Oikeuttaako pieni vauva äidin laiminlyömään osuutensa kotitöistä?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:52"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:40"] Meillä isä ei voinut pitää isyyslomaa. Hoidin ison perheen ja yritykseni jo synnäriltä tulomatkan aikana ja siitä eteenpäin.  [/quote] Miksi tuollaiseen lähtötilanteeseen "tehtiin" yksi lapsi lisää? Olisiko aillä vauvalla ja lapsella oikeus vanhempiinsa? Miksi ihmeessä naisyrittäjä kuvittelee pystyvänsä hoitamaan perheen ja yrityksen äitiysloman aikanakin? [/quote]On niin helppo arvostella...

[/quote]

Ehkäisy nyt vaan ON keksitty. Ja sitä saa laillisesti käyttää jokainen tässä maassa. 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:52"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:40"] Meillä isä ei voinut pitää isyyslomaa. Hoidin ison perheen ja yritykseni jo synnäriltä tulomatkan aikana ja siitä eteenpäin.  [/quote] Miksi tuollaiseen lähtötilanteeseen "tehtiin" yksi lapsi lisää? Olisiko aillä vauvalla ja lapsella oikeus vanhempiinsa? Miksi ihmeessä naisyrittäjä kuvittelee pystyvänsä hoitamaan perheen ja yrityksen äitiysloman aikanakin? [/quote]On niin helppo arvostella...

[/quote]

Ehkäisy nyt vaan ON keksitty. Ja sitä saa laillisesti käyttää jokainen tässä maassa. 
[/quote]Tuolla jo kerrottiinkin yrittäjien elämästä. Mitään ei voi ennakoida. Et voi tietää onko työntekijä sairaana 9kk päästä. No ei voi normaali työnrekijä ymmärtää.

Meillä vauva nukkui yöllä 2-3h pätkissä ja päiväunia vain 20min pätkissä. Olin ihan poikki. Mies hoivasi vauvaa aamupäivisin että sain edes pienen yhtenäisen pätkän nukkua. Suurimmat kotityöt kuten imuroinnin teki mies, minä pesin pyykkiä ja tiskasin. Näin jatkui niin kauan että sain yöllä nukkua reilumman pätkän eli lähes 6kk. Ei nalkuttanut mies yhtään, ei se olisi jaksanut valvoa, nukkui yönsä kuin tukki ja ihan mukisematta hoiti hommansa. Yh-äitinä en olisi pärjännyt, tuntuu että univajetta on vieläkin vaikka lapsi on kohta 4v...

No huhhuh mitä vastauksia taas. Ompa todella rankkaa ja hirveetä laiminlyöntiä vauvaa kohtaan, jos ei voi niitä likaisia astioita laittaa tiskialtaaseen/ huuhdella ja laittaa tiskinoneeseen :D Miten ihmeessä tämäkin asia hoidettiin 100 vuotta sitten?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 07:56"]

Tälläisistä äideistä lukiessa nousee arvostus yh-äitejä kohtaan ihan pilviin. On heitäkin ihan pienien vauvojen kanssa..M30

[/quote]

Peukuista näkee hyvin kuinka monta yh:tä on paikalla ja kuinka monta "minähän en kotitöitä tee" äitiä.. :)

[/quote]

Ai että yh:t vain kykenisivät tuota yläpeukuttamaan? Mä yläpeukutin, eikä mulla ole yhtään lasta.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 07:54"]

Jos vauva alle 2 viikkoa, niin oikeuttaa. Mutta sen jälkeen otettava itseään niskasta kiinni ja alettava selviytymään arjesta itsenäisemmin vauvan kanssa.

[/quote]

Ei todellakaan oikeuta. Koska naisen pitäisi kyetä pärjäämään ilman miestäkin yksinkin sen lapsen kanssakin. 

Tuossa tilanteessa isän kannattaa suuntautua kodin ulkopuolelle ja antaa äidin pesiä rauhassa. Ruuat voi laittaa ja astiat tiskata (tai laittaa koneeseen), kaupassa käydä jne., mutta muuten isä on mielestäni vapaa tekemään, mitä tahtoo. Minusta tuossa on hyvä paikka käydä elokuvissa, kuntosalilla, kavereita tapaamassa, koska vaimo keskittyy vauvaan eikä siihen tarvitse ketään vierelleen.

Pärjää nainen, se mies on lopulta vain tiellä siinä. Sano ettet aio siivota naisen jälkiä enää yhtään, ei hänkään varmaan koskaan ole pessyt pyykkejäsi tai mitään.

Nro 39, asia on juuri näin!

Itse valvoin yöt tiheästi syövän vauvan kanssa ja päivät kuuntelin koliikki-itkua miehen ollessa töissä. Olin todella jaksamiseni äärirajoilla ensimmäiset puoli vuotta. Mies ei osallistunut mihinkään kotitöihin ja vauvan otti hoteisiinsa vain silloin, kun kerta kaikkiaan pakotin siihen lähtemällä esim. puolen tunnin lenkille. Itse en vauvaa mitenkään ominut, päinvastoin. Tunsin itseni täysin petetyksi - eikä tästä ollut ollut mitään viitteitä ennen vauvan syntymää.

Koska olen tunnollinen luonteeltani, sinnittelin ensimmäisen vuoden. Silloin kohkattiin, että vauvan ensimmäisen ikävuoden aikana EI SAA erota (vieläköhän tätä mantraa hoetaan?). Edes koliikin helpotettua ja yöunien pidennettyä mikään ei muuttunut miehen käytöksessä.  Kahden vuoden kuluttua olimme eronneet, ja elämä tuntui taas elämisen arvoiselta. Yksinhuoltajana ei tosiaankaan aina ole helppoa, mutta satavarmasti helpompaa kuin tuollaisen miehen kanssa. Ja mies vannoi vielä pitkään, että palaan kyllä hänen luokseen, koska en pysty elämään ilman häntä:D. No, yli 10 vuotta on nyt mennyt hyvin. Ikävänä seurauksena tästä on se, että luottoni miehiin ja parisuhteeseen hävisi; en enää ikinä halua kokea niitä tunteita joita silloin kävin läpi.

Summa summarum, jos ei pysty auttamaan vaimoaan ja hoitamaan kotitöitä ja vauvaa silloin, kun sitä selvästi tarvitaan, onni ei talossa asu.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:29"]

Kyllä meillä meni ihan eritavalla. Minä hoidin joka synnytyksen jälkeen vauvan ja isommat lapset ja kotityöt myös. Mies ei isyyslomia pidellyt, eikä meitä kotona auttanut. Töiden jälkeen kävi kyllä kaupassa, ilman että minun olisi pitänyt raahautua mukaan. Mutta kolmen viikon jälkeen tämäkin palasi entiselleen: eli minä ja lapset käytiin ruokakaupassa. Jos olisin jättänyt tiskit tai lautaset pöytään odottamaan, että mies ne sieltä joskus olisi korjannut, ne olisi siellä vieläkin. Mutta ihan hyvältähän tuo ajatus siitä kuulostaa, että mies tekee kotitöitä, kun äiti hoitaa uutta vauvaa. Mutta toki myös isän pitää päästä vauvaa hoitamaan. Ja kyllähän se tuore äiti voisi omat lautasensa tiskikoneeseen viedä.

[/quote]

Itsehän pari tuntia sairaalasta kotiutumisen jälkeen raivasin ja imuroin ja moppasin makuuhuoneen ja vaihdoin lakanat, että päästiin puhtaaseen sänkyyn nukkumaan. Mies oli kyllä ollut ne pari päivää kotona ja isommat lapset mummolassa, mutta eihän hän toki siivonnut ollut. Jos on fyysisesti hyvässä kunnossa synnytyksen jäljiltä eikä ole menettänyt verta, niin kyllähän sitä vielä niissä synnytysendorfiineissä touhuaa. Parin päivän päästä kyllä minäkin sitten valvoin ehkä viidettä vuorokautta vähillä unilla ja itkin silmäni umpeen itsesäälissä ja babybluesissa ja sätin miestä laiskuudesta, enkä jaksanut enää niin siivoilla, mutta kyllä sekin siitä sitten vähitellen helpotti. Silti sanoisin minäkin, että vastasynnyttänyttä ja varsinkin jos hän on uusi äiti, saa ja pitäisi hemmotella. Ap ei kai sanonut minkä ikäinen vauva ja mikä ap:n suhde lapseen on. Ehkä ne astiat voisi tuorekin äiti huomaavaisuuttaan viedä. Joutuuhan ne sairaalassakin viemään itse.

Jos imetät, niin koeta rukata syömisiäsi, se voi auttaa. Esim. kahvi, maito, mausteet, ruisleipä aika tavallisia vatsavaivojen aiheuttajia vauvoilla.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:08"]

Ei mulla vaan jää. Yhtään mihinkään. Edes vessaan en pääse ilman huutavaa vauvaa. Nytkin huutaa sylissä. T.16 [/quote]vauvan pitäisi nukkua ihan hirveästi päivässä. Kysypä neuvolasta mikä vauvalla hätänä. [/quote] Tässä ollaan ravattu ties missä, 4 eri lääkärilläkin käyty ja lastenpolilla tutkimuksissa. Lapsessa ei ole mitään muuta vikaa kuin tosi pahat mahavaivat. [/quote] totta. Tosi paha koliikki on tuollaista. Meillä oli yhdellä lapsista. Se oli aivan hirveää. Eikä lääkärit oikeasti osaa tehdä sille mitään!

[/quote]