Yksinäinen, masentunut 13v. Ainoat harrastukset syöminen ja kännykän katsominen. On lihonut hurjasti, hygienia heikko ja viiltelee.Koululääk...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille enimmäkseen asiallisista vastauksista.

Tietääksei lasta ei kiusata, ainakaan vielä mutta hänet jätetään sivuun. On aika ujo, on aina ollut ja hermostuessa alkaa takellella, ei siis änkyttää mutta kieli menee solmuun.

Harrasti  vuoden ratsastusta, sitten halusi lopettaa ja nyt mikään harrastus ei kelpaa. Sanoo että tubettajien ja  hassujen videoiden katsominen on harrastus. Syö puhtaasti tylsyyteen, vaikkei tätä myönnä.

On jo niin iso, ettei toimi jos menen pirteästi lässyttämään "Tuleppas leipomaan pipareita!" tai "Lähdetäänpäs kävelylle!" Minusta ei ole kaverin korvikkeeksi.

Pienenä, noin 3-5vuotiaana hänellä oli useita kavereita kerrostalossa jossa asuimme. Eskarissa alkoi kaveri toisensa jälkeen olla "tyhmä".  Kun aloitti ala-asteen, ei tutustunut oikein keneenkään. Tuolloin kuitenkin ratsasti sekä oikeilla hevosilla  että keppihevosilla, kävi kanssani uimahallissa ja kirpputoreilla ym eli muutakin kuin vain nyhjäsi huoneessaan. Hoikkakin oli kuin pajunvitsa.

Olisi ihanaa ottaa koira! saisi  sitä juoksuttaessa liikuntaa ja varmasti mielialakin nousisi mutta mieheni on allerginen. 

Ap

Ap. Sun tekstistäsi kuultaa toki välittäminen ja huoli, mutta myös aistin siitä että häpeät tiettyjä asioita lapsessasi.

"Hoikkakin oli kuin pajunvitsa."

Olisi todella tärkeää että työstät jossain myös niitä omia odotuksiasi lapseesi liittyen. Hän on oma yksilönsä ja hän on arvokas täyttipä hän sitten sinun ihanteitasi tai ei. Nyt tulee sellainen olo että esim. lapsen paino on sinulle pettymys. Uskon että tämä heijastuu myös lapsen itsetuntoon.

Ylipaino on epäterveellistä, mutta siitä ei parane monikaan häpeämällä itseänsä. Ja myös ylipainoinen voi elää onnellista elämää, mutta itsetuhoisen ja masentuneen ihmisen elämä voi loppua lyhyeen. Tuntuu ettet ole täysin havahtunut tilanteeseen ja sinun olisi tosi hyvä käydä jossain luottamuksellisesti keskustelemassa niistä tunteista, jota tilanne herättää. Ihan vaikka siitäkin, että lapsi oli joskus hoikka kuin pajunvitsa. Ulkopuolinen ihminen voi nähdä teillä sellaista dynamiikkaa joka jää sinulta näkemättä. 

Kirjoitan tästä, koska olen itsekin lihonut lapsena ja vanhempien reaktiot aiheuttivat minussa lisää itseinhoa joka ilmeni ahmimisena. En osannut edes sanoittaa tunteitani. Vanhempani eivät varmasti tehneet sitä tahallaan enkä syytä heitä tai sinua, mutta haluan avata sitä ajatusmaailmaa joka voi vaikuttaa teinillä.

Tuli itku, kun luin tämän. Erityislapsen äitinä minulle on ollut hirveän vaikeaa hyväksyä tämä erilaisuus. Olen siis hävennyt lastani ja kantanut syyllisyyttä tästä nolosta häpeästä.

Hänellä on lieviä autismin kirjon piirteitä, mutta sitä ei heti huomaa päällepäin. Silti; hän on liikunnallisesti kömpelö, heikko sosiaalisissa tilanteissa (saattaa antaa huonokäytöksisen tai tylyn vaikutelman) ja erilainen kuin mitä minä ihmisissä (muissa lapsissa) arvostan. Tämä kirjoituksesi avasi sitä kipua ja häpeää sekä syyllisyyttä, jota olen tuntenut. Kiitos.

Voimia ap:lle, pysy tiukkana ja hae apua tilanteeseen vaikka yksityiseltä puolelta!

Itse huostaanotettuna lapsena(vanhempien alkoholismin takia) en kenellekkään suosittele sitä kuin ihan pakon edessä. Ekan kerran jouduin 5.luokalla sijaisperheeseen. Vaikutti kivalta perheeltä mutta sitten alkoi heidän biologinen lapsi kiusaamaan minua. Jaksoin sitä kaksi vuotta ihan vaan sen takia kun vanhemmat olivat ihania vaikka eivät saaneetkaan lastansa kuriin. He lopulta halusivat että muutan pois.

Toinen perhe oli aivan kamala. Äiti haukkui ja arvosteli ja teetätti minulla aivan liikaa kotitöitä, verrattuna heidän omiin lapsiin. Heidän koti oli aivan hirveän siivoton ja söimme epäterveellisiä eineksiä. Heillä olin vuoden. Sitten olin laitoksessa kun ei löytynyt paikkaa ja sieltä pääsin omaan tukiasuntoon.

Näin paljon nuoria joilla oli sama kohtalo ja usealla meni nuoruus ihan pilalle kapinoidessa ja ajatuivat vääriin porukoihin. Itse vältin huonot porukat ehkä siksi että olin aika ujo ja kiltti.

Mietin, että näitä tapauksia on varmaan paljon Suomessa kun lapset ovat pitkät iltapäivät kotona yksin ja joutuvat itsenäistymään ihan liian varhain. Ja kännykät tulee myös liian aikaisin kuvioihin. Muissa maissa äidit kotona kun lapsi tulee koulusta. Ja kyllä 13 vee on ihan lapsi vielä.

Vierailija kirjoitti:

vapaan kasvatuksen tulos

Höpöhöpö taas! Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta! Mulla on vapaasti kasvanut nuori,on hyvässä erityisasiantuntijatehtävässä,tienaa hyvin,oma kolmio ymsyms.

Kasvatetullakin lapsella voi mieli järkkyä,on se kasvatus ollut vapaata tai mitä tahansa pedagogista suuntautumista edustavaa tai ei ole ollut ollenkaan.

EI voi tietää ennenkuin kohdalle sattuu!

Vierailija kirjoitti:

0/5

Ohus, mutta te provon huutajat olette palstan pahin syöpä. Itse trollaatte Porvoosta päivää jutuillanne. Entä jos ap:n tilanne onkin tuollainen? Tosi kiva sitten nähdä näitä pilkallisia viestejä. Osallistukaa keskusteluun, jos jotain sanottavaa on, muutoin pysykää poissa, te ihmisinä 0/5 oliot.

Tsemppiä! Nyt teidän pitää hakea psykiatrista apua, viiltelyn jälkeen viette lapsen heti päivystykseen, JOKA KERTA. Saatte nopeasti lähetteen nuorisopsykalle. Lapsi tarvitsee välitöntä apua, terapiaa ja lääkkeitä. Lapsen voi viedä päivystykseen väkisin, kokemusta on. Mutta oli ainut keino miten saatiin apua, koulun kautta lähete kesti ja kesti.

Vaikka suuri osa täällä on sitä mieltä että lämmin hali parantaa tuosta tilasta itse olisin huolestunut nuoren psyyken tilasta. Onko varmaa ettei ole hallusinaatioita jne, nuoruusiän skitsofreniakin istuisi tuohon kuvaan ja sitä ei ikävä kyllä haleilla ja "läsnäololla" paranneta. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että näitä tapauksia on varmaan paljon Suomessa kun lapset ovat pitkät iltapäivät kotona yksin ja joutuvat itsenäistymään ihan liian varhain. Ja kännykät tulee myös liian aikaisin kuvioihin. Muissa maissa äidit kotona kun lapsi tulee koulusta. Ja kyllä 13 vee on ihan lapsi vielä.

Muissa maissa myös koulupäivät on usein pidempiä, enemmän aktiivisuutta ja seuraa tulee siis senkin vuoksi. Suomen lyhyet koulupäivät on minusta eräänlainen heitteillejättö. Sitten hehkutetaan jotain ilmaista lounasta vaikka tosi monessa perheessä ei todellakaan ole pulaa ruoasta vaan painvastoin ylipaino ja ruoan liikatarjonta on yleistyvä ongelma kaikenikäisillä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on hyysäyksen tulos. Nämä tarvi kuin kurinpalautuksen. 13v määrää kotona ei ole todellista.

Näin ne mielenterveysongelmat "hoidettiin" 100 vuotta sitten, kun ei tiedetty mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hyysäyksen tulos. Nämä tarvi kuin kurinpalautuksen. 13v määrää kotona ei ole todellista.

Näin ne mielenterveysongelmat "hoidettiin" 100 vuotta sitten, kun ei tiedetty mistään mitään.

Aina ennenkin on ollut mielenterveysongelmia, niistä ei vain puhuttu yhtä avoimesti tai etsitty apua. Nykyään moni onneksi saa apua vaikka resurssit onkin edelleen aivan puutteelliset.

Lasten ja nuorten eteen koulut voisi tehdä enemmän. Juttelu ei ole ainoa tapa auttaa ja tukea vaan ihan pienestä asti pitäisi myös tarjota lapsille mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin ja yhdessäoloon valvotusti, eikä kaiken toiminnan tarvi olla liikuntaa. Suurimmalle osalle löytyisi varmasti jokin kiva harrastus ja kavereita kunhan olisi tarpeeksi vaihtoehtoja, erilaisia kerhoja tms. ja sosiaalisten taitojen opettelua samalla tuettaisiin.

Tiedän että tähän suuntaan jo varmaan pyritäänkin mutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin vuoksi isompi muutos olisi tarpeen. Tulee muuten kalliiksi tulevaisuudessa ja sen päälle vielä inhimillinen kärsimys.

Vierailija kirjoitti:

Tytär sairaalaan ja käymään sairaalakoulua. Olkaa tiukkoja, että saatte lapsellenne apua.

Samaa mieltä. Tarvitsee nyt jykevämpää apua.

Super nänni tulee ja antaa ohjeet sekä isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että näitä tapauksia on varmaan paljon Suomessa kun lapset ovat pitkät iltapäivät kotona yksin ja joutuvat itsenäistymään ihan liian varhain. Ja kännykät tulee myös liian aikaisin kuvioihin. Muissa maissa äidit kotona kun lapsi tulee koulusta. Ja kyllä 13 vee on ihan lapsi vielä.

Muissa maissa myös koulupäivät on usein pidempiä, enemmän aktiivisuutta ja seuraa tulee siis senkin vuoksi. Suomen lyhyet koulupäivät on minusta eräänlainen heitteillejättö. Sitten hehkutetaan jotain ilmaista lounasta vaikka tosi monessa perheessä ei todellakaan ole pulaa ruoasta vaan painvastoin ylipaino ja ruoan liikatarjonta on yleistyvä ongelma kaikenikäisillä.

Ne on pidempiä, koska monissa maissa lapset käy kotona syömässä, ja lounastauko on useamman tunnin. Jenkeissä koulun jälkeen on koulun harrastusryhmiä, esim orkesteri taijoku tiede tai liikunta. Meillä lapset käy garradtuksissa. Siksi koulupäivät pidempiä.

Miten hemmetissä 13v voi painaa 90kg ja olla 173cm?

Itse aikuisena miehenä olen 175cm ja 90 kiloisena olin ylipainoinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että näitä tapauksia on varmaan paljon Suomessa kun lapset ovat pitkät iltapäivät kotona yksin ja joutuvat itsenäistymään ihan liian varhain. Ja kännykät tulee myös liian aikaisin kuvioihin. Muissa maissa äidit kotona kun lapsi tulee koulusta. Ja kyllä 13 vee on ihan lapsi vielä.

Muissa maissa myös koulupäivät on usein pidempiä, enemmän aktiivisuutta ja seuraa tulee siis senkin vuoksi. Suomen lyhyet koulupäivät on minusta eräänlainen heitteillejättö. Sitten hehkutetaan jotain ilmaista lounasta vaikka tosi monessa perheessä ei todellakaan ole pulaa ruoasta vaan painvastoin ylipaino ja ruoan liikatarjonta on yleistyvä ongelma kaikenikäisillä.

Ne on pidempiä, koska monissa maissa lapset käy kotona syömässä, ja lounastauko on useamman tunnin. Jenkeissä koulun jälkeen on koulun harrastusryhmiä, esim orkesteri taijoku tiede tai liikunta. Meillä lapset käy garradtuksissa. Siksi koulupäivät pidempiä.

Ei ole kaikkialla kuitenkaan noin, voi olla vaikka niinkin että eväät otetaan kotoa mukaan ja syödään koulussa, eikä lounastauko ole erityisen pitkä.

Monessa suomalaisperheessä ei ole tarvetta ilmaiselle ruoalle mutta lasten liiallinen vapaa-aika ilman valvontaa on iso ongelma. Kaikilla perheillä ei myöskään ole mahdollisuutta kuljettaa lapsia harrastuksiin iltaisin tai huolehtia lapsesta lyhyen koulupäivän jälkeen kun itse on vielä töissä. Itse ainakin ihmettelen meidän systeemiä ja mietin että kenen ehdoilla tässä toimitaan. Tuntuu että suomalaiset on vain aivopesty ajattelemaan että meillä on maailman paras koululaitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hyysäyksen tulos. Nämä tarvi kuin kurinpalautuksen. 13v määrää kotona ei ole todellista.

Näin ne mielenterveysongelmat "hoidettiin" 100 vuotta sitten, kun ei tiedetty mistään mitään.

Aina ennenkin on ollut mielenterveysongelmia, niistä ei vain puhuttu yhtä avoimesti tai etsitty apua. Nykyään moni onneksi saa apua vaikka resurssit onkin edelleen aivan puutteelliset.

Lasten ja nuorten eteen koulut voisi tehdä enemmän. Juttelu ei ole ainoa tapa auttaa ja tukea vaan ihan pienestä asti pitäisi myös tarjota lapsille mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin ja yhdessäoloon valvotusti, eikä kaiken toiminnan tarvi olla liikuntaa. Suurimmalle osalle löytyisi varmasti jokin kiva harrastus ja kavereita kunhan olisi tarpeeksi vaihtoehtoja, erilaisia kerhoja tms. ja sosiaalisten taitojen opettelua samalla tuettaisiin.

Tiedän että tähän suuntaan jo varmaan pyritäänkin mutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin vuoksi isompi muutos olisi tarpeen. Tulee muuten kalliiksi tulevaisuudessa ja sen päälle vielä inhimillinen kärsimys.

Japanissa on kouluissa omia kerhoja, joihin osallistumista suositaan ja lähes kaikki ovat jossain kerhotoiminnassa mukana. Kerhotoiminta pyörii  koulussa koulupäivän jälkeen ja ihan kaikenlaisia kerhoja on; puutarhanhoitoa, kirjakerhoa, taidetta, urheilua sen eri muodoissa, näyttelemistä, kirjoittamista, historiaa, soittamista ja laulamista. Opiskelijat saavat itse perustaa kerhoja vapaasti ja opettajat valvovat kerhojen toimintaa.

Mammat tässä ketjussa ulisee.. tämä ap:han on selvä trolli

13v on vielä hyvin pieni, joten lähestyisin asiaa kaikella rakkaudella. Omaa 13-vuotiastani, jolla keskittymisen kanssa ongelmia, holhoan ihan samalla tavalla kuin nuorempia sisaruksia: peittelen, luen toisinaan iltasaduksi kirjaa, ohjaan syömään säännöllisesti ja terveellisesti, valvon ruutuaikaa, kiellän päivittäisen herkuttelun, kiristän kotitöihin jne. Ehkä meillä vanhemmilla on joskus taipumusta pitää lasta isompana kuin hän on oikeasti on. 

Itse lähestyisin asiaa ja nuoren ongelmia kaikella rakkaudella. Mitä jos päätät, että neljä kertaa viikossa teet/harrastat lapsen kanssa jotakin. Lapsi saa päättää vaikka 2-3 kerroista, mitä teette ja sinä loput. Kokeilkaa kaikkea kivaa: seinäkiipeilyä, lautapelejä, uimista, hiihtoa, luistelua, suunnistusta, geökätkentää, maalaamista, kallioilla kiipeilyä, tähtien katselua jne. Tämä on sen ehtona, että peliaikaa on esimerkiksi 2h päivässä. Ota lapsi kotitöihin mukaan, tämä myös peliajan ehtona eli esimerkiksi 5 kotityötä viikossa. 

Varaa aikaa lapselle. Ongelmien selvittely kestää yleensä kauan. On hyvä, että lapsi käy puhumassa ammattilaiselle, koska viiltely kertoo vaikeasta ja tosi ahdistavasta olosta, mutta tärkeää on myös tulla kuulluksi ja rakastetuksi kotona. 

Ole läsnä lapselle. Pidä häntä pienenä. Hänen ei tarvitse osata vielä yhtään mitään yksin. 

Kyllä osittain tuollaisia nuoria tulee myös kasvatuksen kautta. Sori kun sanon tämän. Elämänhallinnan ja tunteidenkäsittelyn (ja ehkä niistä puhumisenkin) taitoja puuttuu.

Usein kaikki on tehnyt vanhempi eikä lapselta vaadita kotona juuri mitään. Ajatellaan että se on hyvä vaan se ei ole. Ei välttämättä mitään rajoja.

oletteko ottaneet lasta tekemään omat osansa kotitöistä? Elämänhallintakin on sellainen asia mikä opitaan eikä se tule itsestään.

Onko ollut säännöllinen ruokarytmi perheessä? Millaista ruokaa perheesaä tehdään? Miten ruutuajan kanssa? Istutaanko yhdessä pöydän ääressä syömässä? Mähötetäänkö kotona vain perheen kanssa vai onko käyty yhdessä ulkoilemassa ja annettu liikkumiseen mallia? Millainen on vanhemman kyvyt tunnekasvatukseen, onko perheen ilmapiiri sellainen että tunteista ei puhuta ja jopa pahimmillaan rangaistu negatiivisten tunteiden ilmaisemisesta? Saako kaikkia tunteita näyträä ja niistä puhua? Onko vanhempi ollut oikeasti läsnä? Onko vanhemmalla itsellään hankaluuksia puhua tunteista?

Onko taudtalla ahdistavia jopa traumaattisia kokemuksia esim.kiusaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Nyt teidän pitää hakea psykiatrista apua, viiltelyn jälkeen viette lapsen heti päivystykseen, JOKA KERTA. Saatte nopeasti lähetteen nuorisopsykalle. Lapsi tarvitsee välitöntä apua, terapiaa ja lääkkeitä. Lapsen voi viedä päivystykseen väkisin, kokemusta on. Mutta oli ainut keino miten saatiin apua, koulun kautta lähete kesti ja kesti.

Sääliksi käy lapsia jotka tuupataan julkisen mt systeemiin. Lääkkeitälääkkeitälääkkeitä. Mutta missä on oikeasti kunnon terapia, ja oikeasti elämän- ja tunnetaitojen opettelu. Tunteiden hyväksyminen niiden lääkitsemisen sijaan.

Vaikka vertaistukiryhmiä olisi enemmän ja toiminnallisuutta nuorille.

Mutta ei, aletaan syöttää voimakkaita koukuttavia pillereitä nuorille joiden aivot ja tunne-elämä vasta kehittymässä. Olen nähnyt näitä ihmisiä ketkä on nuoresta pitäen ollut lääkityksillä pitkälle aikuisuuteen ja osa katuu ikinä menoaan tuonne systeemiin joilla terveyskin ja hyvinvointikin alkanut pettää pillerien vuoksi. Lääkityksiä on vain jatkettu ja jatkettu.