Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Dsp. Oli matemaattisesti haastava. Niinkuin koko ala. 

Ympäristöoikeus. Pikkutarkkaa ja sekavaa.

Tilastieteen kurssi jossa vektori- ja matriisilaskuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan testamentin eksegetiikka. Olisi pitänyt osata jakeet ulkoa ja olin vain selaillut VT:n läpi.

Höh. Meillä (vanha) uskonnon opettaja vaati raamatun ulkoa osaamista jo tokalla luokalla peruskoulussa!!!

Sain nelosen uskonnon kokeesta, mutta jotenkin selvisin luokalta läpi. Erosin täysi-ikäiseksi tultuani heti kirkosta. Niin paljon vtutti vielä silloinkin.

Kuinka moni teistä oppi tokaluokalla Raamtun ulkoa ja aika moni taisi jäädä luokallekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pianonsoitto.

Olen äärimmäisen epämusikaalinen.

Missä tiedekunnassa joutui soittamaan pianoa täysin epämusikaalisena?

Veikkaisin, että kasvatustieteellisessä tiedekunnassa luokanopettajakoulutuksessa.

Vaikeinta ja turhauttavinta kurssia yliopistossa ei voi olla, ja  jos on, niin olet väärässä paikassa.

Säätötekniikka. Melkoisen vaikeat matikat tuossa takana eikä oma kiinnostus prosessitekniikkaan ollut kova, pakollisia kursseja kuitenkin IT opinnoissa.

tieteen historia. Helsingin yliopistosta oli vielä raahattu luennoitsija, joka itse oli varmaan Pythagoran ajalta ja käytti myös piirtoheitintä ja kalvoja varmaan 70 luvulta. Kombotteli sivistyssanoja meille kakskymppisille ja sanoi jotain ilmeisen fiksua, kun yksikseen siellä tirskutteli mukavan sivistyssanakombon jälkeen. Taisi molemminpuolinen arvostus olla aika alhaalla, tentti oli helppo.

Kauppaoikeuden kokonaisuuteen kuuluva vero-oikeus ja tilastotieteen todennäköisyydet. Molemmat menivät jostakin syystä yli hilseen mutta jotenkin pääsin niistä läpi.

Kliininen neurofysiologia. Luennoitsija oli ihastunut EEG-käyriin, muttei pystynyt mitenkään avaamaan niiden saloja kuulijoille. Pysyi käsittämättömänä, kunnes löysin käyrät edestäni työelämässä.

Makrotalousteteen laskuharjoituskurssi. 

Teoreettinen signaaliteoria. Yhteen 'laskuun' koko helv. Ruutupaperi taite, 4+ sivua. Ei lopulta vaikeaa mutta työlästä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean paljon täällä toistellaan sitä, että eipä siitäkään kurssista mitään hyötyä ollut. No miten olisi länsimaisen sivistyksen pohjalla oleva ”tietoa tiedon vuoksi” -ajattelu? Jos jokaisesta yliopiston kurssista tulisi olla sellaista suoraa ja mitattavissa olevaa hyötyä tyyliin ”tarvitsen tätä tietoa työssäni viikottain”, niin eikö tällöin olla juuri sillä persujen tiellä, jossa pilkataan tiedettä ja kaiken maailman dosentteja? Olen hämmästynyt, että yliopiston käyneet ihmiset, humanistitkin, ovat sisäistäneet tämän diskurssin.

Kävin kerran kuuntelemassa, kun suomen kieltä yliopistossa lukenut sisällöntuotannon ammattilainen tuli puhumaan opiskelijoille työstään. Kirjoitti mm. pressitiedotteita kaivosyhtiöille ja märisi kuinka hänet oli laitettu yliopistossa opiskelemaan Agricolan aikaisten käsialojen lukemista (ei kuulema ollut "ainakaan vielä" ollut hyötyä työelämässä).  Nolotti hänen puolestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Makrotalousteteen laskuharjoituskurssi. 

Kyllä, suoritin mikron syventävät riipin raapin valmistuessani valt kandiksi mutta makron syventävät opinnot otin sitten maisteriopintojen puolella. Niihin liittyvät laskutehtävät saivat minut vakuuttuneeksi siitä että kandintutkinto riittää oikein hyvin. Siitä ylemmäksi tarvitaan jo aika hyvää matikkaa ja ennenkaikkea sellaista luovaa soveltamista.

Vierailija kirjoitti:

tieteen historia. Helsingin yliopistosta oli vielä raahattu luennoitsija, joka itse oli varmaan Pythagoran ajalta ja käytti myös piirtoheitintä ja kalvoja varmaan 70 luvulta. Kombotteli sivistyssanoja meille kakskymppisille ja sanoi jotain ilmeisen fiksua, kun yksikseen siellä tirskutteli mukavan sivistyssanakombon jälkeen. Taisi molemminpuolinen arvostus olla aika alhaalla, tentti oli helppo.

Olisin tosiaan tykännyt tästä mutta en muista tällaista köyneeni. Tieteenfilosofia oli ja se oli tavattoman kiinnostava. Oli kuin uusi maailma olisi auennut kun tajusin miten tiede koko ajan pyrkii korjaamaan itseään, ja miten tiede ei myöskään koskaan väitä mitään asiaa tieteelliseksi totuudeksi vaikka sellaiseen joskus puhekielessä vedotaan.

Aalto: Kemian laitetekniikka II

HY: Algoritmien suunnittelu ja analyysi

Eka meni kyllä läpi, piti tehdä ihan hulluna laskareita ja teoriakin oli yllättävän hankalaa.

Jälkimmäinen ei mennyt koskaan läpi, mutta vaihdoin sellaiseen suuntaan, jossa sitä ei tarvittu. Periaatteessa tajusin, mutta en silti osannut tehdä kokeen tehtäviä.

Tulkkauksen pakollinen alkeiskurssi. Melkein kaikki ne ominaisuudet jotka tekevät minusta hyvän kääntäjän (kulttuurintuntemus ja tiedonhakutaidot) ovat tulkkaamisessa hyödyttömiä. Sen sijaan minulta löytyy kaikki tulkin perisynnit: puhevika, huono kuulo, hitaat mielleyhtymät, olematon työmuisti, paha esiintymisjännitys... Tätä sitten maanantaisin aamukasin koomassa, lannistavan ja kylmäkiskoisen opettajan ohjaamana. Oli moneen otteeseen tippa linssissä.

Julkisoikeus. Tentti ei loppujen lopuksi ollut niin paha, mutta opettaja pelotteli koko kurssin ajan miten hänen kursseistaan on vaikea päästä läpi ja kaikin puolin piti yllä sellaista pelon ilmapiiriä. Osalla jäikin suoritus saamatta, ei tentissä epäonnistumisen takia vaan koska jättivät kokonaan menemättä tenttiin kunolivat varmoja etteivät pääsisi kuitenkaan läpi kun eivät osanneet kaikkea materiaalia ulkoa. Onneksi menin tenttiin vaikka jännitti, ja sain sitten vitosen. Ärsytti tajuta että paljon vähemmälläkin olisi päässyt läpi, turhaan stressasin ja pänttäsin kaikkia yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Logiikan jatkokurssi.

Logiikan matemaattisuus tuntui aluksi hankalalta, mutta kun se sitten alkoi avautua vähitellen, sujuivathan ne päättelyt jollakin lailla. Ei ole kyllä lempiosa-alueeni filosofiassa edelleenkään...

Vastaus itse kysymykseen: luentosarja ranskalaisesta ja italialaisesta postmodernista/poststrukturalistisesta filosofiasta. Toinen ääripää filosofiassa, jos logiikka on se toinen :D

Kansantaloustieteen approbatur  -kurssit, joskus 1970-luvulla. Mutta sainpahan tehdyksi. Mitään hyötyä siitä ei ikinä peruskoulussa ollut, mutta kun se kuului historian ja yhteikuntaopin lehtorin vaatimuksiin, niin suoritettava oli.

Niin, ja kaikki opetusharjoitteluun liittyvä. Aivan soopaa, valitettavasti. Työtä tekemällähän sen työn sitten oppi.