Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielen syntaksi, vol 2. Opettaja oli täysin asperger, ehkä jopa suorastaan autisti, ja niin syvällä syntaksin saloissa, että unta vastaan piti taistella kaikki luennot. Tentti oli yhtä alaviitteen hässintää kokonaisuudessaan. Hyi.

Asperger on yksi autismin muoto. Ja autisti voi muuten olla ihan hyväkin opettaja.

Differentiaalilaskennan soveltavat.

Latina. Kuollut kieli, jota ei käytetä missään.

Kaikki esimerkit olivat kuin vanhasta Roomasta, tyyliin "viinirypäleet ovat herkullisia". 

Kurssi oli kielten opiskelijalle pakollinen.

Lisäksi opettaja oli tosi outo, mikä tietysti oli tavallaan viihdyttävää. Hän kertoi tarinan siitä, miten oli mennyt työhaastatteluun ja hänen luultiin olevan humalassa, koska silmät olivat punaiset. "Pitäisikö minun pyytää lääkärintodistus, että silmässä on verenpurkauma, se on punainen?"

No ainakin ope jäi elävästi mieleen. Tuosta kurssista on 22 vuotta.

Strateginen markkinointi. Siihen piti lukea jopa pari iltaa, muut kurssit meni hyvin läpi viimeisen illan lukemisilla.

Vierailija kirjoitti:

Olin tottunut oman aineen opetuksessa modernimpaan keskustelevaan tyyliin, joten aika karmea kokemus oli kun otin ihan kiinnostuksesta yhden historian peruskurssin. Absoluuttisesti turhauttavin kurssi ikinä!

Tuntui kun olisin päätynyt komediasarjaan, jossa parodioitiin 1800-luvun yliopisto-opetusta: kurssia opetti ikivanha proffa, jolla oli klassiset pullonpohjalasit, ja joka luennoi isossa luentosalissa sössöttäen pikavauhtia itsekseen edessä kiinnittämättä mitään huomiota opiskelijoihin. Hän heitti aina minuutiksi pariksi esille jonkun kalvon, jonka vetäisi nopeasti pois ennen kuin kukaan ehti kopsata edes puoliakaan.

Kurssi ei periaatteessa ollut vaikea, mutta todella turhauttavaa oli istua siellä, kun ei ehtinyt saada selvää mistä puhuttiin, eikä ko. proffa edes suostunut antamaan kalvoistaan kopioita (ei ehkä tiennyt, että kopiokoneet oli keksitty, kun mikrofonikin oli tuntematon juttu?). Kalvotkin hän oli varmaan värkännyt jossain luolassa mesoliittisella kivikaudella omin kätösin, joten niistäkin oli vaikea saada enää mitään selvää proffan suoritettua lukemattomilla peruskurssilla nämä pikakalvosulkeisensa. Olis pitänyt saada videoitua tämä kurssi, oli se sen verran koomista jälkikäteen muisteltuna.

Silloin ei tietenkään naurattanut. Taisi olla ainoa kurssi jonka olen koskaan jättänyt kesken ja tenttimättä.

Noista kalvoista nopeasti kuva kännykällä ... ?

Piti kahlata koko ketju läpi, mutta ihme ja kumma, ei yhtään mainintaa odystä! Osittaisdifferentiaaliyhtälöt TKK:lla oli kurssi, josta proffatkin varoittivat etukäteen, että siinä vasta veri punnitaan. Itse en koskaan päässyt niin pitkälle, mutta moni sen kanssa kamppaili pitkään, ja teknillisen fysiikan osastolla oli kuitenkin teekkareista fiksuimmat (tai niin meille ainakin hoettiin vähän joka välissä). 

Oma mieheni, joka kuitenkin lukiolaisten kisamenestyksen perusteella oli oman ikäluokkansa fiksuimmasta päästä ja opiskeli tietotekniikan osastolla, erehtyi kuvittelemaan että suorittaa odyn silkasta mielenkiinnosta. Joutui kuitenkin hyvin pian toteamaan, että aivan liian hapokasta ja turha lähteä kiusaamaan itseään, kun pakko ei ole.

Uskomatonta! Täytyi vain oppia tietty logiikka, ei lainkaan ulkoa opettelua. Ainestohan on aina päässäsi, joten voit testata päättelyäsi milloin vain. Paras yliopistokurssini, no, murteet ja kielihistoria vielä parempia!

Tilastotieteen approbatur, joskus 1970-luvulla., oli koettelemus. Heille, joilla oli matematiikan taidot hallussa, se oli aivan yksinkertaista, minulle ei, etenkään todennäköisyyslaskenta, josta en ollut lukiossa kuullutkaan.

Gradu.

Tieteen filosofia 🤢

Mitta ja integraali.. en vieläkään ole päässyt läpi, ja on muuten pakollinen kurssi..

Kompleksimuuttujan funktio, tai niistä jotka lopulta pääsin läpi, dynaamiset järjestelmät

Vierailija kirjoitti:

Mitta ja integraali.. en vieläkään ole päässyt läpi, ja on muuten pakollinen kurssi..

Ja kaikkein vaikein matikan kurssi, mutta sen tietänetkin. Kyllä se siitä vielä menee, niin se on mennyt muillakin valmistuneilla.

Raamatun peruskurssi=1 opintopiste tenttinä. Ainoa kurssi mitä en ole saanut elämäni aikana ekalla kerralla läpi. Tässä oli hullua, että kokeessa ajateltiin, että ENNALTA olen opetellut Raamatun ulkoa. Siis ihan hullua! Kyseltiin vielä testaillen Aabrahamin veljenpojan nimeä ja sitä rataa.... Piti lukea todella huolella tähän, ennenkuin sain läpi.

Aloitin tietokone- ja ATK-guru-urani osallistumalla 60-luvun lopulla Helsingin seudun kesäyliopiston tarjoamaan alan perusteisiin johdattelevaan kurssiin, jota luennoi piakkoin Helsingin yliopiston ensimmäisenä tietojenkäsittelytieteen professorina aloittava Martti Tienari.

Asiaa oli runsaasti ja harjoitustehtäviä paljon. Olin lukenut koulussa pitkän saksan ja matikkalinjalaisena ultralyhyen englannin. Kun ajatukseni eivät muutoinkaan juokse kovin vikkelään, niin kesän lämmössä lyhyehkössä ajassa suuri asiamäärä uusine ja outoine ja monesti englanninkielisine nimityksineen puurouttivat pääni ja ajatustoimintani leikkasi kiinni, joten edessä parissa viikossa oli kurssin keskeyttäminen ja niinpä pistin guru-tittelinikin toistaiseksi (ja nyt jo yli 50 vuodeksi) naftaliiniin.

Muutoin jäi kurssilta se mieleen, että en tuntenut ketään etukäteen enkä muista juuri jälkikäteenkään muutoin mitään, paitsi jotenkin kiinnitin huomioni siihen että eräs nuori mies tuntui rennon vapautuneella otteella omaksuvan asioita helposti ja etenevän kurssilla vaivatta. Sittemmin erinäisten vuosien jälkeen havaitsin että hänestä oli tullut valtiotieteiden tohtori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tottunut oman aineen opetuksessa modernimpaan keskustelevaan tyyliin, joten aika karmea kokemus oli kun otin ihan kiinnostuksesta yhden historian peruskurssin. Absoluuttisesti turhauttavin kurssi ikinä!

Tuntui kun olisin päätynyt komediasarjaan, jossa parodioitiin 1800-luvun yliopisto-opetusta: kurssia opetti ikivanha proffa, jolla oli klassiset pullonpohjalasit, ja joka luennoi isossa luentosalissa sössöttäen pikavauhtia itsekseen edessä kiinnittämättä mitään huomiota opiskelijoihin. Hän heitti aina minuutiksi pariksi esille jonkun kalvon, jonka vetäisi nopeasti pois ennen kuin kukaan ehti kopsata edes puoliakaan.

Kurssi ei periaatteessa ollut vaikea, mutta todella turhauttavaa oli istua siellä, kun ei ehtinyt saada selvää mistä puhuttiin, eikä ko. proffa edes suostunut antamaan kalvoistaan kopioita (ei ehkä tiennyt, että kopiokoneet oli keksitty, kun mikrofonikin oli tuntematon juttu?). Kalvotkin hän oli varmaan värkännyt jossain luolassa mesoliittisella kivikaudella omin kätösin, joten niistäkin oli vaikea saada enää mitään selvää proffan suoritettua lukemattomilla peruskurssilla nämä pikakalvosulkeisensa. Olis pitänyt saada videoitua tämä kurssi, oli se sen verran koomista jälkikäteen muisteltuna.

Silloin ei tietenkään naurattanut. Taisi olla ainoa kurssi jonka olen koskaan jättänyt kesken ja tenttimättä.

Noista kalvoista nopeasti kuva kännykällä ... ?

Veikkaan että tuohon aikaan ei kännyköitä vielä ollut, saati kamerakännyjä. Olen itsekin ollut vastaavanlaisella luennolla kärsimässä joskus 1990-luvun puolivälin paikkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Latina. Haastavan siitä teki se, että kukaan muu ei ollut kiinnostunut aineesta. Kuului pakollisiin kursseihin.

Englannin kielioppi oli vaikein. Kuvittelin yliopistoon mennessä osaavani sen täysin mutta tuolla kurssilla kadotin kaiken itseluottamukseni.

Meillä oli todella mielenkiintoinen pakollisen latinan luennoitsija aikanaan Tampereen yliopistossa. Tenttikin oli sellainen, että sai sanakirjan kanssa kääntää jonkun latinankielisen tekstin, eli ei tarvinnut varsinaisesti osata kielioppia, kunhan tajusi lukemastaan tekstistä jotain. Itse luennot olivat lähinnä kulttuurihistoriaa ja lennokkaasti vedettyinä. Eli aika paljon riippuu todellakin opettajasta.

Latinassa nimenomaan täytyy osata kielioppia, sanakirjasta ole mitään hyötyä jos et ymmärrä esim. aika- ja sijamuotoja.

Yritysoikeuden perusteet.

1op kurssi, jossa oli jo pelkkiä luentoja opintopisteen tuntimäärän edestä. Muutenkin hyvin puisevaa ja koitettiin pintaraapaista vähän kaikesta, mikä on lähes aina virhe.

Turhauttavin: Inkluusiota.

Täysin koulun arjesta vieraantuneet tutkijat luovat visioita, jotka eivät vain arjessa toteudu. Niillä ei ole mitään mahdollisuuksia toteutua, koska ihmiset ovat ihmisiä.

Ihan turhaan loivat paineita nuorille opettajille.

Kiinteän aineen mekaniikan perusteet