Lue keskustelun säännöt.
Puolison alkoholinkäyttö. Mitä tehdä? Neuvoja kaivataan!!
28.03.2015 |
Olen 19-vuotias ja olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa reilut 2 vuotta. Olemme kaiken kaikkiaan hyvä pari, sovimme toisillemme kaikin puolin loistavasti. Avopuolisoni on valloittava persoona, jonka kanssa vietän paljon aikaa yhdessä. Hän rakastaa minua ja osoittaa sen. Hän on paras ystäväni. Puhumme usein, että haluamme olla aina yhdessä. Hyvät ajat ovat hyviä. Suhteellammekin on kuitenkin omat karikkonsa. Meidän karikkomme on esimerkiksi alkoholi, joka aiheuttaa useita kertoja vuodessa jopa kriisejä parisuhteeseemme. Avopuolisollani on kausia jolloin hän käyttää tavallista enemmän alkoholia. Tällöin hän usein laiminlyö tunteitani ja pyyntöjäni; tavallista on esimerkiksi, ettei hän tule kotiin yöksi (vaikka pyydän) vaan yöpyy kaverinsa luona, milloin missäkin. Hän myös kapinoi vastaan, kun pyydän olemaan juomatta tai menemättä jonnekin. Kyse ei ole pettämisen pelosta, vaan luottamuksesta. Kun näitä avopuolisoni "menokausia" on ollut useita kertoja vuosien aikana, jolloin olen tuntenut jääväni täysin syrjään ja yksin, on se jättänyt minuun syviä jälkiä. Itken usein vuosia vanhoja asioita. Pelkään aina seuraava menokautta. Avopuolisoni ei tunnu ymmärtävän näiden merkitystä, vaan vähättelee tunteitani asioita kohtaan. On esimerkiksi raskasta herätä aamulla ja huomata ettei toinen ole tullut kotiin. Näitä muistoja on kertynyt 2 vuoden aikana jo enemmän kuin jaksan laskea. Lisäksi koen, ettei avopuolisoni osaa pyytää anteeksi asioitaan joilla hän pahoittaa mieleni. Usein tuntuukin, että "kuraa" tulee vain niskaan, joka minun täytyy niellä jotta parisuhde toimii. Joskus riideltyämme menen vanhempieni luokse yöksi ja päätän olla soittamatta avopuolisolleni. Kerron aina hänelle suoraan, että olen loukkaantunut ja mistä syystä. Kerron hänelle mikä tuntuu pahalle, avaudun hänelle täysin. Usein itkenkin. Anteeksipyyntöä on kuitenkin turha odottaa. Hän ohittaa täysin tunteeni ja vähättelee niiden merkitystä. Saattaa kulua lähes viikkokin ettemme ole yhteydessä. Lopulta minä myönnyn, annan anteeksi ja yritän unohtaa. Kaikki jatkuu ennallaan ja olemme onnellisia. Vaikka ajattelenkin usein ettei hän ansaitse anteeksiantoa. Pahinta on, että en usko hänen tarvitsevan minua yhtä paljon kuin minä häntä. Hän on minulle kaikki kaikessa. Valitettavasti. Viimeinen tikki oli se, kun vast'ikään avopuolisoni käyttäydyttyä hieman töykeästi minua kohtaan päätin odottaa kunnes hän soittaisi minulle. Turhaan.
Mitä ihmettä minä teen? En todellakaan tahtoisi erota.
Kommentit (153)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 21:39"]Ap oletko kunnossa?
[/quote]
Olen ihan okei. Kiitoksia vielä kaikille kun olette jaksaneet antaa neuvoja minulle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:06"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:56"]Onko mies väkivaltainen?
[/quote]
Kerran hän on minua meinannut läppäistä, mutta ei tehnyt sitä. Muuta tuommoista tilannetta ei ole milloinkaan ollut.
[/quote]
TUO ET ON JO MEINANNUT SINUA SATUTTAA MYÖS FYYSISESTI KERTOO SEN ETTÄ NYT ON AIKA EROTA!! TEE ITSELLESI PALVELUS, EROA!! olet vielä nuori, kaikki hyvä tulee aikanaan, sen lupaan sinulle.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:31"]
Mieti tuohon tilanteeseen vielä lapset..ei hyvältä kuulosta..
[/quote]
Oma äitini on alkoholisti ja pitää hyvin sairautensa kurissa. Ikinä ei asettanut alkoholia ykköseksi vaikka alkoholisti onkin.
Alkoholistin tytär
[/quote]
Jooh, noin se onkin kaikilla alkoholisteilla, että perhe tulee ensin ja alkoholi sitten....
Hieman kyllä vituttaa, kun kultalusikka perseessä syntyneet tulevat viisastelemaan ja vähättelemään. Alkoholismi on sairaus ja hoitamattomana äärimmäisen vittumainen vitsaus kaikille läheisille, eikä alkoholisti ole todellakaan sovelias vanhempi minkään ikäiselle lapselle!
nimim. toinen alkoholistin lapsi, jolla ei ollut noin ruusuinen lapsuus.
[/quote]
Älä yleistä. Jos alkoholi vaikuttaisi kuten sinun lapsuudessa vaikutti niin koko Suomi olisi syvällä perseessä. Vaan ei ole. Suomessa kulutus on kova ja silti ihmiset kykenevät nauttimaan alkoholia ja siinä sivussa kasvattamaan lapsensa ja hoitamaan työnsä.
Vaimot tai uskovaiset saattavat ulista vierestä että tuntisivat itsensä paremmiksi. Raittiusliikkeen porukoilla on tapana nostaa itsensä jalustalle. Ei se tasapainoinen elämä ole mahdottomuus alkoholistiltakaan. Todella moni sairas ihminen kykenee elämään tasapainoista elämää, kunhan ei syyllistetä tai vainota sairauden takia.
On sääli että moni alkoholisti joutuu piilottelemaan sairauttaan ja häpeilemään sitä. Se aiheuttaa agressioita ja masennusta. Jos ihmiset hyväksyisivät alkoholistin osana yhteiskuntaa niin olisi parempi koko sairaudelle.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:22"]
Jooh, noin se onkin kaikilla alkoholisteilla, että perhe tulee ensin ja alkoholi sitten....
[/quote]
Ravinto on perustarve. Silti äiti usein ruokkii lapsensa ensin vaikka ravinnosta olisi pulaa.
En oikein jaksa uskoa että alkoholistit ovat pahoja ja itsekkäitä. Kyllä alkoholistikin osaa rakastaa lapsiaan. Turha syöttää tuota ikivanhaa pajunköyttä meille.
Alkoholisti on persoona ja oikea ihminen. Turha vetää tuota propakandaa että alkoholistit ovat samalaisia zompeja. Kyseessä on persoona.
Onneksi monille alkoholi on pikkuseikka ja ei sen käyttö häiritse vaimoja. On olemassa ihmisiä jotka antavat toiselle tilaa avioliitossa. Avioliitto ei ole vankila. Ja alkoholistiakin voi rakastaa. Ei se elämä paljon muutu jos antaa säännöt ja päivät milloin hän nauttii aineensa ja nykyään lääkkeensä. Alkoli vie hermot ja jos alkoholisti ei saa annostaan hän menettää hermonsa. Alkoholistin pitää ottaa lääkkeensä muuten elämä ei toimi ja mennään kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:12"]
Onneksi monille alkoholi on pikkuseikka ja ei sen käyttö häiritse vaimoja. On olemassa ihmisiä jotka antavat toiselle tilaa avioliitossa. Avioliitto ei ole vankila. Ja alkoholistiakin voi rakastaa. Ei se elämä paljon muutu jos antaa säännöt ja päivät milloin hän nauttii aineensa ja nykyään lääkkeensä. Alkoli vie hermot ja jos alkoholisti ei saa annostaan hän menettää hermonsa. Alkoholistin pitää ottaa lääkkeensä muuten elämä ei toimi ja mennään kadulle.
[/quote]
Parasta tuossa on että monet elävät noin ihan normaalisti tietämättään miten avoimia ja rakastavia sekä ymmärtäviä ihmisiä he ovat. Heillä ei ole tarvetta kahlita kumppaniaan, mutta heille on suorastaan velvollisuus auttaa vastamäessä. Siitähän avioliitossa on kyse.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 15:50"]
Minulla oli sama tilanne tämän vuoden alkuun asti, mutta sitten riitti ja jätin mieheni. Olimme olleet seitsemän vuotta yhdessä, kaksi kihloissa ja asuimme yhdessä. Hän kävi noin kerran viikossa kavereidensa kanssa ulkona eikä myöskään tullut öiksi kotiin. Seuraava päivä meni aina makoillessa. Olimme todella rakastuneita, mutta se ei vain riittänyt. Ero tuntui hirveän pahalta ja makasin monet illat kylpyhuoneen lattialla itkemässä ja vapisemassa.
Nyt on kuitenkin jo parempi ja jotenkin vapautunut sekä helpottunut olo. En olisi uskonut miten nopeasti voin päästä elämässä eteenpäin. Eksäni kanssa olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta hänen viikonloppunsa kuluvat nykyään pelkän biletyksen merkeissä - hän siis juo sekä perjantaina että lauantaina. Kyseessä on kuitenkin lähes 30-vuotias mies, joten tämä elämäntapa ei ehkä ole se kaikkein ihanteellisin. Viime yönäkin hän koitti soittaa minulle, mutta en vastannut. Olen jo päässyt erosta jonkin verran yli ja toivon hänenkin pääsevän. Joten neuvoni sinulle, ap: jätä mies ja opettele olemaan itsenäinen nuori nainen. Pystyt siihen!
[/quote]
Nytkähtelitkö kylmän suihkuhuoneen lattialla synkkänä syysiltana kenties viikonloppuisin kun olit jälleen yksin? Vai oliko lattialämmitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 15:50"]
Minulla oli sama tilanne tämän vuoden alkuun asti, mutta sitten riitti ja jätin mieheni. Olimme olleet seitsemän vuotta yhdessä, kaksi kihloissa ja asuimme yhdessä. Hän kävi noin kerran viikossa kavereidensa kanssa ulkona eikä myöskään tullut öiksi kotiin. Seuraava päivä meni aina makoillessa. Olimme todella rakastuneita, mutta se ei vain riittänyt. Ero tuntui hirveän pahalta ja makasin monet illat kylpyhuoneen lattialla itkemässä ja vapisemassa.
Nyt on kuitenkin jo parempi ja jotenkin vapautunut sekä helpottunut olo. En olisi uskonut miten nopeasti voin päästä elämässä eteenpäin. Eksäni kanssa olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta hänen viikonloppunsa kuluvat nykyään pelkän biletyksen merkeissä - hän siis juo sekä perjantaina että lauantaina. Kyseessä on kuitenkin lähes 30-vuotias mies, joten tämä elämäntapa ei ehkä ole se kaikkein ihanteellisin. Viime yönäkin hän koitti soittaa minulle, mutta en vastannut. Olen jo päässyt erosta jonkin verran yli ja toivon hänenkin pääsevän. Joten neuvoni sinulle, ap: jätä mies ja opettele olemaan itsenäinen nuori nainen. Pystyt siihen!
[/quote]
Nytkähtelitkö kylmän suihkuhuoneen lattialla synkkänä syysiltana kenties viikonloppuisin kun olit jälleen yksin? Vai oliko lattialämmitys?
[/quote]
Aika asiaton kommentti.
Jokaisessa parisuhteessa on aina omat vastoinkäymisensä. Teillä on nyt tässä kohdassa tämä. Kun molemmilta löytyy rakkautta ja halua päästä esteistä yli, en epäile, ettette saisi tätä selätettyä. Se vaatii molemmilta halua kuunnella ja ymmärtää toista, mutta ne ovatkin juuri kullanarvoisia taitoja parisuhteessa myös tästä eteenpäin.
Kaikkea hyvää teille toivoen ja rakkauden voittoon uskoen,
Parisuhdeneuvoja Kirsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:31"]
Mieti tuohon tilanteeseen vielä lapset..ei hyvältä kuulosta..
[/quote]
Oma äitini on alkoholisti ja pitää hyvin sairautensa kurissa. Ikinä ei asettanut alkoholia ykköseksi vaikka alkoholisti onkin.
Alkoholistin tytär
[/quote]
Jooh, noin se onkin kaikilla alkoholisteilla, että perhe tulee ensin ja alkoholi sitten....
Hieman kyllä vituttaa, kun kultalusikka perseessä syntyneet tulevat viisastelemaan ja vähättelemään. Alkoholismi on sairaus ja hoitamattomana äärimmäisen vittumainen vitsaus kaikille läheisille, eikä alkoholisti ole todellakaan sovelias vanhempi minkään ikäiselle lapselle!
nimim. toinen alkoholistin lapsi, jolla ei ollut noin ruusuinen lapsuus.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:34"]
I feel you. Olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa. Itseasiassa olin itse 17v kun aloin seurustelemaan 27v miehen kanssa. Olimme 6v yhdessä, saimme lapsen ja olimme hetken onnellisia kunnes alkoholi tuli kehiin. Siitä alamäkemme alkoi kunnes päätettiin yhdessä että parempi että eroamme, lapsikaan ei tulisi kärsimään erosta kodka oli silloin vielä niin pieni. Nykyään mies juo edelleen, asuu kuntoutuskodissa, näkee lastamme silloin tällöin kun ei ole kännissä tai krapulassa.
[/quote] Itselleni kävi niin, että saurustelin parinkympin molemmin puolin itseäni yhdeksän vuotta vanhemman miehen kanssa, joka ei suhteemme ensimmäisenä vuonna juonut ollenkaan, vaikka hänellä olikin taipumusta alkoholismiin. Onneksi jätin hänet, vaikka vaikeaa se oli. Sen ansiosta tapasin nykyisen mieheni, joka on raitis. Meillä on kolme lasta, kaunis talo ja mökki. Tuo edellinen poikaystäväni alkoholisoitui sittemin kokonaan ja elelee nyt kaupungin vuokrakämpässä työttömänä tai lieneekö työkyvyttömyyseläkkeellä. Luojankiitos että valitsin kuten valitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:50"]Jokaisessa parisuhteessa on aina omat vastoinkäymisensä. Teillä on nyt tässä kohdassa tämä. Kun molemmilta löytyy rakkautta ja halua päästä esteistä yli, en epäile, ettette saisi tätä selätettyä. Se vaatii molemmilta halua kuunnella ja ymmärtää toista, mutta ne ovatkin juuri kullanarvoisia taitoja parisuhteessa myös tästä eteenpäin.
Kaikkea hyvää teille toivoen ja rakkauden voittoon uskoen,
Parisuhdeneuvoja Kirsi.
[/quote]
Kiitos. Toivon todella tuota samaa. Henkisesti vain on todella vaikeata. Toivon että kaikki järjestyy meillä parhain päin.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:19"]Taidat oikeasti rakastaa miestäsi? Jutelkaa miehen kanssa. Oletteko harkinnut AA-Kerhoa tai parisuhdeneuvontaa?
[/quote]
Kyllä rakastan. Ei olla aikasemmin mietitty, mutta ehkäpä nyt olisi aika.