Puolison alkoholinkäyttö. Mitä tehdä? Neuvoja kaivataan!!

yritä pärjäillä ja tehdä päätös.

Alkoholisti on aina alkoholisti

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:28"]Olet nuori vielä, lähde. kuinka vanha kumppanisi on? [/quote] Harkinnut olen lähtemistä useasti, mutta en vain tahtoisi. Aina kun olen päättänyt että lähden, mies lupaa että vähentää alkoholinkäyttöä, mutta turhaan. Mieleeni tulvii aina muistoja meidän ensimmäisestä vuodesta jolloin ei ollut mitään ongelmia ja kaikki oli ihanaa. Mieheni on 26.

[/quote]

Huomaatko, mitä kirjoitat:

- 'Aina kun olen päättänyt että lähden, mies lupaa että vähentää alkoholinkäyttöä, mutta turhaan.' Huomaa erityisti alleviivaamani sanat. Mitä sinä itse voit niistä päätellä?

- 'ensimmäisestä vuodesta jolloin ei ollut mitään ongelmia'. Tällä sinä todistat ainakin meille elämää enemmän nähneille, että tilanne pahenee kaiken aikaa, kun on jo noin pahasti menty huonompaan suuntaan ensimmäisestä vuodesta. Ja "aika kultaa muistot", siitä ensimmäisestäkin vuodesta.

Et kerro itsestäsi paljon, mutta tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen seurustelusuhteesi nuoresta iästäsi huolimatta. Miksi sinä olet ajautunut parisuhteeseen jo noin nuorena ennen kuin olet kunnolla itsenäistynyt ja selvittänyt oman identiteettisi? Oliko kotona ikävä asua, isän kanssa huonot välit tai ei isää ollenkaan, ja siksi sinä etsit jonkinlaista isänkorviketta itseäsi vanhemmasta?

Googleta Minnesota-hoito. Jos mies haluaa parantua, tuo on ainoa keino - antabukset ja katkot ovat pelkkää ajan ja rahan tuhlausta, kun juoppo vain siirtää ongelmia eteenpäin ja ne matkalla kasvavat korkoa. Jos hän taas ei halua parantua, jätä hänet. Alkoholismi on sairaus, joka tarttuu jokaiseen juopon lähipiirissä. Jos jäät suhteeseen, huomaat jossain vaiheessa olevasi katkera, tunnetasolla vaurioitunut valehtelija joka peittelee miehensä jälkiä. Kulissien ylläpito on raskaimpia ristejä mitä ihminen kantaa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 19:53"]

Miksi moni pitää alkoholismia sellaisena mörkönä. Alkoholismin voi rinnastaa syöpään tai hiviin. KYllä sen kanssa kykenee elämään, kunhan hoitaa kaikki tärkeimmät ensin niin illalla voi palkita itseään. Alkoholistin ei välttämättä tarvitse joka päivä saada annostaan. Joskus on hyvä pitää päivän tauko.

Oma äitini on alkoholisti ja pitää hyvin sairautensa kurissa. Ikinä ei asettanut alkoholia ykköseksi vaikka alkoholisti onkin. Kasvoin täysipainoiseksi aikuiseksi alkoholistin kanssa. Lopettakaa se alkoholistien pilkkaaminen. Ihmisiä ovat siinä missä me terveetkin!

Alkoholistin tytär

[/quote]

Et sinä ole oikean alkoholistin tytär,  et ainakaan hänen kanssaan lapsuuttasi elänyt, jos tuollaista väität. Ei alkoholismi mitään syövän tai hivin tapaista ole. Vissi ero on siinä, että em. sairaudet eivät vaikuta lähiympäristöön samalla tavalla kuin alkoholismi. Ei syöpää sairastava toimi niin arvaamattomasti, toisinaan peräti pelottavasti niin kuin alkoholisti. Tiedän, molemmat on ollut omassa perheessä. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että alkoholisti raitistui sairastuttuaan, ja oli syöpää sairastaessaan paljon mukavampi ja kaikin puolin 'tavallinen' ihminen.

Alkoholisti ei ymmärrä (tai ei halua ymmärtää) asioita samalla tavalla kuin syöpää sairastava, vaan katsoo asioita aina tavallaan pullon kautta. Kyllä alkoholisti voi lapsiaan rakastaa - ei se uskonasia ole -  mutta lapsia enemmän hän rakastaa alkoholia. Valintatilanteessa moni alkoholisti on valinnut alkoholin ja antanut lasten mennä. Tätä todistavat lukuisat avioerot, tai vanhempansa aikuisina hylänneet lapset.

Tässä keskustelussa on selvästi mukana vähintään yksi pesunkestävä alkoholisti, joka puolustelee, selittää ja suorastaan valehtelee siitä, miten alkoholisti elää. Mutta niinhän niillä on tapana tehdä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:56"]

Olet neuroottinen jäkättävä ämmä ja saat syyttää yksinäisyydestä itseäsi. Miehelläsi ei ole muuta pakotietä kuin juoda muualla ja turvautua irtoseksiin. Kyllä hänellekin on viimeisen 2 vuoden aikana muistoja kertynyt; kaikki ihanat suihinotot ja kunnon seksipalvelut ilman itsesäälistä nyyhkimistä ja murjotusta.

[/quote]

Oma mieheni on juonut päivittäin sixpäkin. Avioliittoa takana 27 vuotta. Mitään ongelmia ei ole ollut. Aluksi ongelma oli minun nalkuttaminen (oma isäni juoppo). Mies kuitenkin vakuutti ettei lyö tai käyttäydy agressiivisesti ja käy töissä ja hoitaa asiat, mutta illalla juo kutospäkin. 

Kannattaisi herätä todellisuuteen ja ymmärtää ettei alkoholi ole suurimmalle osalle ihmisistä ongelma.

[/quote]

Väitätkö sinä tosissasi, että vain vyötärönympäryksen kasvu on ainoa runsaan alkoholinkäytön seuraus? Jos miehesi ei todella ole alkoholista riippuvainen, miksi ei juo alkoholitonta tai ykkösolutta?

Et varmaan välitä kertoa meille, millä tavalla miehesi jokailtainen oluenjuonti rajoittaa esimerkiksi autolla liikkumista ja lasten harrastuskuljetuksia. Ne ovat nimittäin monille meille ei-alkoholisteille sellaisia asiota, jotka voivat olla este juomiselle, tai siis ainakin tärkeysjärjestyksessä juomisen edellä.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:28"]Olet nuori vielä, lähde. kuinka vanha kumppanisi on? [/quote] Harkinnut olen lähtemistä useasti, mutta en vain tahtoisi. Aina kun olen päättänyt että lähden, mies lupaa että vähentää alkoholinkäyttöä, mutta turhaan. Mieleeni tulvii aina muistoja meidän ensimmäisestä vuodesta jolloin ei ollut mitään ongelmia ja kaikki oli ihanaa. Mieheni on 26.

[/quote]

Huomaatko, mitä kirjoitat:

- 'Aina kun olen päättänyt että lähden, mies lupaa että vähentää alkoholinkäyttöä, mutta turhaan.' Huomaa erityisti alleviivaamani sanat. Mitä sinä itse voit niistä päätellä?

- 'ensimmäisestä vuodesta jolloin ei ollut mitään ongelmia'. Tällä sinä todistat ainakin meille elämää enemmän nähneille, että tilanne pahenee kaiken aikaa, kun on jo noin pahasti menty huonompaan suuntaan ensimmäisestä vuodesta. Ja "aika kultaa muistot", siitä ensimmäisestäkin vuodesta.

Et kerro itsestäsi paljon, mutta tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen seurustelusuhteesi nuoresta iästäsi huolimatta. Miksi sinä olet ajautunut parisuhteeseen jo noin nuorena ennen kuin olet kunnolla itsenäistynyt ja selvittänyt oman identiteettisi? Oliko kotona ikävä asua, isän kanssa huonot välit tai ei isää ollenkaan, ja siksi sinä etsit jonkinlaista isänkorviketta itseäsi vanhemmasta?
[/quote]

Minä rakastin asua kotona, perheeni kanssa minulla on todella hyvät välit. En etsi minkäänlaista isänkorviketta, nykyinen mieheni on ensimmäinen huomattavasti vanhempi kuin minä, ei se ikä kuitenkaan ole koskaan ollut ongelmana.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:44"]Olet varmasti fiksu ja ihana ihminen. Ajattele sen mukaisesti myös.
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 01:46"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:22"]

Jooh, noin se onkin kaikilla alkoholisteilla, että perhe tulee ensin ja alkoholi sitten....

[/quote]

Ravinto on perustarve. Silti äiti usein ruokkii lapsensa ensin vaikka ravinnosta olisi pulaa. 

En oikein jaksa uskoa että alkoholistit ovat pahoja ja itsekkäitä. Kyllä alkoholistikin osaa rakastaa lapsiaan. Turha syöttää tuota ikivanhaa pajunköyttä meille. 

Alkoholisti on persoona ja oikea ihminen. Turha vetää tuota propakandaa että alkoholistit ovat samalaisia zompeja.  Kyseessä on persoona.

[/quote]

Alkoholistin määritelmään kuuluu se että riippuvuus menee kaiken edelle. Jos ihminen kykenee asettamaan läheisensä alkoholin edelle, ei hän ole alkoholisti tai alkoholismi ei ole vielä edennyt kovin pitkälle.

Oletan että olet itse juoppo joka yrittää selittää mustan valkoiseksi. Juopot eivät yleensä kestä kohdata totuutta vaan keksivät mitä erikoisempia selityksiä kaikelle.

[/quote]

Minä taas olen käsittänyt asian niin että absolutistit tai mt-ongelmaisten vanhempien lapset selittelevät että alkoholistit ovat samalaisia pahoja...

Alkoholisti on ihminen. Aloitetaan asennevamma sillä että alat kutsumaan alkoholistia nimellä etkä yleistä ongelmaa.

Myös se että myönnät mt-ongelmat. Ne ongelmat ovat ensisijaisia ongelmia joita lääkitään alkoholilla, koska ahdistaa. 

Suurin osa alkoholisteista ei käyttäydy kuten nämä legendaariset alkoholisti perheiden lapset kertovat. Pitäisi myöntää että oma isä tai äiti on mielenterveydeltään sairas ja vasta sitten alkoholisti. 

Jos alkoholistit aiheuttaisivat näitä ongelmia mitä nämä traumatisoituneet "lapset" kertovat niin koko Suomi olisi asumiskelvoton maa. 

Suurin osa alkoholisteista kykenee käyttämään ainettaan kohtuudella. Siten ettei se häiritse elämää.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:22"]

nimim. toinen alkoholistin lapsi, jolla ei ollut noin ruusuinen lapsuus.

[/quote]

Suurimmalla osalla alkoholistejen lapsista muistot ovat ihan normaaleja. Kesällä mökillä vanhemmat ovat rentoja ja leikkisiä. Osallistuvat vesisotaan ja hupsuttelevat. Stressi on tiessään. 

Muistan miten nautin siitä että isä rentoutui kerrankin ja unohti pörssit ja hävityt osakkeet. 

Alkoholi kuului vanhempieni elämään aina ja koskaan siitä ei tullut ongelmia. 

Ehkä vanhemmillasi oli ensisijaisesti mielenterveysongelmia?

Suurin osa suomalaisista kuitenkin nauttii alkoholia ja ongelmia ei ole.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 09:50"]

Vissi ero on siinä, että em. sairaudet eivät vaikuta lähiympäristöön samalla tavalla kuin alkoholismi. Ei syöpää sairastava toimi niin arvaamattomasti, toisinaan peräti pelottavasti niin kuin alkoholisti.

[/quote]

Mitä arvaamatonta siinä on jos on tietyt pelisäännöt milloin saa ratketa. Esim illalla lasten mentyä nukkumaan?

Todella moni alkoholisti kykenee hillitsemään himojaan. Eriasia on jos elää suhteessa jossa toisen tekemisiä vahditaan ja kielletään ja vielä syyllistetään sairasta ihmistä. Sitten pitää juoda kunnolla kun kerrankin voi ja kaikki menee päin vittua.

Ympäristön on myös tultava vastaan, koska kyseessä on syöpäsairaaseen verrattava tapaus. Jos alkoholistia hiillostetaan niin hän hermostuu ja alkoholilla lääkitään hermostumista. Se rentouttaa. 

Älkää nyt kieltämällä lisätkö alkoholistin alkoholin käyttöä. Moni alkoholisti kykenee normaaliin elämään, knhan saa illan annoksensa.

Kuulostat tulevalta pirttihirmulta. Anna sen äijän olla. Ei me tykätä, jos meille yritetään kertoa, kuinka elämäämme pitäisi elää. Entinen vaimoni lähti, kun en suostunut hänen diktatuuriinsa. Menkööt menojaan ja etsiköön toisen miehen tossunsa alle.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 10:20"]

Oma mieheni on juonut päivittäin sixpäkin. Avioliittoa takana 27 vuotta. Mitään ongelmia ei ole ollut. Aluksi ongelma oli minun nalkuttaminen (oma isäni juoppo). Mies kuitenkin vakuutti ettei lyö tai käyttäydy agressiivisesti ja käy töissä ja hoitaa asiat, mutta illalla juo kutospäkin. 

Kannattaisi herätä todellisuuteen ja ymmärtää ettei alkoholi ole suurimmalle osalle ihmisistä ongelma.

[/quote]

Väitätkö sinä tosissasi, että vain vyötärönympäryksen kasvu on ainoa runsaan alkoholinkäytön seuraus? Jos miehesi ei todella ole alkoholista riippuvainen, miksi ei juo alkoholitonta tai ykkösolutta?

Et varmaan välitä kertoa meille, millä tavalla miehesi jokailtainen oluenjuonti rajoittaa esimerkiksi autolla liikkumista ja lasten harrastuskuljetuksia. Ne ovat nimittäin monille meille ei-alkoholisteille sellaisia asiota, jotka voivat olla este juomiselle, tai siis ainakin tärkeysjärjestyksessä juomisen edellä.

[/quote]

Minä käsitin että mies on riippuvainen ja hoitaa hommansa. Ongelmia syntyy jos oluet otetaan pois. Eikö vaimo voi ajaa autoa? 

Osalla ihmisistä ei ole autoa lainkaan, koska lapset osaavat mennä itse julkisilla harrastuksiinsa. Miksi vanhempien pitää käyttää niin paljon aikaa lastensa harrastuksiin. Vanhemmat pääsevät itsekin lenkille sillä välin, kun lapsi menee itse omiin harjoituksiinsa. Sitten illalla se sixpack maistuu miehelle paremmin. 

Harva alkoholisti on lihava. Alkoholisti voi olla myös huippukuntoinen. 

Lukematta ketjua: Päihdeklinikan kotikanava on loistava vertaistukipalsta alkoholistien läheisille.

Silmille hyppäsi pari juttua joita aikuiset ihmiset eivät tee.

1: Aikuinen ei jätä ilmoittamatta kumppanilleen jos tekevät jotain normaalista poikkeavaa joka saattaa vaikuttaa kumppanin päiväsuunnitelmiin. Noin niin kuin esimerkkinä "lähden tänään kavereiden kanssa radalle ja tulen viimeistään huomenna kotiin" on aivan riittävä ilmoitus. Mitään sen suurempia selittelyjä ei tarvita ja kumppani tietää, ettei jää valvomaan ja odottamaan toista huolissaan.

2: Aikuinen ei jää märehtimään vanhoja juttuja vaan käsittelee ne pois niin, etteivät ne nouse pinnalle myöhemmin aiheuttamaan lisää ongelmia.

3: Aikuinen ei pelaa sosiaalisia pelejä. Vain kiukuttelevat lapset tai sellaisen tasolle henkisesti jääneet pelaavat sellaisia esimerkiksi jäämällä odottamaan, että toinen soittaa vaikka itse on se, joka haluaa olla yhteydessä. (Sama pätee 100% tapauksista ylipäätään minkä tahansa asian osalta aloitteen tekemiseen.)

4; Aikuiset eivät syytä toisia ihmisiä omista tekemisistään tai tekemättömyyksistään. On totta, että jos haluaa tietää jotain niin pitää kysyä, mutta on myös totta, että jos tekee jotain merkityksellistä mikä ei ole jo tiedossa, siitä on syytä tiedottaa kumppania. Tilanteessa jossa ihminen lähtee "radalle" on hänellä ihan normaalien käytössääntöjen puitteissa velvollisuus ilmoittaa asiasta kumppanilleen.

5: Aikuinen ihminen ei vähättele muiden tunteita. Homma kun on niin, että eri ihmisillä on eri toleranssit eri asioille. Huutava nisti ei juuri itseä heilauta, mutta kukkahattuinen Eiran mummeli saattaa saada siitä rytmihäiriön. Vastaavasti sen mummelin ymmärrys saattaa riittää johonkin minkä näkemisestä itsellä saattaa alkaa verisuonien rakenteellinen kestävyys olemaan uhattuna. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yliherkkien kohdalla pitäisi olla erityisen varvainen koska on täysin eri asia elää jonkun toisen sanelemien ehtojen mukaan kuin kunnioittaa toisen ihmisen herkkyyksiä.

6: Aikuinen ihminen pyytää anteeksi jos tekee jotain väärin. Aikuinen ihminen kuitenkaan ei pyydä anteeksi jos ei ole tehnyt mitään väärin vaikka joku toinen muuta väittäisikin.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:15"]. 

Jos alkoholistit aiheuttaisivat näitä ongelmia mitä nämä traumatisoituneet "lapset" kertovat niin koko Suomi olisi asumiskelvoton maa. 

Suurin osa alkoholisteista kykenee käyttämään ainettaan kohtuudella. Siten ettei se häiritse elämää.

[/quote]

Aivan. Alkoholismi on vain seuraus, mutta oikea syy on ehkä vakava psykoosi tai skitsofrenia, joka muuten on periytyvä. Mielenterveyspotilaiden uhrien tulisi ymmärtää oikea syy ja lopettaa alkoholistien vainoaminen. 

:( voimia

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:15"]

Suurin osa alkoholisteista kykenee käyttämään ainettaan kohtuudella. Siten ettei se häiritse elämää.

[/quote]

Ei kykene, sillä ei alkoholisti ole sellainen, joka käyttää ainettaan siinä mielessä kohtuudella, että se ei millään tavalla vaikuta muuhun elämään ja rajoita muuta toimintaa, esim. täyttä raittiutta edellyttäviä harrastuksia.

Alkoholisti löytää kyllä syitä juomiseen. Esimerkiksi kaksi tuntemaani  miestä, joista toinen juo siksi, kun on nalkuttava akka ja toinen siksi, kun ei ole edes akkaa. Ja molemmissa tapauksissa akka on sama eli minä. Ensinmainittu on nykyinen, jolle olen toisinaan 'nalkuttanut' ja jälkimmäinen se ex, jolle lopetin nalkuttamisen vuosikymmeniä sitten ja lähdin kohti omaa elämää.

" Siten ettei se häiritse elämää." Kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin tätä lausetta lukiessa, sillä juuri näin alkoholistit itse ajattelevat. Eihän heidän omaa elämään häiritse juominen vaan juoman puute! Mutta kysytäänpä puolisolta,  lapsilta, vanhemmilta tai vaikka naapureilta, häiritseekö juomiseen liittyvät oheistoiminnot ketään heistä? Esimerkiksi rahankäyttö,  yölliset remujaiset, yllättävät jatoamiset (joista aloittajallakin on kokemusta), lupausten pettämiset jne.

Ihan yhtä kamalaa on elää mielenterveyspotilaan kuin alkoholistin kanssa, eikä ongelmat enää tuplaannu sillä, että läheisellä on molemmat.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:10"]

Olen 19-vuotias ja olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa reilut 2 vuotta. Olemme kaiken kaikkiaan hyvä pari, sovimme toisillemme kaikin puolin loistavasti. Avopuolisoni on valloittava persoona, jonka kanssa vietän paljon aikaa yhdessä. Hän rakastaa minua ja osoittaa sen. Hän on paras ystäväni. Puhumme usein, että haluamme olla aina yhdessä. Hyvät ajat ovat hyviä. Suhteellammekin on kuitenkin omat karikkonsa. Meidän karikkomme on esimerkiksi alkoholi, joka aiheuttaa useita kertoja vuodessa jopa kriisejä parisuhteeseemme. Avopuolisollani on kausia jolloin hän käyttää tavallista enemmän alkoholia. Tällöin hän usein laiminlyö tunteitani ja pyyntöjäni; tavallista on esimerkiksi, ettei hän tule kotiin yöksi (vaikka pyydän) vaan yöpyy kaverinsa luona, milloin missäkin. Hän myös kapinoi vastaan, kun pyydän olemaan juomatta tai menemättä jonnekin. Kyse ei ole pettämisen pelosta, vaan luottamuksesta. Kun näitä avopuolisoni "menokausia" on ollut useita kertoja vuosien aikana, jolloin olen tuntenut jääväni täysin syrjään ja yksin, on se jättänyt minuun syviä jälkiä. Itken usein vuosia vanhoja asioita. Pelkään aina seuraava menokautta. Avopuolisoni ei tunnu ymmärtävän näiden merkitystä, vaan vähättelee tunteitani asioita kohtaan. On esimerkiksi raskasta herätä aamulla ja huomata ettei toinen ole tullut kotiin. Näitä muistoja on kertynyt 2 vuoden aikana jo enemmän kuin jaksan laskea. Lisäksi koen, ettei avopuolisoni osaa pyytää anteeksi asioitaan joilla hän pahoittaa mieleni. Usein tuntuukin, että "kuraa" tulee vain niskaan, joka minun täytyy niellä jotta parisuhde toimii. Joskus riideltyämme menen vanhempieni luokse yöksi ja päätän olla soittamatta avopuolisolleni. Kerron aina hänelle suoraan, että olen loukkaantunut ja mistä syystä. Kerron hänelle mikä tuntuu pahalle, avaudun hänelle täysin. Usein itkenkin. Anteeksipyyntöä on kuitenkin turha odottaa. Hän ohittaa täysin tunteeni ja vähättelee niiden merkitystä. Saattaa kulua lähes viikkokin ettemme ole yhteydessä. Lopulta minä myönnyn, annan anteeksi ja yritän unohtaa. Kaikki jatkuu ennallaan ja olemme onnellisia. Vaikka ajattelenkin usein ettei hän ansaitse anteeksiantoa. Pahinta on, että en usko hänen tarvitsevan minua yhtä paljon kuin minä häntä. Hän on minulle kaikki kaikessa. Valitettavasti. Viimeinen tikki oli se, kun vast'ikään avopuolisoni käyttäydyttyä hieman töykeästi minua kohtaan päätin odottaa kunnes hän soittaisi minulle. Turhaan. Mitä ihmettä minä teen? En todellakaan tahtoisi erota.

[/quote] en jaksanut lukea koko litaniaa, jätä hyvän sään aikana, miten tuollaista ihmistä voi edes kunnioittaa

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:55"]Kuinka usein mies juo noina menokausinaan? Mietin vain, että onko kyseessä esimerkiksi ihan alkoholiongelma. Toisaalta itse (olen nainen) join kyllä aika runsaasti esim yliopistoaikoina, mutta ei se silti oikeuta toisen tunteita loukkaamaan ja vähättelemään. Mielestäni iso ongelma on tuo, että mies ei näe siinä mitään väärää ettei esim tule kotiin yöksi. Olet kuitenkin vielä kovin nuori, ja sanoisin että jos on nyt hankalaa, niin se harvoin helpommaksi muuttuu.  [/quote] Hän juo 4-7päivää yleensä. Sitä olen minäkin miettinyt että muuttuuko mitään milloinkaan vaiko ei.

[/quote]

Jos tarkoitat 4-7 päivää putkeen, niin kuulostaa kyllä minun mielestä tuurijuoppoudelta ja ihan alkoholiongelmalta, jossa henkilöllä ns "hirttää kiinni". Sellaisen pari kertaa viikkoon olisi tavallaan ehkä mennyt "nuoruuden" piikkiin, jos ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Toki sekin on jo makukysymys (mutta tosiasiahan on isolla osalla on nuoruudessaan ns kostea kausi).

Eli jos mies on jo 26, ja vetää välillä viikonkin putken, niin kyllä se minusta todella huolestuttavaa on. Varsinkin jos hän ei tässä näe mitään outoa. Tuntuu ikävältä sanoa näin, mutta sinuna eroaisin ja sanoisin suoraan syyn. Sanoisin myös miehelle että minusta hänellä on ongelma alkoholin kanssa, ja jos mielii jatkavan suhdetta joskus tulevaisuudessa niin se ei onnistu ilman raitistumista.

Olet kovin nuori, ja tämä on todennäköisesti ensi rakkautesi? Siksikin ymmärrän kuinka tuskaiselta ero voi tuntua, varsinkin jos suhde on muuten hyvä. Mutta luota meihin vanhempiin: aika parantaa, ja voit löytää ihanan rakkauden vielä, jossa on myös luottamus kunnossa. Nyt tuntuu siltä, että samanlaista rakkautta ei voi löytää, mutta kyllä voi.
[/quote]

Huolestuttavaahan se on. En epäile yhtään ettenkö joskus löytäisi sitä miestä joka minua kohtelee paremmin, ihan varmasti löydän. Mutta silti haluaisin yrittää kaikkeni vain että nykyinen suhde toimisi eikä suhteessamme olisi alkoholi ongelmana. Edellisen poikaystäväni kanssa (joka oli ensimmäinen rakkauteni) olin parisuhteessa 2vuotta, ennenkuin minä otin ja muutin toiselle paikkakunnalle. Silloin mietin pitkään että mitä jos en olisikaan lähtenyt yms. Luulen että siitä minulla on tullut nyt nykyiseenkin suhteeseen se että haluan yrittää kaikkeni ennenkuin teen päätöksen. Nykyisessä suhteessa kyllä olen jo yrittänyt kaikkeni, mutta vieläkin odotan että mies muuttuisi.
[/quote]
Miesystäväsi on alkoholisti. Ja alkoholistia et voi rakastaa ehjäksi. Et voi tehdä mitään muuta kuin lähteä lopullisesti, sillä jäämällä mahdollistat toisen juomisen ja kieltämisen, ettei herralla muka olisi alkoholiongelmaa. On ja paha, käytös tulee vain pahenemaan vuosien varrella. Pelasta itsesi kun vielä voit. Miestä et pysty pelastamaan, siihen pystyy vain alkoholisti itse. Sinä et koskaan pysty kontrolloimaan hänen käytöstään tai vaikuttamaan miehesi juomiseen. Kyse on riippuvuudesta, hyvin voimakkaasta riippuvuudesta, joka pahenee, mitä enemmän ja useammin juo. Ei narkkiakaan kukaan muu voi pelastaa, kuin narkki itse.
Eli lopeta itsesi huijaaminen ja lähde. Sinulla ei ole mitään maallista valtaa tähän asiaan.
T. Alkoholistin lapsi