos nainen tässä tilanteessa tahtoo lähteä, niin ei se ole uhkailua vaan omiin tarpeisiin vastaamista.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:13"]En minäkään rakasta lastani. Hän menee ensi syksynä kouluun. Äitinsä rakastaa joten en ole huolissani. Harmittaa vain tämä tilanne. [/quote] Tai sitten vain luulet niin. Jos lapsellesi sattuisi jotain kamalaa tai kuolisi olisit taatusti surun murtamana. Ei sitä aina ymmärrä ennen kuin menettää.
[/quote]Sitäkö rakkaus on, että suree toisen kuolemaa? Todellako? Lapsen kuolema on aina tragedia. En todellakaan toivo mitään pahaa lapselleni. Mutta mitään sellasia kiintymyksen tunteita, joista olen lukenut ja kuullut, ei ole tullut.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:10"]
Et painostanut lapsen tekoon, mutta vähän vaan uhkasit jättämisellä? Hitto, mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisit painostanut...
[/quote] Ihan turha syyttää ap:tä, hänellä ei ollut paljoa vaihtoehtoja jos kerran lapsen halusi. Mtiä itse olisit tehnyt vastaavassa tilanteessa, luopunut lapsihaaveesta?
Ja lisäksi mieshän on aikuinen ihminen, joka teki aivan itse valinnan aivan itse.
Mietin vain, että onko mies tutustunut rauhassa vauvaan? Eihän hän tunteilleen mitään voi, niistä ei ainakaan mielestäni voi häntä syyllistää. Itsellänikin on aivain ihana koira, ymmärrän hyvin että koiralle voi olla helppoa osoittaa tunteitaan.
Miehen täytyisi kyllä itsekin tehdä sen verran että viettää aikaansa vauvan kanssa ja pyrkii tutustumaan vauvan. Kaikki(sekä miehet että naiset) eivät pidä automaattisesti vauvoja ihanina, moni odottaa sitä että lapsi tulee leikki-ikään ja hänen kanssaan voi keskustella ja leikkiä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:19"]Mitä se ap on ellei painostusta jos sanoo, että joko yhteinen lapsi tai lähden lätkimään?![/quote]
Eihän tuo painostusta ole. Se on tosiasioiden toteamista. Jos tahtoo lapsen ja mies ei tahdo, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Jomman kumman on luovuttava toiveestaan.
Jos nainen tässä tilanteessa tahtoo lähteä, niin ei se ole uhkailua vaan omiin tarpeisiin vastaamista.
[/quote]
Missä tilanteessa "Sinun tulee nyt päättää suostutko asiaan X vai et. Jos et suostu, eroan" sitten on uhkailua? Ei missään tilanteessa?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:10"]
Et painostanut lapsen tekoon, mutta vähän vaan uhkasit jättämisellä? Hitto, mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisit painostanut...
[/quote] Ihan turha syyttää ap:tä, hänellä ei ollut paljoa vaihtoehtoja jos kerran lapsen halusi. Mtiä itse olisit tehnyt vastaavassa tilanteessa, luopunut lapsihaaveesta?
[/quote]Miksei tämä voi olla vaihtehto? Hyvä parisuhde tekee onnelliseksi, lapsi ei.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:22"]Missä tilanteessa "Sinun tulee nyt päättää suostutko asiaan X vai et. Jos et suostu, eroan" sitten on uhkailua? Ei missään tilanteessa?[/quote]
Ei se ole uhkailua, kun toteaa, että tarpeet eivät käy parisuhteessa yksiin. Naisen puolelta on ainoastaan reilua todeta tosiasiat. Paljon on sellaisiakin naisia, jotka "unohtavat" ehkäisyn. Hupsista vaan.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:22"]Missä tilanteessa "Sinun tulee nyt päättää suostutko asiaan X vai et. Jos et suostu, eroan" sitten on uhkailua? Ei missään tilanteessa?[/quote]
Ei se ole uhkailua, kun toteaa, että tarpeet eivät käy parisuhteessa yksiin. Naisen puolelta on ainoastaan reilua todeta tosiasiat. Paljon on sellaisiakin naisia, jotka "unohtavat" ehkäisyn. Hupsista vaan.
[/quote]
Eli ei missään tilanteessa?
Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästään
http://vaestoliitonblogi.com/2013/10/04/ala-varasta-kahdeksaa-vuotta-hanen-elamastaan/
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:27"]Eli ei missään tilanteessa?[/quote]
Jos kaksi aikuista ihmistä ei löydä parisuhteessa yhteistä säveltä asiasta neuvoteltuaan, niin ei se ole uhkailua, vaan ero, joka johtuu siitä, että yhteistä säveltä ei löydetty.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:28"]Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästään
http://vaestoliitonblogi.com/2013/10/04/ala-varasta-kahdeksaa-vuotta-hanen-elamastaan/
[/quote]
Toisen painostaminen tai huijaaminen isäksi, kun hän ei halua lasta, varastaa helposti 20 vuotta elämästä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:27"]Eli ei missään tilanteessa?[/quote]
Jos kaksi aikuista ihmistä ei löydä parisuhteessa yhteistä säveltä asiasta neuvoteltuaan, niin ei se ole uhkailua, vaan ero, joka johtuu siitä, että yhteistä säveltä ei löydetty.
[/quote]
Sinusta on siis ihan okei pelata tuo erokortti aina, kun kokee tilanteen sitä vaativan? Kun toinen ei suostu kimppakivaan, käyttämään lomakassan Kanarian-matkaan tai majoittamaan anoppia putkiremotin ajaksi?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:34"]Sinusta on siis ihan okei pelata tuo erokortti aina, kun kokee tilanteen sitä vaativan?[/quote]
Erokortti tulee nostaa esiin silloin, kun toiveet risteävät niin pahasti, ettei niitä saa sovitettua yhteen.
Minä olen eronnut hyvästä miehestä sen vuoksi, että mies oli umpikaupunkilainen ja tahtoi asua Helsingissä, kun minä taas tahdoin asua maalla ja pitää lemmikkeinä tuotantoeläimiä (mm. kolme lehmää, lampaita ja kanoja). Olemme miehen kanssa edelleen ystäviä tai ainakin kavereita ja kumpikin on löytänyt uuden kumppanin, jonka kanssa peruselämäntavan saa sovitettua yhteen.
Elämä ei ole romattinenelokuva! Lapselle riittää aika ja hoiva! Jokin idea siinä on, että äidin ja isän vaistot ovat erilaisia. Äidiltä lapsi oppii empatiaa ja hymyilemisen taidon. Isä kehoittaa lasta kasvamaan ja kokeilemaan rajojaan. Mitä, jos kumoikin vain leperelisi ja kietoisi pumpuliin, eikä esim. kehottaisi kiipeilemään puihin ja uteliaasti tutustumaan uusin asioihin.
Olen minäkin enemmän eläinrakas kuin ihmisrakas. Vauvat ei herätä minussa mitään äidillisiä tunteita.
Lapseton kissanainen, jonka mielestä kissavauvat on ihania ja aikuisetkin. Kaikki eläimet ovat ihania.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:34"]Sinusta on siis ihan okei pelata tuo erokortti aina, kun kokee tilanteen sitä vaativan?[/quote]
Erokortti tulee nostaa esiin silloin, kun toiveet risteävät niin pahasti, ettei niitä saa sovitettua yhteen.
Minä olen eronnut hyvästä miehestä sen vuoksi, että mies oli umpikaupunkilainen ja tahtoi asua Helsingissä, kun minä taas tahdoin asua maalla ja pitää lemmikkeinä tuotantoeläimiä (mm. kolme lehmää, lampaita ja kanoja). Olemme miehen kanssa edelleen ystäviä tai ainakin kavereita ja kumpikin on löytänyt uuden kumppanin, jonka kanssa peruselämäntavan saa sovitettua yhteen.
[/quote]
Ei mitään erokortteja ja uhkailuja, vaan kannat vastuusi, ja eroat. Miesystäväni ex aina uhkasi erolla, ja kun mies sitten ei enää jaksanut, nainen katui.
Tykkään siis eläimistä ja eläinvauvoista, mutta myös lapsista, jotka osaa jo puhua ja leikkiä.
Ei ole ikinä ollut vauvakuumetta.
Nainen.
En minäkään rakasta lastani. Hän menee ensi syksynä kouluun. Äitinsä rakastaa joten en ole huolissani. Harmittaa vain tämä tilanne.