Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu, kun stressi menee tarpeeksi pahaksi?
28.03.2015 |
Minulla on outo olo päässä. Kuin aivot turpoaisivat eivätkä enää mahtuisi päähän. Pää tuntuu irralliselta. Tuntuu kuin olisin jossain itseni ulkopullella. Katson peilistä kuin vierasta ihmistä. En kuule tai ymmärrä kuulemaani, asiat eivät kiinnity päähän, en voi olla varma olenko kuullut jostain asiasta vai en. Ehkä olen unohtanut. Minun on hyvin vaikea ymmärtää. Näkö sumenee välillä, joskus näen tuplana, en pysty kohdistamaan katsetta. Samaan aikaan saatan kuitenkin puhua ja kirjoittaa ihan normaalisti, mutta se en ole minä.
Kommentit (44)
Olen kärsinyt pitkittyneestä stressistä vuosia, joka johti lopulta masennukseen. Paljon on tuttuja oireita, kun näitä viestejä lukee. Esim. jännittyneisyys, niska- ja hartiakivut, kykenemättömyys ymmärtää annettuja ohjeita, keskittymiskyvyn puute, puhelimella soitto mahdotonta kun pitäisi hoitaa asioita, pinnallinen hengitys, alkaa pyörryttää ihmisten seurassa kun jännitän, syömisen unohtaminen, ei jaksa käydä kaupassa, silti ilmeisesti kortisoli-hormonin vaikutuksesta paino pysyy samana, lihakset surkastuu, mutta rasva% nousee, unihäiriöt, itkuisuus lähes päivittäin, pientenkin asioiden hoito tuntuu vaativan suurta ponnistusta, akne, joka ei ikinä parane, vaikka ollut lukuisilla lääkekuureilla, ärtyisyys ihmisten epäempaattisuudesta, aiemmin yritin hymyillä, ettei ulkopuoliset huomaisi todellista tilaani, mutta nyt en enää oikein jaksa aina hymyilläkään.
Sama juttu, että lääkärissä jos yritän selittää näitä oireita (joita en läheskään kaikkia sillä hetkellä muista), tuntuu kuin valehtelisin, vaikka sieltä lähdettyä ja kotiin päästyä taas romahdan ja itken. Nyt en ole työelämässä, kun en kykene kaikkien näiden oireiden vuoksi. Olen kyllä yrittänyt saada töitä ja ollut haastatteluissakin, mutta en osaa antaa tarpeeksi itsevarmaa kuvaa ja olla vakuuttava, kun tosiasiassa itsekin pelkään, pärjäisinkö työelämässä. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, voimat on ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja suolisto-oireet, vatsa on niin iso ja turvoksissa, että tuntemattomat ovat kyselleet, tuleeko tyttö vai poika. 23
Mulla keitti yli pitkän ja monipolvisen stressirupeaman jälkeen. Tähän rupeamaan kuului pitkäkestoista ja väliin ihan vitullista stressiä niin työ- ihmissuhde- kuin terveyrintamalla, niin että moni yö meni valvoessa, ja lopulta kun sain normi kausiflunssan ja kuumeen, astia meni nurin ja sitten alkoivat rytmihäiriöt joita on ollut nyt n. kuukauden joka hiton ikinen päivä (hyvänlaatuisia mutta silti). Näin on käynyt myös joskus aiemmin, että rytmihäiriöt ovat seuranneet pitkittynyttä stressiä.
Autoimmuunisairaudet, diabetes, kaikki hormooneihin liittyvät ongelmat.. Pitkään luulin että mieli ehkä vaan järkkyy ainaisesta stressistä, mutta nyt elän noiden ongelmien kanssa. Pahinta oli se, ettei vuosiin saanut apua tai hoitoa, koska en varsinaisesti vaikuttanut sairaalta tai stressin osuutta vähäteltiin. Nyt lopulta kuitenkaan mitään muuta syytä ei olla löydetty.
Ap hei. Mikä tausta sulla muuten on? Minun maallikonkorviiin sinun tilanne kuulostaa hieman dissosisaastiohäiriöiseltä reagoinnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:08"]
Ap hei. Mikä tausta sulla muuten on? Minun maallikonkorviiin sinun tilanne kuulostaa hieman dissosisaastiohäiriöiseltä reagoinnilta.
[/quote]
tuota dissosiaatiohäiriötä ne lääkäritkin tarjoaa niin kauan kunnes menet kontaten paikalle, jos et siis päällisin puolin täytä sairaan kriteereitä..
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:08"]Ap hei. Mikä tausta sulla muuten on? Minun maallikonkorviiin sinun tilanne kuulostaa hieman dissosisaastiohäiriöiseltä reagoinnilta.
[/quote]
Mikä tausta? Jos tarkoitat, onko jotain mt-ongelmaa taustalla, niin ei ole. Kaksi vuotta sitten olin vielä suht toinen ihminen, viisi vuotta sitten aivan toinen ihminen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova stressi/trauma voi kyllä johtaa tuohon dissosiaatioon. En ole lääkäri
Yritä saada aluksi sairasloma ja keskustelukertoja työpsykologin kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:59"]Olen kärsinyt pitkittyneestä stressistä vuosia, joka johti lopulta masennukseen. Paljon on tuttuja oireita, kun näitä viestejä lukee. Esim. jännittyneisyys, niska- ja hartiakivut, kykenemättömyys ymmärtää annettuja ohjeita, keskittymiskyvyn puute, puhelimella soitto mahdotonta kun pitäisi hoitaa asioita, pinnallinen hengitys, alkaa pyörryttää ihmisten seurassa kun jännitän, syömisen unohtaminen, ei jaksa käydä kaupassa, silti ilmeisesti kortisoli-hormonin vaikutuksesta paino pysyy samana, lihakset surkastuu, mutta rasva% nousee, unihäiriöt, itkuisuus lähes päivittäin, pientenkin asioiden hoito tuntuu vaativan suurta ponnistusta, akne, joka ei ikinä parane, vaikka ollut lukuisilla lääkekuureilla, ärtyisyys ihmisten epäempaattisuudesta, aiemmin yritin hymyillä, ettei ulkopuoliset huomaisi todellista tilaani, mutta nyt en enää oikein jaksa aina hymyilläkään.
Sama juttu, että lääkärissä jos yritän selittää näitä oireita (joita en läheskään kaikkia sillä hetkellä muista), tuntuu kuin valehtelisin, vaikka sieltä lähdettyä ja kotiin päästyä taas romahdan ja itken. Nyt en ole työelämässä, kun en kykene kaikkien näiden oireiden vuoksi. Olen kyllä yrittänyt saada töitä ja ollut haastatteluissakin, mutta en osaa antaa tarpeeksi itsevarmaa kuvaa ja olla vakuuttava, kun tosiasiassa itsekin pelkään, pärjäisinkö työelämässä. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, voimat on ihan loppu.
[/quote jutun kun luin, niin ihan kuin minä vie muutama kuukausi sitten. Itselläni oli myös voimat ihan loppu, hengenahdistusta ym., varasin lääkärin ja vastaanotolle päästyäni lääkäri kysyi kuinka voi auttaa, purskahdin itkuun ja kerroin olostani....diagnoosi ahdistuneisuushäiriö jota hoidetaan mielialalääkkeillä....nykyään vointini on paljon parempi. Rohkeasti vain lääkäriin, jaksamis hali teille!
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:03"]
Kova stressi/trauma voi kyllä johtaa tuohon dissosiaatioon. En ole lääkäri
[/quote]
olen siis tuo aiempi kommentoija sinulle. Kyllä olet aivan oikeassa. Mutta jos ihmisellä dissosiaatiohäiriö, niin stressi silloin juuri herkemmässä ja voi jäädä päälle normaalia enempi ja johtaa hyvin rajuihinkin fyysisiin oireisiin. Näissä vaan ongelmana tuntuu olevan se, että jos todetaan dissosiaatio, voidaan helposti fyysisetkin oireet laittaa "luulosairauden" piikkiin vaikka ovat totisinta totta. Ja tuolloin niihin ei hoitoa saa. Tosin ei tässä maassa osata (saa) hoitaa myöskään tuota dissosiaatiohäiriöä, joten ihmiset jäävät usein todella kurjaan tilanteeseen ja monasti viimein työkyvyttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:03"]
Kova stressi/trauma voi kyllä johtaa tuohon dissosiaatioon. En ole lääkäri
[/quote]
olen siis tuo aiempi kommentoija sinulle. Kyllä olet aivan oikeassa. Mutta jos ihmisellä dissosiaatiohäiriö, niin stressi silloin juuri herkemmässä ja voi jäädä päälle normaalia enempi ja johtaa hyvin rajuihinkin fyysisiin oireisiin. Näissä vaan ongelmana tuntuu olevan se, että jos todetaan dissosiaatio, voidaan helposti fyysisetkin oireet laittaa "luulosairauden" piikkiin vaikka ovat totisinta totta. Ja tuolloin niihin ei hoitoa saa. Tosin ei tässä maassa osata (saa) hoitaa myöskään tuota dissosiaatiohäiriöä, joten ihmiset jäävät usein todella kurjaan tilanteeseen ja monasti viimein työkyvyttömiksi.
[/quote]
anteeksi! en kommentoinutkaan sinulle, mutta siis tuohon mistä sinäkin kirjoitit :)
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:59"]Olen kärsinyt pitkittyneestä stressistä vuosia, joka johti lopulta masennukseen. Paljon on tuttuja oireita, kun näitä viestejä lukee. Esim. jännittyneisyys, niska- ja hartiakivut, kykenemättömyys ymmärtää annettuja ohjeita, keskittymiskyvyn puute, puhelimella soitto mahdotonta kun pitäisi hoitaa asioita, pinnallinen hengitys, alkaa pyörryttää ihmisten seurassa kun jännitän, syömisen unohtaminen, ei jaksa käydä kaupassa, silti ilmeisesti kortisoli-hormonin vaikutuksesta paino pysyy samana, lihakset surkastuu, mutta rasva% nousee, unihäiriöt, itkuisuus lähes päivittäin, pientenkin asioiden hoito tuntuu vaativan suurta ponnistusta, akne, joka ei ikinä parane, vaikka ollut lukuisilla lääkekuureilla, ärtyisyys ihmisten epäempaattisuudesta, aiemmin yritin hymyillä, ettei ulkopuoliset huomaisi todellista tilaani, mutta nyt en enää oikein jaksa aina hymyilläkään.
Sama juttu, että lääkärissä jos yritän selittää näitä oireita (joita en läheskään kaikkia sillä hetkellä muista), tuntuu kuin valehtelisin, vaikka sieltä lähdettyä ja kotiin päästyä taas romahdan ja itken. Nyt en ole työelämässä, kun en kykene kaikkien näiden oireiden vuoksi. Olen kyllä yrittänyt saada töitä ja ollut haastatteluissakin, mutta en osaa antaa tarpeeksi itsevarmaa kuvaa ja olla vakuuttava, kun tosiasiassa itsekin pelkään, pärjäisinkö työelämässä. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, voimat on ihan loppu.
[/quote]
Sinun oireista useat kuulostavat tutuilta. Itselläni samanlainen olo. Jännittyneisyys, pinnallinen hengitys, itkuisuus, totisuus.
Mitkään asiat eivät tuota mielihyvää. Kaikki tekeminen tuntuu turhanpäiväiseltä. Mietin vain kuinka paljon on elämää jäljellä, kymmeniä ja kymmeniä vuosia, huoh ei jaksais enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuutta ja huomionhakuista teeskentelyä on kaikki tuollainen!!!!!!!!!!!!!!!!
Minullakin oli kerran vaikeaa, mutta sitten sinnittelin ja selvisin
T: av-palstalainen kaiken paremmin tietävä normaali ihminen joka maksaa veroja ja on älykäs
Migreeni paheni ja kohtaustiheys kasvoi.
Suurinosa kaikista sairauksista on stressiperäisiä. Pahimmillaa stressi tappaa.
Stressin kanssa on turha leikkiä ja itseään karaista ja rajojaan hakea.
Kärsi kärsi kirkkaimman kruunun saat, on jonkun kusiperseen keksimä vale, eikä kukaan järkevä ihminen voi ottaa sitä tosissaan.
Kipu ja tuska ei jalosta ihmistä, päin vastoin.
Lähimmäiset ja ihan kaikki muutkin ihmiset kärsivät stressaantuneiden ihmisten takia.
Kaikki hyötyvät kollektiivisesti kun siivoaa stressin aiheuttajat elämästään, tekee muutoksia ja lopettaa itsensä hitaan ja tuskallisen tappamisen.
Apua ja hoitoa saa ja pitää hakea. Älä jää uhriutumalla ja marttyyrimaisella pelokkuudella maahan makaamaan, sillä siihen sinut potkitaan.
Vaadi itsellesi parempi elämä.
Itse laihduin todella nopeasti ja paljon ja nukuin huonosti. Toisaalta olin jotenkin ylivireä ja halusin nopeita muutoksia elämääni. Fyysisinä oireina kärsin voimakkaasta hiustenlähdöstä, aknesta sekä huuliherpeksestä.
Nykyään osaan jo reagoida nopeammin nouseviin stressin oireisiin ja jarruttaa tahtia ajoissa.
Minusta kuulostaa täysin normaalilta, että ihminen reagoi äärimmäisen stressaavissa tilanteissa (onnettomuus, läheisen kuolema, avioero, väkivalta ym.) dissosioimalla. Jotkut ihmiset myös pyörtyvät järkyttävissä tilanteissa suojatakseen itseään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi mielen sairaus tai häiriö, mikäli tilanne tasoittuu ajan, levon ja liikunnan avulla.
Maha meni kuralle. Univaikeuksia, heräsin kesken unien ja valvoin aamuyöt. Paniikkikohtauksia, hyperventiloin itseni lähes pyörryksiin, tunne että jotain pahaa tapahtuu. Palan tunne kurkussa, epäilin jo jotain syöpää kun nieleminen oli vaikeaa.. Sitten yhtenä päivänä purskahdin itkuun enkä saanut sitä loppumaan ja vähän myöhemmin jouduin osastohoitoon. Kroppa oli niin ylivirittyneessä tilassa että lääkkeistä huolimatta säpsähdin hereille joka kerta kun olin vaipumassa syvempään uneen.
Hanki ap apua itsellesi.
Pahoinvointia, säpsähtelen ääniä, ylivirittynyt olo, heräilyä ja valvomista yöllä, närästystä.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:54"]Mulla stressi aiheutti ärtyvän suolen oireyhtymän, atooppisen ihottuman, ylipainoa ja nosti verenpainetta. En tiedä johtuiko migreenikin siitä, kun sekin alkoi samoihin aikoihin.
[/quote]
Niin ja unihäiriöitä, väsymystä ja jännitysniskan. Osa noista oireista saattoi johtua myös unihäiriöistä.