Introvertit! Ammattisi ja viihdytkö?

Ah, joo kirjastonhoitaja olis kyllä hyvä!! Olen miettinyt että aamupostinjakaja (autolla) olis ihan paras homma! Ei tarttis nähdä juuri ketään, ei jutella, eikä muutenkaan olla tekemisissä ihmisten kanssa, sit vois vaikka nukkuu pikku päikkärit, hakee lapsi pk:sta, sit riittäis aikaa ja varsinkin energiaa olla lapsen ja miehenkin kanssa.. :) mutta palkka vaan on niin huono ettei sillä pärjää.. 

Ei sillä että mun osastovastaavan palkka olis niin paljon parempi, mut kuitenkin sen verran että mun nettotulot on vähintään postinjakajan bruttotulot..

Myyjä. En viihdy yhtään. (liian vanha vaihtamaan alaa)

Liikaa hälinää, liikaa ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla on tietty määrä hymyjä päivälle ja ne menee kaikki töissä eli kotona olen aina ihan myrtsinä. Ja kotona olen hiljaisuudessa, ei telkkaria, ei radiota, ei mitään ääniä.

Insinööri, välillä pidän välillä en. Kirjastonhoitajan ammatti ois ihan paras!

Myyjä. Kiva työ, kun oon yksin aina vuorossa :-)

Pph, viihdyn todella hyvin. Ei tarvitse olla aikuisten kanssa kuin hetken aamulla ja iltapäivällä. Lasten kanssa on helppoa. Olen myös kirjastonhoitaja ja se oli mulle aivan liian uuvuttavaa työtä. Aamuisin tykkäsin kyllä kirjoja hyllyttää, mutta asiakaspalvelu vei voimat.

Suunnitteluinsinööri pienessä toimistossa. Ei juurikaan edes palavereja, vaan pomo hoitaa niistä lähes kaikki itse ja tuo mulle työt eteen. Asiakkaita käy joskus. Tänään kävi yksi. 

27 rakastaa työtään, mutta yllättäen, joskus tuntuu, että olisi kiva nähdä enemmänkin ihmisiä. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:48"]

Myyjä. En viihdy yhtään. (liian vanha vaihtamaan alaa)

Liikaa hälinää, liikaa ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla on tietty määrä hymyjä päivälle ja ne menee kaikki töissä eli kotona olen aina ihan myrtsinä. Ja kotona olen hiljaisuudessa, ei telkkaria, ei radiota, ei mitään ääniä.

[/quote]

tuskin oot liian vanha!

eikö kirjastotyö ole asiakaspalvelua?

monissa sosiaaliseksi mielletyssä työssä on introverteille niche, eli sellainen homma, johon ulospäinsuuntautuneemmat ei yleensä hae.

Lähihoitaja oon. Hoitotoimenpiteistä tykkään ja työstä pienessä työyhteisössä, jossa vain muutama työntekijä vuorossa. Rapsat ja kahvi- ja ruokatauot sen sijaan ovat kuluttavia ja henkisesti raskaita. Työpäivän jälkeen oon aina ihan poikki ja nukkuisin helposti monta tuntia. Kaverit ei tunnu ymmärtävän, miksen jaksa esim. aamuvuoron jälkeen lähteä mihinkään tai tehdä mitään.

Proviisori apteekissa ja pidän työstäni.

Myyjä olen ja en viihdy. Asiakkaille on tottakai pakko näyttää iloista naamaa ja koitan jutella ym mutta vapaa-ajalla haluan olla sitten yksin. Mulla kesti monta vuotta, ennen kuin opin juttelemaan työkavereiden kanssa niitä näitä, vaikka tylynä ne tuskin on mua pitänyt, ennemminkin ujona. Oikeasti mä en vaan tajua miks töissä pitäis erityisemmin jutella kuulumisia, töitähän meidän pitäis tehä..

Maatalousalan sekatyöläinen. Se onni ja autuus, kun saa työskennellä viikonkin ilman ihmiskontaktia. Mutta sitten tulee se yksi kiimainen lehmä ja pitää tilata seminologi...

Viihdyn.

Taas on joku oppinut uuden "hienon" sanan:D.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:48"]

Myyjä. En viihdy yhtään. (liian vanha vaihtamaan alaa)

Liikaa hälinää, liikaa ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla on tietty määrä hymyjä päivälle ja ne menee kaikki töissä eli kotona olen aina ihan myrtsinä. Ja kotona olen hiljaisuudessa, ei telkkaria, ei radiota, ei mitään ääniä.

[/quote]

tuskin oot liian vanha!

eikö kirjastotyö ole asiakaspalvelua?

monissa sosiaaliseksi mielletyssä työssä on introverteille niche, eli sellainen homma, johon ulospäinsuuntautuneemmat ei yleensä hae.

[/quote]

Kyllä mulle kirjastonhoitajan työssä nimenomaan asiakaspalvelu oli liikaa. - 26  

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:24"]

Toimittaja! En ymmärrä itsekään, miten ajauduin tähän hommaan. Täysin väärä ammatti epäsosiaaliselle luonteelleni. Halusin olla arkeologi :D

[/quote]

Mä olen myös toimittaja ja tykkään tästä työstä kovasti. Saa paneutua monenlaisiin asioihin ja minulle on ihan ok olla tekemisissä ihmisten kanssa roolini kautta. Ja rakastan tekstien rakentamista. Tosin mitään seurapiiritoimittajaa musta ei tulisi, en jaksaisi riekkua missään cocktail-kutsuilla muka kiinnostuneena ihmisten juoruista.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:48"]

Myyjä. En viihdy yhtään. (liian vanha vaihtamaan alaa)

Liikaa hälinää, liikaa ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla on tietty määrä hymyjä päivälle ja ne menee kaikki töissä eli kotona olen aina ihan myrtsinä. Ja kotona olen hiljaisuudessa, ei telkkaria, ei radiota, ei mitään ääniä.

[/quote]

tuskin oot liian vanha!

eikö kirjastotyö ole asiakaspalvelua?

monissa sosiaaliseksi mielletyssä työssä on introverteille niche, eli sellainen homma, johon ulospäinsuuntautuneemmat ei yleensä hae.

[/quote]

Olen 46v. Eli liian vanha vaihtamaan alaa.

nro 23

Kaupan kassa.

Työpäivien ajan jaksan pitää hymyä yllä ja jutustella työkavereiden kanssa, mutta kyllä se kuluttaa. Olen joskus tehnyt näitä testejä, missä katsotaan millainen persoona olet ja sain oma sosiaalisen introvertin. Pidän kyllä pienissä kaveriryhmissä jutustelusta ja ajanvietosta, mutta se kuluttaa ja uuvuttaa. Kotiin pääseminen on kuin keitaaseen saapuisi. Ei tarvitse puhua tai keskustella, kun puolisokin on samaa sorttia.

Opiskelen tällä hetkellä taidealalla suunnittelijaksi. Toivottavasti tulevaisuudessa voin tehdä työtä missä ei tarvitse olla niin sosiaalinen kuin nyt ja saan tehdä rauhassa töitä.

Introvertti, kyllä olen. Yksityiselämässäni olen sulkeutuva ja yksinviihtyvä.

Työssäni insinörttinä taas pidän esiintymisestä ja tietotaitoon pohjautuvassa asioiden käsittelystä, henkilökohtaisten asioiden jakaminen taas tuo ahdistuksen pintaan. En mielelläni kerro perheestäni tai vapaa-ajastani töissä mitään. Työpaikkahaastattelut ovat suurta ahdistusta sillä siinä pitää kertoa kaikenlaista itsestään. Harjoittelen sitä kotona tarpeeksi, että vaikutan sujuvalta. Olen asiakaspalvelussa loistava, koska otan sen roolina. Mutta minun on vaikea ystävystyä kehenkään syvällisesti. Se vaatii vuosien tuntemisen.

Olen työtön ja viihdyn ehkä liiankin hyvin. Saan olla rauhassa kotona päivät pitkät, en edes käy ulkona joka päivä. Tämä kotona viihtyminen kieltämättä hieman vähentää työnhakuintoa. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:09"]

Jokapaikanhöylä/suunnittelija, työharjoittelussa näin opintojen loppuvaiheessa. Rakastan työtäni, olen toimistolla yhden päivän viikosta ja loput teen etänä kotoa. Työpaikalla on käytössä työmese (jos joku vielä teiniajoiltaan muistaa, pikaviestin tietokoneella), jossa voi hoitaa työkaverien kanssa neuvottelun. Pomo hoitaa asiakastapaamiset, omat velvollisuuteni hoituvat sähköpostilla.

[/quote]

Kuulostaa unelmaduunilta :) Mäkin aina haaveilen et saisin työn jossa voisin kommunikoida kirjoittamalla puhumisen sijaan, niin paljon stressiä olisi sen myötä pois.
[/quote]
Todellakin unelmaduuni :) vastaavalla tavalla hoituvia hommia löytää varmasti mistä tahansa suuresta yrityksestä vähän koulutuksesta riippuen. Omassa tiimissä on insinööriä, suunnittelijaa, teollista muotoilijaa ja kaikenkarvaisia markkinointi- ja myynti-ihmisiä. Jälkimmäisten työnkuvaan kuuluu toki enemmän ihmiskontaktia, suunnittelija saa pakertaa aika itsenäisesti läppärissä takana.