Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teinin pillin mukaan saa hypätä loputtomiin, jos sille tielle lähtee. Mulla on vaikeasti oireileva teini ja lähes päivittäin joudun tekemään päätöksiä sen mukaan, mikä milloinkin oikein on, huomioidako omat vai teinin tunteet. Jos se teinin vastuulla olisi, niin en saisi poistua ikinä kotoa, en edes kauppaan. Joskus on vain pakko repäistä itsensä irti ja mennä vaikka vierihoitoon miesystävän sohvalle, kärsiä teini siitä tai ei koska muuten ei mullakaan kuuppa kestä. Onneksi mies on ymmärtäväinen, ainakin toistaiseksi.
Missä on teinin isä?
Laitoshoidossa.
Vankilassa?
Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitikin on perheenjäsen.
MIES EI OLE ja ap sössötti miten pitää valita, kumman mielen pahoittaa, oman lapsen mielen vai tämän perheen ulkopuolisen miesjumalan.
Hyvä äiti ei todellakaan aseta vierasta miestä oman lapsensa edelle.
Hyvä äiti ei myöskään opeta teinille että hän voi ohjailla koko maailmaa ja muiden ihmisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä uskomaton! En jaksa lukea kaikkia näitä kommentteja, mutta käsittämätöntä, miten yhdestä tapaninpäivän kyläilystä saadaan tällainen show aikaan. Onneksi mukaan mahtuu sentään täysjärkisiäkin ihmisiä. Hyvää joulunaikaa ap:lle, miesystävälle ja koko perheelle!
Aattele.
Aikuinen mies menee palasiksi, jos ei pääsekään tapanina ap:n luo ja ap menee mutkille, ettei vaan aikuinen mies hajoile ja pahoita mieltään ja jätä.
Eiköhän tuo ole ap:lle itselleenkin pettymys jos ei näe joulun pyhinä pitkäaikaista miesystäväänsä ollenkaan. Teini saa jo 2 päivää joulua kahden äidin kanssa, hän voi joustaa kolmantena.
Jätä se vinkuva teini kotiin ja mene miehen luo. Ongelma ratkaistu. Sinä saat olla miehen kanssa ja teinin ei tarvi nähdä miestä ja sen pentuja.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eronneen miehen tai naisen, ei ole sallittua arvoisan raadin mielestä jatkaa elämää ja löytää itselleen kumppania? Pitää uhriutua yksinäisyyteen melkeen aikuisen ihmisen takia, joka kohta lentää pesästä?Ja jäädä sitten yksin odottelemaan niitä lapsenlapsia, jotka sitten hoitaa ?
Eli ,kun olet saanut lapsia elämäsi omana itsenäsi on siinä? JA sinun piää kysellä OMILTA LAPSILTA mitä saat tehdä ja kenen kanssa olla? Mitä helv... en yhtään enää ihmettele näitä nykytenavia miten sekasi ovat, kun joutuvat jo lapsesta saakka päättämään asioista , joista heillä ei ole todellisuudessa mitään kokemusta , eikä tietoa?
HUh, huh
Tätä ketjua lukiessaa minua on ihmetyttänyt teinin isän rooli. Kaikesta saa käsityksen, että teini-ikäinen nuori on vain harvoin oman isänsä luona. Miksiköhän? Käyttäytyykö hän isän luona niin kammottavalla tavalla, ettei hänen toivota tulevan vierailulle? Jos isä on ns normaali terve ihminen, totta kai teinin pitää välillä olla hänen luonaan, tavallisesti se kai on joka toinen viikonloppu. Sillä tavalla teinin äiti saisi välillä hengähtää ja levätä. Ihminen on sosiaalinen olento. Onko isä laiminlyönyt velvollisuuksiaan teiniä kohtaan? Se käy joiltakin miehiltä kovin helposti. Lapsi sitten purkaa kaiken pahan olon äitiin. Todella palkitsevaa äidille. Ilman muuta äiti kaipaa aikuista seuraa, että voi jutella toisen aikuisen kanssa. Olisi jotenkin epänormaalia ja epätervettä, jos äiti haluaisi monta vuotta istua kotona teininsä kanssa. Jotkut ovat ketjussa toivoneet äidin olevan ilman ihmiskontakteja ja sukupuolielämää jopa 4-5 vuotta kunnes teini muuttaa pois kotoa. Ollaan sentään 2000-luvulla. Äidin miesystävä saattaa tuona aikana löytää toisen naisystävän, jonka kanssa perustaa perheen. Sitten äiti onkin tosi yksin elämässä, kun lapsi muuttaa kotoa. Mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä vähemmän hänellä on kysyntää, siis vakavaan suhteeseen. Kaikki tiedämme sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monella taitaa olla vanhoja katkeruuksia ja traumoja joita nyt täällä "käsittelevät".
En ole tiennytkään ennen tätä, olen luullut, että ihmisten, myös eri-ikäisten, kanssakäyminen keskenään sisältäen ajoittaiset tapaamiset ja kyläilyt on ihan normimeininkiä ilman sen suurempaa draamaa tai mielipahaa suuntaan jos toiseenkaan.
Muta näin ei sitten taida ollakaan.
En käsitä kuinka eronneet ihmiset lainkaan tällä katsantokannalla pystyvät tutustumaan ja seurustelemaan kun heillä on lapsia.
Ihmeteltävän monella eronneella on silti, ketjun vastarinnasta ja kauhistelusta huolimatta, joko seurustelukumppani tai parisuhde.
Miten lienevät sitten sen junailleet.
Tuskin kymmeniä vuosia ovat odottaneet kuitenkaan.
Jos ihminen on monia vuosia yksin niin aina vaikeampaa on alkaa seurustella tai löytää kumppania. Tulee omat tavat ja rutiinit, ikäänkuin taantuu "vanhaksipiiaksi/vanhaksipojaksi".
Ei välttämättä heti, mutta ei liiankaan pitkään kannata siirtää hamaan tulevaisuuteen.
Ihminen monesti kuitenkin kaipaa toista aikuista ihmistä.- ei ole mitään syytä juuri jouluna sinne tunkea
- ei ole mitään syytä ylipäätään tunkea, vaan pitää se seurustelu erillään
- teini ei montaa vuotta ole kotona, eikö niiden vuosien pitäisi olla onnellisia ja äidin olla teinin kanssa?
- turha sitten myöhemmin takertua kun on ensin karkottanut, yksi ainoa lapsi eikä siitäkään välitä
Sanotko sinä kylään kutsuttujen vieraitten saapumista ”tunkemiseksi”?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse eroperheen lapsi eikä koskaan mirleeni ole juolahtanut, että vanhempani eivät saisi eron jälkeen seurustella. Tai että nämä ihmiset ei saisi käydä meillä kylässä. Lähinnä toivoin että olisivat suht ok tyyppejä ja jos oli jotenkin kiusallisen väkinäistä, sinnittelin hiljaa vierailut läpi. Miksi minulla lapsena olisi ollut oikeus sulkea pois ihmissuhteet vanhempieni elämästä? Ei kukaan ole vain äiti tai isä.
Eroperheen lapsi joutuu joskus tilanteeseen, että vanhempi seurustelee tai avioituu uuden ihmisen kanssa. Joskus lapsi ei pidä uudesta aikuisesta. Ikävä tilanne, mutta silti pitäisi käyttäytyä nätisti. No, jotakuinkin kohteliaasti. Ei haistattelua tai törkeyksiä. Eli lapsen pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin jos joku perheen tuttava tulisi kylään. Jotain oven paiskomista ja tiuskimista voi ilmetä, mutta se on elämää. Tiedän tapauksen, että 14v nuori alkoi vastustaa kaikkien perhetuttujen ja sukulaisten vierailuja heillä. Äiti luuli sen johtuvan murrosiästä. Mutta taustalla oli vakavampi psyykkinen sairaus, joka oli alkamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Absurdia. Kirjoitin miehenä samasta näkökulmasta, että seurustelemani naisen teini-ikäinen tytär ei hyväksy minua, vaikka olen koko ajan pyrkinyt olemaan rakentava. Kommentit oli vaan tyyliin "Teinin ei tarvitse tanssia sinun pillisi mukaan, tai että näe naista vain kahden kesken". Nyt kun vastaavasta asiasta kirjoittaa nainen, niin hän saa heti ihan eri tavalla ymmärrystä ja teininkin käytöstä arvostellaan.
Nyt omatunto vähän kolkuttaa. Apua! Muistin yhtäkkiä miten äitini tapaili yhtä miestä, kun olin teini-ikäinen. Olin joskus vähän huonolla tuulella, kun tyyppi ilmestyi ovesta. Hän ehkä tulkitsi sen niin, etten pitänyt hänestä. Minusta mies oli ihan mukava, hän vei meidät kerran johonkin maaotteluun, jonka muistan vieläkin. Silloin kun venkoilin, olin oikeasti vihainen äidille, jonka kanssa oli välillä sanomista. Aikuisena kuulin muilta henkilöiltä, että äitini seurustelu loppui siksi, kun mies piti liikaa juopottelusta.
Jättäisin noin ärsyttävän manipuloija jo aattona yksin kotiin ja sanoisin, että ota kinkku uunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunkea? Koetko myös omat kutsumasi vieraat "tunkeilijoiksi"?
Kiva tiet, toivottavasti en kuulu tuttavapiiriisi.
Tämä siis tälle joka hokee miehen aloittajan kotiin tunkemista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus tavata uusi puoliso ja vaikka perustaa se uusperhe. Se ei ehkä ole järkevää että esittelee joka kuukausi uuden kumppanin mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Usein äitejä syyllistetään uusista kumppaneista. Tännekin usein kirjoittelee ihmiset että minähän en kumppania ota ennen kuin lapset 18. Mitä höpönlöpöä ja jeesustelua. Ei ne lapset rikki mene jos saavat yhden välittävän ja rakastavan aikuisen lisää elämään. Tai että näkevät omien vanhempien elävän normaalia aikuisen ihmisen elämää.
Jutelkaa niiden lastenne kanssa asioista niin uusista suhteista ei tule sellasia mörköjä.
Oma äitini eli yksin kun vanhempani erosivat. Isä löysi uuden kumppanin muutaman vuoden päästä ja nainen oli todella mukava ja meillä on läheiset välit edelleen. Heille tuli yhteinen lapsi ja olin innoissani sisarpuolestani. Äiti sen sijaan pysytteli katkerana sinkkuna ja kerran kun olin teini sanoi että meidän lasten takia pysyy yksin. Sellaista en ikinä odottanut häneltä. Edelleen on sinkku vaikka me lapset olemme aikuisia ja siitä hän jaksaa muistuttaa ja vihjailla kuin me olisimme syyllisiä hänen yksinäisyyteen.
Mun äiti yritti samaa. Olin teinin ja me riideltiin ja äiti sanoi, että oon kiittämätön kakara ja hän pysyy sinkkuna minun takiani. Olin sen verran v-ttupäinen teini, joka ei ottanut moista edes äidiltään ja ilmoitin, että minä en ikinä sitä pyytänyt ja hän ihan itse valitsi näin tehdä eli minä en ole missään kiitollisuudenvelassa. Aikuisena on koettanut samaa, kun en mennyt jouluksi kotiin. Itki, että ku hän minun takia pysyi sinkkuna ja nyt minä hänet jätän yksin jouluksi. Ilmoitin taas, että no se oli oma valinta ja minä en ikinä pyytänyt, että pysy sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi jo aiemmin, että lapselle on raskas taakka jos vanhempi jättäytyy yksin motiivilla "lasten takia". Vielä enemmän jos lapsi on aino. Eivät voi jakaa vanhempansa tapaamista keskenään esimerkiksi juuri jouluna.
On väärin pysyä huonossa suhteessa lasten takia. Samoin olla yksin eron jälkeen lasten takia.
Eri juttu jos eronnut henkilö päättää ihan omista, henkilökohtaista syistään olla solmimatta uutta suhdetta.
Mutta silloin hänen pitää se päätös ottaa omalle kontolleen eikä vihjailla tai syyttää myöhemmin siitä lapsiaan.
Raija Panos, ilmoittautukaa välittömästi MT palveluiden luukulle nro. 3. Kiitod.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avopuolisoni 22v elämäntapa velttoilija poika toivotteli mulle jälleen haista¤ittua jouluksi. Juu, teinivuodet on kaukana takanapäin. Näin on menty, vuodesta toiseen. Vuosia sitten päätin, että olkoon -- nuppivikansa kanssa.
Teen puolisoni ja omien aikuisten lasteni kanssa perhejoulun, niinkuin aina ennenkin.
Pakko kysyä, että miten se tapaninpäivä lopulta meni?
Aikamoista valtaa jotkut antavat kakruille. Eipä tulis itsellä mieleenkään että meillä lapsi tai nuori sanelee äidin ihmissuhteet.
Vastustivat sekä minun että isänsä avoliittoa aluksi mutta hyvin kaikki on kuitenkin mennyt. Tietenkään ei ole lapselle ihanne että omaan kotiin tulee ns vieras asumaan mutta minä en näe että kaikki elämässä menis vain lasten ehdoilla. Moni asia menee ja teen aina heidän eteen kaikkeni mutta sinkuksi en sentään jää lasteni vuoksi. Taloudellisista syistä yhteen muuttaminen oli järkevää ja tästä taloudellisesta hyödystä hyötyvät tietenkin myös lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eronneen miehen tai naisen, ei ole sallittua arvoisan raadin mielestä jatkaa elämää ja löytää itselleen kumppania? Pitää uhriutua yksinäisyyteen melkeen aikuisen ihmisen takia, joka kohta lentää pesästä?Ja jäädä sitten yksin odottelemaan niitä lapsenlapsia, jotka sitten hoitaa ?
Eli ,kun olet saanut lapsia elämäsi omana itsenäsi on siinä? JA sinun piää kysellä OMILTA LAPSILTA mitä saat tehdä ja kenen kanssa olla? Mitä helv... en yhtään enää ihmettele näitä nykytenavia miten sekasi ovat, kun joutuvat jo lapsesta saakka päättämään asioista , joista heillä ei ole todellisuudessa mitään kokemusta , eikä tietoa?
HUh, huh
Tätä ketjua lukiessaa minua on ihmetyttänyt teinin isän rooli. Kaikesta saa käsityksen, että teini-ikäinen nuori on vain harvoin oman isänsä luona. Miksiköhän? Käyttäytyykö hän isän luona niin kammottavalla tavalla, ettei hänen toivota tulevan vierailulle? Jos isä on ns normaali terve ihminen, totta kai teinin pitää välillä olla hänen luonaan, tavallisesti se kai on joka toinen viikonloppu. Sillä tavalla teinin äiti saisi välillä hengähtää ja levätä. Ihminen on sosiaalinen olento. Onko isä laiminlyönyt velvollisuuksiaan teiniä kohtaan? Se käy joiltakin miehiltä kovin helposti. Lapsi sitten purkaa kaiken pahan olon äitiin. Todella palkitsevaa äidille. Ilman muuta äiti kaipaa aikuista seuraa, että voi jutella toisen aikuisen kanssa. Olisi jotenkin epänormaalia ja epätervettä, jos äiti haluaisi monta vuotta istua kotona teininsä kanssa. Jotkut ovat ketjussa toivoneet äidin olevan ilman ihmiskontakteja ja sukupuolielämää jopa 4-5 vuotta kunnes teini muuttaa pois kotoa. Ollaan sentään 2000-luvulla. Äidin miesystävä saattaa tuona aikana löytää toisen naisystävän, jonka kanssa perustaa perheen. Sitten äiti onkin tosi yksin elämässä, kun lapsi muuttaa kotoa. Mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä vähemmän hänellä on kysyntää, siis vakavaan suhteeseen. Kaikki tiedämme sen.
Valitettavan usein nuo isät eivät satsaa yhtään asumiseensa. He asuvat ehkä pienessä yksiössä tai jonkun toisen naisen luona, jolla on sitten omia lapsia siellä myös asumassa tai sitten asunto on pieni. Tunnen tuttavapiiristäni yhden ainoan isän, joka hankki niin ison asunnon, että lapsilla oli siellä omia huoneita (lapsia on 3 kpl ja he ovat paljon isän luona myös), mutta muita isiä en tiedä tuttavistani, joka olisi eron jälkeen järjestänyt lapsilleen olot siten, että voivat vapaasti tulla isän luokse ja että heillä olisi siellä sellainen oman rauhan paikka (oma huone, tai edes joku yksityisempi kolo). Sitten käy pikkuhiljaa niin, että lapsi/lapset eivät halua mennä isän luokse, kun siellä ei ole heille ikäänkuin tilaa. Ja moni tuttava-mies on muuttanut aika nopeasti yhteen jonkun toisen naisen kanssa (ihmettelen tätäkin kiirettä, miksi ei voida asua omissa asunnoissa muutamaa ekaa vuotta?) ja tässä uudessa kodissa voi olla sitten naisella jo pari lasta, eikä miehen lapsille ole järjestetty omaa tilaa.
Eli isä ei välttämättä ole mikään ns. huono isä, mutta lapsia ei oikein huomoida näistä eron jälkeisissä asumisjärjestelyissä tai uusiosuhteissa. Yksi tuttava aina valitti, että kun tytöt eivät tule hänen luokseen juuri koskaan. No hän asuu jonkun naisen kaksiossa (hänellä on 3 teini-ikäistä tytärtä) ja tytöt joutuvat menemään siis vieraan naisen kotiin sohvalle istumaan, yöpymään ei mahdu - ihan kuin kyläilisivät siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus tavata uusi puoliso ja vaikka perustaa se uusperhe. Se ei ehkä ole järkevää että esittelee joka kuukausi uuden kumppanin mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Usein äitejä syyllistetään uusista kumppaneista. Tännekin usein kirjoittelee ihmiset että minähän en kumppania ota ennen kuin lapset 18. Mitä höpönlöpöä ja jeesustelua. Ei ne lapset rikki mene jos saavat yhden välittävän ja rakastavan aikuisen lisää elämään. Tai että näkevät omien vanhempien elävän normaalia aikuisen ihmisen elämää.
Jutelkaa niiden lastenne kanssa asioista niin uusista suhteista ei tule sellasia mörköjä.
Oma äitini eli yksin kun vanhempani erosivat. Isä löysi uuden kumppanin muutaman vuoden päästä ja nainen oli todella mukava ja meillä on läheiset välit edelleen. Heille tuli yhteinen lapsi ja olin innoissani sisarpuolestani. Äiti sen sijaan pysytteli katkerana sinkkuna ja kerran kun olin teini sanoi että meidän lasten takia pysyy yksin. Sellaista en ikinä odottanut häneltä. Edelleen on sinkku vaikka me lapset olemme aikuisia ja siitä hän jaksaa muistuttaa ja vihjailla kuin me olisimme syyllisiä hänen yksinäisyyteen.
Mun äiti yritti samaa. Olin teinin ja me riideltiin ja äiti sanoi, että oon kiittämätön kakara ja hän pysyy sinkkuna minun takiani. Olin sen verran v-ttupäinen teini, joka ei ottanut moista edes äidiltään ja ilmoitin, että minä en ikinä sitä pyytänyt ja hän ihan itse valitsi näin tehdä eli minä en ole missään kiitollisuudenvelassa. Aikuisena on koettanut samaa, kun en mennyt jouluksi kotiin. Itki, että ku hän minun takia pysyi sinkkuna ja nyt minä hänet jätän yksin jouluksi. Ilmoitin taas, että no se oli oma valinta ja minä en ikinä pyytänyt, että pysy sinkkuna.
Tästä voisi päätellä että teit niin tai näin teet teinin mielestä väärin . Kannattaa rakentaa myös omaa onneaan . Lapsi on tavallaan vain lainaa , muuttaa jossain kohtaa omilleen ja saattaa tavata vaikka puolison kauempaa minkä perässä muuttaa pitkän välimatkan taa . Parisuhde taas voi kestää läpi elämän . Minä olin sinkkuäiti pitkään kunnes teini ikäinen poikani ehdotti että voisin etsiä miehen . Mies on asunut meillä nyt viitisen vuotta joka on nostanut elintasoammekin . Kaikki ovat tyytyväisiä .
Vanha ketju, mutta ajankohtainen ja hyvää keskustelua. Joidenkin kommenteista käy tosin mieleen, eikö yhtään ymmärretä että kun puhuu muiden elämästä niin likaisesti kuin jotkut tekevät, niin kuka se on joka tarinan tuottaa ja mistä kaikki lika kumpuaa.
Meillä eronneillakin on rakastavia ja tasapainoisia uusiosuhteita, siitäkin huolimatta että lapset on aina tärkeintä. Niiden alapäätasoinen kommentointi kertoo lähinnä kommentin esittäjän ajatusmaailmasta. Etsisin apua jos käyttisin kenestäkään niin rumaa kieltä kuin tässäkin ketjussa on tehty.
Muuten hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Alue: Aihe vapaa
Vankilassa?