Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen, masentunut 13v. Ainoat harrastukset syöminen ja kännykän katsominen. On lihonut hurjasti, hygienia heikko ja viiltelee.Koululääk...
15.12.2021 |
Ja kuvittelin että nyt saadaan apua. Ei. Perhetyöntekijä kertoi että saadaan rahallista avustusta harrastuksiin, mutta lapsi ei halua harrastaa mitään. Ei halua myöskään keskustella kenenkään kanssa, käskee vain painua v""uun.
On 172cm pitkä ja painaa 90 kiloa. Ja tosiaan viillellyt vatsaa ja reisiä, saanut ihan kunnon jäljet aikaan ja varmaan joutunut laastaroimaan niitä.
Kun tulemme mieheni kanssa töistä, möllöttää huoneessaan jonne on raahannut leipää, muroja ja edellispäivän lasagnen jämät. Tuijottaa kännykkää kuulokkeet korvilla. Poistuu vain hakemaan lisää ruokaa. Suihkuun menee kaksi kertaa viikossa kauhean nalkutuksen jälkeen ja koettaa samoja hikisiä, ties missä tahroissa olevia vaatteita pukea puhtaalle iholleen. Saan käytännössä vetää köyttä jostain kolitsihousuista että irti, mä pesen ne! Koululääkärikin oli kiinnittänyt huomiota hygienian tasoon ja hävettää kun varmaan luuli, ettei meillä käydä ikinä suihkussa...
En tiedä, eikö tässä tosiaan kukaan voi enää auttaa :(
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Älä aapee vähättele lastasi tai itseäsi.
Olette arvokkaat.
<3 Ap, olet toiminut todella hienosti kun hait teille apua ja välität lapsestasi! Olette molemmat todella arvokkaita ihmisiä ja varmasti saatte yhdessä asiat järjestymään. Lapsesi on varmasti iloinen että hänellä on vanhemmat joita kiinnostaa miten hän voi. Kiitos että olet sellainen. Kiitos myös kun kirjoitat tilanteestasi täällä ja haet siihen uusia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap välitä noista ylemmyydentuntoisista rangaistuksia ja ruokasuosituksia tuputtavista ymmärtämättömistä kommenteista. Niillä kommentoijilla ei selvästi ole kokemusta vakavasti masentuneen teinin kohtaamisesta.
Jos noin vaikeasti masentunut teini ajetaan vanhempien toimesta nurkkaan esim. takavarikoimalla puhelin tms. saattaa hän päätyä todella epätoivoisiin tekoihin. Valitettavasti olen tämän nähnyt tapahtuvan. Tässä tilanteessa teinin ja vanhempien pitää olla ”samalla puolella”: ensin hoidetaan mielenterveysongelma, hankitaan apua ja selvitetään masennuksen juurisyy. Kun paraneminen on alkanut aletaan taas harjoitella normaalia elämää syömisineen, nukkumisineen ja harrastuksineen.
Valitettavasti nuorisopsykiatrian tilanne Suomessa on kammottavan huono. Toivon todella, että saatte lapsellenne mahdollisimman pian psykiatrista apua. Voimia sinulle, ap ❤️
Vierailija kirjoitti:
Älä ap välitä noista ylemmyydentuntoisista rangaistuksia ja ruokasuosituksia tuputtavista ymmärtämättömistä kommenteista. Niillä kommentoijilla ei selvästi ole kokemusta vakavasti masentuneen teinin kohtaamisesta.
Jos noin vaikeasti masentunut teini ajetaan vanhempien toimesta nurkkaan esim. takavarikoimalla puhelin tms. saattaa hän päätyä todella epätoivoisiin tekoihin. Valitettavasti olen tämän nähnyt tapahtuvan. Tässä tilanteessa teinin ja vanhempien pitää olla ”samalla puolella”: ensin hoidetaan mielenterveysongelma, hankitaan apua ja selvitetään masennuksen juurisyy. Kun paraneminen on alkanut aletaan taas harjoitella normaalia elämää syömisineen, nukkumisineen ja harrastuksineen.
Valitettavasti nuorisopsykiatrian tilanne Suomessa on kammottavan huono. Toivon todella, että saatte lapsellenne mahdollisimman pian psykiatrista apua. Voimia sinulle, ap ❤️
Täysin samaa mieltä, ja muista ap että kukaan fiksu ihminen ei missään nimessä ajattele että masentuneen nuoren hygienia-, ruoka- tai nettiongelmat johtuisi kasvatuksesta, vaan kuten joku sanoi, ne ovat oire jostakin.
En osaa kuvitella millaista on elää tuossa tilanteessa nuoren vanhempana. Se huoli ja avuttomuus isojen ongelmien edessä. Olet valtavan rohkea ap kun haet apua ja käyt tilannetta läpi. Muista jokaisessa vaiheessa teidän haasteissa että tilanne ei ole teidän tai teinin syy. Masennusta kannattaa joskus ajatella saman tyyppisesti kuin esimerkiksi jalan murtumista tai syöpää. Sitä hoidetaan eikä murehdita syitä tai mitä jos olisi jotain tehnyt toisin. Hyväksytään oma itse ja sairas ja mietitään mistä löydetään siihen elämäntilanteeseen voimia ja myös onnistumisia ja iloitsemisia. Ne ovat vähän erilaisia ehkä kuin terveellä, mutta askel kerrallaan. Mieti miten hieno asia on kun tuosta yhdessä selviätte.
Mulle tuli mieleen, että voi sairastaa ADD:ta.
Oliko lapsi pienenä lapsena erityisen kiinnostunut televisiosta muihin lapsiin verrattuna? Onko lapsella äkäinen äänensävy tahtomattaan? Onko lapsi poissaoleva haaveilija?
ADD ei poissulje traumataustaa vaan altistaa sille. Viiltey on sen verran pahaa, että jotakin masennuslääkitystä kannattaisi yrittää löytää heti. Masennuslääkkeen hankinnan yhteydessähän on mahdollista hankkia lääke, joka auttaa myös tarkkaavaisuushäiriöoireisiin, vaikka ADD diadnoosia ei vielä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tilanne on alkanut luisua tuollaiseksi? Mitä on tapahtunut? Pystyttekö peruuttelemaan ongelman alkuun ja miettiä sitä kautta ratkaisukeinoja? Ilman ulkopuolista apua ei kyllä varmasti onnistu.
Itse kun olin teini, yhden kaverin kohdalla kävi samanlailla. Lopulta eristäytyi meistä kaikista ja "katosi". Myöhemmin saimme tietää, että oli joutunut sukulaismiehen hyväksikäyttämäksi kesälomalla.
Meibii, ehkä kuitenkin hemmottelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:( Osaan kuvitella tuskasi, mulla on ollut vähän sama tilanne ollut tyttären kanssa, on vuosia ollut masentunut ja aiemmin painoi myös ton verran ja jalat oli täynnä pahoja viiltojälkiä. Psykologilla on käynyt ja lukion keskytti ja on nyt alottanut toisen koulun, mutta en oikein enää tiedä missä liikkuu ja mitä ajattelee, ei ole koskaan kotona, on 18, joten senkin puolesta olen aika pihalla jo että mikä on terveydentilanne jne. Painoa on nykyään vähän päälle 60 ja on ihan normaalin kokonen,. mutta ailahteleva ja ärtyinen kun koitan saada puhumaan asioista, ja se tosiaan kun on aina jossain muualla, poikaystävänsä luona nytkin melkein joka yön viikosta, kotona maksimissaan kahtena..
Helppoa ei ole ja itsellänikin on mt-ongelmia ollut nuoresta asti ja nyt olen fyysisestikin jo sairas, olen vähän kuin invalidi ja kädetön, en voi kuin miettiä että missähän se taas on ja koska mahtaa tulla. Olen vielä yh.
Kiva miettiä öisin näenkö lastani enää koskaan.
Niin ja ap, toivon todella että tilanne lähtee paranemaan. Hyvää joulun aikaa kaikesta huolimatta ja halaa lastasi kunnolla. ♥
Minäkin halaan heti kun suvaitsee taas näkyä.
108
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla aika radikaali ehdotus, mutta voisitteko harkita että antaisitte lapsenne huostaanotetuksi joksikin aikaa? Tämä voisi saada lapsen ehkä avautumaan toiselle aikuiselle ja/tai vastavuoroisesti säikähtämään että käytöksellä on seurauksensa. Eli hänelle äkillinen muutos elinympäristöön voisi ravistella häntä pyrsitelemään irti tästä tilasta ja se voisi avata oven paranemiselle.
Vanhemmalle tämä on todella hirveä paikka päästää kontrolli omista käsistä irti, mutta se voisi (ehkä) auttaa lasta. Pohtikaa jos vaikka puhuisitte ideasta lastensuojelun kanssa. Tätä en sano sillä, että olisitte huonoja vanhempia, vaan siksi että tätä on helpompi ulkopuolisena ja puolueettomana ehdottaa.
kuulostaa hyvältä. Tämä ap kirjoittaa rakkaudettomasti" möllöttämisestä" jne. Masentunut lapsi ja vielä nalkuttaa hälle!!! Haloo pilaat lapsesi elämän nalkutuksella. Se on henkistä väkivaltaa. Nyt peili käteen ja koko perhe terapiaan. 13v on vielä lapsi ja kaikki mahdollisuudet parantua. Vaatikaa apua. Ja nalktukselle loppu, se ei masennukseen auta. Myös muissa asenteissa parantamisen varaa.
no kuuleppa mikä on äitylin oman mielenterveyden ja parisuhteen laita? Mietippäs itseksesi jonkin aikaa, että miten on mennyt noin niinku omasta mielestä lapsen kasvattaminen ja mallin antaminen.
Jos itse olet masentunut ja tappelet päivittäin miehes kanssa, niin totta se lapsi reagoi. Ootko muistanut itse ottaa omat lääkkeesi ja hakea mt-ongelmiisi apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko keksiä jotain joka saa lapsen huomion pois itsestään. Esimerkiksi: Onko teillä koiraa? Omasta mielestäni jokaisessa perheessä jossa on murkkuikäinen pitäisi olla koira. Koiraa saa rakastaa ja se antaa vastarakkautta sitä saa pussata ja halata mielinmäärin, nykyään on kaikenlaisia harrastuksiakin ihan laidasta laitaan jossa voi käydä koiran kanssa, lisäksi tulee "pakkoliikuntaa" ja pakollista rytmiä elämään jos huolehtii ruokinnasta ja ulkoiluista. Koirapiireistä saa kavereita. Tämä tietysti edellyttää että lapsi toivoo koiraa.
Tai jos ei halua mennä mihinkään niin olisiko kuitenkin joku juttu johon innostuisi? harrastuksia on nykyään niin laidasta laitaan.
Apua on haettu mutta terapiaan pääsee aikaisintaan elokuussa. Sairaanhoitaja ottaa vastaan alkuvuodesta mutta lääkärin tapaamme vasta maaliskuussa. Ehkä. Yksityiseltä puolelta emme ole onnistuneet löytämään yhtään terapeuttia jolla tilaa uudelle asiakkaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tilanne on alkanut luisua tuollaiseksi? Mitä on tapahtunut? Pystyttekö peruuttelemaan ongelman alkuun ja miettiä sitä kautta ratkaisukeinoja? Ilman ulkopuolista apua ei kyllä varmasti onnistu.
Itse kun olin teini, yhden kaverin kohdalla kävi samanlailla. Lopulta eristäytyi meistä kaikista ja "katosi". Myöhemmin saimme tietää, että oli joutunut sukulaismiehen hyväksikäyttämäksi kesälomalla.
Tosi sairasta. Miksi ne ällöt sedät ei osaa pitää näppejään erossa lapsista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi yksityiselle lastenpsykiatrille. Ensin pitää hoitaa viiltely ja eristäytyminen kuntoon, ehkä taustalla on jotain mielenterveyshäiriöitä. Sitten vasta hoidetaan muut asiat, kun ylipaino ja kaverisuhteet. Jatkakaa kuraattorin ja perhetyöntekijän tapaamisia, muuten lastensuojelu käy päälle, mutta pääpainon pitää olla nyt psykiatrisessa hoidossa.
Kurja tilanne jos julkiselle erikoissairaanhoitoon ei pääse, yksityisellä voi käydä ensialkuun. Akuuttitilanteessa päivystykseen. Hae apua aktiivisesti! Voitko jäädä lomalle/vapaalle töistä jotta lapsi ei olisi yksin? Onko koulukuntoinen? Voimia
Vierailija kirjoitti:
Apua on haettu mutta terapiaan pääsee aikaisintaan elokuussa. Sairaanhoitaja ottaa vastaan alkuvuodesta mutta lääkärin tapaamme vasta maaliskuussa. Ehkä. Yksityiseltä puolelta emme ole onnistuneet löytämään yhtään terapeuttia jolla tilaa uudelle asiakkaalle.
Voisitteko löytää jostain muualta Suomesta terapeutin joka järjestäisi terapiaistunnon skypen kautta?
Viiltely helpottaa hetkeksi mielen tuskaan, kun tuntee hetken fyysistä kipua enemmän. Syöminen on myös tunteiden tukahduttamista. Ylipaino aiheuttaa lisää itseinhoa ja ahdistusta. ( olen käynyt kaiken läpi itse)
Suosittelen sitä koiraa, jos mahdollista ( siinä voi hetkittäin tuntea itsensä hyväksi kun sitä hoitaa).
Nuori on kokoajan netissä, tiedän että tämä tuntuu ohjeena käsittämättämältä mutta TikTokissa on terapian määrä räjähtänyt, ja sieltä löytyy todennäköisesti terapeutteja jotka osaavat pukea sanoiksi miltä nuoresta tuntuu. Voisit kokeilla itse hakea sieltä sisältöä.
Onko jotain tiedossa mikä voisi selittää tämän oireilun, onko teillä perheessä kaikilla muilla kaikki hyvin? Ollut aina?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille enimmäkseen asiallisista vastauksista.
Tietääksei lasta ei kiusata, ainakaan vielä mutta hänet jätetään sivuun. On aika ujo, on aina ollut ja hermostuessa alkaa takellella, ei siis änkyttää mutta kieli menee solmuun.
Harrasti vuoden ratsastusta, sitten halusi lopettaa ja nyt mikään harrastus ei kelpaa. Sanoo että tubettajien ja hassujen videoiden katsominen on harrastus. Syö puhtaasti tylsyyteen, vaikkei tätä myönnä.
On jo niin iso, ettei toimi jos menen pirteästi lässyttämään "Tuleppas leipomaan pipareita!" tai "Lähdetäänpäs kävelylle!" Minusta ei ole kaverin korvikkeeksi.
Pienenä, noin 3-5vuotiaana hänellä oli useita kavereita kerrostalossa jossa asuimme. Eskarissa alkoi kaveri toisensa jälkeen olla "tyhmä". Kun aloitti ala-asteen, ei tutustunut oikein keneenkään. Tuolloin kuitenkin ratsasti sekä oikeilla hevosilla että keppihevosilla, kävi kanssani uimahallissa ja kirpputoreilla ym eli muutakin kuin vain nyhjäsi huoneessaan. Hoikkakin oli kuin pajunvitsa.
Olisi ihanaa ottaa koira! saisi sitä juoksuttaessa liikuntaa ja varmasti mielialakin nousisi mutta mieheni on allerginen.
Ap
Koira ois kyllä ihana.
Mikkopp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille enimmäkseen asiallisista vastauksista.
Tietääksei lasta ei kiusata, ainakaan vielä mutta hänet jätetään sivuun. On aika ujo, on aina ollut ja hermostuessa alkaa takellella, ei siis änkyttää mutta kieli menee solmuun.
Harrasti vuoden ratsastusta, sitten halusi lopettaa ja nyt mikään harrastus ei kelpaa. Sanoo että tubettajien ja hassujen videoiden katsominen on harrastus. Syö puhtaasti tylsyyteen, vaikkei tätä myönnä.
On jo niin iso, ettei toimi jos menen pirteästi lässyttämään "Tuleppas leipomaan pipareita!" tai "Lähdetäänpäs kävelylle!" Minusta ei ole kaverin korvikkeeksi.
Pienenä, noin 3-5vuotiaana hänellä oli useita kavereita kerrostalossa jossa asuimme. Eskarissa alkoi kaveri toisensa jälkeen olla "tyhmä". Kun aloitti ala-asteen, ei tutustunut oikein keneenkään. Tuolloin kuitenkin ratsasti sekä oikeilla hevosilla että keppihevosilla, kävi kanssani uimahallissa ja kirpputoreilla ym eli muutakin kuin vain nyhjäsi huoneessaan. Hoikkakin oli kuin pajunvitsa.
Olisi ihanaa ottaa koira! saisi sitä juoksuttaessa liikuntaa ja varmasti mielialakin nousisi mutta mieheni on allerginen.
Ap
Koira ois kyllä ihana.
Joo mutta kun heidän perheesään oli allergiaa. Minä tein lapsena/nuorena niin, että ulkoilutin naapuruston koiria, koska meille ei voitu koiraa samasta syystä hankkia ja tykkäsin koirista. Naapurit olivat mielissään, kun vein koiraa lenkille ja minä sain taluttaa koiraa, silitellä, leikkiä ja jutella :D Win-Win!
Eikö lapsi ole masentunut? Tarvitsee siihen apua. Teidän vanhempina on haettava lapselle nyt apua ja tukea lääkäriltä - ei perheneuvolasta. Huostaanotto on viimeinen tukimuoto silloin kun kaikki muu on kokeiltu ja olisi vanhemmat, jotka eivät välitä. Te välitätte, joten hakekaa apua lapsellenne. Varatkaa lääkäriaika, jotta lapsi saisi lääkitystä/terapiaa - menkää yksityiselle jos ei kunnallisen kautta asiat hoidu.
Tämä, onko kukaan kokeillut tosissaan, hyvä idea.