Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti"ystävän" käytös harmittaa, neuvokaa!
23.03.2015 |
Minulla on äitiystäväpiiri, johon kuuluu enemmän tai vähemmän tiiviisti seitsemän kotini lähistöllä asuvaa äitiä. Olemme kaikki hoitovapaalla. Muilla äideillä on 1-2 lasta ja minulla on kolme. Tapailemme viikoittain lasten kanssa kahviloissa, puistossa, synttäreillä, toistemme kodeissa, kerhossa jne. Tämä siis on taustana seuraavalle.
Ystäväpiiriin kuuluu yksi äiti, jonka käytös askarruttaa ja harmittaakin minua. Hän yleensä aina tervehtii minua nopeasti (tosin ei lapsiani, vaikka hän tervehtiikin muiden äitien lapset läpi) ja siirtyy sitten puhumaan jonkun muun ystävän kanssa. On esimerkiksi käynyt niin, että minä olen ollut yhden ystäväpiirin äidin ja lastemme kanssa puistossa. Kun tämä kyseinen äiti on sattumalta tullut myös tuohon lähipuistoon, hän on juuri ja juuri tervehtinyt minua, kääntänyt selän ja alkanut kysellä tuon toisen äidin kuulumisia. Olen sitten leikkinyt lasten kanssa ja päätynyt siihen, että on aika lähteä kotiin. Koko aikana minulle ei puhuttu mitään vaan minulle on ihan konkreettisesti käännetty selkä koko ajaksi. Olen tosi hämmentynyt tästä käytöksestä, koska mielestäni tässä ystäväpiirissä kaikki muut ovat ystävällisiä ja huomaavaisia toisilleen ja ketään ei ole koskaan muulloin jätetty ulkopuolelle. Muistuu mieleen alakoulun piha ;)
Tuo edellinen oli yksi esimerkki, mutta noin tapahtuu ihan aina. Jos olen lapsen kanssa kerhossa, jonne tulee joku muukin kaveripiirin äiti, tuo kyseinen äiti seurustelee vain hänen kanssaan, kehuu hänen lastaan, kyselee hänen kuulumisensa. Samoin tapahtuu kahvilassa ja kaikissa yhteisissä tapaamisissa. Minun puoleeni hän kääntyy esimerkiksi kysyäkseen, olisiko minulla naksuja, joita hänen lapsensa tykkäisi syödä.
En ole koskaan mielestäni tehnyt tuota ihmistä kohtaan mitään sellaista, mikä häntä olisi voinut loukata. Olen lainannut hänelle lasteni leluja, kutsunut synttäreille ja kotiimme, ja kyselen aina hänen kuulumisensa. Tuo nainen on hyvin kaunis, urheilullinen, sanavalmis, älykäs ja hauska ihminen. Aivan varmasti hän on myös varakas ja hänellä on paljon ystäviä. Hän on hyvin suosittu ja liittyi ystäväpiiriin varmasti juuri positiivisen asenteensa ja ystävällisyytensä ansiosta. Siksi olen todella ihmeissäni tuosta käytöksestä minua kohtaan. Kateudesta ei varmasti ole kyse.
Ainoa "särö" tuossa ihmisessä on ollut se, että hän kerran arvosteli yhden yhteisen ystävämme miestä lylleröksi. Tuon hän osasi muotoilla hauskasti "en halua että luulette, että mitenkään arvostelisin ketää ulkonäön perusteella, mutta..." Olin hetken suu auki, kyseessä on siis aivan tavallinen suomalainen mies. Enkä ole tottunut siihen, että fiksut, aikuiset ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä miksikään ulkonäön perusteella. Nyt olen alkanut miettiä, että ehkä minäkin olen hänen mielestään joukkoon sopimaton lyllertäjä. Minulla on kolme pientä lasta ja hänellä on yksi. Joten lienee aika selvää, kumpi meistä jättää useammin treenit välistä ja ilmestyy tukka pesemättömänä paikalle ;) ja olen pohtinut, etä ehkä olen jotenkin hänen rimansa alapuolella enkä kelpaa täysin ystäväksi.
Jostain syystä tuo ihminen sulkee minua ulos aina, kun osumme yhteen. Haluan olla osa tätä ystäväpiiriä, sillä muut ystävät ovat aivan ihania. En usko, että suora puhe auttaa tässä, koska tuollaisen käytöksen voi aina kieltää. Tiedän, että jotain on pahasti vialla siitä, että joskus hänen täysin jättäessään minut ulkopuolelle minua alkaa ahdistaa ja melkein itkettää, koen olevani todella huono ihminen. Ja siltä ei kuulu ystävän kanssa tuntua. Mikä neuvoksi? Oletteko törmänneet vastaavaan? Miten toimisitte? Paisuttelenko liikaa asiaa, eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Kommentit (58)
Kiitos teille! Olen täysin samaa mieltä siitä, että mitään draamaa tästä ei kannata alkaa kehittää. Tämä keissi on muutenkin hirveän vaikea edes selittää, koska kyseessä ovat vain minun kokemukseni tilanteista. Tarpeeksi kun olen tätä käytöstä nähnyt, niin tiedän, että sattumaa tämä ei kuitenkaan ole.
Olen miettinyt, että ehkä me emme vain ole yhtään samalla aaltopituudella ja että hän ehkä siksi ei halua tai osaa puhua minulle. Mutta se ei tässä tapauksessa päde, koska kyseessä on sosiaalisesti lahjakas henkilö, joka pystyy puhumaan kevyesti mistä tahansa aiheesta ihan kenen tahansa ihmisen kanssa vaan. Ja itse olen aina yrittänyt huomioida hänet samoin kuin muutkin ystävät ja heidän lapsensa.
Olen taipuvainen uskomaan, että minä en vain sovi hänen piireihinsä. Syytä siihen en tiedä, sillä en eroa mitenkään muista ystäväpiirin naisista. Kateuskorttia en lähtisi heiluttelemaan, vaan uskon, että hän oikeasi haluaa välttää seuraani. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas mukava lukea kerrankin pelkkiä fiksuja kommentteja!
Mäkin neuvoisin että olet entistä ystävällisempi ja ole niin kuin et muka tajuaisi nainen ei sua huomioi. Se vasta sitä ärsyttääkin! Ja muista, että älä puhu näistä tuntemuksistasi muille ystäväporukassanne, se saattaa sut huonoon valoona ja pahimmassa tapauksessa kääntyy sua vastaan.
Tsemppiä!
Mä en tajuu. On meilläkin isompi ystäväporukka joka tapaa toisiaan mutta ei kaikki siellä ole yhtä läheisiä keskenään, ei siinä minusta ole mitään outoa. Esim minä, Tuija ja Elina voidaan kivasti jutella keskenään mutta jos Heli tuleekin niin Elina varmaan alkaakin jutella sen kanssa kun niillä on joku yhteinen juttu. Suvi ja Sari tulee usein aina kahdestaan, ne on eniten keskenään mutta myös muiden kanssa. Jos minä haluan tavata jonkun kanssa vaikka shoppailun merkeissä, soitan yleensä ekana Tuijalle tai joskus myös sarille kun me nyt on käyty ennenkin. Suvin kanssa en ole kovin läheinen mutta ihan kivasti meillä menee porukassa ja jos ei muita ole niin keskenään ollaan, mut jos on niin yleensä ajaudutaan enemmän muiden seuraan.
Mitä vakavaa tuossa nyt on?
Ja lisäisin vielä, että missään nimessä en aio ottaa tätä asiaa esille kenenkään muun kanssa. Tuo nainen on, kuten olen lähes alleviivannut ;), melkein täydellinen. Ja hän on aidosti ihana niitä kohtaan, joille hän sitä on päättänyt olla. Kaikki kääntyisi vain minua vastaan. Ehkä hieman lisään positiivista huomiota muita ystäviä ja heidän lapsiaan kohtaan ja seuraan, mitä tapahtuu :)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:33"]
Mä en tajuu. On meilläkin isompi ystäväporukka joka tapaa toisiaan mutta ei kaikki siellä ole yhtä läheisiä keskenään, ei siinä minusta ole mitään outoa. Esim minä, Tuija ja Elina voidaan kivasti jutella keskenään mutta jos Heli tuleekin niin Elina varmaan alkaakin jutella sen kanssa kun niillä on joku yhteinen juttu. Suvi ja Sari tulee usein aina kahdestaan, ne on eniten keskenään mutta myös muiden kanssa. Jos minä haluan tavata jonkun kanssa vaikka shoppailun merkeissä, soitan yleensä ekana Tuijalle tai joskus myös sarille kun me nyt on käyty ennenkin. Suvin kanssa en ole kovin läheinen mutta ihan kivasti meillä menee porukassa ja jos ei muita ole niin keskenään ollaan, mut jos on niin yleensä ajaudutaan enemmän muiden seuraan. Mitä vakavaa tuossa nyt on?
[/quote]
Jätätkö Suvin ulkopuolelle, morjestat ja käännät selkäsi? Puhut sille kolmannelle etkä sanaakaan Suville?
Huomaatko, että on kaksi eri asiaa jättää huomiotta tai "ihan kivasti tullaan toimeen porukassa"?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös törmännyt tuollaiseen käytökseen. Minulle ongelma on se, että hyvin herkästi aistin tuollaiset negatiiviset vibat, enkä osaa sitten enää suhtautua luontevasti siihen henkilöön, joka niitä lähettää. Osaisipa olla välittämättä.
On kuitenkin voinut loukkaantua sinulle jostakin. Tai sitten kemianne eivät vain kohtaa? Oletteko täysin erilaisia ihmisiä? Kaikista ei voi pitää. Tai jos kokee, että sinä arvostelet häntä jostain syystä. Tai joku toinen äiti sanonut jotain, joka aiheuttaa käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se kokee ettei teidän kemiat kohtaa tai se ei vaan pidä sua kiinnostavana.
Elämä on.
Jos kukaan ystäväpiirissä ei ole tuohon puuttunut, niin jojtopäätös on, että tuota käytöstä ei ole muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muakaan kaikki ihmiset kiinnosta, jos suoraan sanon.
Nää äitiporukat on pahimpia kiusaamisareenoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se aikamoinen miinakenttä tuo leikkipuisto ja äitiporukat. Mistään asiasta ei kannata olla mitään mieltä: imetys, kotiäitiys, purkkiruoka, kestovaipat, you name it!
Ootko ap joskus maininnut jotain ohimennen ja tää yksi äiti ei pääse siitä yli?
Juu, olen törmännyt elämän aikana vastaavaan. Huomioitavaa on, että noin käyttäytyvät ovat usein niitä erittäin hyviä ellei täydellisiä ihmisiä, siis ulkoisten seikkojen ja liehittelevän käytöksen puolesta. Narsisti on kulunut sana, mutta silti... monet narsistit ovat kerta kaikkiaan hurmaavia niille, keille tahtovat. Niille, joista eivät saa hyötyä tai määrittelevät alempiarvoiseksi, tulee osaksi välinpitämättömyyttä. Ehkä olet päässyt tuohon asemaasi, koska hän näkee ettet ole helposti manipuloitavaa tyyppiä, tai sitten pesemättömät hiukset ym. ovat saaneet hänet päättämään, ettet ole hänen arvoisensa. Tyypillistä on myös tuo muille naureskelu (lyllerömies). Todennäköisesti naureskelee jotain sinustakin muille. Yrittävät usein selittää suosikeilleen, miten jotkut ovat "ihan eri tasoa kuin minä ja sinä", ja tällä yrittävät lietsoa me-henkeä ja saada toinen ymmärtämään että kun olet puolellani olet cool. Vastenmielinen ihmistyyppi. En osaa neuvoa muuta kuin yritä vältellä ja jos et voi, yritä olla huomioimatta olematta kuitenkaan epäystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puistojengit, huoh. Minullakin on tähän maailmaan vasta tutustuneena olo kuin olisi taas ala-asteen pihalla. Onneksi mulle ei ole henkisesti niin tärkeää kuulua niihin piireihin. Toki haluan olla sen verran kuvioissa, että lapsi saa kaveriseuraa. On suorastaan kiehtovaa seurata näitä kuka juttelee kenenkin kanssa kuvioita. Minusta miltei kaikkien lähipuiston äitien kanssa on aika helppo tulla toimeen sillä normaalilla small talk tasolla. Mutta sitten on pari naista, jotka ovat nykyään noita selän kääntäjiä. Hyvä kun moikkaavat. Oli aika paska fiilis, kunnes tuli tuota ryhmädynamiikkaa ruodittua mielessä. Nämä on ne, jotka ovat "pomoäitejä". Muut äidit eivät sano eriäviä mielipiteitä tyyliin tylyttäjä-äiti sanoo imettämisen on lapsen parhaaksi kestettävä ikään x ja muut lampaana perässä "minäkin yritin siihen asti muttei onnistunut" tai "pitää minunkin lopettaa Mirkkulin imetys tässä" eivätkä sano omaa mielipidettään vaan suorastaan selittelevät valintojaan.
Mulle kerrottiin alussa mihin aikaan ja minä päivinä on tapana käydä puistossa, missä kerhoissa on tapana käydä. Olenpa saanut paheksuvan kommentin miten on lapsen hyväksi syytä olla säännöllinen leikkipuistorytmi, koska se on tärkeää lapsen jaksamisen kannalta(?). Kyse nyt oli kuitenkin 1,5-vuotiaasta, joka ei ollut kiinnostunut vielä muista lapsista saati oikein viihtynyt puistossa. Kai mun moka oli olla leikkimättä kiltisti muiden laatimilla säännöillä, joskin aika neutraalisti vastailin "noo, me ollaan tehty vaan näin" enkä kummemmin kyseenalaistanut muiden tapoja. Kun muut kuitenkin mielellään näyttävät juttelevan minun kanssa niin ei ole avautunut miten muuten olen näitä paria loukannut.
Ihmiset näkevät toisissaan eri asioita. Ja kaikki luonteet eivät vaan tule toimeen keskenään. Joidenkin kaverien kanssa tulee paremmin juttuun kuin toisten. Ole edelleen ystävällinen ja oma itsesi. Ole fiksu! Hän on mikä on. Voiko olla että olet todella herkkä ihminen ja otat itseesi liian helposti.
On vaan hyväksyttävä, ettei kaikki ihmiset tule keskenään toimeen samoilla tavoilla. Tämä toistuu harrastuksissa ja työpaikoillakin. Joittenkin kesken riittää peruskohteliaisuus ja välttämättömien asioitten vaihto, kun taas toisten kanssa hakeudutaan ja pysytään syvällisissä kontakteissa. Vertailu kannattaa jättää pois ja vahvistaa ihmissuhteita, jotka palkitsevat.
Kannattaa kokeilla jutella vaan hänelle jotain kivaa, vaikka sinusta tuntuukin tuolta. Oma asenteesi nimittäin saattaa aiheuttaa hänessä epävarman olon, koska itse luulet olevasi häntä"huonompi", niin hän vaistoaa sen. Hänellä voi olla sellainen olo, että sinä vaikutat jotenkin kylmältä tai etäiseltä tms. Oletko ajatellut tällaista vaihtoehtoa?
Itsekin olen törmännyt just samanlaiseen ihmiseen. Kauheaa on, että tästä naisesta tuli vielä erityisopettaja. Onneksi omassa opiskeluryhmässäni hänen todellinen luonteensa paljastui lopulta muillekin. "Yllättäen" hän kyllä syytti kaikkia muita huonosta ilmapiiristä, vaikka itse aiheutti porukan klikkiytymistä. Jälkeenpäin olen kuullut, että hän on valitellut, etteivät muut opettajat hänen koulussaan halua tutustua häneen. Varmasti ei taas näe itsessään mitään vikaa. Kuitenkin tiedän, että hänellä on paljon ystäviä ja osaa olla mukava niille ihmisille, jotka hyväksyy porukkaansa. Minä sain aikanani tarpeekseni siitä ala-astemaisesta ei oteta muita tähän porukkaan enää (hänen sanojaan) ja vaihdoin seuraa. Uskomatonta miten lapsellisia aikuiset ihmiset voivat olla.
Melkoisen moukkamainen äiti, mutta tosiaan: paljon energiaa säästyy, kun suhtaudut häneen neutraalisti ja keskityt ystäviisi. Toki jos tilanne äityy pahemmaksi, niin sitten kannattaa varmaan kysyä ystäviltä varovasti, oletko sattunut kusemaan tämän äidin aamumuroihin vai mistä kiikastaa. :) Ja pitää huoli, että pysyy itse mahdollisimman neutraalina, eikä yritäkään voittaa muita puolelleen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että harva tulee omalle puolelle, vaan haluaa pysyä puolueettomana, tai taipuu sitten härskimmän käännyttäjän kannalle. Ja siihen peliin ei kannata ryhtyä ihmisen kanssa, jolla on taipumuksia tuollaiseen kummalliseen valtapeliin.
Niin: lapselliselta valtapeliltä tuo minusta kuulostaa. Kaikilla on ihmisiä, joista eivät erityisemmin pidä, mutta fiksu ei sorru tuollaiseen alakoulutyyliseen pudotuspeliin.
Alue: Aihe vapaa
Sano sille esim näin:
Hei! Emmä tiiä mut sul on kai aika paljon kaikkee anaalimeininkiä menossa, et se sit näkyy tos sun naamalla 'hymynä'. Ois hyvä jos pääsisit yli tost anaalimenosta. Ei se oo kellekään hyvä juttu. Mut hei! Mieti sitä.