Onko edes olemassa rakastavia ja onnellisia pariskuntia?

Kyllä. Montakin ja ihan lähipiirissä. Yhteiseloa 20-30 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:40"]

Todella moni elää omissa pilvilinnoissaan ja kuvitelmissaan tällaista onnellisen pariskunnan elämää.

Totuus iskee vastaan tuolla suomi24:ssä, esimerkiksi. Siellä niitä onnellisia aviomiehiä on, ihan pilvin pimein vonkaamassa "jännitystä elämään" ja "perhosia vatsanpohjaan" ja intohimon huumaa, jota salassa odottaa.

On varmaan onnellisia pareja. Mutta onko niissä molemmat keskenään intohimoisen onnellisia? Rohkenen epäillä. Valitettavasti.

[/quote]

No seksin määrä tietty antaa viitettä - jos oma kumppani kiihottaa edelleenkin vuosien jälkeen niin ainakin jonkin verran on jäljellä uskoisin. Olemme paljon työreissuilla mutta vähintään kerran viikossa rakastellaan! Ja lomilla enemmän. Olen kymmeniä kertoja sanonut miehelle että jos ei ole tyytyväinen johonkin niin heti pitää ottaa puheeksi ja paljon meillä jutellaankin asioista -kipeistäkin. Ei ole salaisuuksia eikä asiallisesta palautteesta loukkaannuta.

Eihän ihminen muutu pystyynkuolleeksi keloksi vaikka parisuhteessa onkin, harvoin se oma siippa jaksaa loputtomiin imarrella ja lirkutella - siksi voi joskus tulla houkutus testata noita treffipalstoja vaikkei ole aikomustakaan pettää. Mun miehellä oli muutama vuosi sitten feikkiprofiili alastonsuomessa ja tiesin siitä. Mies aikansa katseli sitä touhua ja lopetti tilinsä. Viesteissä ei koskaan sovittu tapaamisia, mies jätti aina vastaamatta kun nainen tuli liian innokkaaksi. Itse ihastuin ulkomaalaisen työkaverin osoittamaan huomioon mikä vei ajatukset hetkeksi pois kotona olleeseen tiukkaan taloustilanteeseen. Juttuseura työlounaalla ja kukat... loppujen lopuksi tosi viatonta piristystä mikä lopahti itsekseen.
[/quote]

Ei vaikuta onnelliselta

Mitä on onnellisuus? Kykyä rakastaa itseään ja muita. Kykyä sietää arkea. On epärealistista odottaa elämän mittaista huumaa.
Sen kaipuu saa hakemaan ihastuksia. Ja uutta suhdetta. Joka kohta on taas arkea

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:40"]Tunnen. Me. Olemme olleet vasta kymmenen vuotta naimisissa ja edelleen rakastetaan toisiamme.
Ihmisten pitäisi oppia rakastamaan terveellä tavalla itsestään, niin silloin voi rakastaa myös muita.
[/quote]juu onko teillä lapsia? Millanen rahallinen tilanne. Mäki aattelin noin vielä 5v sitten. Oltiin oltu siihen asti 10v yhdessä. Nyt en jaksa tot toista enää :\ kamalaa.. Ehkä stressi tekee sen. Meillä on tiukkaa.
[/quote]
Lapsia viisi ja mies yrittäjä. Usein olen käytännön yksinhuoltaja. Ajattelen aina, että aikansa kutakin. Pienet tulot,mutta vielä pienemmät menot niin pärjää. Keskitytään olennaiseen, lasten kanssa yhdessä oloon.
Meillä on hauskaa keskenään. Arki on ihan kivaa. Pussaillaan ja halaillaan aina kun mahdollista.
Minä pääsen omiin harrastuksiin 1-2iltana viikossa. Tukiverkko olematon.
Eletään tämmöistä meidän elämää. :-)

15 yhteistä vuotta takana ja rakkaus vain syvenee. Yhtään kriisiä ei suhteessamme ole ollut, enkä usko että tuleekaan (ainakaan sellaisia joihin itse olisimme syypäitä).

Mulla on sellainen mielikuva, että paljonkin on. Mutta tässä tullaan taas siihen kuinka itse kukin maailmaa tahtoo hahmottaa... Minä haluan nähdä hyvää ja tehdä ajattelulla elämästä välillä huoletontakin, minä en puutu muiden asioihin, annan muiden olla omanlaisiaan ihan rauhassa, en arvostele heidän tekemisiään, siis tarkoittaen vaikka onko joku kotiäiti/kotirouva/työelämässä/uranainen tmv. Minä näen kaunista kaikkialla, tosin tällä palstalla harvemmin, mutta tuolla oikeassa elämässä. Voin heti nimetä montakin pariskuntaa, joiden olen ymmärtänyt olevan ihan onnellisia yhdessä.

Me olemme olleet 19 v leppoisan lempeästi yhdessä suurimman osan aikaa. Riitaisat ajat ovat olleet aika lyhyitä, emme vain ole kovin tulikoita ja riitaisia ihmisiä. Toisiamme tukien ja ystävinä, ei mustasukkaisuutta kummankaan luonteessa. Seksin määräkin lisääntynyt paljon viime aikoina, etenkin kun lapset (3klp) on jo isompia. Lisää lapsia ei tuu, on pysyvämpi ehkäisy. 

Ap. Et taida rakastaa itseäsi? 

Me olemme onnellisia. Rankkoja aikoja on ollut mutta yhdessä on kasvettu ja entisestään vahvistuttu. Mieheni on paras ystäväni, mahtava isä ja yhä se seksikkäin mies jonka tunnen.

Komppaan edellisiä. Mekin olemme todella onnellisia, vaikka avioelämää on takana jo toistakymmentä vuotta.

Mitä se onnellisuus on? Jos on riitaisa parisuhde, se ei ole onnellinen?

Pian 23 vuotta yhdessä, on ollut vaikeampiakin aikoja, jolloin rakkaus tuntunut hiipuneen, rakkautta kuitenkin edelleen, eikä ilman toista ole kumpikaan onnellinen.

Mun vanhemmat! Koulusta lähtien yhdessä nyt jo 40 v , haluan samaa, toivottomasti tulemme perässä , vasta 5 v naimisissa , 2 lasta

Tunnen, omat vanhemmat yhdessä kuolemaan asti! Me 30v avioliitossa, kaksi aikuista lasta. Joskus vaan käy niin onnellisesti että löytää sen jonka kanssa katsoo samaan suuntaan. Olemme terveitä, ei alko-huume-mielenterveysongelmia, on luottamus toiseen, puhumme ja pussaamme ja riitelemmekin mutta käsiksi ei sentään käydä. Luulen että a ja o on se että olemme aina osanneet puhua, keskustella aivan kaikesta, ei ole tarvinnut miettiä mitä sen toisen päässä liikkuu. Yhteisen taipaleemme alku oli valtava intohimo ja onnellisinta on se että intohimo on säilynyt, seksi vaan paranee iän myötä ei ole hiipunut! Ei toki enää päivittäin mutta tarpeeksi, ei ole kummankaan tarvinnut muualle vilkuilla! Meillä onnellisen avioliiton salaisuus on luottamus toiseen, hyvä kommunikointi ja hyvä seksi, mitä se muuta tarvitsee kun talouskin on kunnossa, talolainakin muisto vain. Onnea lisää vielä se että saatu vastaanottaa jo kaksi lapsenlastakin, me yhdessä isoäiti- ja isä.

No tottakai on! Itsellä 17 v avioliittoa takana ja rakkautta riittää. Samoin yhdessäoloa ja arjen romantiikkaa ja välittämistä

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:40"]

Todella moni elää omissa pilvilinnoissaan ja kuvitelmissaan tällaista onnellisen pariskunnan elämää.

Totuus iskee vastaan tuolla suomi24:ssä, esimerkiksi. Siellä niitä onnellisia aviomiehiä on, ihan pilvin pimein vonkaamassa "jännitystä elämään" ja "perhosia vatsanpohjaan" ja intohimon huumaa, jota salassa odottaa.

On varmaan onnellisia pareja. Mutta onko niissä molemmat keskenään intohimoisen onnellisia? Rohkenen epäillä. Valitettavasti.

[/quote]

No seksin määrä tietty antaa viitettä - jos oma kumppani kiihottaa edelleenkin vuosien jälkeen niin ainakin jonkin verran on jäljellä uskoisin. Olemme paljon työreissuilla mutta vähintään kerran viikossa rakastellaan! Ja lomilla enemmän. Olen kymmeniä kertoja sanonut miehelle että jos ei ole tyytyväinen johonkin niin heti pitää ottaa puheeksi ja paljon meillä jutellaankin asioista -kipeistäkin. Ei ole salaisuuksia eikä asiallisesta palautteesta loukkaannuta.

Eihän ihminen muutu pystyynkuolleeksi keloksi vaikka parisuhteessa onkin, harvoin se oma siippa jaksaa loputtomiin imarrella ja lirkutella - siksi voi joskus tulla houkutus testata noita treffipalstoja vaikkei ole aikomustakaan pettää. Mun miehellä oli muutama vuosi sitten feikkiprofiili alastonsuomessa ja tiesin siitä. Mies aikansa katseli sitä touhua ja lopetti tilinsä. Viesteissä ei koskaan sovittu tapaamisia, mies jätti aina vastaamatta kun nainen tuli liian innokkaaksi. Itse ihastuin ulkomaalaisen työkaverin osoittamaan huomioon mikä vei ajatukset hetkeksi pois kotona olleeseen tiukkaan taloustilanteeseen. Juttuseura työlounaalla ja kukat... loppujen lopuksi tosi viatonta piristystä mikä lopahti itsekseen.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:40"]

Todella moni elää omissa pilvilinnoissaan ja kuvitelmissaan tällaista onnellisen pariskunnan elämää.

Totuus iskee vastaan tuolla suomi24:ssä, esimerkiksi. Siellä niitä onnellisia aviomiehiä on, ihan pilvin pimein vonkaamassa "jännitystä elämään" ja "perhosia vatsanpohjaan" ja intohimon huumaa, jota salassa odottaa.

On varmaan onnellisia pareja. Mutta onko niissä molemmat keskenään intohimoisen onnellisia? Rohkenen epäillä. Valitettavasti.

[/quote]

No seksin määrä tietty antaa viitettä - jos oma kumppani kiihottaa edelleenkin vuosien jälkeen niin ainakin jonkin verran on jäljellä uskoisin. Olemme paljon työreissuilla mutta vähintään kerran viikossa rakastellaan! Ja lomilla enemmän. Olen kymmeniä kertoja sanonut miehelle että jos ei ole tyytyväinen johonkin niin heti pitää ottaa puheeksi ja paljon meillä jutellaankin asioista -kipeistäkin. Ei ole salaisuuksia eikä asiallisesta palautteesta loukkaannuta.

Eihän ihminen muutu pystyynkuolleeksi keloksi vaikka parisuhteessa onkin, harvoin se oma siippa jaksaa loputtomiin imarrella ja lirkutella - siksi voi joskus tulla houkutus testata noita treffipalstoja vaikkei ole aikomustakaan pettää. Mun miehellä oli muutama vuosi sitten feikkiprofiili alastonsuomessa ja tiesin siitä. Mies aikansa katseli sitä touhua ja lopetti tilinsä. Viesteissä ei koskaan sovittu tapaamisia, mies jätti aina vastaamatta kun nainen tuli liian innokkaaksi. Itse ihastuin ulkomaalaisen työkaverin osoittamaan huomioon mikä vei ajatukset hetkeksi pois kotona olleeseen tiukkaan taloustilanteeseen. Juttuseura työlounaalla ja kukat... loppujen lopuksi tosi viatonta piristystä mikä lopahti itsekseen.

[/quote]

Seksin määrä on tosi hyvä indikaattori, siitä olen ihan samaa mieltä. Jos seksiä ei ole, ei ole paljon muutakaan.

Paljon tuolla palstoilla on kyllä niitäkin miehiä, joilla myös seksipuoli on ihan kunnossa kotona. Eivät ole eroamassa, hakevat ihan vaan vaihtelua ja mielenvirkistystä ja salaseuraa. Tämä olisi ihan ok, jos puolisokin hyväksyisi asian. Yleensä se vaimo on kuitenkin onnellisen tietämätön miehen puuhasteluista.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:27"]

Tunnen, omat vanhemmat yhdessä kuolemaan asti! Me 30v avioliitossa, kaksi aikuista lasta. Joskus vaan käy niin onnellisesti että löytää sen jonka kanssa katsoo samaan suuntaan. Olemme terveitä, ei alko-huume-mielenterveysongelmia, on luottamus toiseen, puhumme ja pussaamme ja riitelemmekin mutta käsiksi ei sentään käydä. Luulen että a ja o on se että olemme aina osanneet puhua, keskustella aivan kaikesta, ei ole tarvinnut miettiä mitä sen toisen päässä liikkuu. Yhteisen taipaleemme alku oli valtava intohimo ja onnellisinta on se että intohimo on säilynyt, seksi vaan paranee iän myötä ei ole hiipunut! Ei toki enää päivittäin mutta tarpeeksi, ei ole kummankaan tarvinnut muualle vilkuilla! Meillä onnellisen avioliiton salaisuus on luottamus toiseen, hyvä kommunikointi ja hyvä seksi, mitä se muuta tarvitsee kun talouskin on kunnossa, talolainakin muisto vain. Onnea lisää vielä se että saatu vastaanottaa jo kaksi lapsenlastakin, me yhdessä isoäiti- ja isä.

[/quote] Kirjoitat kuin meidän noin 30 vuoden parisuhteestamme, paitsi että meillä ei vielä lapsenlapsia, mutta toivottavasti tulevaisuudessamme saamme lapsenlapsiakin, mutta kuitenkin aikuisilla lapsilla ovat omatkin siippansa, joten toiveita ainakin on, mutta jos lapsemme lisäänny, niin pääasia, että sijoittuisivat hyviin asemiin yhteiskunnassa, ja kaikkein tärkeintä on TERVEYS.

Me ollaan oltu kaksi vuotta kihloissa ja ollaan onnellisia ja rakastuneita. Toki riitoja on pahojakin monestikin, mutta ne sovitaan nopeasti.