Mieheni rakastaa enemmän koiraamme kuin vauvaamme

Koiraa ja lasta rakastetaan eri tavoin. Niin ap:kin rakastaa miestään ja lastaan ja äitiään ja kaveriaan ja ties ketä, jokaista eri tavalla. Jos mies rakastaa koiraansa, ei se ole pois vauvalta. Ei rakkautta ole olemassa vakiomäärä, jota voi osittaa eri kohteille haluamansa verran.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:27"]Eli ei missään tilanteessa?[/quote]

Jos kaksi aikuista ihmistä ei löydä parisuhteessa yhteistä säveltä asiasta neuvoteltuaan, niin ei se ole uhkailua, vaan ero, joka johtuu siitä, että yhteistä säveltä ei löydetty.

[/quote]

Sinusta on siis ihan okei pelata tuo erokortti aina, kun kokee tilanteen sitä vaativan? Kun toinen ei suostu kimppakivaan, käyttämään lomakassan Kanarian-matkaan tai majoittamaan anoppia putkiremotin ajaksi?
[/quote]

merkillistä saivartelua. Jokainen tervejärkinen ymmärtää, mitä eroa noilla on. Kyseessä ei ole erolla uhkailu riitatilanteessa, vaan perustavaa laatua oleva ero siinä, miten pariskunta haluaa elää elämäänsä. Jos näistä ei olla samoilla linjoilla niin ero on ainoa ratkaisu. Naisella ei ole aikaa odotella maailman tappiin. Jos mies ei oikeasti halunnut lasta niin hänen olisi pitänyt antaa ap:n lähteä. T. Vela

Varmasti mies rakastaa lasta omalla tavalla. Tavalla jota sinulla ei ole oikeutta määritellä tai vähetellä!

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:30"] [quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:27"]Eli ei missään tilanteessa?[/quote] Jos kaksi aikuista ihmistä ei löydä parisuhteessa yhteistä säveltä asiasta neuvoteltuaan, niin ei se ole uhkailua, vaan ero, joka johtuu siitä, että yhteistä säveltä ei löydetty. [/quote] Sinusta on siis ihan okei pelata tuo erokortti aina, kun kokee tilanteen sitä vaativan? Kun toinen ei suostu kimppakivaan, käyttämään lomakassan Kanarian-matkaan tai majoittamaan anoppia putkiremotin ajaksi? [/quote] merkillistä saivartelua. Jokainen tervejärkinen ymmärtää, mitä eroa noilla on. Kyseessä ei ole erolla uhkailu riitatilanteessa, vaan perustavaa laatua oleva ero siinä, miten pariskunta haluaa elää elämäänsä. Jos näistä ei olla samoilla linjoilla niin ero on ainoa ratkaisu. Naisella ei ole aikaa odotella maailman tappiin. Jos mies ei oikeasti halunnut lasta niin hänen olisi pitänyt antaa ap:n lähteä. T. Vela

[/quote]

"Antaa lähteä"? En löytänyt aloittajan kuvauksesta kohtaa, jossa hän mainitsi olevasa käsiraudoilla kiinni olohuoneen patterissa. Kyllä useimmat meistä ovat itse vapaita lähtemään, jos suhde ei miellytä. Ei kenenkään tarvitse erota toisen mieliksi.

t. toinen vela

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:58"]En miehen tunteista oikeasti tiedä, mutta ulospäin vaikuttaa siltä kuin mieheni rakastaisi enemmän koiraamme kuin lastaan. Koira tekee mieheni onnelliseksi, koiralleen mieheni lepertelee ja koirastaan mies puhuu.

Lapsen hoitoon mies osallistuu aktiivisesti ja tekee kaiken ulkoisesti hyvin, mutta jotenkin sen vain näkee, ettei hän ole tunteillaan mukana. 

Lapsi oli minun ideani. En painostanut miestäni lapsen tekoon, mutta sanoin, että minulla on jo ikää sen verran, että lähden etsimään uutta miestä, jos hän ei lasta halua. Niin lapsi sitten tuli.

Mies on luonteeltaan erittäin tunnollinen, mikä näkyy suhteessa myös lapseen, mutta minua surkuttaa, kun tuntuu, ettei lapsella ole oikeasti isää vaan ainoastaan miespuolinen hoitaja.

Lapsi on nyt puolitoistavuotias. Vieläköhän miehen tunteiden kehittyminen lasta kohtaan on mahdollista? 
[/quote]Et painostanut mutta uhkasit erolla? Hitto mikä provo:D

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:58"]Et painostanut mutta uhkasit erolla? Hitto mikä provo:D

[/quote]

Edelleenkään se ei ole painostamista, että kertoo omat vaihtoehtonsa. Jos tahtoo lapsen, mies ei tahdo, ja kertoo miehelle, että lähtee uuden miehen perään, jos mies ei lasta tahdo, niin ei se ole painostamista.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:10"]

Et painostanut lapsen tekoon, mutta vähän vaan uhkasit jättämisellä? Hitto, mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisit painostanut...

[/quote] Ihan turha syyttää ap:tä, hänellä ei ollut paljoa vaihtoehtoja jos kerran lapsen halusi. Mtiä itse olisit tehnyt vastaavassa tilanteessa, luopunut lapsihaaveesta?

[/quote]Miksei tämä voi olla vaihtehto? Hyvä parisuhde tekee onnelliseksi, lapsi ei.

[/quote]Kyllä minut ainakin lapsi on tehnyt onnelliseksi. Puolet avioliitoista ja huomattavasti useampi avoliitto päättyy eroon. Vanhempi tulet olemaan lopun ikääsi. Tiedän niin monta tapausta joissa nainen miehen toiveesta ei hankkinut lasta vaikka itse olisi lapsen halunnut, ja sitten päälle nelikymppisenä mies jätti nuoremman takia ja parissa tapauksessa vielä hankki lapsen tämän kanssa. Miltä arvelet tuntuvan siitä jätetystä?

Mitä tunteita sen isän sitten pitäisi kehittää?! Ei tunteeton isä osallistu aktiivisesti ja tunnollisesti lapsen hoitoon. Sinun pitää vaan oppia elämään sen kanssa, että isä ei ole sinä, joka tuntee ja osoittaa tunteet sinun tavalla.

Sinun pitää myös miettiä omaa käytöstäsi. Ohjaatko ja sääteletkö miehen, anteeksi isän toimintaa kun hän on lapsen kanssa ja annatko heille yhteistä aikaa, jne...Jotenkin särähtää korvaa tuo, että puhut miehestä, etkä lapsen isästä.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:58"]Et painostanut mutta uhkasit erolla? Hitto mikä provo:D

[/quote]

Edelleenkään se ei ole painostamista, että kertoo omat vaihtoehtonsa. Jos tahtoo lapsen, mies ei tahdo, ja kertoo miehelle, että lähtee uuden miehen perään, jos mies ei lasta tahdo, niin ei se ole painostamista.

[/quote]

Toisessa ketjussa mies oli uhannut erolla, jos nainen ei suostu aborttiin.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:04"]En minäkään lastani rakastanut vauvaiässä. Huolehdin velvollisuudesta. Onneksi mies rakasti ja lässytti. Minä tykkäsin enemmän koirastamme. Lapsen kasvaessa ja alkaessa ymmärtää ja keskustella opin häntäkin rakastamaan. Nyt kouluikäiseen suhde on jo muuta kuin pakotettua huolenpitoa. Lapseni on hyvä tyyppi. Koira on edelleen kyllä yksi perheestä ja rakas.
[/quote]

Mitä h**vettiä? Et rakastanut omaa lastasi? Oikeastiko?

Minä olen kyllä rakastanut lastamme syntymästään asti koko sydämeni pohjasta, samoin mies. Se ilme, millä hän katsoo lasta silmät tuikkien, kertoo kaiken. Koirat ovat edelleen perheenjäseniämme, mutteivat enää se paapomisen kohde kuten ennen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:12"]Miksi koiraa ei saisi rakastaa enemmän kuin vauvaa? Ihan oikeasti.
[/quote]

No ihan oikeasti, voi luoja sentään.. varmaan kannattaa jättää lapset tekemättä tai hakeutua hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:04"]En minäkään lastani rakastanut vauvaiässä. Huolehdin velvollisuudesta. Onneksi mies rakasti ja lässytti. Minä tykkäsin enemmän koirastamme. Lapsen kasvaessa ja alkaessa ymmärtää ja keskustella opin häntäkin rakastamaan. Nyt kouluikäiseen suhde on jo muuta kuin pakotettua huolenpitoa. Lapseni on hyvä tyyppi. Koira on edelleen kyllä yksi perheestä ja rakas. [/quote] Mitä h**vettiä? Et rakastanut omaa lastasi? Oikeastiko? Minä olen kyllä rakastanut lastamme syntymästään asti koko sydämeni pohjasta, samoin mies. Se ilme, millä hän katsoo lasta silmät tuikkien, kertoo kaiken. Koirat ovat edelleen perheenjäseniämme, mutteivat enää se paapomisen kohde kuten ennen.

[/quote]

Mitä kiroilemisen arvoista siinä on, että kaikki eivät auttamatta rakasta lastaan ja monelle se tulee itsellekin yllätyksenä! Rakkaus ei ole automaattista edes omaa lastaan kohtaan!