Asun ulkomailla, mitä kieltä mahdolliselle tulevalle lapselle pitäisi puhua?
Tilanne on siis se, että asun Saksassa miehen kanssa. Meidän yhteinen kielemme on saksa ja kumpikin puhuu sitä sujuvasti, mutta kummallekaan saksa ei ole äidinkieli, vaan olemme muuttaneet aikuisiällä tänne. Kuitenkin esim. itse olen alakoulusta asti opiskellut saksaa ja miehellä vastaavankaltainen tausta. Ja ollaan asuttu täällä siis jo useamman vuoden ajan.
Ollaan tosissaan aiottu alkaa ryhtyä perheen perustus puuhiin, mutta tätä kieliasiaa on tullut mietittyä, mitä kieltä pitäisi lapselle puhua? Luontevinta olisi tietysti puhua lapselle Saksaa, kun se on yhteinen kielemme ja lisäksi se on paikallinen kieli, mutta kun aina sanotaan että lapselle pitäisi puhua äidinkieltä. Mutta meidän tapauksessa se ei olisi kätevää, kun emme ensinnäkään osaa toistemme äidinkieliä (mulla suomi ja miehellä latvia) mikä vaikeuttaisi perheen sisäistä kommunikaatiota. Molempien äidinkielet kuitenkin todella pieniä kieliä ja lisäksi tuntuisi turhalta pistää lapsi ummikkona päiväkotiin, kun kuitenkin osaamme saksaa hyvin eli lapsi voisi oppia sen kotona.
Toki tuntuisihan se tavallaan oudolta jos lapsi ei ymmärtäisi vaikkapa vanhempieni äidinkieltä ja ymmärrän kyllä myös pointit tunnekieleen jne. liittyen. Mutta joskus kannattaa priorisoida käytännön asioita. Vai mitäs mieltä te olette? Mitä kieltä tämmöisessä tilanteessa pitäisi lapselle puhua?
Kommentit (82)
Yksi oleellinen asia tässä on se, että riistäisikö pelkän saksan opettaminen lapselta käytännössä kaikki sukulaiskontaktit (muutamia saksaa osaavia lukuunottamatta)? Jos äidin suku puhuu suomea ja isän suku latviaa, niin pelkkää saksaa oppimalla lapsella ei käytännössä olisi keinoja kommunikoida suuren osan sukulaisia kanssa. Isävanhemmat, serkut, tädit ja sedät voivat kuitenkin olla usein tärkeitä, ja esimerkiksi kesiä heidän kanssa viettämällä oppii huomattavan paljon vanhempiensa kulttuurista ja maailmasta. Onko teille ok, että lapsi kasvaa pelkästään saksalaiseen kulttuuriin?
Haluatteko lapsen oppivan lähtömaidenne kulttuuriperinteitä? Jos teillä on perhettä ja sukulaisia lähtömaissanne, niin haluatteko lapsen kykenevän puhumaan heidän kanssaan? Jos vastasit molempiin kyllä, niin molemmat puhuu lapselle äidinkieltään.
Tiedän Saksassa asuvan suomalaisen naisen jolla lapsia saksalaisen miehen kanssa. Hän ei ole tullut lapsille suomea puhuneeksi ja nyt katuu asiaa, kun hänen omat vanhemmat ei voi puhua lasten kanssa. Mielellään täällä käydessään tai vanhempiensa siellä käydessä antaisi näiden viettää keskenään aikaa, mutta se on lähes mahdotonta ilman yhteistä kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Taas on vastaamassa sellaiset ihmiset jotka puhuvat vain suomea ja elavat suomenkielisessa ymparistossa.
Koitas opettaa lapselle kielta kun olet sen ainoa puhuja eika han koskaan kuule miten kysymykseen vastataan.
Jos viela suhteet Suomeen ovat heikot niin ei ole mitaan jarkea keskittya kieleen jota puhuu alle 6 miljoonaa ihmista maailmassa.
Tyttäreni asuu Brysselissä, hänen miehensä on ruotsalainen. Äiti puhuu lapsille suomea, isä ruotsia. Lapset ovat ranskankielisessä päiväkodissa ja koulussa. Ympäristö on ranskankielinen. Kaikki kolme kieltä sujuu jo nyt mallikkaasti, 5-vuotias puhuu ihanaa suomea ruotsalaisella korostuksella. Seurustelu suomalaisten ja ruotsalaisten sukulaisten kanssa ei tuota mitään vaikeuksia. Kieliasia oli alusta asti päivänselvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että puhutte lapselle englantia ja ranskaa/espanjaa. Näillä pääsee pitkälle. Suomi ja latvia täysin hyödyttömiä painolasteja, saksakin vähän sillä rajalla.
Mä olen se joka eli lapsuutensa viidellä kielellä eikä niistä yksikään ole ollut painolasti, kaikista on ollut iloa ja hyotyä, niin vapaa-aikana, ystävyyssuhteissa kuin urallakin.
Millä kaikilla kielillä?
Tuossa aiemmin jo avasin asiaa, suomi, ruotsi, ranska, espanja, englanti.
Vierailija kirjoitti:
Yksi oleellinen asia tässä on se, että riistäisikö pelkän saksan opettaminen lapselta käytännössä kaikki sukulaiskontaktit (muutamia saksaa osaavia lukuunottamatta)? Jos äidin suku puhuu suomea ja isän suku latviaa, niin pelkkää saksaa oppimalla lapsella ei käytännössä olisi keinoja kommunikoida suuren osan sukulaisia kanssa. Isävanhemmat, serkut, tädit ja sedät voivat kuitenkin olla usein tärkeitä, ja esimerkiksi kesiä heidän kanssa viettämällä oppii huomattavan paljon vanhempiensa kulttuurista ja maailmasta. Onko teille ok, että lapsi kasvaa pelkästään saksalaiseen kulttuuriin?
Meillä puhutaan kolmea kieltä. Aluksi suomi oli minun ja Muumien varassa, ja lapsen intonaatio ei ollut ihan äidinkielisen puhujan tyyppiä. Toisen vanhemman kielellä vähän sama tilanne. Lapset olivat kummankin sukulaisissa pari jaksoa vuodessa, ja mahdollisuuksien mukaan teki juttuja ilman meitä. Jo ensimmäinen uintireissu serkkujen kanssa teki ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Enemmistö unkarilaisista on viisaita toisinkuin saksalaiset
Nyt menee jo irvailuksi. Antakaa ihmisten puhua lapsilleen mita kielta haluavat ei pitaisi teita nyt noin jarkyttaa.
Minuakin on tassa ketjussa nimitelty vaikka miksi mutta yksi lapsistani on oppinut ranskaa, arabiaa ja SUOMEA aikuisena.
One size does not fit all.
Eihän tuo ole ongelma eikä mikään. Itse puhut suomea ja lapsi oppii saksan isältään ja ympäristöstään.
Voin vakuuttaa että hankalampaa on, jos äiti on suomalainen, isä italialainen ja maan kieli on saksa. nimim. kokemusta on. Päädyttiin muuttamaan Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ongelma eikä mikään. Itse puhut suomea ja lapsi oppii saksan isältään ja ympäristöstään.
Voin vakuuttaa että hankalampaa on, jos äiti on suomalainen, isä italialainen ja maan kieli on saksa. nimim. kokemusta on. Päädyttiin muuttamaan Suomeen.
Miksi mielestäsi isän ei kannata puhua lapselle äidinkieltään?
Ymmärrättehän, että samoja mietteitä pohditaan Suomessa kun on kv perheitä. Se päiväkotiin ummikkona tuleva lapsi voi osata jo ennestään kolmeakin kieltä, mutta tulee päiväkotiin oppiakseen suomea.
Vierailija kirjoitti:
Taas on vastaamassa sellaiset ihmiset jotka puhuvat vain suomea ja elavat suomenkielisessa ymparistossa.
Koitas opettaa lapselle kielta kun olet sen ainoa puhuja eika han koskaan kuule miten kysymykseen vastataan.
Jos viela suhteet Suomeen ovat heikot niin ei ole mitaan jarkea keskittya kieleen jota puhuu alle 6 miljoonaa ihmista maailmassa.
Kyllä meillä on onnistunut, mies puhuu kieltä jota kukaan muu ympärillä ei puhu, ja lapset ovat oppineet sitäkin.
Meillä puhutaan suomea ja Espanjaa lapselle, yhteinen kotikieli on englanti ja asumme saksankielisessä maassa. Lapsi oppii kaikkia kieliä ja käy kaksikielistä päiväkotia (Saksa/englanti). Hyvin oppii kaikkia kieliä vaikka välillä menee hieman sanat sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Enemmistö unkarilaisista on viisaita toisinkuin saksalaiset
Nyt menee jo irvailuksi. Antakaa ihmisten puhua lapsilleen mita kielta haluavat ei pitaisi teita nyt noin jarkyttaa.
Minuakin on tassa ketjussa nimitelty vaikka miksi mutta yksi lapsistani on oppinut ranskaa, arabiaa ja SUOMEA aikuisena.
One size does not fit all.
Pöhkö. Olisit opettanut lapsena.täytyy vissiin leikkiä kansainvälistä.....
Mitä jos side Saksaan jostain syystä katkeaa? Muutto, ero, kuolema. Ja lapsi osaa vain saksaa, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
Muutat miehesi kuoleman jälkeen Suomeen ja sitten onkin lapsen kiva opetella se suomi.
Espanjaa, kiinaa, englantia, saksaa, venäjää ja suomea, niin eiköhän lapsukaisenne pärjää tuolla kielitaidolla kovassa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos side Saksaan jostain syystä katkeaa? Muutto, ero, kuolema. Ja lapsi osaa vain saksaa, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
Muutat miehesi kuoleman jälkeen Suomeen ja sitten onkin lapsen kiva opetella se suomi.
Ystävälle näin kävi ja lapsi asuu nyt maassa, jonka kieltä ei osaa eikä osaa edes äitinsä äidinkieltä. Onneksi on kv. kouluja, joissa koulunkäynti onnistuu, mutta se ei poista kielitaidon ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu perheessä lapsi käyttää neljää kieltä: äidin kanssa venäjää, isän kanssa arabiaa, vanhemmat puhuu keskenään englantia (on siis kuullut pienestä asti paljon) ja päiväkoti, koulu sekä ympäristö puhuu suomea. Hyvin on sujunut. Neljä kieltä, tosi iso rikkaus! Kolme isoa ja arjessa toimiva suomi.
Ei se automaattisesti hyvin suju. On paljon lapsi ja aikuisia, jotka osaavat vähän montaa kieltä, mutta ei mitään kunnolla ja laajalla sanavarastolla. Miten sellainen ihminen ajattelee, miten pärjää maailmassa? Jotkut pärjää nyrkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu perheessä lapsi käyttää neljää kieltä: äidin kanssa venäjää, isän kanssa arabiaa, vanhemmat puhuu keskenään englantia (on siis kuullut pienestä asti paljon) ja päiväkoti, koulu sekä ympäristö puhuu suomea. Hyvin on sujunut. Neljä kieltä, tosi iso rikkaus! Kolme isoa ja arjessa toimiva suomi.
Ei se automaattisesti hyvin suju. On paljon lapsi ja aikuisia, jotka osaavat vähän montaa kieltä, mutta ei mitään kunnolla ja laajalla sanavarastolla. Miten sellainen ihminen ajattelee, miten pärjää maailmassa? Jotkut pärjää nyrkein.
En ole ikinä törmännyt tällaiseen tapaukseen muualla kuin av:llä vaikka pyörin tosi kansainvälisissä piireissä. Esim meidän joulupöydässä on yleensä viittä eri kieltä äidinkielenään puhuvia tyyppejä, lapsuudenkoti oli kaksikielinen ja kolme meistä neljästä sisaruksesta on valinnut erikielisen puolison.
Sukulaisperheessä äiti ei puhunut lapsilleen suomea, vaan käytti vain perheen isän kieltä, joka oli myös vanhempien yhteinen kieli. Oli ikävä nähdä, kuinka suhteet äidin puoleisiin isovanhempiin jäivät lapsilla etäisiksi yhteisen kielen puutteen takia.
Kyllähän lapsi törmää ns. oikeaan tapaan puhua saksaa ihan kaikkialla ympäristössään, niin kadulla, televisiossa kuin hoidossa/koulussa ja oppii erilaiset ääntämistavat ja konventiot sitä kautta. "Vanhempi ikä" jossa opittua kieltä on vaikea enää on muokata on huomattavasti enemmän kuin se, jossa lapset menevät esimerkiksi äidinkielen tunneille koulussa.