Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Tietenkään ei ole oikein, eikä tarkoituksenmukaista, että kaikki pakotetaan lähihoitajiksi, siivoojiksi tai vastaaviksi, mutta tätä keskustelua lukiessa herää silti ajatus siitä, että kuka kaiken tämän turhan opiskeltavaa onkaan oikein keksinyt. Eikö lopulta sitten olisi kuitenkin järkevämpää opiskella jotakin hyödyllistä, järkevämpää ja käytännön taitoja kuin vaikka muinaiskirkkoslaavia tai jotain vastaavaa? Olen itse opiskellut liiketaloudesta tutkinnon ja valtiotieteitä avoimessa yliopistossa. Itseäni ainakin harmittaa kun en sitten opiskellutkaan mitään ns. oikeaa ammattia, jota olisi tuöllistänytkin. En nyt miksikään lähihoitajaksi olisi edes halunnut, mutta sillä koulutuksella olisin ainakin töitä varmasti löytänyt.

Ei yliopistokokemus, mutta ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja koulu. Turhauttavaa oli äidinkielen opetuksen määrä, ihan epäolennainen aihe. Olisi ollut enemmän sairaan hoitoa!

Kotimaisen kirjallisuuden peruskurssi tuntui lohduttomalta aluksi. 36 kirjaa kaunokirjallisuutta sekä teoria. Mutta yllättävän kiva se oli lopulta. Sain arvosanaksikin 4, vaikka täytyy myöntää, että Sinuhe jäi kesken.

ydinmagneettista resonanssia

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopistokokemus, mutta ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja koulu. Turhauttavaa oli äidinkielen opetuksen määrä, ihan epäolennainen aihe. Olisi ollut enemmän sairaan hoitoa!

Sama ongelmahan se on amiksessa. Iso määrä äidinkieltä ,kieliä matematiikkaa ym ammattiaineiden opetuksen kustannuksella. . Syy tähän on se ,että myös amislaisten täytyy täyttää jatkokoulutus kelpoisuus amkkiin ja ammkilaisille pitää tietty olla riittävät taidot yliopisto-opiskelua varten koska heillä on mahdollisuus hakea suoraan maisterivaiheeseen.

Toki on niinkin että kun nykynuoriso puhuu niin käy oikein selväksi miksi niille pitää edes yrittää opettaa sitä äidinkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään ei ole oikein, eikä tarkoituksenmukaista, että kaikki pakotetaan lähihoitajiksi, siivoojiksi tai vastaaviksi, mutta tätä keskustelua lukiessa herää silti ajatus siitä, että kuka kaiken tämän turhan opiskeltavaa onkaan oikein keksinyt. Eikö lopulta sitten olisi kuitenkin järkevämpää opiskella jotakin hyödyllistä, järkevämpää ja käytännön taitoja kuin vaikka muinaiskirkkoslaavia tai jotain vastaavaa? Olen itse opiskellut liiketaloudesta tutkinnon ja valtiotieteitä avoimessa yliopistossa. Itseäni ainakin harmittaa kun en sitten opiskellutkaan mitään ns. oikeaa ammattia, jota olisi tuöllistänytkin. En nyt miksikään lähihoitajaksi olisi edes halunnut, mutta sillä koulutuksella olisin ainakin töitä varmasti löytänyt.

Itse pidin myös tätä opiskelun turhuutta nuorempana ongelmana, enkä jaksanut edes valmistua maisteriksi, koska opinnot eivät mitenkään liittyneet alan työhön, jota tein jo. Jälkeenpäin olen alkanut enemmän arvostaa sitä satunnaisuutta, jota yliopisto-opinnot edustivat. Ei niistä mitään hyötyä ollut, mutta tuskin olisin nuorena viitsinyt kahlata jotain ranskalaisia filosofeja tai preussilaisia sotatieteilijöitä läpi vapaaehtoisesti. Nyt 5-kymppisenä alkaa tajuta, miksi monen alan klassikot ovat asemansa saavuttaneet. Mutta jos tässä iässä vasta pitäisi alkaa lukea ns perusteoksia, nehän unohtuisivat saman tien.

Asiaa on tutkittu paljonkin ja korkeampaa älykkyysosamäärää tarvitaan yliopistolla matematiikassa, fysiikassa, teknologiassa, taloustieteissä ja filosofiassa.

Matematiikka on matematiikkaa, ja fysiikka, teknologia ja taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Ja filosofia, no, on filosofiaa.

SPSS

Kvanttimekaniikkaa ja statistista fysiikkaa. Huhhuh! Mutta mielenkiintoista se silti oli.

Pakollinen latinan kurssi oli pelkkää hepreaa.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa on tutkittu paljonkin ja korkeampaa älykkyysosamäärää tarvitaan yliopistolla matematiikassa, fysiikassa, teknologiassa, taloustieteissä ja filosofiassa.

Matematiikka on matematiikkaa, ja fysiikka, teknologia ja taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Ja filosofia, no, on filosofiaa.

Olisin kiinnostunut linkistä tutkimuksiin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa on tutkittu paljonkin ja korkeampaa älykkyysosamäärää tarvitaan yliopistolla matematiikassa, fysiikassa, teknologiassa, taloustieteissä ja filosofiassa.

Matematiikka on matematiikkaa, ja fysiikka, teknologia ja taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Ja filosofia, no, on filosofiaa.

Olisin kiinnostunut linkistä tutkimuksiin 

Ole vaan, ihan vapaasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopistokokemus, mutta ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja koulu. Turhauttavaa oli äidinkielen opetuksen määrä, ihan epäolennainen aihe. Olisi ollut enemmän sairaan hoitoa!

Sama ongelmahan se on amiksessa. Iso määrä äidinkieltä ,kieliä matematiikkaa ym ammattiaineiden opetuksen kustannuksella. . Syy tähän on se ,että myös amislaisten täytyy täyttää jatkokoulutus kelpoisuus amkkiin ja ammkilaisille pitää tietty olla riittävät taidot yliopisto-opiskelua varten koska heillä on mahdollisuus hakea suoraan maisterivaiheeseen.

Toki on niinkin että kun nykynuoriso puhuu niin käy oikein selväksi miksi niille pitää edes yrittää opettaa sitä äidinkieltä.

Tos on jotenkin se ristiriita, et jos kieltä osattais riittävän hyvin, sen opiskelu ei olis niin työlästä. Varmaan se monia turhauttaa, mut ajattelen myös, että meidän kieli on niin ainutlaatuinen mailmassa, että on ihan kunnia-asia osata se kunnolla. Kuinka paljon opintojen määrään sit vaikuttaa myös se, et enenevässä määrin ammatteihin opiskelee myös s2 -opiskelijoita.

Statiikka

Onneksi en suunnittele siltoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään ei ole oikein, eikä tarkoituksenmukaista, että kaikki pakotetaan lähihoitajiksi, siivoojiksi tai vastaaviksi, mutta tätä keskustelua lukiessa herää silti ajatus siitä, että kuka kaiken tämän turhan opiskeltavaa onkaan oikein keksinyt. Eikö lopulta sitten olisi kuitenkin järkevämpää opiskella jotakin hyödyllistä, järkevämpää ja käytännön taitoja kuin vaikka muinaiskirkkoslaavia tai jotain vastaavaa? Olen itse opiskellut liiketaloudesta tutkinnon ja valtiotieteitä avoimessa yliopistossa. Itseäni ainakin harmittaa kun en sitten opiskellutkaan mitään ns. oikeaa ammattia, jota olisi tuöllistänytkin. En nyt miksikään lähihoitajaksi olisi edes halunnut, mutta sillä koulutuksella olisin ainakin töitä varmasti löytänyt.

Itse pidin myös tätä opiskelun turhuutta nuorempana ongelmana, enkä jaksanut edes valmistua maisteriksi, koska opinnot eivät mitenkään liittyneet alan työhön, jota tein jo. Jälkeenpäin olen alkanut enemmän arvostaa sitä satunnaisuutta, jota yliopisto-opinnot edustivat. Ei niistä mitään hyötyä ollut, mutta tuskin olisin nuorena viitsinyt kahlata jotain ranskalaisia filosofeja tai preussilaisia sotatieteilijöitä läpi vapaaehtoisesti. Nyt 5-kymppisenä alkaa tajuta, miksi monen alan klassikot ovat asemansa saavuttaneet. Mutta jos tässä iässä vasta pitäisi alkaa lukea ns perusteoksia, nehän unohtuisivat saman tien.

Itse olen ollut yllättynyt siitä, kuinka opistojen aikana turhana pitämäni tieto on tullut vastaan myöhemmin. Hauskasti vuosikymmenten takaa nousee muistoja, et tästä oon aikanaan opiskellut.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa on tutkittu paljonkin ja korkeampaa älykkyysosamäärää tarvitaan yliopistolla matematiikassa, fysiikassa, teknologiassa, taloustieteissä ja filosofiassa.

Matematiikka on matematiikkaa, ja fysiikka, teknologia ja taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Ja filosofia, no, on filosofiaa.

Loppujen lopuksi ihan kaikki on jollain tasolla filosofiaa, tiedostaa sen tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Statiikka

Onneksi en suunnittele siltoja.

Tämä oli paha, vaikka korkeampi matematiikkakin onnistuu.

Kasvatuksen filosofiset, historialliset ja yhteiskunnalliset perusteet tjsp. Ensimmäinen kurssi vaka-open opinnoissa, mutta viimeinen, jonka tentin. Varmaan 99% oli sitä mieltä että myös turha ja siksi turhauttava. Enemmistön mielipiteestä poiketen kurssi oli mielestäni mielenkiintoinen ja tärkeäkin, mutta vain niin laaja, että tuntui mahdottomalta omaksua tietomäärää, joka kurssin vaatimuksena oli. En kuulunut opiskelijoiden sisäpiiriin, joten en tiennyt tentissä kierrätettäviä vakiokysymyksiä, vaan jouduin opiskelemaan sisällöt oikeasti.

Filosofia

Tutkimusmenetelmien peruskurssi. Tentti oli sellainen, että epäonnistuin jostain syystä siinä kolme kertaa, ja kurssin arvostelu perustui pelkästään siihen, vaikka itse aihe oli kuitenkin helppo.