Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Verisuonten anatomia meni vasta toisella yrityksellä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääaineeni oli suomen kieli. Joka ei alaa tunne, ei voi edes aavistaa, millaisiin kantasuomen, morfologian ja syntaksin hienouksiin luennoilla pureudutaan!

Niin totta! Moni tulee opiskelemaan suomen kieltä, koska on pitänyt lukiossa äidinkielestä ja kirjoittamisesta. Harmi vain, että yliopiston suomi on ihan eri maailma ja kirjoittamiseen keskittyvät kurssitkin voi laskea yhden käden sormilla. Omassa vuosikurssissani todella monet jättivät kesken tai vaihtoivat pääainetta.

Juuri näin! Itselleni opinnot olivat shokki, josta en toipunut koskaan. Jotenkin runnoin kurssit läpi, mutta kerran P. Rintalan äännehistorisn luennolla hyvä hyvä ystäväni purskahti itkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääaineeni oli suomen kieli. Joka ei alaa tunne, ei voi edes aavistaa, millaisiin kantasuomen, morfologian ja syntaksin hienouksiin luennoilla pureudutaan!

Niin totta! Moni tulee opiskelemaan suomen kieltä, koska on pitänyt lukiossa äidinkielestä ja kirjoittamisesta. Harmi vain, että yliopiston suomi on ihan eri maailma ja kirjoittamiseen keskittyvät kurssitkin voi laskea yhden käden sormilla. Omassa vuosikurssissani todella monet jättivät kesken tai vaihtoivat pääainetta.

Juuri näin! Itselleni opinnot olivat shokki, josta en toipunut koskaan. Jotenkin runnoin kurssit läpi, mutta kerran P. Rintalan äännehistorisn luennolla hyvä hyvä ystäväni purskahti itkuun.

Samaan shokkiin törmäävät muutkin kielten opiskelijat. Niitä lähdetään lukemaan, kun kirjoitti enkusta/saksasta/ranskasta ällän, kun kielet on helppoja ja kivoja. Sitten ei pärjääkään sanojen muistamisella, kun yliopisto-opinnot eivät koostu ollenkaan siitä.

Lukion opinto-ohjausta pitäisi parantaa.

Statiikan peruskurssi. Meni ihan totaalisen ohi silloin ekana opiskeluvuonna, kaverit tekivät pakollisen harjoitustyön puolestani ja tentistä pääsin läpi ykkösellä, koska opettelin aiemmat tentit ulkoa. En ymmärtänyt mitään.

Jännää, sillä lujuusoppi sen jälkeen oli ihan selvää kamaa.

Myös joku perusmatikka jäi tenttimättä ja suorittamatta ja suoritin sen suullisella tentillä yhden opiskelukaverini kanssa yhtä aikaa.No, traumoista on päästy yli ja statiikkaakin olen alkanut ymmärtää, kun tajusi, mihin se vaikuttaa ja miksi se on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Roomalainen runousoppi. Painot tulee pitkien ja lyhyiden tavujen mukaan ja siihen on säännöt, mitkä on pitkiä ja lyhyitä tavuja. Kun yritin sovittaa runomitan painot runoon soveltamalla pitkien ja lyhyiden tavujen sääntöjä, meni koe ihan perseelleen enkä päässyt läpi. Kun runnoin ne painot runoon välittämättä pitkistä ja lyhyistä tavuista, pääsin läpi.

Kuka h*elvetti tarvitsee Roomalaista runousoppia mihinkään? Voi kristus mitä skeidaa.

Joku 1800-luvun amerikkalaista kirjallisuutta käsitellyt. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta luettavaa oli aivan sairas määrä. Mitään muuta ei olisi ehtinyt tehdä kuin valmistautua seuraavalle luennolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavin oli joku kasvatuksen sukupuolistavat käytännöt tai jotain muuta sen suuntaista, jota fanaattinen naistutkimuksen opettaja piti. Luultavasti on poistunut nykyisestä opetusohjelmasta. 

Vaikein oli joku EU-juttu, ja siinäkin haastavin vaihe oli tentti, jossa kysymykset olivat täsmälleen mitä sattui eikä niissä pätenyt mikään muu, mitä oli yliopistotenteistä sanottu. Todella vaikea opettaja oli tässäkin.

Tilastokurssit olivat ainoita, joissa olen pystynyt hyödyntämään peruskoulun joukko-oppia sitten 1970-luvun jälkene.

Tiedän ketä proffaa tarkoitat, eikä ole mikään fanaattinen vaan aivan huikea alansa asiantuntija, jonka luennoilta en jäänyt pois edes sairaana. Jos siis Lapin yliopisto kyseessä.

P.N.? Mä koin tuon kurssin hankalana sen vuoksi, miten kurssi oli rakennettu. Tehtävät ei motivoineet tekemään, vaikka aihe oli kuitenkin suht helppotajuinen. Palautin sitten tehtävät yli puoli vuotta myöhässä ja sain nelosen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että Suomen talous on menossa kuralle eikä tule nousemaan kun tämän päivän yliopistoissa opiskellaan aivan tyhjänpäivästä skeidaa. Mitä hyötyä teistä on tälle maalle? 

Ja ei ihme että palsta on täynnä sekopäitä. Suurin osa teistä ei tule koskaan työllistymään mihinkään tuottavaan ja tiedätte sen itsekin. Minä ja woke on ainut sisältö elämässä.

Moi, täällä englantilaista filologiaa pääaineena lukenut nyt jo keski-ikäinen naishenkilö. En ole ollut työttämänä, ja suomalaisen vientiteollisuuden palveluksessa olen enimmäkseen toiminut. Mielestäni tehnyt jopa ihan hyödyllistä työtä kansantalouden kannalta. Hyvin suuri osa opinnoista ei tosiaankaan liittynyt nykyiseen työhöni, mutta jälkikäteen arvostan niistäkin saatua laajaa yleissivistystäni ja kulttuuriosaamistani, joista on ollut suurta hyötyä työelämässä. Tajuan jopa woketusta!

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että Suomen talous on menossa kuralle eikä tule nousemaan kun tämän päivän yliopistoissa opiskellaan aivan tyhjänpäivästä skeidaa. Mitä hyötyä teistä on tälle maalle? 

Ja ei ihme että palsta on täynnä sekopäitä. Suurin osa teistä ei tule koskaan työllistymään mihinkään tuottavaan ja tiedätte sen itsekin. Minä ja woke on ainut sisältö elämässä.

Yliopistotutkinnon suorittaneet tienaa keskimäärin enemmän kuin AMK:n tutkinnon suorittaneet, jotka tienaa keskimäärin enemmän kun ammattitutkinnon suorittaneet, jotka kaikki tienaa enemmän emälän kovan koulu suorittaneet.

Pöljin kurssi, jonka olen suorittanut, oli aineenopettajan didaktiikkakurssi. Pari saman kurssin 20 vuotta sitten tehnyttä kaveriani ja minä naureskellaan vieläkin joskus epäuskoisina sille pelleilylle. Meillä oli didaktikkona jonkinasteinen persoonallisuushäiriöinen, joka mm. laittoi opiskelijat muodostamaan huonekaluja itsistään vartaloitaan hyväksikäyttäen. Käytimme myös useita tunteja täysin älyttömiin 'luovuusharjoitteisiin' keksien mm. käyttöjä paperiarkille. Voin vain kuvitella, kuinka hyödyllistä tämä osaaminen on opettajantyössä. Itse häivyin alalta saman tien, ehkä osittain aineenopettajan opintojen järkyttämänä.

Dynaaminen kenttäteoria. Staattisesta kenttäteoriasta sain arvosanaksi vitosen. Dynaamisesti nippa nappa ykkösen.

Turhauttavimpia on olleet ne kurssit, joita on vetänyt keskittymishäiriöinen, säheltävä lehtori. Luentojen rakenteessa ei ollut mitään logiikkaa. Alan traditioita ja paradigmoja käsittelevällä kurssilla hypittiin sujuvasti vuosikymmenestä toiseen ihan pähkähullussa järjestyksessä ja dioja selattiin jatkuvasti edestakaisin. Ei siinä oikein tahtonut pysyä kärryillä.

Juuri suoritin yleisen kielitieteen ja fonetiikan kurssin Helsingin yliopistossa. Kurssi kokonaan etäopetuksessa, eli katsoimme viikoittain videoita joissa asiaa selitetään. Videoista itsellä ainakin hankalaa ymmärtää joitakin asioita ja ei voi kysyä apua heti jos sitä tarvitsee. Koe myös sikavaikea ja täynnä nippelitietoa jonka opettaja oli ehkä maininnut yhdellä videoista. 

Ihanaa vertaistukea täältä, lohdullista tietää että muillakin akateemisilla on välillä mennyt yli hilseen ja tieto kadonnut päästä heti tentin jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roomalainen runousoppi. Painot tulee pitkien ja lyhyiden tavujen mukaan ja siihen on säännöt, mitkä on pitkiä ja lyhyitä tavuja. Kun yritin sovittaa runomitan painot runoon soveltamalla pitkien ja lyhyiden tavujen sääntöjä, meni koe ihan perseelleen enkä päässyt läpi. Kun runnoin ne painot runoon välittämättä pitkistä ja lyhyistä tavuista, pääsin läpi.

Kuka h*elvetti tarvitsee Roomalaista runousoppia mihinkään? Voi kristus mitä skeidaa.

Et taida olla akateeminen, kun et tätä tiedä tai edes osaa päätellä.

Sitäkään et näy tietävän, että roomalainen kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Ehkä aika kultaa muistot, mutta minulla ei ollut kamalia kursseja yliopistossa. Toki oli muutama, jotka etukäteen tuntuivat vastenmielisiltä, mutta olivatkin ihan erilaisia mitä oli kuvitellut.

Esim. sanskritin johdantokurssi: pakollinen kurssi, joka olikin todella mielenkiintoinen, ja 'sitten kun on eläkkeellä aikaa' niin ihan varmasti jatkan sanskritin opiskelua. Ihanaa salapoliisityötä, kun yrittää löytää kaikki konsonantit lauseesta, ja tekstit/ mietelauset ym. itsessään mielenkiintoisia. 

Johdatus kielitieteeseen oli myös paljon kiinnostavampi kuin olin kuvitellut. Uskontotieteen oppihistoriasta olin etukäteen laskenut mikä numero on rimaahipoen saatava, että saan perusopintojen keskiarvoksi erinomaisen. Sitten luennoitsija (vuosia sitten lauantaisin oli joku Helsingin Avoimen yliopiston kurssi) olikin niin superinnostunut aiheestaan, että osasi tartuttaa innostuksen kuulijoihinkin, ja kurssi oli viihdyttävä ja kiinnostava.

Ohjelmointi, Cobol.

Vuosi oli 1982 ja opiskelin kauppatieteitä.

Työpsykologia. Esitys oli sekava ja opettaja olisi voitu ohjata psykiatriseen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Latina. Haastavan siitä teki se, että kukaan muu ei ollut kiinnostunut aineesta. Kuului pakollisiin kursseihin.

Englannin kielioppi oli vaikein. Kuvittelin yliopistoon mennessä osaavani sen täysin mutta tuolla kurssilla kadotin kaiken itseluottamukseni.

Meillä oli todella mielenkiintoinen pakollisen latinan luennoitsija aikanaan Tampereen yliopistossa. Tenttikin oli sellainen, että sai sanakirjan kanssa kääntää jonkun latinankielisen tekstin, eli ei tarvinnut varsinaisesti osata kielioppia, kunhan tajusi lukemastaan tekstistä jotain. Itse luennot olivat lähinnä kulttuurihistoriaa ja lennokkaasti vedettyinä. Eli aika paljon riippuu todellakin opettajasta.

Aika turhauttava oli kielihistorian kurssi, jossa tenttijä päätti testata sisältöjen ymmärtämisen sijaan olivatko opiskelijat kirjaimellisesti lukeneet kurssikirjan. Kysymyksiä tyyliin missä osiossa oli tämän ja tämän henkilön artikkeli. Oli varmaan kyllästynyt yleistiedolla surffaileviin opiskelijoihin?