Lue keskustelun säännöt.
Tunnen kateutta naisia kohtaan, jotka vaihtavat sukunimensä
30.03.2015 |
Lapsuuden prinsessaleikit ei toteutuneet, ei mennyt elämä niinkuin silloin leikittiin. Muistan sen jännityksen tunteen, kun kyselin vanhemmiltani, mikä minusta sitten tulee kun menen naimisiin, tuleeko minusta rouva Lindell vai rouva Meriniemi, leikeissä uudet sukunimet olivat aina hienoja ja eksoottisia ja vatsanpohjaa kutitti ajatus uudesta nimestä.
Oma tyttönimeni on erikoinen suomalainen luontonimi, esim tyyliin Koivuaro enkä ole koskaan ajatuksen tasolla edes harkinnut ryhtyväni virtaseksi tai möttöseksi. No tietenkin elämä heitti eteen miehen, jonka nimeä ei pystynyt ottamaan, naimisiin mentiin ja pidin oman nimeni. Suurin osa ystävistäni on ollut onnekkaampia, ovat saaneet hyvän nimen tai jopa omaansa paremman naimakauppojen myötä. Nyt kateuden pistos tuntuu sydämessä, kun luen Facebookista tuoreiden rouvien hehkutusta "tuore rouva Aavalahti" ja mielessäni tunnen sen riemun jota itsellenikin lapsena toivoin, sen rouviintumisen, uuden sukunimen, yhteisen perheen perustamisen yms. Mitä minulle se koko perheen yhteinen nimi symboloi. Sitä en saanut, lapsenikin ovat miehen todella tylsällä sukunimellä eikä tätä nyt kukaan saa muuksi muutettua. Eipä tässä auta kun ajatella, että onneksi on jo valmiiksi itsellä hyvä sukunimi, jota voin käyttää. Silti sina vilmaisee sydäntä kun joku "saa" upean sukunimen itselleen, sen piti olla myös minulle mahdollinen unelma :(
Kommentit (53)
En vaihtanut nimeä naimisiin mennessäni. Oma nimeni aika erikoinen suomalainen, miehellä harvinainen suomenruotsalainen. Tykkäsin omasta nimestä enemmän ja mikä hiton sääntö käskee naisen ottamaan miehen nimen, miksei toisinpäin? Typerä vanha patriarkaalinen perinne, joka saisi jo loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ansainnut kaikki mahdolliset alapeukut tämän asian tiimoilta, takokaa nyt vielä järkeäkin päähän asian suhteen. Jotkut asiat ihmiselämässä vaan voi nousta suuriksi ja tämä on ollut mulle sellainen!!! Ei edes suuri rakkaus aja sen ohi että suostuisin vaihtamaan nimeni "tavalliseen". Toki se ei ole parisuhteessa pääasia, mutta aiheuttaa mulle kateutta.
Tunnen kateutta niitä kohtaan jotka saavat sen hyvän puolison ja pääsevät naimisiin.
Liian maalaileva aloitus. Ei jatkoon.
Olen mykistynyt.
T. Oman sukunimensä avioituessaan pitänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lyhyt, yleinen, suomalainen luontosukunimi, tyyliä Niemi. Miehelläni hieman pidempi suomalainen luontosukunimi, tyyliä Kallioniemi. Kun menemme naimisiin, saan siis enintään muutaman kirjaimen pidennyksen alkuperäiseen sukunimeeni, mikä pysyy silti kokonaisuudessaan mukana nimenvaihdosta huolimatta. Tai toki voisin olla Niemi-Kallioniemi. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään olla haluamatta miehen nimeä, mielestäni se kuuluu avioitumiseen.
Miksi ihmeessä annoit pinnallisuutesi mennä perheen yhteisen sukunimen yli? Eikö edes yhdysnimi ollut vaihtoehto?
No eihän tunteilleen mitään voi. :) En osaa kauheasti neuvoa, mutta koita ajatella, että nuo on ihan luonnollisia tunteita, vaikka muut ei ehkä ymmärtäisikään. Koita ajatella kaikkea hyvää, mitä sulla on. Ei sun avioliitto tai perhe ole mitenkään huonompi nimen takia kuin muidenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 12:57"]Olen ansainnut kaikki mahdolliset alapeukut tämän asian tiimoilta, takokaa nyt vielä järkeäkin päähän asian suhteen. Jotkut asiat ihmiselämässä vaan voi nousta suuriksi ja tämä on ollut mulle sellainen!!! Ei edes suuri rakkaus aja sen ohi että suostuisin vaihtamaan nimeni "tavalliseen". Toki se ei ole parisuhteessa pääasia, mutta aiheuttaa mulle kateutta.
[/quote]
No, todennäköisesti jossain elämänvaiheessa tajuat, kuinka pieni asia tämä tämänhetkinen "suuri" asia on.
Voihan mieskin vaihtaa nimensä, eikös joku menneiden vuosien pikkujulkkiskin vaihtunut käden käänteessä Mikko Närhestä Juhana Helmenkalastajaksi?
Nyt koko perhe saman nimen alle - vain taivas on rajana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tää asia nyt toki yöllä herätä, mutta tänään taas ponnahti esille fb uutisia selatessani! Ja totta, varmaan tulee tääkin perinne vähitellen poistumaan ja onneksi on myös kohtalotovereita. Yritin viikko ennen häitä miehen mieliksi totutella hänen sukunimeensä, kirjoitin nimeäni "Kaisla Koivuaro" ja "Kaisla Möttönen" vierekkäin ja aina "Möttösen" kohdalla aloin parkumaan. Paha olo oli ihan fyysinen, en edes miestä miellyttääkseni olisi voinut siihen päätyä, se olis murtanut identiteettini ihan kokonaan. Toisin taas joku hyvä nimi, jota varmasti kantaisi ylpeydellä. -Ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 13:02"]Eikä tää asia nyt toki yöllä herätä, mutta tänään taas ponnahti esille fb uutisia selatessani! Ja totta, varmaan tulee tääkin perinne vähitellen poistumaan ja onneksi on myös kohtalotovereita. Yritin viikko ennen häitä miehen mieliksi totutella hänen sukunimeensä, kirjoitin nimeäni "Kaisla Koivuaro" ja "Kaisla Möttönen" vierekkäin ja aina "Möttösen" kohdalla aloin parkumaan. Paha olo oli ihan fyysinen, en edes miestä miellyttääkseni olisi voinut siihen päätyä, se olis murtanut identiteettini ihan kokonaan. Toisin taas joku hyvä nimi, jota varmasti kantaisi ylpeydellä. -Ap
[/quote]
Teksteistäsi päätellen sinulla pyyhkii melkoisen hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin se vaan on että ihan kaikkia ihania kokemuksia mitä maa päältä löytyy, ei välttämättä saa itselleen. Pitää iloita siitä mitä on!
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 13:02"]
Eikä tää asia nyt toki yöllä herätä, mutta tänään taas ponnahti esille fb uutisia selatessani! Ja totta, varmaan tulee tääkin perinne vähitellen poistumaan ja onneksi on myös kohtalotovereita. Yritin viikko ennen häitä miehen mieliksi totutella hänen sukunimeensä, kirjoitin nimeäni "Kaisla Koivuaro" ja "Kaisla Möttönen" vierekkäin ja aina "Möttösen" kohdalla aloin parkumaan. Paha olo oli ihan fyysinen, en edes miestä miellyttääkseni olisi voinut siihen päätyä, se olis murtanut identiteettini ihan kokonaan. Toisin taas joku hyvä nimi, jota varmasti kantaisi ylpeydellä. -Ap
[/quote]
Mietittekö ollenkaan sitä, että mies olisi ottanut sun nimen? Tai että lapset olisi sun nimellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 13:02"]
Eikä tää asia nyt toki yöllä herätä, mutta tänään taas ponnahti esille fb uutisia selatessani! Ja totta, varmaan tulee tääkin perinne vähitellen poistumaan ja onneksi on myös kohtalotovereita. Yritin viikko ennen häitä miehen mieliksi totutella hänen sukunimeensä, kirjoitin nimeäni "Kaisla Koivuaro" ja "Kaisla Möttönen" vierekkäin ja aina "Möttösen" kohdalla aloin parkumaan. Paha olo oli ihan fyysinen, en edes miestä miellyttääkseni olisi voinut siihen päätyä, se olis murtanut identiteettini ihan kokonaan. Toisin taas joku hyvä nimi, jota varmasti kantaisi ylpeydellä. -Ap
[/quote]
Saa olla tyytyväinen, että minulle ei identiteetti ole mitenkään riippuvainen sukunimestä. Minua tosin varmaan auttaa asiassa se, että en ole lähes ollenkaan tekemisissä isäni tai hänen puolen sukunsa kanssa, joten tyttönimeni on minulle enemmänkin sellainen asia, josta mielelläni pääsen eroon avioitumisen myötä.
Kyllä varmasti suurin osa olisi mielummin Lindelleitä kuin Möttösiä, mutta mielestäni ennemmin nimi muokkautu persoonaan kuin persoona nimeen.
Ymmärrän mitä tarkoitat, itsekin olen aina haaveillut siitä, että olisin rouva "miehen sukunimi". Se on tavattoman romanttinen ajatus ja kuulostaa mielessäni kuin joltain uudelta, parannellulta identiteetiltä. Tiedän sen olevan hölmöä, varsinkin kun oikeastaan elelen ihan mielelläni sinkkunakin ja tunnustaudun hc-feministiksi.
Aina saa haikailla ja romantisoida, kunhan et unohda sitä, mikä avioliitossa oikeasti merkitsee. :)
Tunnen joskus vähän kateutta terveitä kohtaan. Itse kun olen melko sairas.
Mies oli ehdottomasti oman nimensä vaihtamista vastaan, hyvin jäyhä ja perinteinen mies joka kaiken lisäksi haluaa miellyttää omaa möttös-sukuaan kaikin tavoin. Lapsien etunimestäkin tuli suuri haloo ja vääntö kun en kertakaikkiaan suostunut antamaan lapselle suvussa iänkaiken kulkenutta hirvitysnimeä, jonka mies olisi halunnut niin samperin perinteikkäästi antaa koska hänellä itselläänkin se toisena nimenä on. Olkoon! Minun lapsella onneksi ei. Hyvin todennäköistä on, että tyttöni ainakin tulee vaihtamaan nimensä heti kun näistä asioista tajuaa jotakin, sillä se kokonaisuus olisi minun sukunimeni kanssa todella kaunis ja uniikki. Itsekin olen maailman ainoa tämänniminen ja tyttäreni saisi saman etuoikeuden ottamalla nimeni. Niin rankkana tämän nimiasian koen, että en ole lapsille tainnut edes opettaa heidän sukunimeään. Tämän tajusin vasta nyt kun tätä kirjoitin. Lapseni tietää kyllä kaikki kolme etunimeään, mutta ei sukunimeään. Jotenkin olen vain kokenut sen tarpeettomaksi korostaa että olet sitten Möttönen kun etunimi on kuitenkin harvinainen ja kaunis.
No voithan sinä vieläkin ottaa miehesi sukunimen.
No jo on ongelmat, ihanko vakavissasi olet?