Mitä Suomessa on tapahtunut, kun niin moni nuori voi pahoin?

Psykologinen sodankäynti. 3 maailmansota.

Pullamössö-vanhemmat, tosi-tv, some, älypuhelimet. Eipä siihen muuta tarvita.

Feminismi.

Koronarajoitukset on ollut viimeinen pisara. Päättäjät voisivat ajatella vähän muitakin kuin eläkeläisiä.

Nuoret ovat internetin myötä paljon tietoisempia kaikesta paskosta ja maailman mädännäisyydestä. Nyt tämä koronahulluuss vielä päälle, mikä on ottanut vanhemmankin väen psyykkeelle.

Eipä tulevaisuus näytä hääviltä missään suhteessa vaan tarjolla kaluttu luu ja yhteiskunnan luisuminen dystopiaksi.

Sateenkaari jutut,some, mt ongelmat, vapaakasvatus yms, myös moni aikuinen voi pahoin, korona osoittanut tämän asian viimeistään.

1970-80 -luvuilla syntyneet sosiaalistettiin koulussa maailmaan, joka hävisi juuri silloin, kun heistä tuli aikuisia. Heitä kasvatettiin maailmaan, jossa Berliinissä oli muuri ja Neuvostoliitto olisi olemassa ikuisesti. Kun maailma vaihtuu totaalisesti ympärillä ja sinulla ei ole työkaluja kohdata sitä, mitä tapahtuu? Hämmennystä, ahdistusta, pahoinvointia, turvattomuuden tunnetta. 

Faktaa. kirjoitti:

Psykologinen sodankäynti. 3 maailmansota.

Hajota ja hallitse. Eikä katso ikää, riittää kun vilkaisee tuttavapiiriinsä.

1. Vanhemmat eivät välitä pennuistaan. Lapsia pidetään vanhempien omaisuutena, jota voi kohdella miten vain. Toisaalta siitä omaisuudesta ei huolehdita ja annetaan omien lasten olla muidenkin heittopusseina. Pahimmillaan fyysisesti ja henkisesti pahoinpideltävänä.

2. Aikuiset ovat sekaisin eli kakaroiden vanhemmat ja muut aikuiset elämässä. Ei varmaan tarvitse perustella. Mitä isommat edellä sitä pienemmät perässä.

3. Valtavirtamedia ja some. Psykologinen sodankäynti sitä kautta on täysin totta, ihmiset eivät vain jaksa tajuta edes sitä. Netti yleisesti.

4. Suomessa on köyhää.

Tajusin juuri tuon, että kasari-ysärillä kouluni käyneenä olen väliinputoaja. Meillä oli opettajia menneisyydestä ja maailmankuva sen mukainen. Meidät sosiaalistettiin täysin erilaiseen  maailmaan, jonka kohtasimme aikuistuessamme, mikä teki meistä kyvyttömiä vastaamaan uudenlaisiin haasteisiin. Se näkyy nyt meidän lapsissa, joita olemme kasvattaneet periaatteella kaikki käy, koska niin on helpompaa. 

Asenteet ovat liian kovia. Jokainen voisi käyttäytyä nuoria kohtaan vähän ystävällisemmin ja kysellä kuulumisia. Ei nuorena tarvitse olla mikään elämän maisteri vaan on ihan ok tehdä virheitä ja myös alisuoriutua välillä. Pahoista mokailuista pitää silti kantaa seuraukset, tietysti.

Suurin ongelma on mielestäni kiire ja jaksamisen puute. Perheellisille soisin lyhyemmät työajat ja saman palkan. Niin, että on sitten oikeasti aikaa perheen kanssa ja kohdata nuori ja puuhailla ja leikkiä lasten kanssa

Nykyään nämä ongelmat tulevat paremmin tietoon ja niistä myöskin puhutaan ja tiedostetaan enemmän kuin ennen. Ei ne välttämättä ole lisääntyneet yhtään.

Asiantuntijan hyvä kirjoitus aiheesta: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008402182.html?utm_medium=promobox…

Vierailija kirjoitti:

Tajusin juuri tuon, että kasari-ysärillä kouluni käyneenä olen väliinputoaja. Meillä oli opettajia menneisyydestä ja maailmankuva sen mukainen. Meidät sosiaalistettiin täysin erilaiseen  maailmaan, jonka kohtasimme aikuistuessamme, mikä teki meistä kyvyttömiä vastaamaan uudenlaisiin haasteisiin. Se näkyy nyt meidän lapsissa, joita olemme kasvattaneet periaatteella kaikki käy, koska niin on helpompaa. 

Höpö höpö. Aina on maailma muuttunut, ei meillä normaaleilla 70-80-luvulla syntyneillä ole mitään hätää, elämme hyvää elämää.

Aina on ollut syrjäytyneitä, Suomessa heilläkin on mahdollisuus ihan hyvään elämään.

koulussa lisääntynyt kyttääminen wilma tyyppinen raportointi ihan kaikesta. ennen sai olla rauhassa jos sujui koulu normaalisti,

nuorille ei löydy enää työpaikkoja, joissa harjoitella työelämää ohjatusti, vaan tilalla riistofirmat ja pätkätyöt.

rikkonaiset perheet ja tosiaan luokattomuus koulussa, takaa ettei ole pysyviä ihmissuhteita, vaan oot heittopussi työelämän pätkätöihin, jo lapsesta asti.

kaupungissa ei ole mielekästä tekemistä luonnossa, mieli lepää metsäretkellä ja hiihtämässä tms. luonto ei vaadi mitään. kaupungis harrastukset maksaa paljon ja on sisätiloja usein.

yhteiskunta on sairas, vain rahaa ja materiaa palvotaan, inhimillisyys kadonnut ja henkiset arvot, kuten luonteen ja käytöksen arvostus,sivistys,merkityksellisyys,hengellisyys,empatia,yhteisön rakentaminen ym on poissa 

Kersojen kermaperseisyys, ei mikään muu!

3 keskeisintä syytä nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin:

1. Maailmanlopun tunnelman lietsominen:

Päivästä toiseen Suomen suurimmissa medioissa ja koulussa hoetaan, että ilmastonmuutos johtaa ”maailmanloppuun”, ja meidän olisi jotenkin kyettävä estämään ilmastonmuutos. Aiheutetaan ahdistusta asialla, jota ihminen ei välttämättä pysty ratkaisemaan. Ilmasto on aina muuttunut ja sopudimme tähänkin muutokseen. Yhdenkään lapsen tai nuoren Suomessa ei kuuluisi pähkäillä päivittäin tai viikoittain ilmastonmuutosta, vaan keskittyä elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Kuulumme siihen muutaman harvan maailman maan joukkoon, joka on laskenut kasvihuonekaasupäästöjään - ja vieläpä paljon.

2. Epäonnistunut alue- ja talouspolitiikka:

Lasten vanhemmat ja nuoret aikuiset tarvitsevat työpaikan voidakseen rakentaa elämänsä. Vastuuttoman politiikan tuloksena Suomen todellinen kilpailukyky on romahtanut niin heikoksi, että lähes kaikki tavaratuotanto ja suuri osa teollisuuden palvelutuotannostakin, eli työpaikat, ovat päätyneet muualle kuin Suomeen. Edes valtion instituutioita ei ole Ruotsin mallin mukaan kyetty hajasijoittamaan, jotta työpaikkoja olisi muuallakin kuin PK-seudulla.

3. Kansallisen identiteetin romahtaminen

Koti, uskonto ja isänmaa ovat olleet kansan arvoperusta. Media, koulu ja osa poliitikoista ovat nyt hetkessä heittäneet romukoppaan nämä kaikki.

Mitä muuta kuin pahoinvointia voidaan odottaa, jos elämälle ei löydy mielekästä tarkoitusta, tunnetta jatkuvuudesta tai edes taloudellisia edellytyksiä?

Vihamielinen ilmapiiri, kyräily. Yhteisöllisyyden puute. Nuoret elävät paljolti omaa elämäänsä, aikuiset omaansa, lapset omaansa.

Psykologisen sodankäynnin takia muuten koulussa ei opeteta medialukutaitoa.

Yksi sen muodoista on se että ihmiset hankkisi vähemmän lapsia, mikä auttaa kyllä varmasti naisia.

Vierailija kirjoitti:

Sateenkaari jutut,some, mt ongelmat, vapaakasvatus yms, myös moni aikuinen voi pahoin, korona osoittanut tämän asian viimeistään.

Tuntuu että kaikkea myönteistä yhteisöllisyyttä ja historiantajua murennetaan. Niinkuin juurettomuus olisi jokin ihanne (koskee niin työelämää kuin ihmissuhteitakin, ei pitäisi ”juuttua” mihinkään). Sepä taas tuottaa adhd:ta, turvattomia epävakaita, tai narsistisia somepullistelijoita. Karmeaa, miten yksin myös työpaikoilla jäädään.

Ei Suomi ollut paratiisi ennenkään, mutta nyt narisevat identiteetin palikat: yliyksilöllisyys yksinäistää ja toisaalta luo pinnallisia heimoja, laumoja, jotka eivät suosi aitoja ihmissuhteita.

Globaalit patologiat vilahtavat tulla tänne kuin apinoitaisi kaikki muualla tapahtuvat typeryydet ”koska ei meillä ole varaa jäädä muista jälkeen”.

Ai ei vai?!