Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu, kun stressi menee tarpeeksi pahaksi?
28.03.2015 |
Minulla on outo olo päässä. Kuin aivot turpoaisivat eivätkä enää mahtuisi päähän. Pää tuntuu irralliselta. Tuntuu kuin olisin jossain itseni ulkopullella. Katson peilistä kuin vierasta ihmistä. En kuule tai ymmärrä kuulemaani, asiat eivät kiinnity päähän, en voi olla varma olenko kuullut jostain asiasta vai en. Ehkä olen unohtanut. Minun on hyvin vaikea ymmärtää. Näkö sumenee välillä, joskus näen tuplana, en pysty kohdistamaan katsetta. Samaan aikaan saatan kuitenkin puhua ja kirjoittaa ihan normaalisti, mutta se en ole minä.
Kommentit (44)
Äidilläni työperäinen stressi heijastui ensin ärtyneen paksunsuolen syndroomana, ja lopulta päätyi siihen että isän kanssa kannettiin katatoniseen tilaan vaipuneena autoon ja päivystykseen - Jälkeen päin totesi kaiken ympärillä tapahtuneen ja sanotun kuulleensa ja ymmärtäneensä, mutta ei kyennyt millään tavalla ympäristönsä kanssa kommunikoimaan taikka mitään liikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdullista lukea, että muillakin on ja ollut samanlaista! Itse toipumumisvaiheessa ....aika rankka kokemus ja onnekseni minä ainakin saanut hyvää hoitoa ja läheiset auttaneet ja tukeneet. Puhuminen on ollut hyvää terapiaa.
Itse jouduin pitkälle sairaslomalle ja jouduin viimeisimmistä itsetunnon rippeistä kasaamaan itseni uudelleen. En kokenut mitään mielihyvää jatkamaan elämääni, kuitenkin sanat "elät tällä hetkellä valheessa" ehkä herätti.
.
Oikeasti olen edelleen vaiheessa, mutta hyvää vauhtia rakentamassa ei-niin-stressaavaa elämää.
.
Mielestäni pitkittynyt stressi itselläni johtaa: henkisesti ja fyysisesti lamaantumiseen, kykenemättömyyteen elää ja tuntea, jatkuviin julkisillakin paikoilla tapahtuviin murtumisiin, yksinäisyyteen (ei huvita hoitaa ystävyyssuhteitakaan) sekä ns. eläväkuollut -tilaan..
Mun piti lopulta jäädä pois töistä, piiitkälle sairaslomalle. Sieltä en palannut, vaan elämäni muuttui täysin. Laitoin muuttumaan. Lopulta paniikkihäiriö ja stressiolo loiveni. Nykyään olen taas eri ihminen, en mikään raunio.