Lue keskustelun säännöt.
Liian(ko) poikamainen 2v tyttö?
29.03.2015 |
Minulla on 2v 3kk ikäinen tyttö joka on ollut aina poikamainen ja kiinnostunut vain poikien jutuista ja kokoajan poikamaiset mieltymykset vain vahvistuu. Tyttö on aivan innoissaan autoista, leluiksi kelpaavat vain autot ja piirretyistä katsomme vain autoja. Jalkapallon ja urheilun katsominen on aina ihan "wuhuu" en tiedä mistä lie perinyt. Liikenteessä on aina ihan innoissaan kun näkee autoja ja mopoja. Mitkään nuket ei kiinnosta ja kaupasta lähtee aina mukaan autoja. Olen yrittänyt ehdotella pinkkejä ja söpöjä "tyttömäisiä" autoja mutta aina lähtee mukaan se sininen auto. Sininen taitaa olla tytön lempiväri muutenkin. Mekkoja ei suostu pitämään ja alkaa venkoilemaan eikä suostu nousemaan lattialta ylös kun koitettiin jotain farkkuhamehaalaria kokeilla. Hyväksyn tietenkin tytön sellaisena kuin on, vaikka en prinsessa leikkejä ja "kivoja" vaatteita hänelle voikaan ostella. Olen vain todella hämmentynyt että tässäkö vaiheessa jo kaikki nämä asiat tulevat, näin aikasiin? Tuntuu että kokoajan saa olla selittämässä sukulaisille kun valittavat että ala ostelemaan tytölle nukkeja ja tyttöjen juttuja että eiköhän olisi jo niiden aika, ei enää poikien leluja.. kyllä meillä on nukkeja sun muuta mutta nurkassa lojuvat.
Onko muilla kokemusta samasta asiasta?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 09:42"]
Nyt olet vaarallisilla vesillä! Mikäli et hyväksy lastasi sellaisena kuin hän on, tuhoat lapsi - äiti suhteen lopullisesti ja voit olla ajamassa lastasi itsemurhaan. Lapsesi voi olla intersukupuolinen tai raskauden aikana hänen aivonsa ovat saaneet tujumman annoksen testosteronia. Sitä et voi enää mitenkään muuttaa eikä poikamaisuus ole lapsesi syytä. HYVÄKSY SE.
[/quote]
Mitähän kohtaa et ymmärtänyt tuossa lauseessa "Hyväksyn tietenkin tytön sellaisena kuin on, vaikka en prinsessa leikkejä ja "kivoja" vaatteita hänelle voikaan ostella" Onko sinulla suomen kielen ymmärtämisessä vikaa kenties? :) Lähinnä kaipasin kohtalon tovereita missä vaiheessa muilla tämä alkanut ja miten sukulaisten kanssa on menetelty. Se että itse hyväksyy ei tarkoita että muut sitä niin helposti ymmärtäisivät. En ole ikinä kieltänyt lapselta autoja tai sanonut että leikippäs nyt tyttöjen leluilla. Olen vain hiljaa vierestä seuraillut ja antanut tytön valita itse millä haluaa leikkiä.
Pitikin tulla tälläiselta palstalta neuvoja kyselemään, huoh..
[/quote]
Joo tuo eka kommentti huvittaa :D Olet ajamassa lastasi itsemurhan partaalle. Jep jep näin vauva-palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinä olet ap määrittelemään mikä on tyttöjen ja poikien lelu? Pitäisikö vähän tarkastella omia asenteita. Nykypäivänä autot ovat aivan yhtälailla tyttöjen leluja.
Niin ja piti vielä sanoa: Miksi vaivaat päätäsi sukulaisten mielipiteillä? Jos he tyhmyyttään ostelevat nukkeja, se on heidän murheensa. Muistat vaan opettaa lapselle, että lahjasta pitää aina kiittää ja sitten laitat turhat tavarat vaikka joulukeräykseen.
Mä olen myös poikamainen ja tulen hyvin juttuun poikien kaa.
Ihailen pojissa sellasta suurpiirteisyyttä, reilua otetta elämään ja toisiin ihmisiin.
Tytöillä on monesti keskenään kateutta,riitoja,epäluuloja jne.
Särähti korvaan tuo valittelu siitä ettet voi ostella mitään kivoja tyttöjen juttuja. Miksi niiden ostelu on kivempi kuin nykyisten asioiden ja vaatteiden ostelu? Kyllä sinulla on omissa asenteissa paljon pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse aivan samanlainen lapsena. Ja ihan naisellinen nuori nainen minusta on tullut, tosin monet ovat sanoneet että minulla on vähän sellainen "hyvän jätkän" luonne, mutta minusta se on ennemminkin kehu kuin haukku. Joten anna lapsesi olla sellainen kuin hän on, tyttösihän on kuitenkin vasta kolme. Luulen, että aika harva tuon ikäinen muutenkaan välittää mistään "tyttöjen jutuista" taikka etenkään hameista.
Meillä esikoinen oli ns. tyttömäinen poika. Usko pois, että poikamaisella tytöllä on tässä maassa kuitenkin helpompaa kuin toisinpäin.
Jonkinverran yli kolmen vanhana leikki kyllä autoilla, mutta muuten tytöille suunnatut lelut kiinnostivat enemmän.
Kouluikään mennessä leikit vaihtuivat ns. poikamaisiksi. On edelleen kiinnostunut vaatteista, koruista ja tuoksuista, mutta ne ovat tämän päivän koulupojille ihan sallittua ja yleistä. Toisinkuin silloin päiväkoti-iässä, jolloin tyttömäinen poika sai ympäristöltä aika julmiakin kommentteja.
Itse ajattelisin, että useampikin lapsi olisi kiinnostunut toiselle sukupuolelle suunnatuista tavaroista, jos ympäristö antaisi vapaasti valita eikä väkisin ohjattaisi tiettyyn muottiin.
Varmasti oletkin, mutta muista jatkossakin olla ylpeä itsestäsi. Et väkisin ohjaa lastasi tietynlaiseksi. Anna sukulaisten tuoda niitä nukkeja. Aika monet tavarat jäävät lapsilla kuitenkin käyttämättä.
Itse arvelen, että kouluiässä joukkoon kuuluminen tulee tärkeäksi ja siksikin lapsi ohjautuu muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosissasiko kysyt onko tyttösi liian poikamainen? Mitä se liika poikamaisuus sitten on? Miksi ihmeessä mietit tuollaisia ja teet lapsen genitaliasta niin suuren jutun, että se määrittää hänen kiinnostuksensa kohteita.
Ymmärrän että harmittaa kun sinua arvostellaan, mutta ihan tekstin rakenne oli hieman harhaanjohtava: pitkään voivottelit tyttäresi tilannetta. Vasta lopussa pitkän pötkön päätteeksi kerrot itse hyväksyväsi, ja ongelma on muiden ihmisten suhtautuminen. Kaikki eivät välttämättä enää siinä vaiheessa lukeneet ajatuksella, kun olivat jo hermostuneet tekstisi alkuun.
Ymmärrän myös että voi tuntua vaikealta joutua selittelemään muille miksi oma lapsi ei olekaan stereotypioiden mukainen. Eikö sukulaisille riitä kertoa selitykseksi, että lapsesi saa edelleen - ja varsinkin näin kasvaessaan koko ajan vanhemmaksi ja omaksi ihmisekseen! - päättää itse mistä on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:00"]
Särähti korvaan tuo valittelu siitä ettet voi ostella mitään kivoja tyttöjen juttuja. Miksi niiden ostelu on kivempi kuin nykyisten asioiden ja vaatteiden ostelu? Kyllä sinulla on omissa asenteissa paljon pielessä.
[/quote]
Ei minua haittaa vaikka niitä en voikaan ostella, eikös se nyt ole ihan perus oletus jos tytön synnyttää niin ostellaan "tytön" vaatteita eikä mennä shoppailee sinne "poikien puolelle" Itsehän lapsi tässä on suunnan valinnut ja hänen toiveiden mukaan on edetty. Olisiko mun heti hänen synnyttyä pitänyt tajuta tämä asia? Vai olisiko pitänyt ostaa sukupuolineutraaleja vaatteita niin olisi tältäkin vältytty. Lasta kuulostelemalla ja seurailemalla ne asiat tulee ilmi. Enkai muuten näitä asioita lapsestani tietäisi jos en olisi hänelle joskus hameita kokeillut. En kuitenkaan ole mikään ennustaja.
Joka hemmetin pikkuasiasta pitää teidänkin kanssa vääntää, joka asiaan pitää takertua ja kaikesta kaivetaan paskaa esiin :D
Ap sun kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että sanot hyväksyväsi tyttösi mieltymykset, mutta että silti sisimmässäsi ajattelet hänessä olevan jotain vikaa. Et sinä muuten täällä kyselisi apuja, jos aidosti hyväksyisit lapsesi poikamaisuyden. Muuta ajattelumalliasi, sillä lapsi kyllä vaistoaa tuollaisen teennäisyyden.
Mitä muihin sukulaisiin tulee, puhu heille. Sano että tyttö on sellainen kuin on ja että hän saakin olla. Puhu siitä kuinka tärkeää lapsi on hyväksyä omana itsenään. Totta sun lapsesi mielipide on tärkeämpi kuin sukulaisten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kans pienenä tollanen, nykyäänkin parikymppisenä kiinnostaa lentokoneet ym. Tosin käytän mekkoa joka päivä ja pukeudun nykyään naisellisesti.
Onpa sinulla kapea käsitys siitä millainen tyttö (ja myöhemmin nainen?) saa olla. Pinkki ja söpö, ehkä tottelevainen ja nöyräkin? Söpöstele sinä vaaleanpunaisissa ja anna tyttösi huristella!
Mua hirvittää, että jo kaksivuotiaana lasten - erityisesti tyttöjen - odotetaan näyttävä tietyltä, käyttäytyvän tietyllä tavalla. Kyllä niitä rooli- ja ulkonäköpaineita tyttöjen niskaan kasaantuu ihan riittävästi myöhemmin, taapero nauttikoon elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:00"]
Särähti korvaan tuo valittelu siitä ettet voi ostella mitään kivoja tyttöjen juttuja. Miksi niiden ostelu on kivempi kuin nykyisten asioiden ja vaatteiden ostelu? Kyllä sinulla on omissa asenteissa paljon pielessä.
[/quote]
Ei minua haittaa vaikka niitä en voikaan ostella, eikös se nyt ole ihan perus oletus jos tytön synnyttää niin ostellaan "tytön" vaatteita eikä mennä shoppailee sinne "poikien puolelle" Itsehän lapsi tässä on suunnan valinnut ja hänen toiveiden mukaan on edetty. Olisiko mun heti hänen synnyttyä pitänyt tajuta tämä asia? Vai olisiko pitänyt ostaa sukupuolineutraaleja vaatteita niin olisi tältäkin vältytty. Lasta kuulostelemalla ja seurailemalla ne asiat tulee ilmi. Enkai muuten näitä asioita lapsestani tietäisi jos en olisi hänelle joskus hameita kokeillut. En kuitenkaan ole mikään ennustaja.
Joka hemmetin pikkuasiasta pitää teidänkin kanssa vääntää, joka asiaan pitää takertua ja kaikesta kaivetaan paskaa esiin :D
[/quote]
Käytit itse verbiä voida. Sanoit asian olevan ok vaikket voi ostaa jne. Se on asenteellista. Haluaisit siis nimenomaan ostaa jotain muuta kuin niitä mitä nyt ostat.
Minä olen alusta saakka ostanut lapsilleni vaatteet ihan vain lapsille en sukupuolelle. Paljon järjevämpääkin, kun menee kaikille perheen lapsille mutinoitta.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:09"]
Ap sun kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että sanot hyväksyväsi tyttösi mieltymykset, mutta että silti sisimmässäsi ajattelet hänessä olevan jotain vikaa. Et sinä muuten täällä kyselisi apuja, jos aidosti hyväksyisit lapsesi poikamaisuyden. Muuta ajattelumalliasi, sillä lapsi kyllä vaistoaa tuollaisen teennäisyyden. Mitä muihin sukulaisiin tulee, puhu heille. Sano että tyttö on sellainen kuin on ja että hän saakin olla. Puhu siitä kuinka tärkeää lapsi on hyväksyä omana itsenään. Totta sun lapsesi mielipide on tärkeämpi kuin sukulaisten?
[/quote]
Siksi täällä kyselen koska tytön sukulaiset ja isä eivät ole suomalaisia, eivätkä tätä asiaa ymmärrä vaikka kuinka selittäisin. Ovat kotoisin sellaisesta maasta jossa esim. homous on lailla kielletty. Tarkoitan siis sitä että heidän ajatusmaailmansa ei veny senttiäkään sen yli että tytöillä on hame ja piste. Yritän lastani suojella antaa hänen olla sellainen kun on, asia ei muuten minua häiritsisi.
Edelleen mikä sinä ap olet määrittelemään mikä on poikamaista tai tyttömäistä?
Kyllä tekstistäsi ja siitä että edes mietit asiaa käy ilmi, että asia vaivaa sinua. Tarkastele mieluummin omia ajatuksiasi ja asenteitasi kuin tytön käytöstä.
Tyttösi on aivan normaali. Sillä millä leluilla hän leikkii ei ole mitään tekemistä hänen sukupuolensa ja seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Hän on ihana oma itsensä, joillakin kiinnostaa autot, joillakin nuket. Kärjistetysti: miksi tyttöjen tulisi olla kiinnostuneita maailmasta johon kuuluu toisten hoivaaminen ja huolenpito, sekä omien toiveidensa hautaaminen ja poikien maailmasta johon kuuluvat vapaus toteuttaa itseään, vaarallisuus, väkivalta (aseleikit) ja miksi tämän tulisi olla normaalia?
Mitä jos sukulaiset olisivat sitä mieltä, että uravalintasi oli huono ratkaisu ja että puolisosi on vääränlainen, antaisitko heidän vaikuttaa asiaan? Miksi antaisit tässä kohtaa heidän asenteidensa vaikuttaa?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:09"]
Ap sun kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että sanot hyväksyväsi tyttösi mieltymykset, mutta että silti sisimmässäsi ajattelet hänessä olevan jotain vikaa. Et sinä muuten täällä kyselisi apuja, jos aidosti hyväksyisit lapsesi poikamaisuyden. Muuta ajattelumalliasi, sillä lapsi kyllä vaistoaa tuollaisen teennäisyyden. Mitä muihin sukulaisiin tulee, puhu heille. Sano että tyttö on sellainen kuin on ja että hän saakin olla. Puhu siitä kuinka tärkeää lapsi on hyväksyä omana itsenään. Totta sun lapsesi mielipide on tärkeämpi kuin sukulaisten?
[/quote]
Siksi täällä kyselen koska tytön sukulaiset ja isä eivät ole suomalaisia, eivätkä tätä asiaa ymmärrä vaikka kuinka selittäisin. Ovat kotoisin sellaisesta maasta jossa esim. homous on lailla kielletty. Tarkoitan siis sitä että heidän ajatusmaailmansa ei veny senttiäkään sen yli että tytöillä on hame ja piste. Yritän lastani suojella antaa hänen olla sellainen kun on, asia ei muuten minua häiritsisi.
[/quote]
No tulihan se sieltä :) Missäs sun omat sukulaiset on, ne suomalaiset? Itsehän kuoppasi kaivoit. Tekaise nyt äkkiä poika sille, niin saatte tyttös kanssa sitten olla rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 09:38"]Minulla on 2v 3kk ikäinen tyttö joka on ollut aina poikamainen ja kiinnostunut vain poikien jutuista ja kokoajan poikamaiset mieltymykset vain vahvistuu. Tyttö on aivan innoissaan autoista, leluiksi kelpaavat vain autot ja piirretyistä katsomme vain autoja. Jalkapallon ja urheilun katsominen on aina ihan "wuhuu" en tiedä mistä lie perinyt. Liikenteessä on aina ihan innoissaan kun näkee autoja ja mopoja. Mitkään nuket ei kiinnosta ja kaupasta lähtee aina mukaan autoja. Olen yrittänyt ehdotella pinkkejä ja söpöjä "tyttömäisiä" autoja mutta aina lähtee mukaan se sininen auto. Sininen taitaa olla tytön lempiväri muutenkin. Mekkoja ei suostu pitämään ja alkaa venkoilemaan eikä suostu nousemaan lattialta ylös kun koitettiin jotain farkkuhamehaalaria kokeilla. Hyväksyn tietenkin tytön sellaisena kuin on, vaikka en prinsessa leikkejä ja "kivoja" vaatteita hänelle voikaan ostella. Olen vain todella hämmentynyt että tässäkö vaiheessa jo kaikki nämä asiat tulevat, näin aikasiin? Tuntuu että kokoajan saa olla selittämässä sukulaisille kun valittavat että ala ostelemaan tytölle nukkeja ja tyttöjen juttuja että eiköhän olisi jo niiden aika, ei enää poikien leluja.. kyllä meillä on nukkeja sun muuta mutta nurkassa lojuvat.
Onko muilla kokemusta samasta asiasta?
[/quote]. Toivottavasti koulussa sitten kiinnostaa luonnontiede varsinkin fysiikka ja matematiikka
No eipä meidän kohta 3v tyttö ole ikinä nukeista välittänyt. Ja vaatteiden sovittaminen, oli sitten hame tai housut, ei onnistu. Mutta en silti ole lasta ajatellut mitenkään poikamaisena, vaan ihan normaalina 3-vuotiaana.