Yhyy, täytän 40, elämä ohi :(
Ihan kauheaa, että tää on nyt tässä. Kaikki valinnat on tehty, nyt vaan elettävä niiden kanssa. Kaipaan niin opiskeluaikoja, jolloin kaikki oli vielä edessä. Opiskelujen jälkeen kaikki on tapahtunut niin äkkiä, urautuminen tiettyyn duuniin, perhe, hidas rappio.
Kommentit (104)
Onneksi mä täytän jo 55v ja mulla on vielä vuosia hyvää elämää edessä:) Vastahan tässä rupeaa pääsemään vauhtiin;D
Seksi pelaa, parisuhde on ihana, koti on kaunis vaikka velkaa onkin, lapset aikuistuneet ja omillaan, yhdessä tekeminen ja haaveileminen siiipan kanssa mukavaa ja haaveiden toteuttaminen vieläkin parempaa! Vielä ei ole pahempaa rupsahdusta tullut, fyysisesti yhtä timmi kuin 40+ - toki aina ollut pieni ja hoikka.
ei valittamista...
Johan on asenne tällä ap:llä....
Oma tilanteeni on että olen 40 v, minulla ei ole miestä eikä lapsia, työssä olen mutta inhoan sitä.
Mutta minusta MIKÄÄN ei ole vielä ohi. Olen lähtemässä ulkomaille töihin toukokuun alusta. Suuri elämänmuutos siis. Toivon vielä löytäväni elämänkumppanin. Teen juuri mitä haluan miettimättä pätkääkään näyttääkö tai vaikuttaako se typerältä ikäni takia. En yleensäkään välitä enää mitään siitä, mitä muut minusta ajattelee. Tämä on ihan paras ikä, kun voi vaan tehdä mitä tahtoo, eikä enää hävetä yhtään mikään.
Ja joku joka meinasi että viimmeistään 60-vuotiaana elämästä tulisi tv-ohjelmista kitisemistä ja pelkkää kotona olemista. Omat vanhempani ovat jo lähemmäs 70, ja matkaavat maailmalla. Eikä mitään kanarianlomia, vaan seikkailu- ja vaellustyyppisiä reissuja. Heidän elämänsäkään ei vielä vaikuta mitenkään surkealta ja sellaiselta mitä täytyisi pelätä että kauheaa kun ko. ikä tulee.
Kiitos kaikille, jotka ovat vääntäneet kanssani tässä ketjussa. Kiinnostavaa huomata, että monet kuitenkin kokevat keski-iän parempana kuin nuoruuden. Itse en tällä hetkellä tätä näin näe, mutta varmaan on omassa päässäkin korjattavaa, että oppisi pitämään vanhan ihmisen elämästä. En ole ollut mikään suosittu, siksi varmaankin opiskeluaika tuntui elämän parhaalta ajalta, kun silloin pystyi olemaan ulkonaisesti tyytyväinen itseensä ja tuntui, että on mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä. Erehdyin kuitenkin uskomaan, että ikä toisi mukanaan varmuutta yms. mistä tässäkin ketjussa moni on puhunut. Ikä ei niitä tuo, siksi olen pettynyt elämään ja ymmärrän, että olen odottanut turhaan muuttuvani yhtä hyväksi kuin muut. Jos olisin tämän ymmärtänyt aiemmin, en olisi edes pyrkinyt mm. töissä näin vaativiin tehtäviin. ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:12"]Mitä ovat 40v:n vahvuudet? Itseluottamus? Ei ole näkynyt. Elämänkokemus? Missä välissä: opintojen jälkeen ruuhkavuodet sumussa ja nyt tässä. Työkokemus? Työt on suurin pettymys elämässä. 20-vuotiaana olin vielä vapaa, kaunis ja timmissä kunnossa, uskoin itseeni ja tulevaisuuteen.[/quote]
Piittaamattomuus kaikesta tuosta pinnallisesta paskasta. Nyt kehtaa touhuta kaikkea sitä, mikä on kivaa mutta mitä muut pitävät tyhmänä, hörhönä tai kannattamattomana. Nyt sitä kehtaa näyttää tyhmältä. Nyt kehtaa olla oma itsensä vaikka työura on luokkaa "takana loistava tulevaisuus". Jos joku vinkuu jotain, sille voi viitata kintaalla.
Kai se sitten on jonkinlaista itseluottamusta.
M40
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:12"]Mitä ovat 40v:n vahvuudet? Itseluottamus? Ei ole näkynyt. Elämänkokemus? Missä välissä: opintojen jälkeen ruuhkavuodet sumussa ja nyt tässä. Työkokemus? Työt on suurin pettymys elämässä. 20-vuotiaana olin vielä vapaa, kaunis ja timmissä kunnossa, uskoin itseeni ja tulevaisuuteen.[/quote]
Piittaamattomuus kaikesta tuosta pinnallisesta paskasta. Nyt kehtaa touhuta kaikkea sitä, mikä on kivaa mutta mitä muut pitävät tyhmänä, hörhönä tai kannattamattomana. Nyt sitä kehtaa näyttää tyhmältä. Nyt kehtaa olla oma itsensä vaikka työura on luokkaa "takana loistava tulevaisuus". Jos joku vinkuu jotain, sille voi viitata kintaalla.
Kai se sitten on jonkinlaista itseluottamusta.
M40
[/quote]
Juuri näin. Minä olin vielä 5 vuotta sitten aika pinnallinen ja kova vertailemaan itseäni muiihin. Mietin aina asiota siltä kannalta, miltä ne muiden silmissä näyttää. Häpesin itseäni usein tiettyjen sellaisten asioiden takia joita en ole saavuttanut ja joita minusta olisi "kuulunut" saavuttaa ikääni mennessä. Toisaalta tunsin paremmuutta vielä suurempina luusereina pitämieni seurassa.
Nyt nelikymppisenä ei ole enää mitään halua miettiä mitä muut ajattelee, enkä tunne paremmuutta enkä huonommuutta ketään kohtaan. Elän elämääni, ja muut saa miettiä mitä haluavat, tai olla miettimättä mitään. Karavaani kulkee, koirat haukkuu.
t. nelikymppinen nainen
Kyllähän minäkin mielelläni olisin 20-vuotias huippumalli: varakas, nuori ja kaunis. Vaan kun en ole, eikä rahkeet koskaan riittäneet muuhun kuin olemaan hetken aikaa 20. Tätäkö olisi pitänyt itkeä kuin kaatunutta maitoa koko elämä? Älytöntä. Voit ainakin ap lohduttautua sillä, että olet ikäiseksesi lapsellinen.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:26"]Tykkäsin todella tanssimisesta, mutta siihe ei kuulunut häpeän tunne. Voitko väittää, että 40-v nainen menee nuorisodiskossa ihan siinä muiden mukana? Joo ei mene. Varttuneille on omat paikat joissa soitetaan jotain halavatun Bonnie M:ää. ap[/quote]
Menee mukana, mutta ei täysin nuoresta. Ainakin minä koen nuorten kanssa kännätessäni olevani siinä porukassa etuoikeutettu. Minulla ei enää ole sitä häpeää mitä niillä nuorilla. En kilpaile samassa sarjassa vaan voin viettää hetken hauskaa nuorten kanssa ja tyyliin, nostalgisesti menneitä muistellen, mutta vetäytyä valomerkin jälkeen keski-ikäisen mukavaan elämään vaimon kainaloon. Tiedän, että tiukkapipot ajattelevat, että tuo on lapsellinen ääliö tai irstas setä, mutta se ei ole minulta pois.
Luulen, että melkein kaikki niistä, jotka kehuvat keski-ikäisen elämää, ovat päässeet eroon häpeän tunteesta ja heillä on hauskaa kun voivat kokeilla kaikenlaista tai toteuttaa unelmiaan. Vanheneminen on armotonta niille, joilla se häpeä ja tunne vertaisuudesta nuoriin säilyy. Eihän sitä kisaa voi voittaa. Vaikka saisi arvostusta statuksella, terveys pettää jossain vaihessa ja nuoremmat menevät ohi.
M40
Itselle se elämä tosiaan vasta alkoi kun täytin 40v.
-Sain ekan emätinorkkuni
-Sain vielä iltatähden perheeseemme, sen jäsenen joka aikaisemmin koko ajan tuntui puuttuvan
-taloudelliset asiat paremmin
-avioliitto voi hienosti
-olen niin sinut itseni kanssa
En ole koskaan välittänyt vanhenemisesta, ehkä päinvastoin. Olen ollut kaunis ja hyväkroppainen nuorena, silloin en sitä tajunnut, mutta nyt ei tarvi välittää kuolaavista ja tuijottavista limaisista äijistä.
En pelkää kuolemaa, tiedän että jotain vielä parempaa odottaa meitä.
t: 2
Mutta ei minun mielestäni silti ole lapsellista muistella niitä elämän parhaita aikoja, jolloin asiat enimmäkseen olivat hyvin. Tosiasiahan se on, ettei näin vanhana ulkonäkö enää ole ilon aihe, vaan hidasta luopumista. Ja se, että jos ei sattunut arpa ihan oikeaan valintaan, niin paljon vaikeampaa on enää tässä iässä ja kaikkien velvollisuuksien keskellä muuttaa suuntaa. Jotain muuta on sitten ihmiset löytäneet siihen tilalle. Onhan mullakin näitä iäkkään ihmisen puuhia, kasvimaata ja kukkapenkkejä. ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 13:10"]
Mutta ei minun mielestäni silti ole lapsellista muistella niitä elämän parhaita aikoja, jolloin asiat enimmäkseen olivat hyvin. Tosiasiahan se on, ettei näin vanhana ulkonäkö enää ole ilon aihe, vaan hidasta luopumista. Ja se, että jos ei sattunut arpa ihan oikeaan valintaan, niin paljon vaikeampaa on enää tässä iässä ja kaikkien velvollisuuksien keskellä muuttaa suuntaa. Jotain muuta on sitten ihmiset löytäneet siihen tilalle. Onhan mullakin näitä iäkkään ihmisen puuhia, kasvimaata ja kukkapenkkejä. ap
[/quote] Jos nyt kuitenkin yrität suunnata jatkossa katseen eteenpäin eikä surra mennyttä. Iloitse siitä, että sulla on ollut iloinen lapsuus ja nuoruus.
Mulla ei niinkään ollut, ehkä siksi osaan iloita tulevasta. t: 2
Täytän tuon mystisen 40-vuotta piakkoin. Elämä ei ole ohi, sillä tallessa on ikä opittuna. Ja hautaan asti arvelin eleleväni, sitten on ohi elämä, ja saa maata yönsä rauhassa.
No lol, tuostahan se vasta alkaa! T:45v
Toi on just paras ikä, on jo elämänkokemusta ja itsetuntemusta jotta tietää mitä tarvitsee ollakseen onnellinen. Ja tosiaan, tostahan se vasta alkaa... Voi asettua aloilleen ja oikeasti elää, eikä stressata opiskeluja, töitä, asuntoa jne. Opiskelijaelämä on perseestä, terveisin 19-vuotias.
Yli 40 mittarissa eikä haittaa. Pahin ikä oikeastaan on siinä pari vuotta ennen täysi-ikää. Ei ole enään lapsi muttei vielä aikuisen oikeuksia.
Mikä alkaa?? Ei kannata enää opiskella uutta eikä haaveilla alan vaihtamisesta. Ulkonäkö rapistuu. Kunto rapistuu. Ei voi enää diskota näyttämältä typerältä. Ei voi enää käyttää vinkeitä vaatteita näyttämättä typerältä. Ei voi enää tulla karatekaksi. Itseluottamusta ei ole tullut, elämänkokemusta ei ole ehtinyt tulla, vuodet vaan ovat hujahtaneet ohi. Lainaa on vielä 10 vuodeksi, joten töistä ei pääse poiskaan. Seksi ei tunnu enää miltään ja oksettaa oma rapistuva kroppa. Mikä tässä siis on hienoa ja mikä alkaa? ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:15"]
Mikä alkaa?? Ei kannata enää opiskella uutta eikä haaveilla alan vaihtamisesta. Ulkonäkö rapistuu. Kunto rapistuu. Ei voi enää diskota näyttämältä typerältä. Ei voi enää käyttää vinkeitä vaatteita näyttämättä typerältä. Ei voi enää tulla karatekaksi. Itseluottamusta ei ole tullut, elämänkokemusta ei ole ehtinyt tulla, vuodet vaan ovat hujahtaneet ohi. Lainaa on vielä 10 vuodeksi, joten töistä ei pääse poiskaan. Seksi ei tunnu enää miltään ja oksettaa oma rapistuva kroppa. Mikä tässä siis on hienoa ja mikä alkaa? ap
[/quote]
Mikset voisi tehdä noita asioita? Mikä estää? -Ainoastaan ajatukset pääsi sisällä. Voit aivan hyvin heittäytyä villiksi ja diskota. Asenne kuntoon!
Niinhän sitä aina luullaan ja hoetaan että no ulkonäkö on mennyttä mutta sulla on sentään nelikymppisenä elämänkokemusta ja tiedät mitä haluat ja blaablaa. Eipä ole niin. Ihan yhtä hukassa olen elämäni kanssa kuin nuorempanakin. Kokoaajan saa kouluttautua ja hakea uutta uraa kun vanhasta saa kenkää. ja kilpailla sitten näiden parikymppisten kanssa. Parisuhde rapistuu ja pitäis saada uusi, mikä on entistä hankalampaa. Paska ikä.
Täh, minä vaihdoin juuri alaa. Valmistuin syksyllä, kun täytin 43 vuotta. Lainaa on vielä 20 vuodeksi. Nykyään saa hyvin tukia aikuisopiskelijanakin. Äitini opiskeli ja valmistui päälle viisikymppisenä, oli töissä eläkeikäänsä asti.
Ikäiseni ystävä ilmoitti juuri olevansa raskaana. Toinen ystäväni on hurahtanut kuntoiluun ja opettelee käsillä kävelyä ensimmäistä kertaa elämässään. Ei neljäkymmentä ole kaiken loppu. Ei todellakaan. Ellei sitten itse asennoidu siten.
Kannattaa hakeutua lääkäriin ap. Olet selkeästi masentunut.