Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Tulipa nuoruus mieleen. Kun olin 16, äitini iski jonkun asiakkaan sieltä kaupasta, jossa oli töissä. Mies oli kuin jokin ihme herra meidän huushollissa, ilmestyi "kasvattamaan" minua, inventoi sukumökin ja sitten he halusivat että minä muutan aikuisen siskoni luo ja pikkusisko olisivat armeliaasti antaneet asua ruokasalin nurkassa. Me syötiin vanhentuneita lihapiirakoita ja pikkuleipiä, kun äiti ei muistanut ostaa ruokaa, kun oli niin tämän miehensä lumoissa.
Nyt kun minä olen äiti, tämä minun äitini jaksaa arvostella kuinka paska äiti minä olen. Ja roikkua perheessäni koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Minun mielestäni se aikuinen mies joka uhkaa "pahoittaa mielensä" on paljon suurempi drama queen kuin teini.
Ja ap vasta draamaileekin, kun hänen pitää päästä joulunakin näpäyttelemään alaikäistä vetoamalla siihen että "kun mä haluuuuun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Teinisi on nykyajan lellitty kakara. Ei mitään puheita ja ymmärtämisiä. Tiukasti vaan sanot että sun poikaystävä ja sen perhe on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinisi on nykyajan lellitty kakara. Ei mitään puheita ja ymmärtämisiä. Tiukasti vaan sanot että sun poikaystävä ja sen perhe on tulossa.
Onko se ap:n poikaystävä menneen ajan lellitty kakara. Häntä ja hänen tunteitaan pitää vaalia ja häntä pitää suojella pettymykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lukea? Tuolla lukee ihan selvästi, että ap miettii kumman mielen pahoittaa, aikuisen vieraan miehen vaiko oman lapsensa.
Hän päättää tietoisesti pahoittaa lapsensa mielen. Se on matelua se. Läheisriippuvaisuutta.
Ei ole kovin tervettä käytöstä äidiltä.
Huomaatko miksi? Teini yrittää käyttää valtaa epäterveellä tavalla ja estää normaalin jouluvierailun. Minusta miesystävän näkökulmasta ei ole liikaa vaadittu, että saisi kyläillä tapaninpäivänä naisystävänsä luona. Mutta se, että teini ei kestä sitä parin tunnin vierailua ja mököttää siitä, on aika paksua. Se se vasta epätervettä olisikin, että teini päättää kämpässä kaikesta.
Ap on läheisriippuvainen kynnysmatto, joka palvelee ja matelee, ettei mies vain jätä.
Lapsesta viis.
Ja sitten kun se lapsi aikuistuu ja lähtee, ap roikkuu hänessä.
Joo näin se varmasti on kun sinä sen sanot, eli asia on ratkaistu ja osapuolten tulevaisuuskin lyöty lukkoon. Vain tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinisi on nykyajan lellitty kakara. Ei mitään puheita ja ymmärtämisiä. Tiukasti vaan sanot että sun poikaystävä ja sen perhe on tulossa.
Onko se ap:n poikaystävä menneen ajan lellitty kakara. Häntä ja hänen tunteitaan pitää vaalia ja häntä pitää suojella pettymykseltä.
Etkö sä nyt pösilö ymmärrä, että nyt on kysymys parin tunnin vierailusta eikä mistään yhteenmuutosta eikä varsinkaan teinin laiminlyönnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Minun mielestäni se aikuinen mies joka uhkaa "pahoittaa mielensä" on paljon suurempi drama queen kuin teini.
Ja ap vasta draamaileekin, kun hänen pitää päästä joulunakin näpäyttelemään alaikäistä vetoamalla siihen että "kun mä haluuuuun".
Nyt jaksoin kahlata ketjun läpi ja näin apn vastauksen, jossa ongelman takana oli teinin väsymyksen kohdistuminen tähän vierailuun. Tätä se usein on teinin kanssa, ääneen sanotun ongelman takaa paljastuu jotain muuta.
Tämä minun ehdotukseni ei ollut mikään patenttiratkaisu kaikkiin ogelminn, kuten varmaan tuli selväksi, vaan yksi ehdotus omaan kokemukseeni perustuen, jolla päästä kiinni perimmäiseen ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinisi on nykyajan lellitty kakara. Ei mitään puheita ja ymmärtämisiä. Tiukasti vaan sanot että sun poikaystävä ja sen perhe on tulossa.
Onko se ap:n poikaystävä menneen ajan lellitty kakara. Häntä ja hänen tunteitaan pitää vaalia ja häntä pitää suojella pettymykseltä.
Etkö sä nyt pösilö ymmärrä, että nyt on kysymys parin tunnin vierailusta eikä mistään yhteenmuutosta eikä varsinkaan teinin laiminlyönnistä.
Käsitän. Sitä en käsitä miten se on noin käsittämättömän merkityksellinen ap:lle ja sille miehelle.
Uskomattomalla tarmolla tämä kynnysmattojumalahullu seksiä kammoava sekopää jaksaa täällä päivystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lukea? Tuolla lukee ihan selvästi, että ap miettii kumman mielen pahoittaa, aikuisen vieraan miehen vaiko oman lapsensa.
Hän päättää tietoisesti pahoittaa lapsensa mielen. Se on matelua se. Läheisriippuvaisuutta.
Ei ole kovin tervettä käytöstä äidiltä.
Huomaatko miksi? Teini yrittää käyttää valtaa epäterveellä tavalla ja estää normaalin jouluvierailun. Minusta miesystävän näkökulmasta ei ole liikaa vaadittu, että saisi kyläillä tapaninpäivänä naisystävänsä luona. Mutta se, että teini ei kestä sitä parin tunnin vierailua ja mököttää siitä, on aika paksua. Se se vasta epätervettä olisikin, että teini päättää kämpässä kaikesta.
Mitä ketjua lukenut niin aika monessa kämpässä se teini saa päättää.
Nämä kaikesta päättäneet entiset teinit onkin sitten varsinaisia helmiä myöhemmin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lukea? Tuolla lukee ihan selvästi, että ap miettii kumman mielen pahoittaa, aikuisen vieraan miehen vaiko oman lapsensa.
Hän päättää tietoisesti pahoittaa lapsensa mielen. Se on matelua se. Läheisriippuvaisuutta.
Ei ole kovin tervettä käytöstä äidiltä.
Huomaatko miksi? Teini yrittää käyttää valtaa epäterveellä tavalla ja estää normaalin jouluvierailun. Minusta miesystävän näkökulmasta ei ole liikaa vaadittu, että saisi kyläillä tapaninpäivänä naisystävänsä luona. Mutta se, että teini ei kestä sitä parin tunnin vierailua ja mököttää siitä, on aika paksua. Se se vasta epätervettä olisikin, että teini päättää kämpässä kaikesta.
Mitä ketjua lukenut niin aika monessa kämpässä se teini saa päättää.
Nämä kaikesta päättäneet entiset teinit onkin sitten varsinaisia helmiä myöhemmin elämässä.
No mikäs se tämä hellantelttu mies on jonka tunteita ap vaalii? Sekö on ihan normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Mitäs meinasit jos puolisosi yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa erota? Sittenhän sinäkin olisit tyhmä eroava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Jus just. Olet ensimmäisessä avioliitossasi. Sieltä on nyt vielä helppo huudella ja arvostella eronneitten älykkyysosamäärää.
Jos olette mennyt nuorena yhteen ja ei ole paljon muita seurustelusuhteita niin minun mielestäni olet aika kokematon.
Mitäpä sanoisit jos puoliso ilmoittaa, että on tutustunut mukavaan ihmiseen, ovat ihastuneet ja haluaa erota? Tai ainakin muutta erilleen ja katsoa mitä haluaa tehdä.
Tai jos sama juttu, mutta puoliso ei kerro ihastumistaan ja saat sen selville muuta kautta?
Voit hallita omaa elämääsi ja tehdä omia päätöksiä. Mutta et voi hallita kumppanisi elämää tai hänen päätöksiää, saati tunteitaan.
Miten voit olla noin 100 % varma, että kumppanisi on aina samaa mieltä ja samoilla ajatuksilla liitossanne mukana?
Tämä on mielestäni kokemattomuutta jos mikä jos näin on.
Tämä nyt ohi aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Edellyttääkö teini sinun viettävän aikaa hänen kavereidensa kanssa? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo kamalasti vastauksia, mutta tässä nyt vielä yksi. Oma teinini on välillä aika draamakuningatar. Tietyssä tilanteessa toimii draaman vetäminen niin älyttömälle tasolle, että teinikin ymmärtää sen naurettavuuden.
Minusta tilanne ei vaikuta ollekaan kohtuuttomalta teinille, tapaninpäivänä on muutenkin tapana vierailla, äidin pitkäaikainen miesystävä perheineen on jotain mitä teinin on vain opittava kestämään.
Mutta, jos hän haluaa esittää asian isona ongelmana, tee siitä vielä isompi. Pitäisikö olla yhteydessä koulukuraattoriin? Tai kenties luokanvalvojaan ja kysyä onko koulussa ongelmia? Ehkä jopa teinin kavereihin?
Vähintään teidän pitää seuraavat illat olla kahdestaan ja jutella asiasta rauhassa. Ei mitään kavereiden tapaamista tässä kohtaa, kun kerran äidin kanssa vietetty aika on hänelle niin kallisarvoista. Yhteisiä kivoja projkteja, alkuun vaikka perusteellinen joulusiivous. Sitten alatte kohta kohdalta käysä läpi, mikä tilanteessa ahdistaa, jotain kivoja tunneharjoituksia yms.
Äitinä varmasti tiedät, onko taustalla oikeasti jotain isoa haastetta vai onko tämä vain teinin tapa osoittaa mieltään.
Kukapa meistä oikeastaan haluaisi itselle vieraita ihmisiä kotiin. Ehkä voisit avata hänelle, miltä tuntuu, kun teini tuo kavereitaan kotiin. Joko molemmat kutsuvat vieraita tai sitten ei kumpikaan.
Edellyttääkö teini sinun viettävän aikaa hänen kavereidensa kanssa? Tuskin.
Valtaako teinit kodin ja äiti "saa olla huoneessaan".
Ai hemmetti miten karseita kommenteja tähänkin asialliseen aloitukseen on tullut. En kyennyt lukemaan viittä sivua enempää.
Onneksi pari hyvääkin kommenttia oli sekaan mahtunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Tiedän elämästä ihan tarpeeksi. Olen itse vielä ensimmäisessä avioliitossani. Tunnen paljon ihmisiä, sekä eronneita että ei-eronneita. Ja jos pitäisi parhaan kykyni mukaan arvioida ihmisten äo-lukemat, niin korrelaatio eroamiseen olisi lähellä ykköstä. Siis niin että tyhmät eroavat ja fiksut eivät.
Ainoan poikkeuksen muodostaa eräs insinöörikaverini, joka on älykäs, mutta super-introvertti nörtti. Hän aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen reilusti yli 30-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa. Tästä naisesta näki heti, että hän on aika epävakainen eikä ehkä ihan perinteisintä vaimomateriaalia. Juttelinkin tästä kaverini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että tässä on hänen viimeinen tilaisuutensa saada perhe, joten yhteen menivät. Seitsemän vuotta ja kaksi lasta myöhemmin vaimo lähti, kuten olin koko ajan odottanutkin tapahtuvan.
Mitäs meinasit jos puolisosi yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa erota? Sittenhän sinäkin olisit tyhmä eroava.
Kyllä, mutta silloin en raahaisikaan kotiini vieraita miehiä lapsineen omien lasteni riesaksi. Kenenkään ei ole pakko olla kullinkiperä nöyristelevä kynnysmatto vieraalle miehelle, paitsi ehkä läheisriippuvaisen.
Alue: Aihe vapaa
Ap on läheisriippuvainen kynnysmatto, joka palvelee ja matelee, ettei mies vain jätä.
Lapsesta viis.
Ja sitten kun se lapsi aikuistuu ja lähtee, ap roikkuu hänessä.