Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Vierailija kirjoitti:

Asiaa on tutkittu paljonkin ja korkeampaa älykkyysosamäärää tarvitaan yliopistolla matematiikassa, fysiikassa, teknologiassa, taloustieteissä ja filosofiassa.

Matematiikka on matematiikkaa, ja fysiikka, teknologia ja taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Ja filosofia, no, on filosofiaa.

Filosofiasta maisteriksi asti pääsee ilman kummempaa älykkyyttä. Sitä en sitten tiedä pärjäisikö tutkijana.

Nimim. Lyhyestä matikasta B

Ruotsin pakollinen, en muista enää mikä sen nimi oli. Kävin kurssin 2 kertaan, kun ekalla kerralla kävin kaikki uusinnat, oliko 2, enkä päässyt läpi.

Hölmöintähän tässä on se, että puhun ihan ok ruotsia, mutta teen niin paljon kirjoitusvirheitä.

Aloin käymään kurssia heti, koska tiesin on ongelma

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen filosofiset, historialliset ja yhteiskunnalliset perusteet tjsp. Ensimmäinen kurssi vaka-open opinnoissa, mutta viimeinen, jonka tentin. Varmaan 99% oli sitä mieltä että myös turha ja siksi turhauttava. Enemmistön mielipiteestä poiketen kurssi oli mielestäni mielenkiintoinen ja tärkeäkin, mutta vain niin laaja, että tuntui mahdottomalta omaksua tietomäärää, joka kurssin vaatimuksena oli. En kuulunut opiskelijoiden sisäpiiriin, joten en tiennyt tentissä kierrätettäviä vakiokysymyksiä, vaan jouduin opiskelemaan sisällöt oikeasti.

Minä rakastin sitä kurssia! Tosin ei jouduttu tenttimään, vaan jollain tuotoksella kuitattiin se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen yliopistosta valmistuvan pitää tehdä syventävien opintojen tutkielma. Outoa resurssien ja ajan hukkaa. Ei kaikki ole kiinnostuneita tutkimuksesta ja toiset alat täysin erilaisia kuin toiset. Tarvitsisiko esim. Opettajaksi aikovan tehdä tutkielmaa.

Tämähän on opettajaksi aikoville helpotettu parityöksi.. silti opettajista puhutaan akateemisina :-)

Ai, missä? Ei Helsingissä ainakaan.

Kyllä opettajaksi aikovien on syytä ymmärtää tutkimuksen tekeminen, vaikka eivät tutkijoiksi aikoisikaan. Tutkielma on kuitenkin vaan harjoitustyö.

Finanssioikeus. Harva juristi tarvitsee sitä valmistumisen jälkeen, mutta monelle se on suurin este valmistumisen tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteen opintoihin liittyvä tilastotieteen kurssi. Koko kasvatustieteen appro (perusopinnot nykyään?) oli ihan hukkaan heitettyä aikaa, isoja massaluentoja teoreettisesti. Ei mitään hyötyä aineenopettajan ammatin kannalta.

No se tilasto kakkonen oli kyl haastava. Ykkönen laatenleikkiä. Kakkosessa 5op, mut työmäärä ja loppuraportti vastasi kandia. Onneks oli todella ihana ryhmänvetäjä, joka auttoi loppuun asti. Asiat sit aukenikin ihan lopussa omassa päässäni. Mut asia oli itselle vaikea ja työmäärä ihan kohtuuton, verrattuna muihin saman laajuisiin kursseihin.

Hajautettujen tietojärjestelmien yleistymisen vaikutus naisten  työllistymiseen.

Ei voisi vähempää kiinnostaa ja proffa oli tytöistä tykkäävä tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narrative construction of reality. Tämä oli englantilaisen filologian laitoksella. En ymmärtänyt koko kurssin aikana, mistä siinä edes oli kysymys. Harmittaa, kun prujut on tullut hävitettyä vuosien varrella, olisi kiva kokeilla, kävisikö se nyt nelikymppisenä paremmin järkeen.

Narratiivi tarkoittaa toisin kuin luullaan muuta kuin tarinaa - se tarkoittaa TARKOITUSHAKUISTA  asenteellista kerrontaa tapahtumista ja asioista. Narratiivi on siis aina masinoitua konstruktiota vaan todellisuudesta. Esim Meghanin ja Harryn tarinointi on sellaista, narratiivista konstruktiota todellisuudesta, ei faktista kerrontaa.

Missä näin kerrotaan? Olen kyllä huomannut, et narratiivia käytetään nykyisin tuon sisältöisenä. Että narratiivi olis tarkoituksen hakuinen ja lähes valetta lähes aina. Mutta tutkimuksessa se ei sitä ole. Tässä on muutettu käsitteen sisältöä merkittävästi, jos aina tulkitset sisällön noin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nuo ruotsi-vastaukset, miten niin helppo kieli voi yliopisto-opiskelijalle olla se vaikein kurssi?

Helppohan se on, kun se osaa. Ehkä siinä on kyse myös asenteista, tai tunteista, mitä se herättää.

Isoisäni äiti oli umpi ruotsinkielinen. Isoisäni ei koskaan sitä kunnolla oppinut. Eli kyllä äitinsä kanssa samassa taloudessa aikuiseksi asti. Siitä lähtien on ruotsin kieli tuottanut meille vaikeuksia. Perheessä kolmet ehdot siitä.

Siskoni aikuisena onnistui murtamaan oman kynnyksen sen suhteen, kun työpaikalla sai opiskella sitä motivoituneena ja hyvän opettajan opettamana.

Amerikan kirjallisuuden historia

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopistokokemus, mutta ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja koulu. Turhauttavaa oli äidinkielen opetuksen määrä, ihan epäolennainen aihe. Olisi ollut enemmän sairaan hoitoa!

Olen potilaana lukenut sellaisia hoitajien sepustuksia, että minusta äidinkieltä ei hoitajille opeteta tarpeeksikaan. Ymmärrettävän ja yksikäsitteisen tekstin tuottaminen kai pitäisi olla perustaito.

Turhauttavin oli levien morfologia ja systematiikka. Vaikeimmat, mutta samalla mielenkiintoisimmat kurssit olivat populaatiogenetiikan syventäviä menetelmäkursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakollinen saksan kielen kurssi, jonka tavoitteena oli oppia lukemaan tieteellistä saksankielistä tekstiä. En ollut opiskelut saksaa aiemmin.

Kiinnostaisi tietää, missä yliopistossa ja minkä alan opinnoissa ja milloin tuollainen saksan kurssi oli pakollinen?

Itse olen humanisti Helsingin yliopistosta 80-luvulta, ja meillä oli suoritettava kahdesta vieraasta kielestä tuollainen kurssi, mutta valinnan varaa oli, ei tarvinnut juuri saksaa lukea.

Helsingin yliopiston 80-luvun humanisti täälläkin, hei. Valinnanvaraa kielissä tosiaan oli, mutta ota huomioon, että kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ollut lukiotaustaa.

En tiedä, mitkä ovat tutkinnon kielitaitovaatimukset nykyään. Lukiossahan ei enää ole pakollista opiskella kahta vierasta kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Statiikka

Onneksi en suunnittele siltoja.

Ite suunnittelen taloja. Statiikasta aikoinaan arvosanaksi 1- :D (asteikko oli tuolloin 1- -3) Vastaa nykyistä arvosanaa 1. Dynamiikka ei auennut myöskään, eikä atomi- ja ydinmystiikka. En ymmärrä, mikä noissa oli niin hankalaa, kun myöhemmin lujuusopin ja värähtelymekaniikan kurssit ei olleet ollenkaan niin vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan jatkokurssi opettajaksi opiskeleville, luennoitsija legendaarinen Lauri Myrberg. Ainoa kurssi josta en päässyt eka yrittämällä läpi. Vasta toisella kierroksella tajusin, että matematiikan sielu on - epsilon!

Matematiikan sielu on kylläkin joukko eikä epsilon. Myrbergin oma tutkimusala vain oli sellainen, että epsilon sai vähän ylikorostuneen merkityksen.

- Terveisin matemaatikko, jolle differentiaali- ja integraalilaskenta III oli vähän turhauttava

Biokemia lääkiksessä. Hirveää 🤯

Meteorologian perusteet tai kasvimorfologia. Ei niin, että olisivat itsessään erityisen vaikeita, mutta opettajat olivat hyvin vaikeaselkoisia ja oppimateriaali oli opettajan taulupiirrosten varassa. Kummankin reputti yleensä 2/3 opiskelijoista ekalla kerralla. Loput sai ykkösen.

Lyriikan praktikum

Itsensä johtamisen kurssi AMK:ssa. Eikös AMK oo aika sama kun yliopisto.

Vaikein oli varmaankin joku logiikan kurssi matematiikan laitoksella. Turhauttavimpia ruotsin kurssit, kun ei kiinnostanut yhtään ja niissä oli läsnäolopakko.