Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen, masentunut 13v. Ainoat harrastukset syöminen ja kännykän katsominen. On lihonut hurjasti, hygienia heikko ja viiltelee.Koululääk...
15.12.2021 |
Ja kuvittelin että nyt saadaan apua. Ei. Perhetyöntekijä kertoi että saadaan rahallista avustusta harrastuksiin, mutta lapsi ei halua harrastaa mitään. Ei halua myöskään keskustella kenenkään kanssa, käskee vain painua v""uun.
On 172cm pitkä ja painaa 90 kiloa. Ja tosiaan viillellyt vatsaa ja reisiä, saanut ihan kunnon jäljet aikaan ja varmaan joutunut laastaroimaan niitä.
Kun tulemme mieheni kanssa töistä, möllöttää huoneessaan jonne on raahannut leipää, muroja ja edellispäivän lasagnen jämät. Tuijottaa kännykkää kuulokkeet korvilla. Poistuu vain hakemaan lisää ruokaa. Suihkuun menee kaksi kertaa viikossa kauhean nalkutuksen jälkeen ja koettaa samoja hikisiä, ties missä tahroissa olevia vaatteita pukea puhtaalle iholleen. Saan käytännössä vetää köyttä jostain kolitsihousuista että irti, mä pesen ne! Koululääkärikin oli kiinnittänyt huomiota hygienian tasoon ja hävettää kun varmaan luuli, ettei meillä käydä ikinä suihkussa...
En tiedä, eikö tässä tosiaan kukaan voi enää auttaa :(
Kommentit (156)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ukkos saa kuria aikaan. Kieltäkää huoneessa syönti. Millä hän viiltää itseään piilottakaa teräaseet. Huoneesta ovi pois. Jossei auta lastenkotiin. Bye.
Ai niin unohtui sanoa, että käy kaksi kertaa viikossa kuraattorilla juttelemassa. Tai siis istua möllöttämässä, väittää ettei halua puhua siellä mitään. En tiedä onko totta kun kuraattorilla on vaitiolovelvollisuus joka koskee myös meitä vanhempia.
Ap
Tää on hyysäyksen tulos. Nämä tarvi kuin kurinpalautuksen. 13v määrää kotona ei ole todellista.
Jokin mielenterveyden ongelma, hakekaa siihen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei ole ollut kotona selkeitä rajoja esimerkiksi tuon ruokailun suhteen?
Tämä voi olla aika radikaali ehdotus, mutta voisitteko harkita että antaisitte lapsenne huostaanotetuksi joksikin aikaa? Tämä voisi saada lapsen ehkä avautumaan toiselle aikuiselle ja/tai vastavuoroisesti säikähtämään että käytöksellä on seurauksensa. Eli hänelle äkillinen muutos elinympäristöön voisi ravistella häntä pyrsitelemään irti tästä tilasta ja se voisi avata oven paranemiselle.
Vanhemmalle tämä on todella hirveä paikka päästää kontrolli omista käsistä irti, mutta se voisi (ehkä) auttaa lasta. Pohtikaa jos vaikka puhuisitte ideasta lastensuojelun kanssa. Tätä en sano sillä, että olisitte huonoja vanhempia, vaan siksi että tätä on helpompi ulkopuolisena ja puolueettomana ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, meillä on ollut samantapainen tilanne.
Saimme lähetteen nuorisopsykiatrian tak-klinikalle, joka tutkimus-ja arviointiklinikka. Lääkärin lähete siis tarvitaan. Ainakin HUS-alueella tämä toimii, en tiedä miten muualla Suomessa.
Sitä kautta meillä lähti vyyhti aukeamaan, lapsi oli tosin itse vastaanottavainen avulle. Ole aktiivinen ja vaadi apua, älä anna periksi! tiedän, että se tuntuu raskaalta tässä tilanteessa.
Tsemppiä teille.
Yritä rakentaa joku yhteys lapseen, miten on mahdollista että 13-vuotias on edes päässyt tuollaiseen jamaan? Kerro että olet huolissasi ja haluat auttaa parantamaan oloa.
Laittakaa ruoka-asiat kotona kuntoon. Rajoittakaa puhelimen käyttöä. Pakottakaa ulkoilemaan, yhdessä teidän kanssa jos ei muuten. Ruoka, liikunta ja uni on ihmisen hyvinvoinnin peruskivet. Sinun vastuulla vanhempana on pitää niistä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tilanne on alkanut luisua tuollaiseksi? Mitä on tapahtunut? Pystyttekö peruuttelemaan ongelman alkuun ja miettiä sitä kautta ratkaisukeinoja? Ilman ulkopuolista apua ei kyllä varmasti onnistu.
Itse kun olin teini, yhden kaverin kohdalla kävi samanlailla. Lopulta eristäytyi meistä kaikista ja "katosi". Myöhemmin saimme tietää, että oli joutunut sukulaismiehen hyväksikäyttämäksi kesälomalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole ollut kotona selkeitä rajoja esimerkiksi tuon ruokailun suhteen?
Miksi luulet ettei olisi ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä lähtökohtaisesti suosittelisi tuota huostaanottoa, ihan sen perusteella mitä olen sivusta seurannut jo teininä joidenkin kavereiden huostaanottoa ja myöhemmin aikuisena tappeluita sosiaaliviranomaisten kanssa, kun sitä huostaanottoa ei sitten välttämättä olekaan niin helppo purkaa. Pahimmillaan se voi aiheuttaa lapselle vaan pahan hylkäämiskokemusken ja lisätä epäluottamusta vanhempia ja viranomaisia kohtaan.
Teidän asemassa hankkisin nyt lapselle ensin ihan oikeaa psykiatrista apua, siis nuorisopsykiatrian poliklinikalle juttelemaan tai ihan psykoterapiaan. Koulukuraattorilla ei välttämättä ole samanlaista asiantuntemusta kuin esim. psykoterapeutilla. Saisitte diagnoosin, jonka avulla voi olla helpompi ymmärtää ja auttaa lasta. Jos onkin vaikka autismin kirjoa niin hoito on erilaista kuin masentuneelle jne. Voimia teille joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tilanne on alkanut luisua tuollaiseksi? Mitä on tapahtunut? Pystyttekö peruuttelemaan ongelman alkuun ja miettiä sitä kautta ratkaisukeinoja? Ilman ulkopuolista apua ei kyllä varmasti onnistu.
Itse kun olin teini, yhden kaverin kohdalla kävi samanlailla. Lopulta eristäytyi meistä kaikista ja "katosi". Myöhemmin saimme tietää, että oli joutunut sukulaismiehen hyväksikäyttämäksi kesälomalla.
Hyväksikäyttö selittäisi miksei peseydy, yrittäis olla epäviehättävä karkottaakseen ahdistelijat. Mutta ihan tavallinen masennuskin sen selittää.
Lapsi on lapsi. Vanhempi on vastuussa ja se joka tekee päätökset ja säännöt. Ei tarvitse ihmetellä miksi nämä ongelmat yleistyy, kun katsoo lapsia jo tuolla päiväkodissa ja alakoulussa. Vanhemmat siirtäneet kaiken päätösvallan lapsille syömisestä, pukeutumisesta, kännykän käytöstä, sosiaalisen median käytöstä, peleistä, nukkumisesta, ulkoilusta, liikkumisesta, käytöstavoista jne. Ei aikuinen ole lapsen kaveri, kaikki ei ole aina ”kivaa” . Nämä täysin rajattomat pikkuaikuiset sitten kasvaessaan aiheuttavat entistä enemmän ongelmia ja murheita.
Teoilla on seurauksia ja ei ihminen opi sitä, jos ei kukaan opeta. Vanhemman tehtävä on opastaa lasta niin, että ymmärrä oikean ja väärän. Kasvatustyö alkaa jo vauvana ja nimenomaan kotoa.
Vierailija kirjoitti:
vapaan kasvatuksen tulos
Elä hulluja puhu. Kuka vaan voi sairastua!
Irtiotto. Koko tämän hetkinen elämä pitää muuttaa erilaiseksi. Sellaiseksi, jossa lapsesi elämä on tärkeää ja lopettaa tunkemasta häntä tämän maailman muottiin. Hänen itsesuojeluvaistonsa todennäköisesti on kieroutuneella tavalla aktivoitunut. Tämä maailma uhkaa häntä ja hänen mielenterveyttään, ei halua enää alistua nöyryytetyksi ja kiusatuksi (mikäli näin on) mielummin kapinoi ja lähtee vaikka oman käden kautta.
Siksi siis, hänen pitää löytää omanarvontuntonsa ja oppia selviytymään pahaa maailmaa vastaan. Nyt ne keinot ovat todella itsetuhoiset. Kun löydätte keinon miten hän oppii pärjäämään vaikeiden asioiden kanssa, elämä voi muuttua mielekkääksi.
Uskon että on ihan helvettiä. Mutta voisiko olla koulukiusaamista, autismitaustaa ja vaikeaa masennusta nyt päällä? Joku sillä nuorella on kun oireilee noin pahasti. Onko häntä käytetty seksuaalisesti hyväksi? Oireilun puolesta ainakin sopisi kuvaan.
Tytär sairaalaan ja käymään sairaalakoulua. Olkaa tiukkoja, että saatte lapsellenne apua.