Yksinäinen, masentunut 13v. Ainoat harrastukset syöminen ja kännykän katsominen. On lihonut hurjasti, hygienia heikko ja viiltelee.Koululääk...
Ja kuvittelin että nyt saadaan apua. Ei. Perhetyöntekijä kertoi että saadaan rahallista avustusta harrastuksiin, mutta lapsi ei halua harrastaa mitään. Ei halua myöskään keskustella kenenkään kanssa, käskee vain painua v""uun.
On 172cm pitkä ja painaa 90 kiloa. Ja tosiaan viillellyt vatsaa ja reisiä, saanut ihan kunnon jäljet aikaan ja varmaan joutunut laastaroimaan niitä.
Kun tulemme mieheni kanssa töistä, möllöttää huoneessaan jonne on raahannut leipää, muroja ja edellispäivän lasagnen jämät. Tuijottaa kännykkää kuulokkeet korvilla. Poistuu vain hakemaan lisää ruokaa. Suihkuun menee kaksi kertaa viikossa kauhean nalkutuksen jälkeen ja koettaa samoja hikisiä, ties missä tahroissa olevia vaatteita pukea puhtaalle iholleen. Saan käytännössä vetää köyttä jostain kolitsihousuista että irti, mä pesen ne! Koululääkärikin oli kiinnittänyt huomiota hygienian tasoon ja hävettää kun varmaan luuli, ettei meillä käydä ikinä suihkussa...
En tiedä, eikö tässä tosiaan kukaan voi enää auttaa :(
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla aika radikaali ehdotus, mutta voisitteko harkita että antaisitte lapsenne huostaanotetuksi joksikin aikaa? Tämä voisi saada lapsen ehkä avautumaan toiselle aikuiselle ja/tai vastavuoroisesti säikähtämään että käytöksellä on seurauksensa. Eli hänelle äkillinen muutos elinympäristöön voisi ravistella häntä pyrsitelemään irti tästä tilasta ja se voisi avata oven paranemiselle.
Vanhemmalle tämä on todella hirveä paikka päästää kontrolli omista käsistä irti, mutta se voisi (ehkä) auttaa lasta. Pohtikaa jos vaikka puhuisitte ideasta lastensuojelun kanssa. Tätä en sano sillä, että olisitte huonoja vanhempia, vaan siksi että tätä on helpompi ulkopuolisena ja puolueettomana ehdottaa.
Vaikea uskoa, että pelkkä huostaanotto johonkin laitokseen tai perhekotiin, joissa ei ole tarvittavaa erityisosaamista, parantaisi ilmeisen sairaan lapsen. Kertomuksen perusteella ei ole kysymys mistään kurinpidollisilla toimilla hoidettavasta häiriöstä, joka noin vaan lakkaisi olemasta, kun irrotetaan huoneen ovi, lukitaan jääkaappi ja riistetään puhelin. Pahimmillaan aiheuttaisi vielä isompia ongelmia. Yrittäkää saada lähete psykiatriseen tutkimukseen sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuet pois tuollaisilta kun tulee täysi-ikäiseksi. Ei kiinnosta maksaa tälläisten pummien elämää.
Olet käsittämättömän empatiakyvytön ihminen! Hakeudu terapiaan niin lakkaat levittämästä narsistista, tunnekylmää käytöstä ympärillesi.
Olen hoikka kaunis ja hyvätuloinen.
Minua lyötiin ja pidettiin nälässä kotona.
Kiitos äiti.
Ap:n lapsi on lihava t.yhmä ja veltto.
Ja en tarvitse hoitoa..nautin elämästä:)
Usko minua, kyllä tarvitset.
Ei kauniit , hoikat ja rikkaat tarvi apua:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos peleistä tykkää ettekö voisi porukalla pelata lautapelejä? Toki pleikkaakin voi lapsi ja vanhempi yhdessä pelata, siinä ohessa voi monesta asiasta myös keskustella. Tiedätkö edes mitä hän pelaa?
Kannattaa huomioida lapsi positiivisessa mielessä. Ei aina nalkuttaa jostain, se ajaa tilanteen vaan pahempaan suuntaan.
Olisiko teillä mahdollista saada lapselle tukihenkilö?
Tämä on erittäin tärkeää yhdessä oloa kyllä, mutta se ei korjaa mielenterveysongelmia. Niihinkin kannattaa pureutua ja selvittää mistä on kysymys. Sen jälkeen alkaa harjoittelemaan miten asiat kannattaa hoitaa, jotta itsellä olisi parempi olla.
Tämä on minusta niin kummallinen ajatusmalli. Että lapsi pim vaan masentuu, ja sitä pitää alkaa terapoimaan ja lääkitsemään. Eikö kukaan näe ja ymmärrä miksi lapset nykypäivänä masentuu?
- ei vietetä aikaa yhdessä
- ei syödä terveellisesti
- ei liikuta ja ulkoilla
- ei nukuta tarpeeksi
- some, some, some - sekä äiti että lapset
Nämä asiat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuet pois tuollaisilta kun tulee täysi-ikäiseksi. Ei kiinnosta maksaa tälläisten pummien elämää.
Olet käsittämättömän empatiakyvytön ihminen! Hakeudu terapiaan niin lakkaat levittämästä narsistista, tunnekylmää käytöstä ympärillesi.
Olen hoikka kaunis ja hyvätuloinen.
Minua lyötiin ja pidettiin nälässä kotona.
Kiitos äiti.
Ap:n lapsi on lihava t.yhmä ja veltto.
Ja en tarvitse hoitoa..nautin elämästä:)
Kiitti vaan..
eli dissaatte minua, vaikka selvisin upeasti hirveistä kotioloista
mutta ymmärrätte lihavaa laiskaa assosiaalista teiniä?
Jokaisen on kannetttava vastuu omasta elämästään
On se kyllä kumma,kun nykyään on kaikki somehärpäkkeet ja niiden myötä mahdollisuus olla yhteyksissä muihin vastaavisssa ongelmissa oleviin äiteihin/isiin.
Todella moni kamppailee tällaisen saman ikäisen ylilihavan, mahdollisesti kiusatun ja huonoitsetuntoisen lapsensa kanssa. Luulis ,että esim Facebookissa näitä vanhempia löytyisi ( itse en köytä facebookia enkä vastaavia) , mutta tiedätte irse mitä kautta sais vertaistukea.
Näinollen pitäisi saada lapselle kavereita , jotka kamppailee samojen itsetunto-ongelmien ja ylipainon tai alipainon kanssa. Samanlainen lapsi olisi parasta seuraa ja vertaistukea.
Nyt digikautena se voi olla ihan mistä kaukaa hyvänsä, kun saa facetime-tai whatsapp ym yhteyden.
Perustakaa tällainen rinki. Kysele ap netissä tai missä vaan mistä saisi lapsi vertaisapua.
Entä nämä terapeutit ym vastaavat , mistä olet apua hakenut , anna heille yhteystietosi avoimesti niin että saavat antaa vastaaville vanhemmille tietosi. Silloin eivät voi mennä sen VAITIOLOVELVOLLISUUDEN TAAKSE.VAIKENEMAAN.
Ujous tuntuu siltä kuin suusi olisi teipattu kiinni ja et voi kenellekään kertoa hädästäsi. Saat ikäviä katseita, koska et puhu ja käyttäydyt oudosti. Jäät ulkopuolelle ja sinua syrjitään. Syyttelet itseäsi vaikka sinulla ei ole keinoja saada suutasi auki. Masennut, eristäydyt, kärsit kroonisesta ahdistuksesta, joka vähän lievittyy kun viillät käteesi viillon ja addrenaliini virtaa suoniisi tuoden helpotusta, elämä menettää merkityksensä.
Olisikohan lapsi raiskattu vaikka koulussa. Peseytymättömyys ja tylsämielinen möllötys on yleensä merkkejä siitä. Toinen vaihtoehto on, että lapsi on autististi. Ne ovat myös kuvailemasi kaltaisia ja hankalia haisuleita. Jos on autisti niin suosittelen, että muuttaa laitokseen, koska muuten koko elämänne menee pilalle yhden jumittajan vuoksi. Tilanne ei tule helpottumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos peleistä tykkää ettekö voisi porukalla pelata lautapelejä? Toki pleikkaakin voi lapsi ja vanhempi yhdessä pelata, siinä ohessa voi monesta asiasta myös keskustella. Tiedätkö edes mitä hän pelaa?
Kannattaa huomioida lapsi positiivisessa mielessä. Ei aina nalkuttaa jostain, se ajaa tilanteen vaan pahempaan suuntaan.
Olisiko teillä mahdollista saada lapselle tukihenkilö?
Tämä on erittäin tärkeää yhdessä oloa kyllä, mutta se ei korjaa mielenterveysongelmia. Niihinkin kannattaa pureutua ja selvittää mistä on kysymys. Sen jälkeen alkaa harjoittelemaan miten asiat kannattaa hoitaa, jotta itsellä olisi parempi olla.
Tämä on minusta niin kummallinen ajatusmalli. Että lapsi pim vaan masentuu, ja sitä pitää alkaa terapoimaan ja lääkitsemään. Eikö kukaan näe ja ymmärrä miksi lapset nykypäivänä masentuu?
- ei vietetä aikaa yhdessä
- ei syödä terveellisesti
- ei liikuta ja ulkoilla
- ei nukuta tarpeeksi
- some, some, some - sekä äiti että lapsetNämä asiat kuntoon.
Olet varmasti oikeassa, mutta mitä sitten kun ollaan jo masennuttu ja kärsitään kaikenlaisista henkisistä puutteista? Näitä henkisiä puutteista pitää pikaopiskella itsensä ajantasalle, jotta pärjää ympäröivässä maailmassa. Se ongelma ei korjaannu pelailemalla.
Hän tarvitsee nyt vierelle kulkijan. Ette jätä lasta yksin ja "vain komenna" tekemään asioita. Otatte nyt ihan kuten pienen lapsen kanssa, kädestä kiinni ja lähdette tekemään yhdessä. Yhdessä kävelylle, yhdessä syötte (ja laitatte ruokaa, ette vain pakota tai kysy, tekeekö), yhdessä esimerkiksi uimaan, niin siinä hoituu hygieniakin ohessa. Ihan normaaliarkeen mukaan nuori, siinä avaatte keskusteluyhteyttä ensin ihan arjen asioista ettekä pakota puhumaan muusta. Kun luottamus ja yhteys on palannut, voitte kuulostella vointia ihan kysymällä, mitä kuuluu. Automatkoilla kahdestaan, vaikka kauppaan mennessä, on hyvä kysyä.
Lisäksi tukitoimia, esimerkiksi tukihenkilö on hyvä ja meillä nuori on edistynyt tukihenkilön kanssa hyvin.
Kaikki se makaaminen ja elämättömyys on pois lapsen kehityksestä.
Viiltely voi olla merkki itseinhosta. Itseinho juontuu seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ota sinä ap äitinä KAHDEN kesken tämä puheeksi, kysy onko joku tehnyt hänelle jotain sopimatonta, pahaa. Pysy rauhallisena vaikka mitä tyttö kertoisi, se on kuulemma tärkeää asiantuntijoiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuet pois tuollaisilta kun tulee täysi-ikäiseksi. Ei kiinnosta maksaa tälläisten pummien elämää.
Olet käsittämättömän empatiakyvytön ihminen! Hakeudu terapiaan niin lakkaat levittämästä narsistista, tunnekylmää käytöstä ympärillesi.
Olen hoikka kaunis ja hyvätuloinen.
Minua lyötiin ja pidettiin nälässä kotona.
Kiitos äiti.
Ap:n lapsi on lihava t.yhmä ja veltto.
Ja en tarvitse hoitoa..nautin elämästä:)
Paskanaama sinä olet etkä juuri muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ei ole edullista, jos yksi voi huonosti.
Poika on fiksu..muut ovat TYHYMIÄ..vai miten se oli
Onko h.omo..vai t.rans?
Hyvin tyyppillisiä ajatuksia ihmiselle, joka on syrjäytynyt. Defenssejä, joilla yrittää pitää itsetuntoaan elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuet pois tuollaisilta kun tulee täysi-ikäiseksi. Ei kiinnosta maksaa tälläisten pummien elämää.
Olet käsittämättömän empatiakyvytön ihminen! Hakeudu terapiaan niin lakkaat levittämästä narsistista, tunnekylmää käytöstä ympärillesi.
Olen hoikka kaunis ja hyvätuloinen.
Minua lyötiin ja pidettiin nälässä kotona.
Kiitos äiti.
Ap:n lapsi on lihava t.yhmä ja veltto.
Ja en tarvitse hoitoa..nautin elämästä:)
Paskanaama sinä olet etkä juuri muuta.
Joulu on tulossa..ei saa kiroilla tai pukki tuo risuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ei ole edullista, jos yksi voi huonosti.
Poika on fiksu..muut ovat TYHYMIÄ..vai miten se oli
Onko h.omo..vai t.rans?
Hyvin tyyppillisiä ajatuksia ihmiselle, joka on syrjäytynyt. Defenssejä, joilla yrittää pitää itsetuntoaan elossa.
Realistisia.
Teinillä on kehonkuvahäiriö
lihava on sukupuoleton tai muuttuu feminiiniseksi
lihavalla miehellä on esim rinnat.
Maha peittää sukuelimet
Ei halua nähdä kehoaan alasti, koska ei hyväksy sitä
surffaa mekkokuvia puhelimellaan
poikien jutut ei kiinnosta..vaan esim ratsastus
Homohan se kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ei ole edullista, jos yksi voi huonosti.
Poika on fiksu..muut ovat TYHYMIÄ..vai miten se oli
Onko h.omo..vai t.rans?
Hyvin tyyppillisiä ajatuksia ihmiselle, joka on syrjäytynyt. Defenssejä, joilla yrittää pitää itsetuntoaan elossa.
Realistisia.
Teinillä on kehonkuvahäiriö
lihava on sukupuoleton tai muuttuu feminiiniseksi
lihavalla miehellä on esim rinnat.
Maha peittää sukuelimet
Ei halua nähdä kehoaan alasti, koska ei hyväksy sitä
surffaa mekkokuvia puhelimellaan
poikien jutut ei kiinnosta..vaan esim ratsastus
Hyvin tyyppillistä ihmiselle, joka on syrjäytynyt. Defenssejä, joilla yrittää pitää itsetuntoaan elossa.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tilanne on alkanut luisua tuollaiseksi? Mitä on tapahtunut? Pystyttekö peruuttelemaan ongelman alkuun ja miettiä sitä kautta ratkaisukeinoja? Ilman ulkopuolista apua ei kyllä varmasti onnistu.
Itse kun olin teini, yhden kaverin kohdalla kävi samanlailla. Lopulta eristäytyi meistä kaikista ja "katosi". Myöhemmin saimme tietää, että oli joutunut sukulaismiehen hyväksikäyttämäksi kesälomalla.
Antakaa lapsille jo pienestä pitäen mallia että vaikeista ja surullisista ja vakavista asioista puhuminen on normaalia, eikä mitään tarvitse hävetä. On niin surullista, että lapsi kokee häpeää ja syyllisyyttä siitä, että joku aikuinen hyväksikäyttää lapsen koskemattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla aika radikaali ehdotus, mutta voisitteko harkita että antaisitte lapsenne huostaanotetuksi joksikin aikaa? Tämä voisi saada lapsen ehkä avautumaan toiselle aikuiselle ja/tai vastavuoroisesti säikähtämään että käytöksellä on seurauksensa. Eli hänelle äkillinen muutos elinympäristöön voisi ravistella häntä pyrsitelemään irti tästä tilasta ja se voisi avata oven paranemiselle.
Vanhemmalle tämä on todella hirveä paikka päästää kontrolli omista käsistä irti, mutta se voisi (ehkä) auttaa lasta. Pohtikaa jos vaikka puhuisitte ideasta lastensuojelun kanssa. Tätä en sano sillä, että olisitte huonoja vanhempia, vaan siksi että tätä on helpompi ulkopuolisena ja puolueettomana ehdottaa.
Ei, ei, ei. Ihan ensimmäisenä mt-palvelujen piiriin! Tämä EI ole (enää) perhetyön, koulukuraattorin saati lasun asia, vaan tarvitaan psykologia ja psykiatria! Ei sos.puolella ole sitä osaamista oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta! Kun puhutaan jo viiltelystä ja muutenkin tilanne noin huono, niin pitäisi olla kaikille itsestäänselvää(!), että mt-palvelujen piiriin ja nopsaan.
Muuten sitten ap ehdotonta rakkautta, sillä lepsuilusta ei ole enää kyse eli ylimääräiset sanktiot ja liika kuri pois käytöstä, jos sellaisia on ("normaalit" rajat tulee toki säilyttää). Ja ei yhtään suoraa tai epäsuoraa puhetta häpeästä! Vain rauhallista, järkähtämätöntä tukea. Teidän täytyisi pysyä nyt vahvoina ja valaa nuoreen rakkauden lisäksi uskoa. Kerrotte, että tästä selvitään ja te olette koko ajan tukena eikä ole hätää. Tilanne on haastava ja kuormittava teillekin eli pyytäkää tarvittaessa itsellennekin tukea. Näissähän pitäisikin koko perheen olla mukana ja ehkä nykyään onkin.
Masentunut, ehkä jotain hyväksikäyttöä, kiusaamista?! Lääkäriin mars!!!