Vaimon synnytys lähenee - minä saan paskahalvauksen.

Aloittajalla on varmaan syntynyt trauma tilanteesta. Voisi olla hyvä myös lukea vähän post-traumaattisesta stressistä. Ehkä sekin vähän selittäisi tunteitasi.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 04:43"]Kuulehan, "daddy cool", jokainen pelkää, joka on joutunut ekalla synnytyksellä tosi vaikeaan tilanteeseen. Se on ihan luonnollista! Vaimosikin pelkää, mutta tietää myös, kuten sinäkin varsin hyvin, että nyt ei auta pelätä kummankaan. Se on vaan nyt mentävä läpi ja siihen omaan osaansa on vaan nyt mentävä kummankin. Vaimosi tuskin edes tajuaa, jos pyörryt siinä vaiheessa, kun vauva alkaa oikeasti syntyä, sillä hänellä on ihan täysi työ siinä omassa osassaan. Sitäpaitsi synnytyssaleissa on AMMATTIHENKILÖKUNTA, joka on nähnyt monenlaisia isiä, niitäkin, jotka pyörtyvät, ja he osaavat satavarmasti viedä asioita eteenpäin ammattitaidolla, eli ohjata isän hetkeksi muualle, jos huomaavat, ettei mies kestä. Ymmärtävät kyllä. Heistäkin varmasti moni pyörtyi, kun eka kertaa joutui katsomaan synnytystä kouluaikanaan. Siitä vain kuitenkin menivät eteenpäin!

Ap, oletko ajatellut, että voisit olla vain vaimosi pääpuolessa, ettet menisi lainkaan katsomaan vauvan syntymää? Vaimoasi auttamassahan sinä siellä oikeasti olet. Minulle oli tärkeää, että mies piti minusta huolta nimenomaan siellä "yläpäässä" ja selänhieronnassa ennen ponnistusvaihetta. En halunnut edes miehen katsovan repeilyäni, joten pyysin, että hän pysyisi vierelläni tukemassa minua, ja hän teki niin jokaisella kerralla (3 lasta). En ole muutenkaan mikään itseni esittelijä tyyppi, joten mieheni ymmärsi minua varsin hyvin, etten sitä alapäätäni halunnut hänelle esitellä silloin varsinkaan, kun se olisi saattanut vaikuttaa häneen melkoisia traumoja. Repesin aika pahasti, näin sen kätilön silmistä jo ennenkuin sanoi mitään, ja ajattelin, että minuun ei taida koskea yhtä kovaa kuin tuohon kätilöön!!! Taisin sen hänelle sanoakin lohdutuksena. Siis voi olla niin, että kipulääkitys turruttaa synnyttäjää, mutta sitä katselijaa ei, joten ehkä on hyvä pysyä isän poissa itse syntymistä katsomasta, jos sitä ei kestä. Katsoo vaikka vaimon käsiä omissa käsissään ne pahimmat hetket ja odottaa, että saa sitten nähdä oman lapsensa, kun se on saatu ulos.

Ap, siellä synnytyssalissa on ammattihenkilöt hoitamassa tilanteita ja HEILLÄ on kyllä homma hanskassa, vaikka tulisi vaikeampikin synnytys. He tietävät tasan, jos ja milloin on aika esim viedä leikkaussaliin, jos tilanne sen vaatii. Ja se leikkaussali on koko ajan siellä täydessä valmiudessa, joten siltäkin osin saat jättää huolesi ja luottaa heidän ammattitaitoonsa. Yleensä eka synnytys on vaikeampi ja seuraava jo helpompi. Sinä voit myös jutella sekä vaimosi että kätilöiden kanssa salissa ja kätilöt osaavat ohjata sinuakin. Kuuntele kuitenkin ensisijaisesti vaimoasi, koska se vaikuttaa hänen voimavaroihinsa synnyttää. Koeta ajatella, että turha on pelätä etukäteen, kun ei tiedä, miten menee. Itselläni eka oli vaikea, mutta toka kuin ihannesynnytys! Jäi hyvin kaunis muisto! (Vaikka se oli just se, missä repesin pahimmin!!!)

Toisaalta voi olla hyvä vaikka täällä av:llä purkaa pelkoaan ja tunteitaan, sillä sekin voi auttaa sinua menemään sitten tositilanteeseen rauhallisena ja jämäkkänä vaimosi tukena ja hillitsemään siellä omia tunteitasi.

Nyt vain luottavaisesti eteenpäin. Teillä on koko synnytysosaston ammattiväki johtamassa ja auttamassa tarpeen mukaan, vaikka näette salissa käyvän ehkä yhden tai kaksi henkilöä.

Onnea matkaan ja yhdessä eteenpäin!
[/quote]

Ymmärsin kyllä että aloittajan esikoinen on tehty exän kanssa

Jep, pysy siellä pääpuolessa. Minun ystävillänikin on tainut miehen tukirooli olla sitä, että joku on siellä huoneessa koko ajan: antaa juomista, antaa ilokaasumaskin, on tsekkaamassa läsnä kun synnyttäjä vaappuu vessaan, on tarvittaessa hiljaa ja seisoo pääpuolessa. Ei kaikki siinä tilanteessa mitään aktiivista hierontaa tai muuta vaikeaa halua, toisaalta jos haluaa niin se voi auttaa miestä keskittymään muuhun.

Minun miehen suurin tukiroolin tehtävä oli painaa sitä kutsunappia kun asiat alkoi mennä pieleen, juosta hakemaan kätilö paikalle. Tuosta pieleen menosta sinulla olikin kokemusta. Mutta suurin osa niistä synnytyksistä menee hyvin, ensisynnyttäjilläkin. Jos pyörryt niin tod.näk. tapahtuu kohdassa, jossa puolisollesi se on samantekevää. Kätilöt osaa katsoa jo naaman väristä milloin pitää kehoittaa isukkia istumaan ennen  kuin kolahtaa. Pyörtyminen on pyörtyminen, ei sinne elvytystiimiä jouduta kutsumaan isukkeja virvoittelemaan :) Ainakin minä vaistosin etukäteen miehen pelon (veri, menettämisen pelko, puolison kivun näkeminen, pyörtyminen). Ei siinä tilanteessa osannut tarkkailla miten mies pärjää, pääasia kun oli vieressä. Ainoa epävarmuutta ilmenevä hetki oli kun sen piti sittenkin kurkistaa alapäähän ja kätilö kysyi istumisen tarpeesta. Mies on jälkikäteen ollut iloinen kun pääsi toiseenkin synnytykseen, sai parempia muistoja ensimmäisen traumaattisen jälkeen.

Kyllä isälläkin on lupa pelätä. Kaikki eivät vaan kestä nähdä rakkaan ihmisen tuskaa, verta ja toimenpiteitä. Kyllä nyt aloittajan ensin pitää puhua asiasta vaimolleen, jotta pystytään järjestämään synnytykseen tukihenkilö, josta oikeasti on apua. Doula voisi olla tässä tilanteessa paras vaihtoehto. On koulutettu synnytystukihenkilö. Ja täällä synnytyssaliin saa ottaa mukaan tukihenkilön lisäksi doulan, joten isä voi olla läsnä ja jos ei pysty loppuun asti olemaan, vielä jää joku äidin tueksi.

Auttaisko, jos ottaisitte toisenkin tukihenkilön mukaan? Mä synnytin yksin ja doulasta oli mieletön apu, mut doula kertoi et suurin osa heidän palvelujen käyttäjistä on pariskuntia. Doula siis on koulutettu synnytystukihenkilö, löytyy ilmaisia vapaaehtoisia ja myös ammatikseen tuota tekeviä. Doula osaa auttaa esim. lääkkeettömässä kivunlievityksessä, neuvoo ja tukee myös isää olemaan synnyttäjän tukena, pitkässä ja rankassa synnytyksessä isä ja doula voivat vuorotella ja hänen kanssaan tavataan pari kertaa ennen synnytystä jolloin vanhemmat voivat jutella esim. peloistaan.

Voisit tehdä vaikutuksen supersynnytystukena ehdottamalla vaimollesi doulaa mukaan toiseksi tukihenkilöksi :) Googlaa paikkakuntasi nimi ja doula

Veikkaanpa, että tämä isä on auttamattoman myöhässä avunhakemisineen ja pahinta kaikessa on pelon salailu. Mutta kukin tekee tyylillään, onneksi itselläni oli mukana empaattinen ja synnytyksestä itsekin innoissaan, ei peloissaan oleva mies. Ja jos mieheni olisi pelännyt, olisin halunnut kuulla asiasta etukäteen.