Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asun ulkomailla, mitä kieltä mahdolliselle tulevalle lapselle pitäisi puhua?
17.12.2021 |
Tilanne on siis se, että asun Saksassa miehen kanssa. Meidän yhteinen kielemme on saksa ja kumpikin puhuu sitä sujuvasti, mutta kummallekaan saksa ei ole äidinkieli, vaan olemme muuttaneet aikuisiällä tänne. Kuitenkin esim. itse olen alakoulusta asti opiskellut saksaa ja miehellä vastaavankaltainen tausta. Ja ollaan asuttu täällä siis jo useamman vuoden ajan.
Ollaan tosissaan aiottu alkaa ryhtyä perheen perustus puuhiin, mutta tätä kieliasiaa on tullut mietittyä, mitä kieltä pitäisi lapselle puhua? Luontevinta olisi tietysti puhua lapselle Saksaa, kun se on yhteinen kielemme ja lisäksi se on paikallinen kieli, mutta kun aina sanotaan että lapselle pitäisi puhua äidinkieltä. Mutta meidän tapauksessa se ei olisi kätevää, kun emme ensinnäkään osaa toistemme äidinkieliä (mulla suomi ja miehellä latvia) mikä vaikeuttaisi perheen sisäistä kommunikaatiota. Molempien äidinkielet kuitenkin todella pieniä kieliä ja lisäksi tuntuisi turhalta pistää lapsi ummikkona päiväkotiin, kun kuitenkin osaamme saksaa hyvin eli lapsi voisi oppia sen kotona.
Toki tuntuisihan se tavallaan oudolta jos lapsi ei ymmärtäisi vaikkapa vanhempieni äidinkieltä ja ymmärrän kyllä myös pointit tunnekieleen jne. liittyen. Mutta joskus kannattaa priorisoida käytännön asioita. Vai mitäs mieltä te olette? Mitä kieltä tämmöisessä tilanteessa pitäisi lapselle puhua?
Kommentit (82)
Hassu miten näihin ketjuihin ilmestyy aina se pakollinen sönkkääjä joka yrittää todistaa kielitaitonsa kirjoittamalla vain englanniksi (poikkeuksetta aina ihan täynnä kielioppi-, sanasto-, ja tyylivirheitä) :D
Jos itse saisin lapsia niin puhuisin niille kyllä suomea. Olen asunut 10 vuotta ulkomailla ja kielitaito on sujuva, mutta vieläkin tulee viikottain eteen uusi tai ilmeikkäämpi sana ihan puskista vaikka olettaa kaiken jo nähneensä. Viime aikoina opittu esim. waterkoud, drassig, zwabber (kosteankalseankylmä (ilma), vettynyt (maa), vanhanaikainen narumoppi). Itse olisin sanonut nuokin vain koud, nat, mop jotka kyllä ajavat samaa mutta vähemmän kuvaavasti. Tuo on juuri sitä sanaston rikkautta ja kielen syvyyttä joka natiivilla imetään äidinmaidosta mutta vieraskielisellä voi jäädä tyngäksi.
Kissalle höpötän suomen ja hollannin sekoitusta. Lauserakenteet ja huudahdukset on jännästi hollanniksi mutta hellittelysanat ja lepertelysiansaksa usein suomeksi. Tyyliin kissan pyöriessä ja kehrätessä jaloissa saatan lepertää sille "Purrimurri! Ben je mijn murripurriainen?" Ihmislasta en moisille kielirikoksille haluaisi altistaa, kun ne oppivat kaiken mitä puhut :D
Lapsille siis vain omaa äidinkieltä. Pahalta kuulostaa tuo keissi jossa nainen puhui lapselleen saksaa ja sitten muutti toiseen maahan lapsen kanssa joka ei nyt puhu perheensä TAI ympäristönsä kieltä.
T.hollanninsuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää myös muistaa, että kaikki lapset ei opi kieliä tosta vaan vaivatta. Joillain on ongelmaa ihan yhdenkin kielen oppimisessa, joten kannattaa sitten miettiä mitä sitten tehdään. Muuten kyllä olen sitä mieltä, että omaa äidinkieltä puhutaan. Se on suuri rikkaus osata monia kieliä.
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Mikä on estänyt isovanhempia opettelemasta saksaa?
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin puhuu omaa äidinkieltään kommunikoidessaan suoraan lapselle. Puolisosi kanssa puhitte edelleen saksaa. Lapsella on siis kaksi äidinkieltä ja hän oppii sivussa asuinmaansa kielen, joka on myös todennäköisesti leikkikaverien kieli ja koulukieli.
Aivan alussa kielenkehitys voi olla hieman hitaampaa. Lapsi oppii kuitenkin nopeasti kolmeen kieleen liittyvät käyttösäännöt ts. mitä kieltä puhutaan kenelle.
Juuri näin. Meillä oli kylässä kolmikielinen pikkulapsi. Hän oli oppinut yhdistämään kolmannen kielen (päiväkodissa puhuttu) vieraisiin ihmisiin. Kun minä sitten puhuin hänen isänkieltään (saksaa, jota osaan tosi hyvin asuttuani pitkään Saksassa)) hän ei ymmärtänyt, koska hänen mielestään vieraiden ihmisten pitää puhua sitä kolmatta kieltä. Kysyi jopa isältään, että miksei tuo täti puhu oikeaa kieltä? ”Warum spricht sie nicht ordentlich?“ Kun vaihdoin päiväkotikieleen, jota puhun huonommin, ymmärsi hän oikein hyvin, eli kieli siis tosiaankin yhdistyy ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä perheitä missä puhutaan kolmea kieltä. En ymmärrä miksi se ei teillä onnistuisi. Maailmassa ei ole turhia kieliä, vaikka olisi kuinka pieni kielialue. Ilman kieltä lapsen on mahdotonta oppia syvällisesti vanhempiensa kulttuuria ja jäisi täten kulttuurisesti "kielipuoleksi". Lapsenne tulee kiittämään teitä, kun tulee saamaan kotoaan kolmen kielen pääoman.
Eikä vain kulttuurin takia vaan että oppii ilmaisemaan itseään, oli kieli mikä tahansa. Kieli ja ajattelu liittyy vahvasti yhteen.
Maailmassa on paljon pahaa oloa kun ei osata sanoittaa. Monikielisyys on vain plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Mikä vika unkarilaisissa? Aivan höpöhöpö juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Mikä vika unkarilaisissa? Aivan höpöhöpö juttua.
Plus suomi ei kuulosta unkarilta, japanikin kuulostaa enemmän suomelta kuin unkari.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat puhutte lapselle omaa äidinkieltänne ja keskenänne saksaa, jota lapsi kuulee myös ympäristössään. Oppii kolme kieltä ilman opettamista.
Juuri näin. Meilläkin muksut ovat kolmikielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itse kaksikielisestä perheestä (suomi-ruotsi) ja asuimme lapsuudessani suurimmaksi osin ulkomailla, kolmessa eri maassa.
Meille lapsille tuli vähän niin kuin ilmaiseksi siis viisi kieltä. Itselleni suomi on se tunnekieli, koska suomenkielinen äiti oli meidän lasten kanssa kotona, vietimme kesälomat mummolassa, meillä oli suomalaisia au paireja ja kävimme suomikoulussa jos sellainen asuinkaupungissa sattui olemaan. Isä matkusti paljon ja teki pitkiä päiviä joten altistus ruotsinkielelle ei ollut yhtä intensiivistä.
Nyt aikuisena puhun äidinkielenveroisesti englantia, koska sillä kävin pitkälti kouluni, lisäksi puhun espanjaa ja ranskaa, espanja on heikoin koska olin siellä asuessa tosi pieni. Ranskassa puhe sujuu ja aksentti on kuin natiivilla mutta kirjoittaminen ja kielioppi takkuaa. Isän kieltä ruotsia osaan ok mutta sanasto on aika suppea enkä osaa kirjoittaa sitä juurikaan.
Aikuisena olen lisäksi opiskellut italiaa, saksaa ja englantilaista viittomakieltä.
Minusta tuo vaatimus äidinkielen puhumisesta lapselle ei ole perusteltu.
Olen sitä mieltä (en ole kasvatusalan ammattilainen), että lapselle pitäisi puhua sitä kieltä, mikä on oma tunteiden kieli. Se kieli, jolla ajattelet tunneasiasi ja päivittäiset arkiasiat kotonasi.
Vaikka päättäisit puhua lapsellesi saksaa, vaikka suomi olisi vielä hyvin vahvasti tunteidesi kieli, voi käydä niin, että huomaamattasi juttelet lapsellesi suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut suomea (jos se on äidinkielesi).
Suosittelen, että puhutte lapselle englantia ja ranskaa/espanjaa. Näillä pääsee pitkälle. Suomi ja latvia täysin hyödyttömiä painolasteja, saksakin vähän sillä rajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että puhutte lapselle englantia ja ranskaa/espanjaa. Näillä pääsee pitkälle. Suomi ja latvia täysin hyödyttömiä painolasteja, saksakin vähän sillä rajalla.
Siis vaikka vanhemmat eivät itse osaa näitä kieliä?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että puhutte lapselle englantia ja ranskaa/espanjaa. Näillä pääsee pitkälle. Suomi ja latvia täysin hyödyttömiä painolasteja, saksakin vähän sillä rajalla.
Mä olen se joka eli lapsuutensa viidellä kielellä eikä niistä yksikään ole ollut painolasti, kaikista on ollut iloa ja hyotyä, niin vapaa-aikana, ystävyyssuhteissa kuin urallakin.
ap puhu arabiaa se on tulevaisuuden kieli saksassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että puhutte lapselle englantia ja ranskaa/espanjaa. Näillä pääsee pitkälle. Suomi ja latvia täysin hyödyttömiä painolasteja, saksakin vähän sillä rajalla.
Mä olen se joka eli lapsuutensa viidellä kielellä eikä niistä yksikään ole ollut painolasti, kaikista on ollut iloa ja hyotyä, niin vapaa-aikana, ystävyyssuhteissa kuin urallakin.
Millä kaikilla kielillä?
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tytär asuu juurikin Saksassa espanjalaisen miehen kanssa. Lapset puhuu vain saksaa ja kuulemma siksi, ettei heitä yhdisttäisi unkarilaisiin, koska suomi kuulostaa unkarilta tms. Isovanhemmilla ei ole mitään yhteyttä eikä kykyä kommunikoida lastenlasten kanssa, koska eivät osaa saksaa kuin pari sanaa. Aika surullista.
Enemmistö unkarilaisista on viisaita toisinkuin saksalaiset
Alue: Aihe vapaa
Tässähän se paras vastaus on heti ensimmäisessä postauksessa. Kannatan.
Kolmelle lapsellemme minä puhuin suomea, isä italiaa ja lapset menivät ummikkoina ranskankieliseen kouluun. Oppivat kaikki kielet vaivatta. Myöhemmin muutimme vielä saksankieliselle alueelle ja lapset oppivat senkin.