Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Mitäs meinasit jos puolisosi yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa erota? Sittenhän sinäkin olisit tyhmä eroava.
Kyllä, mutta silloin en raahaisikaan kotiini vieraita miehiä lapsineen omien lasteni riesaksi. Kenenkään ei ole pakko olla kullinkiperä nöyristelevä kynnysmatto vieraalle miehelle, paitsi ehkä läheisriippuvaisen.
Sinulta ei nyt kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Mistä tiedät, ettei puolisosi ole käynyt koskaan vieraissa? Noilla kyvyillä ei muuten kannata kenenkään alykkyyttä arvioida, on vähän kuin maallikko arvioisi ydinfyysikon väitöskirjaa.
Kukaan ei tiedä, et sinäkään, ellei jää kiinni. Silloin erotaan, mutta mikään pakko ei ole leikkiä uusperhettä muun perheen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Mitäs meinasit jos puolisosi yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa erota? Sittenhän sinäkin olisit tyhmä eroava.
Kyllä, mutta silloin en raahaisikaan kotiini vieraita miehiä lapsineen omien lasteni riesaksi. Kenenkään ei ole pakko olla kullinkiperä nöyristelevä kynnysmatto vieraalle miehelle, paitsi ehkä läheisriippuvaisen.
Sinulta ei nyt kysytty.
Ei sinultakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinisi on nykyajan lellitty kakara. Ei mitään puheita ja ymmärtämisiä. Tiukasti vaan sanot että sun poikaystävä ja sen perhe on tulossa.
Onko se ap:n poikaystävä menneen ajan lellitty kakara. Häntä ja hänen tunteitaan pitää vaalia ja häntä pitää suojella pettymykseltä.
Normaaleilla ihmisillä on normaaleissa perheissä niin uus- kuin ydin, tapana kutsua vieraita kylään. Myös tapaninpäivänä. Siis tuttuja vieraita, täsmennän kun moni sanoo, että miesystävä on vieras ihminen.
Onhan se aivan järjetön jo ajatuksena, että aikuiset tai aikuinen on kutsunut omia vieraitaan, ketä tahansa, ja teini kieltää, että ei saa tulla.
Tällä logiikalla voi myös aikuiset kieltää teinin kavereita tulemasta kotinsa. Sopiiko se teinille?
Molemmat voivat kutsua kunhan asiasta ilmoitetaan jutellaan.
Monesti teinit juuri eivät ilmoita ja kotona saattaa olla yllättäen montakin kaveria.
Missä on äidin oikeus vapaapäiviin, suklaansyöntiin yöpaidassa?
Sitäpaitsi monesti teinit ei laita rikkaa ristiin. Äiti laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykit ja ostaa herkut. Antaa ehkä viikkorahaa ym.
Kai nyt äidilläkin on jokin määräämisoikeus omaan kotiinsa eikä yksin teinillä?
Vai ajatellaanko täällä, että aiti on ilmainen piika ja palvelija ilman sanavaltaa omassa kodissaan ja täytyy kysyä lupa teiniltä ketä sinne saa kutsua.
Parin-kolmen tunnin vierailu, tuskin yökyläily. Ei ole liikaa vaadittu, vaan kohtuullista, että teini pukeutuu ja syö yhdessä. Ei kai hänelle erikseen ruokaa laiteta?
Aatto, joulupäivä ja monta vapaapäivää on aikaa olla yöpuvussa.
Voihan olla, että äidillä on vapaata vain joulunpyhät.
Ihan karmaisee kun joku sanoi, ilmeisesti tosissaan, että teinin kuuluu massuttaa herkkuja ja olla vapaasti pukeutumatta koko lomansa ajan.
Kotiin ei saa silloin kutsua ketään ulkopuolista ettei teinin lekottelu häiriinny.
Tottakai kotona kaikkien pääosin olla rauhassa. Pukeutua tai ilman.
Mutta diktaattori ei kukaan perheenjäsen saa olla.
Äiti ei mielestäni ole diktaattori jos yhtenä päivänä kutsuu oman miesystävänsä parin kouluikäosen kanssa ja vielä päivällä.
Tuskin äiti on kieltänyt mitään jouluna teiniltään, ainoastaan tämän vierilun haluaa toteuttaa kun on sen niin sopinut.
Moni sanoo, että aloittaja on kynnysmatto, mielistelee ja palvelee miestä.
Eikö äiti ole myös silloin kynnysmatto, mielistele ja palvele teiniä jos teinillä on valta kieltää miesystävän vieerailu?
Jos teinin yksinvalta on kotona suurempi kuin äidin ja huoltajan?
Äiti mahdollistaa, että sillä teinillä on ylipäätään se koti, oma huone, ruokaa pöydässä ja se yöpaita päällä.
Tietysti isä omalta osaltaan, mutta hänellä on oletettavasti uusi perhe huollettavana myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teini voisi mennä yksin vaikka kuntosalille tai uimahalliin tapaninpäivänä, jos kerta häntä etoo niin valtavasti se ajatus, että äidin miesystävä lapsineen piipahtaa parin tunnin ajan hänen kotonaan..
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
1. Ketjussa koko ajan hoetaan, että äidin pitkäaikainen seurustelukumppani! Mikä pitkä aika on kaksi vaivaista vuotta?? Hei haloo!
2. Missään ei myöskään selviä, että vierailu olisi muutaman tunnin mittainen. Minä olen alusta asti ymmärtänyt, että se olisi yökyläily sillä jos olisi päivävierailu, niin kyllä kouluikäiset pärjäävät kotonaankin ilman mitään hoitajaa.
3.Kuka nuori tyttö huolii ventovieraan miehen koikkelehtimaan kotiinsa boxereissaan? Kyllä siellä on kodin rauha kaukana ja jos vieraat lapsetkin siellä huomionhakuisena pyörivät.
Aikamoinen sekamelska!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että aloittaja on kynnysmatto, mielistelee ja palvelee miestä.
Eikö äiti ole myös silloin kynnysmatto, mielistele ja palvele teiniä jos teinillä on valta kieltää miesystävän vieerailu?
Jos teinin yksinvalta on kotona suurempi kuin äidin ja huoltajan?
Äiti mahdollistaa, että sillä teinillä on ylipäätään se koti, oma huone, ruokaa pöydässä ja se yöpaita päällä.
Tietysti isä omalta osaltaan, mutta hänellä on oletettavasti uusi perhe huollettavana myös.
Ap:n kuuluisi olla aikuinen jolloin hän jo alunperin tajuaa että tämä ei käy.
Sen sijaan että tekee siitä teinistä perheem aikuisen jok joutuu päättämään.
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että aloittaja on kynnysmatto, mielistelee ja palvelee miestä.
Eikö äiti ole myös silloin kynnysmatto, mielistele ja palvele teiniä jos teinillä on valta kieltää miesystävän vieerailu?
Jos teinin yksinvalta on kotona suurempi kuin äidin ja huoltajan?
Äiti mahdollistaa, että sillä teinillä on ylipäätään se koti, oma huone, ruokaa pöydässä ja se yöpaita päällä.
Tietysti isä omalta osaltaan, mutta hänellä on oletettavasti uusi perhe huollettavana myös.
Ei ”moni sano”, vaan se on yksi ainoa maanikko, joka toistaa samoja sanoja kymmenissä kommenteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
1. Ketjussa koko ajan hoetaan, että äidin pitkäaikainen seurustelukumppani! Mikä pitkä aika on kaksi vaivaista vuotta?? Hei haloo!
2. Missään ei myöskään selviä, että vierailu olisi muutaman tunnin mittainen. Minä olen alusta asti ymmärtänyt, että se olisi yökyläily sillä jos olisi päivävierailu, niin kyllä kouluikäiset pärjäävät kotonaankin ilman mitään hoitajaa.
3.Kuka nuori tyttö huolii ventovieraan miehen koikkelehtimaan kotiinsa boxereissaan? Kyllä siellä on kodin rauha kaukana ja jos vieraat lapsetkin siellä huomionhakuisena pyörivät.
Aikamoinen sekamelska!
1. Aika monen aikuisen ihmisen mittapuulla kaksi vuotta on pitkä aika, ainakin niin pitkä, että miesystävän voi kutsua kylään lapsineen.
2. Missään ei ole puhuttu yökyläilystä. Joten uskotaan, että on päiväkyläily kun lapsetkin ovat mukana. Voihan olla, että mies tai äiti menevät jo töihin aamulla.
Kouluikäiset pärjäävät kyllä ilman hoitajaa. Mutta miksi ihmeessä eivät lapset voisi tulla yhdessä syömään isän kanssa? Hehän tuntevat aloittajan.Eikö ole mukavampaa, että he saavat samaan aikaa ruokaa ja vpivat viettäyhteistä aikaa? Lastenhan pitäisi sitten kotonaan erikseen lämmittää jotain itselleen kuitenkin.
Olen muuten satavarma, ettjos aloittaja keroisi, että mies tulee yksin ja lapset ovat kotoba niin kauhea älämölö ja syyttely: ihan kauheaa, lapset yksin nälissään kotona ja isä mässäilee herkkuja naisystävän luona. (ja panee).
Tässä pelissä nimittäin aloittaja ja miesystävä eivät voi voittaa! DDD
3. Kukahan on se ventovieras mies koikkelehtimassa teinin kotona? Nyt tuli kokonaan uusi henkilö kertomukseen.
Ja huomionhakuiset lapsetkin siellä pyörivät jaloissa, ovatkohan sen boxerimiehen?
Jotain rajaa hulluille jutuillekin. Mies ja aloittaja ovat vaatteet päällä, ainoa joka haluaisi pyöriä yöpaidassa on jonkun kertomuksen mukaan tämä teini.
Ainakaan meillä eivät kouluikäiset lapset enää pyöri jaloissa huomionhakuisena. Osaavat käyttäytyä hyvin, niin oletan olevan myös näillä lapsilla.
Missä ihmeen hullujenhuoneessa ihmiset asuvat ja elävät jos tuonkaltaisia ym. skenaarioita kirjoittavat, niin ihmeteltävän moni täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että aloittaja on kynnysmatto, mielistelee ja palvelee miestä.
Eikö äiti ole myös silloin kynnysmatto, mielistele ja palvele teiniä jos teinillä on valta kieltää miesystävän vieerailu?
Jos teinin yksinvalta on kotona suurempi kuin äidin ja huoltajan?
Äiti mahdollistaa, että sillä teinillä on ylipäätään se koti, oma huone, ruokaa pöydässä ja se yöpaita päällä.
Tietysti isä omalta osaltaan, mutta hänellä on oletettavasti uusi perhe huollettavana myös.Ei ”moni sano”, vaan se on yksi ainoa maanikko, joka toistaa samoja sanoja kymmenissä kommenteissa.
No en osaa erottaa onko yksi ja sama henkilö, ketjussa on niin paljon kommentteja.
Tosi paljon ainakain on näitä samantyylisia viestejä tänne laitettu, hiukan eri sanoin ja hiukan eri kantilta. Mutta asia sama.
Monta kertaa sana "kynnysmatto" jne. on mainittu. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
1. Ketjussa koko ajan hoetaan, että äidin pitkäaikainen seurustelukumppani! Mikä pitkä aika on kaksi vaivaista vuotta?? Hei haloo!
2. Missään ei myöskään selviä, että vierailu olisi muutaman tunnin mittainen. Minä olen alusta asti ymmärtänyt, että se olisi yökyläily sillä jos olisi päivävierailu, niin kyllä kouluikäiset pärjäävät kotonaankin ilman mitään hoitajaa.
3.Kuka nuori tyttö huolii ventovieraan miehen koikkelehtimaan kotiinsa boxereissaan? Kyllä siellä on kodin rauha kaukana ja jos vieraat lapsetkin siellä huomionhakuisena pyörivät.
Aikamoinen sekamelska!1. Aika monen aikuisen ihmisen mittapuulla kaksi vuotta on pitkä aika, ainakin niin pitkä, että miesystävän voi kutsua kylään lapsineen.
2. Missään ei ole puhuttu yökyläilystä. Joten uskotaan, että on päiväkyläily kun lapsetkin ovat mukana. Voihan olla, että mies tai äiti menevät jo töihin aamulla.
Kouluikäiset pärjäävät kyllä ilman hoitajaa. Mutta miksi ihmeessä eivät lapset voisi tulla yhdessä syömään isän kanssa? Hehän tuntevat aloittajan.Eikö ole mukavampaa, että he saavat samaan aikaa ruokaa ja vpivat viettäyhteistä aikaa? Lastenhan pitäisi sitten kotonaan erikseen lämmittää jotain itselleen kuitenkin.
Olen muuten satavarma, ettjos aloittaja keroisi, että mies tulee yksin ja lapset ovat kotoba niin kauhea älämölö ja syyttely: ihan kauheaa, lapset yksin nälissään kotona ja isä mässäilee herkkuja naisystävän luona. (ja panee).
Tässä pelissä nimittäin aloittaja ja miesystävä eivät voi voittaa! DDD
3. Kukahan on se ventovieras mies koikkelehtimassa teinin kotona? Nyt tuli kokonaan uusi henkilö kertomukseen.
Ja huomionhakuiset lapsetkin siellä pyörivät jaloissa, ovatkohan sen boxerimiehen?
Jotain rajaa hulluille jutuillekin. Mies ja aloittaja ovat vaatteet päällä, ainoa joka haluaisi pyöriä yöpaidassa on jonkun kertomuksen mukaan tämä teini.
Ainakaan meillä eivät kouluikäiset lapset enää pyöri jaloissa huomionhakuisena. Osaavat käyttäytyä hyvin, niin oletan olevan myös näillä lapsilla.
Missä ihmeen hullujenhuoneessa ihmiset asuvat ja elävät jos tuonkaltaisia ym. skenaarioita kirjoittavat, niin ihmeteltävän moni täällä.
Kaksi vuotta on tuore suhde eikä sitä miestä tarvitse teinin kotiin raahata ollenkaan. Onhan sillä omakin koti.
Mistä ihmeestä tuo "pari vuotta" sitten tulee? Aloittaja sanoo seurustelleensa "vuosia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
1. Ketjussa koko ajan hoetaan, että äidin pitkäaikainen seurustelukumppani! Mikä pitkä aika on kaksi vaivaista vuotta?? Hei haloo!
2. Missään ei myöskään selviä, että vierailu olisi muutaman tunnin mittainen. Minä olen alusta asti ymmärtänyt, että se olisi yökyläily sillä jos olisi päivävierailu, niin kyllä kouluikäiset pärjäävät kotonaankin ilman mitään hoitajaa.
3.Kuka nuori tyttö huolii ventovieraan miehen koikkelehtimaan kotiinsa boxereissaan? Kyllä siellä on kodin rauha kaukana ja jos vieraat lapsetkin siellä huomionhakuisena pyörivät.
Aikamoinen sekamelska!1. Aika monen aikuisen ihmisen mittapuulla kaksi vuotta on pitkä aika, ainakin niin pitkä, että miesystävän voi kutsua kylään lapsineen.
2. Missään ei ole puhuttu yökyläilystä. Joten uskotaan, että on päiväkyläily kun lapsetkin ovat mukana. Voihan olla, että mies tai äiti menevät jo töihin aamulla.
Kouluikäiset pärjäävät kyllä ilman hoitajaa. Mutta miksi ihmeessä eivät lapset voisi tulla yhdessä syömään isän kanssa? Hehän tuntevat aloittajan.Eikö ole mukavampaa, että he saavat samaan aikaa ruokaa ja vpivat viettäyhteistä aikaa? Lastenhan pitäisi sitten kotonaan erikseen lämmittää jotain itselleen kuitenkin.
Olen muuten satavarma, ettjos aloittaja keroisi, että mies tulee yksin ja lapset ovat kotoba niin kauhea älämölö ja syyttely: ihan kauheaa, lapset yksin nälissään kotona ja isä mässäilee herkkuja naisystävän luona. (ja panee).
Tässä pelissä nimittäin aloittaja ja miesystävä eivät voi voittaa! DDD
3. Kukahan on se ventovieras mies koikkelehtimassa teinin kotona? Nyt tuli kokonaan uusi henkilö kertomukseen.
Ja huomionhakuiset lapsetkin siellä pyörivät jaloissa, ovatkohan sen boxerimiehen?
Jotain rajaa hulluille jutuillekin. Mies ja aloittaja ovat vaatteet päällä, ainoa joka haluaisi pyöriä yöpaidassa on jonkun kertomuksen mukaan tämä teini.
Ainakaan meillä eivät kouluikäiset lapset enää pyöri jaloissa huomionhakuisena. Osaavat käyttäytyä hyvin, niin oletan olevan myös näillä lapsilla.
Missä ihmeen hullujenhuoneessa ihmiset asuvat ja elävät jos tuonkaltaisia ym. skenaarioita kirjoittavat, niin ihmeteltävän moni täällä.
4. Se teini voi olla kaikessa rauhassa yöpaidassa omassa huoneessaan sillä aikaa kun miesystävä lapsineen kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Edellyttääkö teini sinun viettävän aikaa hänen kavereidensa kanssa? Tuskin.
Valtaako teinit kodin ja äiti "saa olla huoneessaan".
Taas pilkunnussintaa. Missään ei ole ehdotettu tai määrätty, että teinin pitää tai täytyy olla koko ajan huoneessaan. Eikä kielletty olevan muiden kanssa.
Mutta on sanottu, että jos teini EI HALUA olla muiden kanssa eikä syädä pöydässä niin VOI olla myös huoneessaan. Tai kutsua kavereita seurakseen. Tai mennä kavereille jne...
Myöskään äidin ei tarvitse olla huoneessaan kun teinit tulevat. Voivat olla yhteisesissä tiloissa, yeinit yleensä tykkäävät olla omassa huonessa kavereitten kanssa.
Ja äiti voi olla joko yhteisissä tiloissa tai omassa huoneessaan, ihan miten kukin vaan haluaa.
Normaaleitten ihmisten ollessa kyseessä nämä tavat ihan luontevasti lutviutuvat itsestään, ei mitään ihmeempää ongelmaa näissä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
1. Ketjussa koko ajan hoetaan, että äidin pitkäaikainen seurustelukumppani! Mikä pitkä aika on kaksi vaivaista vuotta?? Hei haloo!
2. Missään ei myöskään selviä, että vierailu olisi muutaman tunnin mittainen. Minä olen alusta asti ymmärtänyt, että se olisi yökyläily sillä jos olisi päivävierailu, niin kyllä kouluikäiset pärjäävät kotonaankin ilman mitään hoitajaa.
3.Kuka nuori tyttö huolii ventovieraan miehen koikkelehtimaan kotiinsa boxereissaan? Kyllä siellä on kodin rauha kaukana ja jos vieraat lapsetkin siellä huomionhakuisena pyörivät.
Aikamoinen sekamelska!1. Aika monen aikuisen ihmisen mittapuulla kaksi vuotta on pitkä aika, ainakin niin pitkä, että miesystävän voi kutsua kylään lapsineen.
2. Missään ei ole puhuttu yökyläilystä. Joten uskotaan, että on päiväkyläily kun lapsetkin ovat mukana. Voihan olla, että mies tai äiti menevät jo töihin aamulla.
Kouluikäiset pärjäävät kyllä ilman hoitajaa. Mutta miksi ihmeessä eivät lapset voisi tulla yhdessä syömään isän kanssa? Hehän tuntevat aloittajan.Eikö ole mukavampaa, että he saavat samaan aikaa ruokaa ja vpivat viettäyhteistä aikaa? Lastenhan pitäisi sitten kotonaan erikseen lämmittää jotain itselleen kuitenkin.
Olen muuten satavarma, ettjos aloittaja keroisi, että mies tulee yksin ja lapset ovat kotoba niin kauhea älämölö ja syyttely: ihan kauheaa, lapset yksin nälissään kotona ja isä mässäilee herkkuja naisystävän luona. (ja panee).
Tässä pelissä nimittäin aloittaja ja miesystävä eivät voi voittaa! DDD
3. Kukahan on se ventovieras mies koikkelehtimassa teinin kotona? Nyt tuli kokonaan uusi henkilö kertomukseen.
Ja huomionhakuiset lapsetkin siellä pyörivät jaloissa, ovatkohan sen boxerimiehen?
Jotain rajaa hulluille jutuillekin. Mies ja aloittaja ovat vaatteet päällä, ainoa joka haluaisi pyöriä yöpaidassa on jonkun kertomuksen mukaan tämä teini.
Ainakaan meillä eivät kouluikäiset lapset enää pyöri jaloissa huomionhakuisena. Osaavat käyttäytyä hyvin, niin oletan olevan myös näillä lapsilla.
Missä ihmeen hullujenhuoneessa ihmiset asuvat ja elävät jos tuonkaltaisia ym. skenaarioita kirjoittavat, niin ihmeteltävän moni täällä.Kaksi vuotta on tuore suhde eikä sitä miestä tarvitse teinin kotiin raahata ollenkaan. Onhan sillä omakin koti.
Olet hauska ja huumorintajuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
1. Ketjussa koko ajan hoetaan, että äidin pitkäaikainen seurustelukumppani! Mikä pitkä aika on kaksi vaivaista vuotta?? Hei haloo!
2. Missään ei myöskään selviä, että vierailu olisi muutaman tunnin mittainen. Minä olen alusta asti ymmärtänyt, että se olisi yökyläily sillä jos olisi päivävierailu, niin kyllä kouluikäiset pärjäävät kotonaankin ilman mitään hoitajaa.
3.Kuka nuori tyttö huolii ventovieraan miehen koikkelehtimaan kotiinsa boxereissaan? Kyllä siellä on kodin rauha kaukana ja jos vieraat lapsetkin siellä huomionhakuisena pyörivät.
Aikamoinen sekamelska!1. Aika monen aikuisen ihmisen mittapuulla kaksi vuotta on pitkä aika, ainakin niin pitkä, että miesystävän voi kutsua kylään lapsineen.
2. Missään ei ole puhuttu yökyläilystä. Joten uskotaan, että on päiväkyläily kun lapsetkin ovat mukana. Voihan olla, että mies tai äiti menevät jo töihin aamulla.
Kouluikäiset pärjäävät kyllä ilman hoitajaa. Mutta miksi ihmeessä eivät lapset voisi tulla yhdessä syömään isän kanssa? Hehän tuntevat aloittajan.Eikö ole mukavampaa, että he saavat samaan aikaa ruokaa ja vpivat viettäyhteistä aikaa? Lastenhan pitäisi sitten kotonaan erikseen lämmittää jotain itselleen kuitenkin.
Olen muuten satavarma, ettjos aloittaja keroisi, että mies tulee yksin ja lapset ovat kotoba niin kauhea älämölö ja syyttely: ihan kauheaa, lapset yksin nälissään kotona ja isä mässäilee herkkuja naisystävän luona. (ja panee).
Tässä pelissä nimittäin aloittaja ja miesystävä eivät voi voittaa! DDD
3. Kukahan on se ventovieras mies koikkelehtimassa teinin kotona? Nyt tuli kokonaan uusi henkilö kertomukseen.
Ja huomionhakuiset lapsetkin siellä pyörivät jaloissa, ovatkohan sen boxerimiehen?
Jotain rajaa hulluille jutuillekin. Mies ja aloittaja ovat vaatteet päällä, ainoa joka haluaisi pyöriä yöpaidassa on jonkun kertomuksen mukaan tämä teini.
Ainakaan meillä eivät kouluikäiset lapset enää pyöri jaloissa huomionhakuisena. Osaavat käyttäytyä hyvin, niin oletan olevan myös näillä lapsilla.
Missä ihmeen hullujenhuoneessa ihmiset asuvat ja elävät jos tuonkaltaisia ym. skenaarioita kirjoittavat, niin ihmeteltävän moni täällä.Kaksi vuotta on tuore suhde eikä sitä miestä tarvitse teinin kotiin raahata ollenkaan. Onhan sillä omakin koti.
Se koti on myös sen äidin koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Edellyttääkö teini sinun viettävän aikaa hänen kavereidensa kanssa? Tuskin.
Valtaako teinit kodin ja äiti "saa olla huoneessaan".
Taas pilkunnussintaa. Missään ei ole ehdotettu tai määrätty, että teinin pitää tai täytyy olla koko ajan huoneessaan. Eikä kielletty olevan muiden kanssa.
Mutta on sanottu, että jos teini EI HALUA olla muiden kanssa eikä syädä pöydässä niin VOI olla myös huoneessaan. Tai kutsua kavereita seurakseen. Tai mennä kavereille jne...Myöskään äidin ei tarvitse olla huoneessaan kun teinit tulevat. Voivat olla yhteisesissä tiloissa, yeinit yleensä tykkäävät olla omassa huonessa kavereitten kanssa.
Ja äiti voi olla joko yhteisissä tiloissa tai omassa huoneessaan, ihan miten kukin vaan haluaa.
Normaaleitten ihmisten ollessa kyseessä nämä tavat ihan luontevasti lutviutuvat itsestään, ei mitään ihmeempää ongelmaa näissä ole.
Ap ehdotti. Ja täällä keuhkotaan miten "saahan se teini olla huoneessaan", ja sinä keuhkoat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinisi on nykyajan lellitty kakara. Ei mitään puheita ja ymmärtämisiä. Tiukasti vaan sanot että sun poikaystävä ja sen perhe on tulossa.
Onko se ap:n poikaystävä menneen ajan lellitty kakara. Häntä ja hänen tunteitaan pitää vaalia ja häntä pitää suojella pettymykseltä.
Mitä ihmettä nyt? Ap:n poikaystävä, jota tapaillut monta vuotta on rinnastettavissa perheeseen. Ja totta kai myös hänen lapset tulevat.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät, ettei puolisosi ole käynyt koskaan vieraissa? Noilla kyvyillä ei muuten kannata kenenkään alykkyyttä arvioida, on vähän kuin maallikko arvioisi ydinfyysikon väitöskirjaa.