Lue keskustelun säännöt.
Varastitko sinä sormukset Stockan vauvanhoitohuoneesta?
26.03.2015 |
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015032619422962_uu.shtml
Keskiviikko oli huono päivä helsinkiläiselle Nona Schaumanille, 26.
- Tänään kävi itselle todella suuri kämmi, sellainen, jota en uskonut koskaan tapahtuvan, hän kirjoitti Facebook-viestissään.
Schauman oli ostoksilla Stockmannilla. Hän meni noin puolen päivän aikaan vaippaikäisen tyttärensä kanssa tavaratalon kuudennen kerroksen lastenhoitohuoneeseen, ja otti vaipanvaihdon ajaksi sormistaan kaksi sormusta. Toinen niistä oli Schaumanin suvun aatelissormus, jonka hän sai taannoin syntymäpäivälahjaksi isältään. Sormuksen mukana hän sai kortin, jossa isä toivoi tyttären pitävän sormuksesta hyvää huolta. Sormus on kulkenut suvussa pitkään, sillä Nonan isoisä antoi sen aikoinaan lahjaksi vastavihitylle vaimolleen vuonna 1942. Sormus voi olla tuotakin vuotta paljon vanhempi.
- En tiedä, minkä ikäinen sormus on.
Pettymys isälle
Jatkaessaan ostoksia tavaratalossa Nona huomasi kauhukseen sormuksen kadonneen.
- Olin Herkussa, kun isä tuli mieleeni ja kosketin muka sormusta sormessani. Huomasin sen hävinneen ja juoksin yläkertaan.
Lastenhoitohuoneessa ei ollut kuitenkaan kumpaakaan sormusta.
- Laitoin ne saippuatelineen päälle, kun pesin vauvan peppua. En muistanut laittaa niitä takaisin sormeen, kun leikin tytön kanssa hoitopöydällä.
Nona kiittää Stockamannin henkilökuntaa, joka auttoi itkevää asiakasta kuuluttamalla sormuksista. Kukaan ei kuitenkaan vastannut tuomalla sormukset takaisin. Toinen niistä on Nonan rippilahja ja Kalevala-sarjasta.
- Neuvonnan rouvat kertoivat, että he eivät ole aiemmin kuuluttaneet kadonnutta omaisuutta.
Nona ei ole vielä kertonut isälleen tapahtuneesta.
- Vähän pelottaa, miten isä reagoi. En haluaisi tuottaa pettymystä 72- vuotiaalle, Nona kertoo ja sanoo, että sormuksella on valtava tunnearvo.
Kultaisessa sormuksessa on ovaalinmuotoinen vaakuna ja kaiverruksena sekä Nonan isovanhempien hääpäivä että vuosi, jona Nona sai sormuksen syntymäpäivälahjaksi.
Valvontakuvat tallessa
Valvontakameran kuvista näkyy, että vauvanhoitohuoneeseen meni Nonan jälkeen ainakin yksi nuori äiti lastensa kanssa. Nona toivoo, että se henkilö, joka otti sormukset talteen, toimittaisi ne Stockmannin neuvontaan kirjekuoressa, jossa lukee hänen nimensä.
- Hän voi tehdä sen nimettömänä. Aatelissormus on tärkein perintö isältäni. Olen itkenyt koko eilisen päivän ja toivon vain, että saan sormuksen takaisin.
Nona kertoo, että sormuksella ei ole suurta rahallista arvoa, eikä sukusormusta ole helppo myydä eteenpäin.
Nona kertoo olevansa hyvin päättäväinen ja tekevänsä kaikkensa sormusten palauttamiseksi. Siksi hän tekee tapahtuneesta rikosilmoituksen. Sormusten katoamisen jälkeen hän on laittanut tiedon niistä useaan Facebook-ryhmään.
- Olen aivan äimänkäkenä siitä, miten auttavaisia ihmiset ovat. Aivan tuntemattomat ovat jakaneet viestiä ja halunneet auttaa, hän kertoo ilahtuneena ihmisten myötätunnosta.
Kommentit (366)
mUlla on nyt kaksi ongelmaa tämän prisnsessan kanssa: 1: jos kerran tämä seormus on sinulle äärettömän kallisarvoinen, MIKSI käytät sitä arkena, sehän kuitenkin pilaantuu pestessä käsiä tai muten. Pidä jatkossa kassakaapissasi, ja vain juhlapäivinä.2: miksi kuulutta omaa vahinkoa ympäsi maailmaa? Kaikille sattuu tuommoisia vahinkoja, niin köyhillekin. Itseltäni on varastettu omaa tyhmyytttäni myös, luotin muihin, ja huonosti kävi. Teetä kopio vanhasta sormuksesta, ei isäsi huoma mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iS korjAA:"hän ei tee rikosilmoitusta vaan katoamisilmoituksen. Löytöpalkkio luvataan."
katoamisilmoitusta ei voi tehdä!! itselläni vähän saman tyyppinen tapaus, kysyin voinko tehdä katoamisilmoituksen, poliisi vastasi että ei, vaan rikosilmoitus!! Miksi valehtelee?
Olisi luvannut löytöpalkkion niin olisi ollut parempi
Polveudun minäkin suoraan aatelissuvusta. Niin polveutuu monikin, ihan tietämättäänkin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, jotkut av-mammat vain elävät satukirjojen todellisuudessa. Sormusta ei ole, mut historia on. Toisille se merkkaa, toisille ei. Mikä tahansa tunnearvoltaan tärkeä esine on helpottavaa löytää. Toivon onnea etsintään, ja ilkeilyt voi täysin jättää sikseen. Niitä maailmaan kyllä mahtuu.
Aateliselle menetys ei ole yhtä iso kun punaveriselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähtyäni tuon gemmisormuksen kuvan, veikkaan sen olevan Isoäitiä vanhempi. Se on tyypillisempi miehen sormus kuin naisen. Toivottovasti sormus palaa omistajalleen.
Kerran nuorena palautin erään paikan työntekijöille sieltä löytämäni rahanipun. Myöhemmin sattumalta törmäsin tyyppiin joka rahat oli hukannut. Kävi selväksi, että kyseisessä paikassa oli sanottu ettei heille ole palautettu mitään. Tässä tapauksessa en usko niin käyneen.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:27"]
mUlla on nyt kaksi ongelmaa tämän prisnsessan kanssa: 1: jos kerran tämä seormus on sinulle äärettömän kallisarvoinen, MIKSI käytät sitä arkena, sehän kuitenkin pilaantuu pestessä käsiä tai muten. Pidä jatkossa kassakaapissasi, ja vain juhlapäivinä.2: miksi kuulutta omaa vahinkoa ympäsi maailmaa? Kaikille sattuu tuommoisia vahinkoja, niin köyhillekin. Itseltäni on varastettu omaa tyhmyytttäni myös, luotin muihin, ja huonosti kävi. Teetä kopio vanhasta sormuksesta, ei isäsi huoma mitään.
[/quote]
Jos olisit mies ja tässä olisi tapahtunut raiskaus, niin kirjoittelisit täällä netissä, että "Mitäs käytti minihametta, oma vika" tai "Jos ei halua tulla raiskautuksi, niin parempi pysyä kotona".
Sekin on jännä, että juuri näitä mitäs läksit -kommetteja kirjoittaa aina ne joille on käynyt samanlainen vahinko. Mikäköhän psykologinen ilmiö siinäkin on taustalla? Luulisi, että juuri ne joille on käynyt samoin tuntisivat eniten sympatiaa kohtalotoveriaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:33"]
Polveudun minäkin suoraan aatelissuvusta. Niin polveutuu monikin, ihan tietämättäänkin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, jotkut av-mammat vain elävät satukirjojen todellisuudessa. Sormusta ei ole, mut historia on. Toisille se merkkaa, toisille ei. Mikä tahansa tunnearvoltaan tärkeä esine on helpottavaa löytää. Toivon onnea etsintään, ja ilkeilyt voi täysin jättää sikseen. Niitä maailmaan kyllä mahtuu.
[/quote]
Itse ajattelin juuri, että miksi tunnen sympatiaa ja muut tuntee antipatiaa antipatiaa sormuksen hukannutta kohtaan. Kävi mielessä, että tietoisuus omista aatelisjuuristako tekee asian läheiseksi. Olen pienituloinen pullanaama siltikin.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:27"]
mUlla on nyt kaksi ongelmaa tämän prisnsessan kanssa: 1: jos kerran tämä seormus on sinulle äärettömän kallisarvoinen, MIKSI käytät sitä arkena, sehän kuitenkin pilaantuu pestessä käsiä tai muten. Pidä jatkossa kassakaapissasi, ja vain juhlapäivinä.2: miksi kuulutta omaa vahinkoa ympäsi maailmaa? Kaikille sattuu tuommoisia vahinkoja, niin köyhillekin. Itseltäni on varastettu omaa tyhmyytttäni myös, luotin muihin, ja huonosti kävi. Teetä kopio vanhasta sormuksesta, ei isäsi huoma mitään.
[/quote]
Jos olisit mies ja tässä olisi tapahtunut raiskaus, niin kirjoittelisit täällä netissä, että "Mitäs käytti minihametta, oma vika" tai "Jos ei halua tulla raiskautuksi, niin parempi pysyä kotona".
Sekin on jännä, että juuri näitä mitäs läksit -kommetteja kirjoittaa aina ne joille on käynyt samanlainen vahinko. Mikäköhän psykologinen ilmiö siinäkin on taustalla? Luulisi, että juuri ne joille on käynyt samoin tuntisivat eniten sympatiaa kohtalotoveriaan kohtaan.
[/quote]
Katkeruus tässä vaivaa. Aateliset ovat aina kyykyttäneet kansaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin niin köyhä? Ei ole. Tässä sen näkee, ketkä ne kaupungin asunnot vie. Ja jutussa annetaan tahallaan ymmärtää, että yksi kävi lastenhoitohuoneessa, vaikka siellä varmaan kävi useampi. Tarkoituksena saada sormukset ottanut palauttamaan ne.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:47"]
Nykyään kaikki häviää jos jätät ne julkiselle paikalle. Kyllä pitää olla tyhmä pää jollain ja uusi omistaja on ihan varmasti sellainen joka ei niitä jätä vaan johonkin vaippaa vaihtaessaan. Olisinko mä ottanut jos olisin tullut sinne seuraavana??? Olisin ottanut. Mä tunnen itseni ja tiedän etten olisi pystynyt vastustamaan kiusausta. Moni muukin olis ottanut joten en kokisi siitä mitään tunnon tuskia.
[/quote]
Onneksi suurin osa suomalaisia on vielä kuitenkin perusrehellisiä eivätkä kaltaisiasi oikean ja väärän tajun menettäneitä surkimuksia.
[/quote]
Myytti tuo suomalaisten rehellisyys. Valitettavasti. Itsekästä paskasakkia suuri(n) osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:27"]
mUlla on nyt kaksi ongelmaa tämän prisnsessan kanssa: 1: jos kerran tämä seormus on sinulle äärettömän kallisarvoinen, MIKSI käytät sitä arkena, sehän kuitenkin pilaantuu pestessä käsiä tai muten. Pidä jatkossa kassakaapissasi, ja vain juhlapäivinä.2: miksi kuulutta omaa vahinkoa ympäsi maailmaa? Kaikille sattuu tuommoisia vahinkoja, niin köyhillekin. Itseltäni on varastettu omaa tyhmyytttäni myös, luotin muihin, ja huonosti kävi. Teetä kopio vanhasta sormuksesta, ei isäsi huoma mitään.
[/quote]
Jos olisit mies ja tässä olisi tapahtunut raiskaus, niin kirjoittelisit täällä netissä, että "Mitäs käytti minihametta, oma vika" tai "Jos ei halua tulla raiskautuksi, niin parempi pysyä kotona".
Sekin on jännä, että juuri näitä mitäs läksit -kommetteja kirjoittaa aina ne joille on käynyt samanlainen vahinko. Mikäköhän psykologinen ilmiö siinäkin on taustalla? Luulisi, että juuri ne joille on käynyt samoin tuntisivat eniten sympatiaa kohtalotoveriaan kohtaan.
[/quote]
Katkeruus tässä vaivaa. Aateliset ovat aina kyykyttäneet kansaa
[/quote] samalla ajatuksella kuten pedofiiliä kuuluu vetästä turbaan
Ei ylimieliset mitään maailmasta ymmärrä. Jos olisi luvanut pelkän palkkion syyttelyn sijaan, olisi sormus ehkä jo palautettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä nyt voi varastamiseksi sanoa, jos poimii vessan lattialta sormuksen.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:06"]
Ei ylimieliset mitään maailmasta ymmärrä. Jos olisi luvanut pelkän palkkion syyttelyn sijaan, olisi sormus ehkä jo palautettu.
[/quote]
Heh, hauska vitsi.
Ei aatelinen mitään muille anna
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:09"]
Eihän sitä nyt voi varastamiseksi sanoa, jos poimii vessan lattialta sormuksen.
[/quote]
Ei kukaan voi sanoa onko sormuksia edes otettu tai varastettu vai onko ne tippuneet roskikseen, viemäriin, sinne paskavaippaan, mihin vain.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:31"] iS korjAA:"hän ei tee rikosilmoitusta vaan katoamisilmoituksen. Löytöpalkkio luvataan."
katoamisilmoitusta ei voi tehdä!! itselläni vähän saman tyyppinen tapaus, kysyin voinko tehdä katoamisilmoituksen, poliisi vastasi että ei, vaan rikosilmoitus!! Miksi valehtelee?
[/quote]
Wot? Kyl mä ainakin tein katoamisilmoituksen kun mun laukku hävisi baarissa. Rikosta kun ei kuitenkaan epäilty.
Löyty kyllä myöhemmin kyseisestä baarista, oli tippunut patterin taakse.
Pari asiaa. Palstan aloituksessa on otsikko "varastitko sinä?". Siinä on aloitus pielessä ja pahasti. Tuo otsikko tekee hallaa hyvälle tarkoitukselle. Tuollaisen aloituksen jälkeen moni kettuilekseen jättäisi sormuksen palauttamatta. Heittäisi jorpakkoon. Sitäköhän tuolla aloituksella ajettiinkin takaa. No toinen, että vanhalle isälle ei uskalleta kertoa ja juttu on iltalehden sivuilla. Eipä tarvitse sitten itse kertoa.
Ja hukkasiko Nona ne juuri sinne? Nyt on vain hänen sanansa siitä, milloin sormukset hukkui.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 21:13"]
:D Sormus on kulkenut suvussa pitkään, jopa vuodesta 1942 lähtien! Eiköhän kaikkien Nonan ikäisten ihmisten isovanhempien sormukset ole samanikäisiä ja vielä vanhempiakin.
[/quote]
Aatelissormusa on varmasti vanhempi, mutta tuolloin sitä on käytetty vihkisormuksena. Itseäni säälittää juuri tuollaisen sormuksen häviäminen. Kallliitkin uudet timanttisormukset voi korvata. Haluaisin kuulla jos sormus palaa takaisin omistajalleen.