Mitä Suomessa on tapahtunut, kun niin moni nuori voi pahoin?
Tässä artikkelissa kuvatut kehityskulut ovat olleet tiedossa, kun ongelmakohtia on synnytetty. Kaikki tiesivät, että luokaton lukio lisää nuorten ihmisten irrallisuutta, koska ei ole enää luokkaa, johon kiinnittyä. Puuttuu konteksti, joka tarjoaa rajoja. Ja nyt sitten korjataan satoa: nuoret uupuvat jo lukiossa, koska heillä ei ole realistista käsitystä siitä, mitä heiltä vaaditaan.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Kaurapuuroo ja lenkille vaa xD Puhelimet jää kotii ni kylä se siitä lutviuttuu pojjaat ja tytööt
Ei voi kaikilla asuma-alueilla suomalainen liikkua yksin. Tai sitten työvoiman halpuuttaja kaataa tonnin lastulevyä niskaan.
Tämä on ollut monta vuotta jo nähtävissä. Jo ennen koronaa. Psykiatria ja lastensuojelu on yrittänyt tästä puhua kauan, mutta sitä ei ole otettu tosissaan.
-alan ammattilainen-
Some ja sen mukanaan tuomat ääri-ilmiöt kuten woketus ovat kaiken pahan alku ja juuri. Monilla ei ole enää minkäänlaista tajua käytöstavoista tai edes todellisuudentajusta, vaan trolleina öyhötetään menemään suu vaahdossa. Ei siitä voi tulla hyvä olo.
Kyllä se on tämä vouhotus kun jauhetaan koronasta ja ilmastonmuutoksesta.Ei tuollaisella peloteltu minun nuoruudessani.Elämä on heillä alussa ja toivo että pystyvät täällä elämään ja toteuttamaan samat haavet kuin me nuoruudessamme.
Kaikki muut voi nykysuomessa huonosti kuin paremminvoivat. Eli suuri-ikäluokka palkkaa suurempine eläkkeineen, rikkaat miljonäärit, poliitikot ja virkarälssi. Muut saa lyhyen tikun ja suomi on täysin dystopia.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa puhe mielenterveyden ongelmista. Kyseessä on keksitty ongelma, jolla lääkeyhtiöt takoo rahaa. Miksi luulette masentuneisuuden alkaneen yleistyä räjähdysmäisesti ysärin puolesta välistä lähtien? Koska silloin saatiin markkinoille ensimmäiset onnellisuuspillerit, joita lääkäritkin kehtasivat määrätä, koska ne olivat suhteellisen harmittomia verrattuna aiempiin masennuslääkkeisiin, joita määrättiin vain tarpeeseen. Aiemmin niitä hulluimpia myös pidettiin mielisairaaloissa ja ero terveisiin oli aika selvä. Nyt mielenterveyden häiriö on lähes pääsyvaatimus piireihin, kaikkien pitää käydä terapiassa. Meitä huijataan oikein urakalla. Katsokaa Afrikan mantereen mielenterveystilastoja, ei näy masentuneita siellä, vaikka elämä on meidän mittapuulla todella alkeellista. Populaarikulttuuri on opettanut meidät häiriintyneiksi ja lääkärit tukevat tätä määräämällä nappia naamaan, vaikka oikeasti ongelana on juurettomuus ja merkityksen puuttuminen elämästä. Ei se korjaannu lääkkeillä.
Tässä on osa totta, mutta osa höpöhöpöä.
Pahoinvointia on ollut aina. Ei ole mitään kultaista wanhaa aikaa, jolloin kaikki olivat onnellisia, lapset kilttejä ja nuoret aisoissa.
Itse asiassa väkivallan määrä on yhteiskunnassa vähentynyt aivan koko ajan.
Isoisäni oli nuori aikuinen 1920-luvun vaihteessa, ja vasta nyt tajuan, kuinka väkivaltaisessa yhteisössä hän eli. Perheväkivaltaa liki joka perheessä.
Pirtua, korttipelejä.
Puukotuksia ja pahoinpitelyjä lähes joka viikonloppu.
R*iskauksia. Joukkotappeluja.
Nuoret miehet kantoivat aseita mukanaan (isoisällä oli v. 1918 peruja Mauser-pistooli).
Näihin aikoihin verrattuna nykyisin eletään rauhallista ja onnellista aikaa, onnellisuuspillerien kanssa tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni nuori ottaa opiskelut liian vakavasti. Heidät on jo pienestä pitäen manipuloitu haluamaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Lukiossa viimeistään alkaa ongelmat kun aika ei riitä kuin pänttäämiseen. Paineet kasvavat liikaa ja mielenterveys pettää.
Päntättiin sitä ennenkin ja kirjoitukset olivat vain kerran vuodessa. Ei silloin tämä ollut liikaa kuormitusta, kaikki aineet samalla kertaa ja sen perään pääsykokeet joihin myös piti päntätä.
Miksi nämä marisevat koko ajan ja yhteiskunta vaan helpottaa ja silottelee?
Vaatimustaso oli ihan muuta kuin se on nyt. Paljon helpommalla pääsin kuin oma lukiolaiseni. Nykylukiosta en olisi selvinnyt, vaikka ainakaan kirjoitin E:n paperit.
N37
Tämähän on täyttä pötyä. Tietysti selviäisi nykylukiosta. Oppimistulokset on laskeneet varsinkin matematiikassa yhtä soittoa yli 20 vuotta. Nykylukio ei ole yhtään sen vaikeampi kuin ennenkään.
Montako lukiokurssia olet suorittanut tässä viime vuosina?
Mitä tekemistä minulla on asian kanssa? Ihan tutkittu tieto kertoo, ettei lukiosta ole yhtään sen vaikeampaa suoriutua kuin ennenkään.
Opiskelijoiden taso sen sijaan on laskenut. Tämä näkyy oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa. Näin ollen 20 vuotta sitten lukiota käynyt pärjäisi nyt oikein hyvin, kun lähtötasokin olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni nuori ottaa opiskelut liian vakavasti. Heidät on jo pienestä pitäen manipuloitu haluamaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Lukiossa viimeistään alkaa ongelmat kun aika ei riitä kuin pänttäämiseen. Paineet kasvavat liikaa ja mielenterveys pettää.
Päntättiin sitä ennenkin ja kirjoitukset olivat vain kerran vuodessa. Ei silloin tämä ollut liikaa kuormitusta, kaikki aineet samalla kertaa ja sen perään pääsykokeet joihin myös piti päntätä.
Miksi nämä marisevat koko ajan ja yhteiskunta vaan helpottaa ja silottelee?
Vaatimustaso oli ihan muuta kuin se on nyt. Paljon helpommalla pääsin kuin oma lukiolaiseni. Nykylukiosta en olisi selvinnyt, vaikka ainakaan kirjoitin E:n paperit.
N37
Tämähän on täyttä pötyä. Tietysti selviäisi nykylukiosta. Oppimistulokset on laskeneet varsinkin matematiikassa yhtä soittoa yli 20 vuotta. Nykylukio ei ole yhtään sen vaikeampi kuin ennenkään.
Montako lukiokurssia olet suorittanut tässä viime vuosina?
Mitä tekemistä minulla on asian kanssa? Ihan tutkittu tieto kertoo, ettei lukiosta ole yhtään sen vaikeampaa suoriutua kuin ennenkään.
Opiskelijoiden taso sen sijaan on laskenut. Tämä näkyy oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa. Näin ollen 20 vuotta sitten lukiota käynyt pärjäisi nyt oikein hyvin, kun lähtötasokin olisi parempi.
Paljonkin. Jotta voit kiistää jonkun toisen omakohtaisen kokemuksen siitä, että nykylukio on vaikeampi kuin ennen, sinullakin pitää olla kokemusta nykylukiosta. Vale, emävale, tilasto on vanha totuus, joten mihinkään tutkimustuloksiin nojaten et voi väittää, että toisen omakohtainen kokemus on väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni nuori ottaa opiskelut liian vakavasti. Heidät on jo pienestä pitäen manipuloitu haluamaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Lukiossa viimeistään alkaa ongelmat kun aika ei riitä kuin pänttäämiseen. Paineet kasvavat liikaa ja mielenterveys pettää.
Päntättiin sitä ennenkin ja kirjoitukset olivat vain kerran vuodessa. Ei silloin tämä ollut liikaa kuormitusta, kaikki aineet samalla kertaa ja sen perään pääsykokeet joihin myös piti päntätä.
Miksi nämä marisevat koko ajan ja yhteiskunta vaan helpottaa ja silottelee?
Vaatimustaso oli ihan muuta kuin se on nyt. Paljon helpommalla pääsin kuin oma lukiolaiseni. Nykylukiosta en olisi selvinnyt, vaikka ainakaan kirjoitin E:n paperit.
N37
Tämähän on täyttä pötyä. Tietysti selviäisi nykylukiosta. Oppimistulokset on laskeneet varsinkin matematiikassa yhtä soittoa yli 20 vuotta. Nykylukio ei ole yhtään sen vaikeampi kuin ennenkään.
Montako lukiokurssia olet suorittanut tässä viime vuosina?
Mitä tekemistä minulla on asian kanssa? Ihan tutkittu tieto kertoo, ettei lukiosta ole yhtään sen vaikeampaa suoriutua kuin ennenkään.
Opiskelijoiden taso sen sijaan on laskenut. Tämä näkyy oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa. Näin ollen 20 vuotta sitten lukiota käynyt pärjäisi nyt oikein hyvin, kun lähtötasokin olisi parempi.
Ja siinä tutkimuksessako nimenomaan sanottiin, että oppilaiden taso on heikentyneiden tulosten syy? Vai olisiko kuitenkin kyseessä vain oma päätelmäsi? Yhtä hyvinhän ne tulokset ovat voineet heikentyä sen takia, että vaatimustaso on noussut. Mitä olen lukiolaisten tehtäviä viimevuosina nähnyt, siltä se vaikuttaa. Mutta hienoa, että sinä, joka et ole ilmeisesti koskaan edes lukiota käynyt, tiedät asian paremmin :)
Kaiken sen päälle mikä suomalaisessa kulttuurissa on hyvin syvällä (yksin pitää pärjätä, tunteita ei saa näyttää eikä niitä osata käsitellä, yleinen jurous, kateellinen kyräily ja lätistävä ilmapiiri, täysin sairas ryyppäyskulttuuri joka madaltaa kynnystä alkoholisoitua)
- Some, älypuhelimet= kaikki sairas p*ska lävähtää kasvoille jatkuvasti, koulukiusaaminen on henkisesti väkivaltaisempaa ja tuhoavampaa kuin koskaan, käsistä lähteneet ulkonäköpaineet
- Kouluissa h*lvetti irti inkluusion takia
- Ekosysteemin tuhoaminen/ilmastokriisi ahdistavat
- Koko ajan kurjistuvat olot pieni-ja keskituloisille, perheiden rahallinen ahdinko ja suoranainen köyhyys
-Äärimmäisen vaativa ja kova ilmapiiri, kilpailu työpaikoista, työttömyys, ne joilla työtä palavat loppuun, vanhemmilla ei energiaa olla läsnä lapsilleen
- Räjähdysmäisesti kasvanut huumeiden käyttö ja huumemaailman lieveilmiöt siinä samalla
Siinä nyt muutama juttu mikä nuorilla on hätänä.
Vierailija kirjoitti:
Pelkoa lietsotaan kaikkialla, vaikka asiat on meillä oikeastaan aika hyvin. Uudistuksia pitää tehdä, ja toimivat asiat on rikottava, jotta ei näytetä pysähtyneiltä konservatiiveilta. Pelko ja jatkuva muutos johtavat ahdistukseen, kun pysyvyyden tunne katoa.
Kuka sitä pelkoa lietsoo ja miksi? Voisiko kyse olla avunhuudosta.
Vastaus lukematta keskustelua: Suomessa on tapahtunut se, että mt-ongelmista ja henkisestä pahoinvoinnista puhutaan nykyään avoimesti tai ainakin avoimemmin kuin esim. 1980-luvulla. Siitä tulee taatusti sellainen luulo, että pahoinvointi olisi lisääntynyt - ennen se vain kätkettiin, kiskottiin viinaa tunteiden turruttamiseksi ja ehkä päätettiin tehdä jotain peruuttamatonta.
Tilastotkin näyttävät, että Suomessa itseltään hengen riistävien määrä on laskenut todella paljon viime vuosien ja vuosikymmenten aikana - apua uskalletaan, kehdataan ja osataan hakea, ja apua myös saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkoa lietsotaan kaikkialla, vaikka asiat on meillä oikeastaan aika hyvin. Uudistuksia pitää tehdä, ja toimivat asiat on rikottava, jotta ei näytetä pysähtyneiltä konservatiiveilta. Pelko ja jatkuva muutos johtavat ahdistukseen, kun pysyvyyden tunne katoa.
Kuka sitä pelkoa lietsoo ja miksi? Voisiko kyse olla avunhuudosta.
Media ja päättäjät lietsovat. Ei ole kyse avunhuudosta, vaan tarpeesta vaientaa ne avunhuudot. Sitä kun pitäisi jotain tehdäkin, jos ne avunhuudot kovin hyvin kuulisi. Siksi on parempi keskittyä vain lietsomaan pelkoa. Niin välttyy tekemästä mitään hyödyllistä, mutta luo kuitenkin vaikutelman, että jotain on koko ajan tekeillä.
Harhaiset negatiiviset mielikuvat. Netti lienee yksi pääsyyllinen. Myös huumeiden yleistyminen synnyttää valuvikaisia lapsia enemmän. Vapaa kasvatus kolmas syyllinen. Lapsi siis luulee olevansa johtaja, jos kukaan ei toisin osoita. Johtajana oleminen ilman johtajan kykyjä synnyttää vain epätoivoa ja harhailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkoa lietsotaan kaikkialla, vaikka asiat on meillä oikeastaan aika hyvin. Uudistuksia pitää tehdä, ja toimivat asiat on rikottava, jotta ei näytetä pysähtyneiltä konservatiiveilta. Pelko ja jatkuva muutos johtavat ahdistukseen, kun pysyvyyden tunne katoa.
Kuka sitä pelkoa lietsoo ja miksi? Voisiko kyse olla avunhuudosta.
Media ja päättäjät lietsovat. Ei ole kyse avunhuudosta, vaan tarpeesta vaientaa ne avunhuudot. Sitä kun pitäisi jotain tehdäkin, jos ne avunhuudot kovin hyvin kuulisi. Siksi on parempi keskittyä vain lietsomaan pelkoa. Niin välttyy tekemästä mitään hyödyllistä, mutta luo kuitenkin vaikutelman, että jotain on koko ajan tekeillä.
Kenen hallussa media on? Et miettinyt tarpeeksi pitkälle. He ovat vastuussa pahoinvoinnista.
Koronaa on ainakin turha syyttää. Tuolla ne on menneet ryhmissä ilman maskia muita tartuttaen ostareilla koko korona-ajan. Itse ei ainakaan tunne mitään sääliä niitä kohtaan, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus lukematta keskustelua: Suomessa on tapahtunut se, että mt-ongelmista ja henkisestä pahoinvoinnista puhutaan nykyään avoimesti tai ainakin avoimemmin kuin esim. 1980-luvulla. Siitä tulee taatusti sellainen luulo, että pahoinvointi olisi lisääntynyt - ennen se vain kätkettiin, kiskottiin viinaa tunteiden turruttamiseksi ja ehkä päätettiin tehdä jotain peruuttamatonta.
Tilastotkin näyttävät, että Suomessa itseltään hengen riistävien määrä on laskenut todella paljon viime vuosien ja vuosikymmenten aikana - apua uskalletaan, kehdataan ja osataan hakea, ja apua myös saa.
Jotenkin en ole ollenkaan tuollaista kuvaa saanut aiheesta käydyissä asiallisissa keskusteluissa. Kaikissa niissä on viesti ollut se, että jonot hoitoon ovat kohtuuttoman pitkät ja liian moni jää hoidon ulkopuolelle, kun ei jaksa "lyödä nyrkkiä pöytään" eikä tukiverkkojakaan ole. Se, että itsem r hien osuus on laskenut, ei kerro koko totuutta. Ei edes murto-osaa siitä.
Montako lukiokurssia olet suorittanut tässä viime vuosina?