Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen matala ÄO -Miten vaikuttanut elämääsi?
17.12.2021 |
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet matalat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, elämänkoulutettu ja heikommassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen tyhmä. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä.
Puhuin asiasta tutun talonmiehen kanssa joskus viinapäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 65 eli sen mukaan olen keskimääräistä tyhmempi. En ihan idiootti tai mikään vihannes, mutta tulos on huonompi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Kehitysvammaliiton toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (250)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO muuttuu paljon pelkän opiskelun avulla. Se että miten aivot oppii ja miten fyysinen puoli kehittyy vaikuttaa paljon ihmisen normaaliin elämään. Opiskelustakaan ei ole niin paljon hyötyä jos on esim aivovauriota tai lievää kehitysvammaa väärässä osiossa aivoja. Mutta se opiskelu silti nostaa ÄO siltä joka opiskelee jonkin verran erittäin monessa tapauksessa. Hitaammin oppivilla saattaa olla enempi elämän ja normaalin arjen kanssa jopa ongelmia. Osa kehittyy jopa fiksummaksi myöhemmin elämässään koska muita vaikeuksia elämän muilla osa alueilla. Niin moni asia vaikuttaa ÄO:n että en laskisi sitä edes kunnon mittariksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisit nyt tehnyt edes joitakin kirjoitusvirheitä tekstiisi ja jäsentänyt lauseita epäselvemmin ym. vastaavaa, niin olisit saanut tähän enemmän uskottavuutta.
Samaa ajattelin. Feikki aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska parodialanka :D Olen kyllä joskus törmännyt ihmisiin, joiden ÄO olisi kiva tietää juuri siksi että ovat niin yksinkertaisen oloisia. Mutta ihmisiä on tosi vaikeaa saada tekemään esim. sitä Mensan nettitestiä jos eivät pidä älykkyyttä omana vahvuuslajinaan. Tähän mennessä hölmöin ihminen jonka olen saanut tekemään tuon sai tulokseksi 108, ja oli kyllä välillä AMK-porukassamme ihan ulalla. Muilla n. 10 hengen porukasta tulokset 120-138 (en saanut noita korkeimpia pisteitä itse).
Haluaisin oikeasti tietää, millaisten henkilöiden ÄO on vaikka 90 tuon saman testin mukaan.
Olette varmaan opetelleet ulkoa sitä testiä? Muuten on vaikea uskoa, että 120-138 äo:lla noin moni olisi AMK:ssa eikä yliopistossa.
Tosiasiassa 120 on jo niin korkea, että uskoisin aika ison osan yliopisto-opiskelijoista sijoittuvan sen alle. Ehkä tämä AMK-opiskelijoitten tuloksilla kehuja viittaa nettitesteihin, jotka antaa aivan eri lukemat kuin virallinen Mensan testi.
Jos ihan pikkuisen tarkemmin katsot, niin puhuin siinä samassa viestissä Mensan nettitestistä :D Mensan oikea testi maksaa sen verran, että siihen menevä saattaa olla älykäs muttei järkevä.
Olen itse tehnyt testin kahdesti, kerran lukiossa ja toisen kerran 10v myöhemmin AMK:ssa. Parin pisteen tarkkuudella sama tulos ja myös lukioajan kaverit ylsivät sinne 120+, mutta oltiin kyllä kaikki ns. kympin tyttöjä.
Sehän nyt sinällään on ihan sama kuinka tarkka tuo testin lukema on ns. viralliseen lukemaan nähden, haluaisin vain tosiaankin tietää millaisia ovat henkilöinä ne, jotka saavat siitä ~90 tai alle.
Tuollaiset testit on huijauksia millä yritetään saada ihmiset ostamaan Mensan viralliset testit jotta saisivat varmuuden "älykkyydelleen".
Useamman psykiatsin tekemät testit ovat luotettavimpia, mutta niitä ei tehdäkään ihan kaikille ihmiselle, sitä varten täytyy hankkiutua vankilaan tai mielisairaalaan. Testit tehdään laitokseen joutuessa ja sieltä lähtiessä mikä antaa paremman tiedot kuin nettitestit ja oman egon pönkitykseen tehdyt.
Minulle on tehty pari kertaa rekrytoinnin yhteydessä koko päivän kestänyt kognitiivisten kykyjen arviointi, johon kuului tavanomaisten palikkatestien lisäksi verbaalisen hahmottamisen testit yms. Tuloksena ei ollut ÄO-arviota, vaan arvio siitä mihin desiiliin hakijoista arvioitava kuuluu. Eli kaipa sitä melko älykäs on silloin ollut, kun olen noissa testeissä on ollut top 20 prosentissa melko valikoituneesta joukosta. Sosiaalista lahjakkuutta ja motivaatiota noilla testeillä on vaikeampi hahmottaa, varsinkin jos testattava hoksaa miten hänen odotetaan käyttäytyvän, ja älykkäämmiltä tämä toki onnistuu.
Matalasta ÄOsta voisi kuvitella olevan etua esim. yksitoikkoisen työn suorittamisessa, jos keskittymiskyky kuitenkin on hyvä. Esim. vaikka veturinkuljettaja tai liukuhihnatyöntekijä hyötyy varmasti keskimääräistä matalammasta älykkyydestä.
Veturinkuljettaja? Et ole tosissasi. Jo pelkkä autokortin saaminen on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
ÄO muuttuu paljon pelkän opiskelun avulla. Se että miten aivot oppii ja miten fyysinen puoli kehittyy vaikuttaa paljon ihmisen normaaliin elämään. Opiskelustakaan ei ole niin paljon hyötyä jos on esim aivovauriota tai lievää kehitysvammaa väärässä osiossa aivoja. Mutta se opiskelu silti nostaa ÄO siltä joka opiskelee jonkin verran erittäin monessa tapauksessa. Hitaammin oppivilla saattaa olla enempi elämän ja normaalin arjen kanssa jopa ongelmia. Osa kehittyy jopa fiksummaksi myöhemmin elämässään koska muita vaikeuksia elämän muilla osa alueilla. Niin moni asia vaikuttaa ÄO:n että en laskisi sitä edes kunnon mittariksi.
Aivothan asettuvat muottiinsa 25 vuoden iässä, jolloin tunteiden kontrolloinnin sekä kyvyn riskien arvioimiseen ja päätöksen tekoon pitäisi olla jo aikuisen tasolla. Luulisi samalla myös oppimisenkin olevan vaikeampaa ja vaikeampaa, varsinkin minun taustalla (minulla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja autismi). Toisaalta uskaltauduin näin 30 vuoden iässä ottamaan järjestelmäkameran käteen ja kuvaamaan jopa ihmisiä, opin nopeasti kameran logiikan ja käyttäytymisen. Englannin kielikurssia olen nyt täydentänyt Duolingolla ottaen B2-tason kurssin, ja tämän tason kurssia kävin viime keväänä kansalaisopistolla. Väsymyksen ja nukahtamistaipumuksien takia oli hieman vaikeaa keskittyä, mutta tajusin asioita ja ymmärsin lukemani kappaleet niin, että edes jotenkin osasin suomentaa lukemani tekstin. En ehkä osaa soveltaa, mutta tunnistan muodolliset mm. subjektit (it, there are/is), ehtolauseet (2. konditionaalia opetellessa meni aivot solmuun, mihin kohtaan laitetaan pluskvamperfekti ja oli säätämistä have-verbien ja konditionaalien kanssa kunnes sisäistin ne ja muistan, että if-lauseeseen ei koskaan -isiä).
Ikää on 31 vuotta, eikä köyhää sanavarastoa, hidasta lukunopeutta, heikkoa luetunymmärtämistä ja monialaisia oppimisvaikeuksia kuntouteta aivojen asettuessa muottiinsa aikoja sitten. Ei siinä iässä enää lukemista opita täydentäen sanavarastoa ja kohentaen luetunymmärtämistä. En yhtään ihmettele, vaikka aivojani olisin syövyttänyt lisää lapsuudenaikaisella tietokoneriippuvuudella ja liikkumattomuudella. Ihan kylmästi uskallan tämän todeta, ja on myös askarruttanut, minkälaisen aivovaurion olen voinut saada koulukiusattuna ja osittain vapaaehtoisesta eristäytymisestä. Parhaat ikävuodet vietetty tietokoneen ääressä, vaikka olisi pitänyt tavata muita ihmisiä, mennä, tulla ja heittäytyä. Minä vain koulusta kotiin lähdin ja toisinpäin. No toisaalta motivoiko toisten negatiivinen vastaanotto tutustumaan toisiin, en käynyt edes rippikoulua vedoten ateismiini mutta samalla pelkäsin muita ikätovereita, jos he aukoisi minulle päätä. Tämä pelko alkoi neljännellä luokalla alkaamisen kiusaamisen myötä, joista osan tapauksista annoin anteeksi antaen toisen mahdollisuuden. Toisten kanssa ei siitä koskaan neuvoteltu - niiden kanssa, jotka aukoivat minulle päätä tosielämässä tapahtuneelle tilanteelle. Pahin alkoi yläasteella tuttujen oppilaiden laverrellessa siitä tapauksesta, jolloin sain ennemmän päänaukomisia kuulla kävellessäni välitunnilla ja jopa koulun ulkopuolella, koulumatkalla ja vapaa-ajalla keskustassa liikkuessa.
Epäilin itselläni sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja lievää masennusta, mutta en koskaan saanut vastausta kysymyksiini lukuun ottamatta masennustestiä, joka oli yhtä tyhjän kanssa tulosten ollessa ristiriidassa konkreettisiin tapahtumiin. Kammoksuin ryhmätöitä, olisin halunnut tehdä itse. Kerran sain tehdä itse pyytäessäni sitä, yksi kokemus oli todella nöyryyttävä opettajan määrätessä minut kiusaajan pariksi, mistä tuli eri puraa, ja minä hiljaa kädet puuskassa aloitin hiljaisen vastarinnan, ja itse kiusaajakin parityötä vastusti toteamalla, ettei ainakaan minun kanssa mitään tee. Opettaja kyllä alkuun pyysi minua olemaan ystävällinen hänelle, mutta en uskaltanut sanoa vastaan saati sitä, että olen ujo, en halua pari- tai ryhmätöitä tehdä kenenkään kanssa. Lopulta pääsin toiseen ryhmään, vaikka olisin halunnut tehdä yksin. Enkä tykännyt opiskeluaikoinakaan tehdä toisten nähden asioita, näitä olivat pursotusten tekeminen ja drinkkien valmistaminen käsien vapistessa. En ole tykännyt olla katselujen kohteena, siksi helpompaa istua tietokoneen ääressä tai näppäillä puhelinta, jossa jaan tilan yksityisesti itseni kanssa - en kenenkään muun. Olen niin outo ja salaperäinen kuten totesin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienen kunnan lukioon pääsivät kaikki sinne hakeneet. Minä pääsin myös ja vasta tuolloin tajusin olevani älykkyydeltäni huomattavasti alle keskiarvon. Muut olivat kai huomanneet jo aiemmin, sillä olin syrjitty. Äidinkielestä tuloksena Improbatur ja matematiikkaa en pystynyt edes kirjoittamaan. Urapolku meni umpeen varsin varhaisessa vaiheessa ja menetin myös itseluottamuksen rippeet. Osaltaan riman alitukseen liittyi myös masennus, mutta äo-lukemani (noin 80) lienee suurin syy.
Ihmisille puhuminen on erittäin vaikeaa, sillä minulla ei ole mitään sanottavaa. Olen myös äärimmäisen yksinäinen. Olen ollut apulaisena kehitysvammaisten asuntolassa ja koen tulevani hyväksytyksi ja ymmärretyksi. He elävät konkreettista ja yksinkertaista elämää ja itse koen maailman olevan tarpeettoman monimutkainen. Ihmiset kilpailevat päästäkseen pitkään koulutusputkeen, seuraavaksi kamppaillaan työpaikoista, joille uhrataan 70% lyhyestä elämästämne. Teknologia on älykkyytemme huipentuma, mutta samoilla välineillä rakennetaan luontoa tuhoavia tehtaita ja tuotetaan hedonismia tyydyttäviä turhakkeita. Jos olisin älykkäämpi, olisin kenties mukana tutkimustyössä. Nyt seuraan sivusta maailmaa, jossa asuu oman mittapuuni mukaan ihmisiä, jotka ovat samanaikaisesti loogisesti älykkäitä ja järjettömiä. Mutta niin subjektiiviset mittapuut kuin viralliset äo-testit ovat vain yksipuolinen pintaraapaisu.
Ihmeen hyvin kirjoitat ja ajattelet eri näkökulmista tuolla äo:lla ja käytät sanoja, joita ei 80 äo:lla varustetun sanavarastossa ole. Paremmin kuin monet tämän päivän peruskoulunsa päättäneet nuoret, jotka eivät osaa edes lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD esim saa usein ihmiset tuntemaan itsensä tyhmiksi vaikkeivat olisi ja käyttäytymään oudosti.
Vastaavasti tyhmyys saa usein ihmiset tuntemaan itsensä ADHD:ksi vaikkeivat olisi ja käyttäytymään oudosti.
Tai sitten tartutaan siihen, että se on vain lukihäiriö eikä heikkolahjaisuus eli nykyiset laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Se on tabu. Myös asianomaiset voi samaa uskoa lapsestaan, on 'vain' lukihäiriöinen. Mutta kun aloitetaan ammattiopinnot ja ei osatakaan organisoida ja aikatauluttaa työtä, hallita kokonaisuuksia ja hahmottaa mittoja (kokin koulutus,johon näitä heikompia pusketaan helposti), niin nuori keskeyttää opinnot tai hänet päästetään helpotetuin arvosanoin läpi. Työelämää eivät tule kuitenkaan näkemään eivätkä pärjäisi missään nimessä missään hektisessä ravintolaympäristössä. Eipä ollutkaan lukihäriö, vaan puutteita onkin ajattelukyvyssä, itsestään ei osata huolehtia eikä minkäänlaisia ongelmia kyetä ratkaisemaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet saanut 65 älykkyystestissä ja kuitenkin kirjoitat noin hyvin, niin veikkaan ongelmia keskittymiskyvyssä. Sinulla voi olla vaikka add ja siitä johtuen testitulokset ovat huonot. Sinällään älyssä ei välttämättä ole yhtään mitään vikaa. Add selittäisi myös ongelmat joissakin tilanteissa, joissa olet käyttäytynyt oudosti.
Toinen on hahmottamisvaikeus. Älykkyystestit ovat useinmiten kuviopäättelytestejä, joten heikko tulos voi johtua myös hahmottamiseen (niin visuaaliseen kuin käsitteelliseen) liittyvistä ongelmista.
En tajua miksi add poistettiin diagnoosi luokituksesta. Aikamoista vähättelyäkin koska sehän on "vain" add, adhdna asiat pahemmin. Pahinta tässä on päänsisäinen vilkkaus ja heikko prosessointi, jota ei näe ulospäin. Adhdssa se etu,että ihmiset huomaavat käytöksen välittömästi. Adhd voi parhaimmillaan olla se aikaansaava itseään kiinnostavissa asioissa kun itse on tällainen flegmaattisempi.
Musta tuli kouluja käymätön koodari. Keskeytin ammattiopintoja, kun ei kiinnostanut, ja lukioonkin olin liian typerä. Sitten tehnyt töitä hoiva-avustajana, päiväkotiapulaisena ja kassalla kunnes lopulta kyllästyin sosiaalisuuteen ja hain sairaalaan tekstinkäsittelijäksi, jossa sain kokea merkityksellisyyttä osana hoitotyötä mutta täysin taustalla. Purin lääkärin saneluja. Ikävää, että tämänkin työn vei tekoäly ja lääkäri korjaa tekoälyn tekemiä virheitä oman työnsä lisäksi. Ei ihme, miksi hoitotyössä on niin tiukat resurssit. Koodataan sitten kotona.
Mitä jos on ihan burgeri ja iq alle keskiverron?