Onko edes olemassa rakastavia ja onnellisia pariskuntia?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:40"]Tunnen. Me. Olemme olleet vasta kymmenen vuotta naimisissa ja edelleen rakastetaan toisiamme.
Ihmisten pitäisi oppia rakastamaan terveellä tavalla itsestään, niin silloin voi rakastaa myös muita.
[/quote]juu onko teillä lapsia? Millanen rahallinen tilanne. Mäki aattelin noin vielä 5v sitten. Oltiin oltu siihen asti 10v yhdessä. Nyt en jaksa tot toista enää :\ kamalaa.. Ehkä stressi tekee sen. Meillä on tiukkaa.
[/quote]

Meilläkin on tiukkaa ja lapsi tulossa, muttapaljon rakkautta.

Mä olen päätellyt, että onnelliseen suhteeseen tarvitaan kahta asiaa.

Ensinnäkin kumppanin täytyy olla myös ystävä. Alkuhuumassa sitä ystävyyttä ei välttämättä kaipaa, mutta kun vuosia kuluu, on tosi tärkeää et se ihminen jonka kanssa elämänsä jakaa on muutakin kuin intohimon kohde.

Toisekseen pitkässä onnellisessa suhteessa puhumisen tärkeyttä ei voi korostaa. Vaikeistakin asioista on puhuttava. Pitää myös osata olla kiinnostunut toiselle tärkeistä asioista. Ainoastaan puhumalla voi oikeasti oppia tuntemaan toisen läpikotaisin ja päästä toista aidosti lähelle.

Meillä on rakkautta. 10 vuotta yhdessä ja 4 lasta. Vaikeuksia on ollut, eikä kumpikaan ole täydellinen. Mutta hankaluudet ovat vain lujittaneet suhdetta, kun on yhdessä niistä selvitty. Kumppanini on paras ystäväni, tukijani, rakkaani, rakastajani.

53 tämä tuli kuin minun suustani. Juuri niin: ystävyys ja puhuminen. Vain niin pääsee aidosti toisen lähelle. Näistä olen yrittänyt miehelleni sanoa, mutta hän ei ymmärrä. Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut lukuisia kertoja, mutta ei hän suostu. Taitaa tulla jo toinen ero kohdalleni :( Mistä löytyisi 34-vuotiaalle naiselle mies, joka kykenisi puhumaan ja haluaisi olla paras ystäväni eikä vihollinen? Suomalaisista miehistä sellaista on vaikea löytää. Olette todella onnekkaita, kun olette löytäneet hyvän miehen. 

Tunnen kyllä. Esim. 3 sisarustani (10+ vuotta naimisissa). Serkutkin onnellisen oloisia monet. Ja vanhemmasta sukupolvestakin kyllä löytyy onnellisen oloisia 35+v naimisissa olleita, esim. enoni. Kumppaneiden ystävyys on tärkeää, ja vaimon auttaminen :D Uskosta ei näytä olevan haittaa jos se on tervettä ja molemmille yhtä tärkeää.
.
Huonoja asioita avioliiton kannalta on puhumattomuus, kommunikaation puute, huono kommunikaatio, puolisoiden liika erilaisuus jolloin ei ymmärretä toista, ulkonäön arvostelu / empatian&ymmärryksen puute kiireisen äidin läskejä kohtaan, alkoholismi, uskottomuus, salailu, ongelmien kieltäminen... Näin niinkuin vanhempiani seuranneena. :( Ovat olleet yhdessä pari vuosikymmentä mutta eivät tosiaankaan ole toistensa bestiksiä, tosin ei niitä ole kummallakaan muitakaan. Tuntuu että kuinka hyvin he oikein tuntevat toisen aivoituksia kun ovat niin erityyppisiä ihmisiä ja toinen ei puhu, ei pukahda.

Meillä suhdetta takana 16 vuotta (avioliitossa 13 vuotta).

Välillä on ollut tylsää ja puoliso ärsyttänyt, mutta hyviä aikoja on kuitenkin ollut enemmän.

Viimeiset puoli vuotta olen ollut uudestaan ihastunut/rakastunut mieheeni. Tämä tunne saattaa johtua siitä että lapset ovat kasvaneet sen verran että elämä on helpottanut. Siinä on samalla ehtinyt löytää puolisonkin uudestaan, ja muistaa miksi häneen silloin kauan sitten rakastui :)

Onko teidän miehet olleet halukkaita parisuhdeleireille/terapiaan? Vai miten olette saaneet heidät "narrattua" sinne? Omani ei suostu millään, vaikka tarvetta olisi. 

Mun vanhemmat on olleet yhdessä 45 vuotta. Ovat edelleen rakastuneita, viettävät romanttisia iltoja kahdestaan ja heistä oikein näkyy rakkaus. Kolme meitä lapsia on ja toki riitoja ja vaikeitakin aikoja on ollut kuten kaikissa pitkissä suhteissa mutta niin on vaan rakkaus kestänyt. Nyt iloitsevat yhdessä kun saivat ensimmäisen lapsenlapsensa :)

Joo tollasen kuvan saa kun näillä sivuilla käy. Mutta todllisuus on ihan toista. Lähes kaikki pariskunnat jotka tunnen on onnellisia. Itse olen myös 39v jälkeen. Romantiikka kukkii edelleenkin. Ja rakastan miestäni todella pajon samoin hän ja sen huomaa.

Nää sivut jostain syystä näkyy vetävän puoleensa ihmisä joilla ei ole muuta sanottavaa kuin nekatiivistä. Aina pitää valittaa jostain tai haukkua jotain.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 15:57"]

Joo tollasen kuvan saa kun näillä sivuilla käy. Mutta todllisuus on ihan toista. Lähes kaikki pariskunnat jotka tunnen on onnellisia. Itse olen myös 39v jälkeen. Romantiikka kukkii edelleenkin. Ja rakastan miestäni todella pajon samoin hän ja sen huomaa.

Nää sivut jostain syystä näkyy vetävän puoleensa ihmisä joilla ei ole muuta sanottavaa kuin nekatiivistä. Aina pitää valittaa jostain tai haukkua jotain.

[/quote]

No mutta sehän riippuu vähän siitä, minkä laskee onnellisuudeksi. Miehistä reippaasti yli puolet on uskottomia, joten jos uskollisuus on tärkeää, niin ainakin 50 prossaa suhteista on väkisinkin huonoja. Tietysti jos sitä ei tiedä, niin ei kai se sitten onnettomaksikaan tee. Mutta minun näkökulmastani suhde ei ole onnellinen, jos toinen on uskoton. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:34"]

Olen keski-iässä, ja tajunnut että oikeaa rakkautta ei edes ole...Kukaan ei tunnu olevan onnellinen kenenkään kanssa, korkeintaan sen hetken kun ihastumishormonit suovat. Tämä tuntuu nyt jotenkin tosi karulta; olen aina uskonut rakkauteen ja uskonut sen itsekin löytäväni. Näemmä niin ei käy. Tunnetteko onnellisissa parisuhteissa elviä jotka rakastavat tosiaan vielä vuosien jälkeen?

[/quote]

HEP! Täällä ollaan. Ollaan nelikymppisiä, nyt reilu 10 vuotta yhdessä, kaksi lasta.

Rakastetaan ja jutellaan ja rakastellaan ja halitaan jne.

Toki riidelläänkin.

Ollaan opittu viestimään yhä paremmin, siinä salaisuus.

Toki ollaan oltu usein lähellä erota, mutta ne kerrat

ovat johtaneet vain parempaan viestintään.

Suosittelen avioliittoleirejä tms. terapeuttista apua,

jos viestintä on heikkoa.

Viestintä vaatii uskallusta, mikä vaatii hyväksytyksi

tulemista, rakkautta ja virheiden hyväksymistä.

Todella moni elää omissa pilvilinnoissaan ja kuvitelmissaan tällaista onnellisen pariskunnan elämää.

Totuus iskee vastaan tuolla suomi24:ssä, esimerkiksi. Siellä niitä onnellisia aviomiehiä on, ihan pilvin pimein vonkaamassa "jännitystä elämään" ja "perhosia vatsanpohjaan" ja intohimon huumaa, jota salassa odottaa.

On varmaan onnellisia pareja. Mutta onko niissä molemmat keskenään intohimoisen onnellisia? Rohkenen epäillä. Valitettavasti.