Eräs nainen sanoi että ei halua parisuhdetta, koska ei halua pilata elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset ap pystynyt itse tekemään elämästäsi hyvää vaan tarvitsit naisen tekemään sen? Luonteen heikkoutta?

Sinkkuna ei voi harrastaa hyvää seksiä, varat eivät riitä kovin laadukkaaseen elintasoon, saatko sä alle 2000€ nettotuloilla yksin rakennettua uutta omakotitaloa? Lapset, kuka sun selästä puristaa kipeän hankaavan Finnin🤭? Oot kipee ja on pakko käydä vaikka kaupassa, kuka sun puolesta käy?

Seksi on ihan yliarvostettua. Oman elintason saa sopeutettua tuloihinsa ja kunnianhimolla ja panostuksella omaan työhön voi tulotasoaan korottaa. Ei tässä maailmassa kaikilla ihan hirveitä materiaalisia tarpeita ole. Lapset saa tehtyä naisena itsekin, tai jos hotsittaa niin siinä vaiheessa elämää sitten harkitsee parisuhdetta. Kaupassakäynti - pliis. Tilaamalla ovelle. Seksi samaten, jos hlujaa riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä tämän nyt aloittaisi... Katsos kun minä en ainakaan ole mitenkään käytöshäiriöinen joka tarvitsisi erityisesti lapsenvahtia ja muuttamista. Minun elämäni vaikeutuu miehen myötä. Miehet kuitenkin ovat paitsi iso kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä. Kaikki menee aina heidän ehdoillaan ja tehdään miehen ehdoilla. Eikä työt lopu vaikka olisi itse sairaana. Tervettä miestä pitää silloinkin passata. Yksin saa hoitaa omat asiansa ja elämänsä, mutta miehen asiat on kaiken keskipiste. Helpompi olla ilman miestä kuin syödä masennuslääkkeitä ja käydä terapiassa. Rahaakin jää omaan käyttöön ja kaikki on halvempaa kun ei ole miestä elätettävänä.

Tämähän kertoo sinun miesmaustasi, itse en tunne tuollaisia.

Aika järkyttävää settiä kyllä tuo kertomasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä asenteet omaava henkilö ei sovellu parisuhteeseen vaikka kuinka sen itselleen oikeuttaisi

Eikö silloin ole vain hyvä, ettei etsi parisuhdetta? Jos on itsekäs minä minä ja ajattelee, että pilaisi oman elämänsä, niin eiköhän siinä vielä enemmän pilaisi sen toisen ihmisen elämän. Parempi jättää pilaamatta.

t. vepa (vapaaehtoisesti parisuhteeton)

Ap, mieti sitä asiaa naisen kannalta. Miehelle se parisuhde onkin usein jees, saa halutessaan seksiä, vaimo passaa.

Naisille pysyvä parisuhde on yhä melkoinen riski. Mies keskittyy omaan mielihyväänsä seksissä, kotityöt kasaantuu naiselle ja suhde muuttuu piikomiseksi.

Näin on usein, toki ei aina. Mutta naiset tekee tutkimuksenkin mukaan kolmanneksen enemmän kotitöistä, ja ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin parisuhteessa olevat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pilata elämä ottamalla huomioon joku toinen.

Ihan heti en keksi syytä.

T. Eronnut 25v liitosta, lapset maailmalla eli oman osuuteni tämän yhteiskunnan eteen tehnyt. Ovat veronmaksajia.

Komppaan, vaikka teinit kyllä vielä asuu kotona. Tai oikeastaan juuri he ovat osasyy, miksi tässä kohtaa tuntuisi turhalta olla tiiviissä parisuhteessa. 

Kun lapset ovat lähteneet haluaisin kyllä mielellään parisuhteen, mutta vain täydellisen parisuhteen, ihanan, empaattisen, älykkään, seksikkään miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mieti sitä asiaa naisen kannalta. Miehelle se parisuhde onkin usein jees, saa halutessaan seksiä, vaimo passaa.

Naisille pysyvä parisuhde on yhä melkoinen riski. Mies keskittyy omaan mielihyväänsä seksissä, kotityöt kasaantuu naiselle ja suhde muuttuu piikomiseksi.

Näin on usein, toki ei aina. Mutta naiset tekee tutkimuksenkin mukaan kolmanneksen enemmän kotitöistä, ja ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin parisuhteessa olevat miehet.

Se on juuri näin. Itsellä pitkä liitto takana ja uutta ei varmaankaan edessä. Olen piikomiseni piikonut ja toisen ihmisen hyvinvointia mahdollistanut ihan tarpeeksi. Jos rakkautta olisi tarjolla, niin voisin siihen tarttuakin. Mutta missäpä olisi.

Minulla ei ole alkoholiongelma, en tykkää muutenkaan juosta baareissa, yksin mahdun pienempiinkin neliöihin, lapset on parasta mitä parisuhteesta sain, tyhmänä kun kuvittelin, että miehen sanat, että haluaa lapsia tarkoittaa, että haluaa myös pitää huolta lapsista. Ei, mies muuttui omille lapsilleen mustasukkaiseksi, kiukuttelevaksi vauvaksi.

Kun mies sitten pitkään kiukuteltuaan lähti, pohdin tarkemmin, seksi oli ainoa asia, jota hän parisuhteesta haki, kaikki se mitä minä olin kuvitellut suhteeseen mennessä oli hänelle yhdentekevää, myönteli vaan saadakseen seksiä.

Lasten vielä kotona asuessa, en lisää sammakko ja halunnut löytää, kun lapset muuttivat pois, huomasin että nyt on hyvä, ihana rauha.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pilata elämä ottamalla huomioon joku toinen.

Ihan heti en keksi syytä.

T. Eronnut 25v liitosta, lapset maailmalla eli oman osuuteni tämän yhteiskunnan eteen tehnyt. Ovat veronmaksajia.

Et siis ottanut lapsiasi huomioon? Siltä vähän vaikuttaakin. Otit vain yhteiskunnan huomioon ja teit sille kiltisti veronmaksajia. Hyytävä kirjoitus sinulta. Tämä koko yhteiskunta yleensäkin on vain epäonnistunut sosiaalinen konstruktio. Ihmiselämä on oikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realistinen näkökulma elämään tällä naisella.

Ei minusta.

Itse en ole ikinä ollut parisuhteessa, mutta tunnen lähinnä tasapainoisia pariskuntia joilla rakkaus on todellakin lisännyt onnellisuutta ja parantanut elämänlaatua, eikä mitenkään ”pilannut elämää”.

Palstaa lukiessa usein ihmettelen, että mistä viemäristä nämä naiset ne miehensä onkii, ja miksi ihmeessä alkavat surkimusten kanssa parisuhteeseen?

Kai siinä on molempien taso aika heikko sitten, jos parisuhde pilaa elämän? ”Tasolla” tarkoitan nyt siis nimenomaan henkistä tasoa.

N29

Toivottavasti en kuulosta liian kyyniseltä, mutta ystäviesi parisuhteet saattavat näyttää aika erilaisilta 10 vuoden päästä ja jos he vielä ovat yhdessä 20 vuoden päästä, niin taas aivan erilaisilta. 

Näin neljänkympin puolivälissä tunnen aika harvoja pitkäaikaisia pareja, joiden suhdetta voisi kuvata auvoiseksi onneksi. Parhaimmillaan he edelleen arvostavat toisiaan, nauttivat samoista asioista ja ovat saaneet yhteisen elämän toimimaan sujuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä tämän nyt aloittaisi... Katsos kun minä en ainakaan ole mitenkään käytöshäiriöinen joka tarvitsisi erityisesti lapsenvahtia ja muuttamista. Minun elämäni vaikeutuu miehen myötä. Miehet kuitenkin ovat paitsi iso kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä. Kaikki menee aina heidän ehdoillaan ja tehdään miehen ehdoilla. Eikä työt lopu vaikka olisi itse sairaana. Tervettä miestä pitää silloinkin passata. Yksin saa hoitaa omat asiansa ja elämänsä, mutta miehen asiat on kaiken keskipiste. Helpompi olla ilman miestä kuin syödä masennuslääkkeitä ja käydä terapiassa. Rahaakin jää omaan käyttöön ja kaikki on halvempaa kun ei ole miestä elätettävänä.

Yläfemma!

Täältä myös yläfem!

Kerran kokeilin asua miehen kanssa ja oli se tuskaa. Maksoin eron jälkeen kaksi vuotta lainoja pois. Lainoja, jotka otin, että sain olla parisuhteessa pettävän ja hyväksikäyttäjän kanssa. Nyt en edes halua deittailla ketään kun miehillä on joku ihme ajatus, että haluaisin asua heidän kanssaan yhdessä jossain vaiheessa. En todellakaan. Elän kivasti yksin ja seksiin käytän leluja.

Siis miksi sinä niitä lainoja oikein otit? Pakottiko se puoliso jotenkin ottamaan ne? 

Eikös ne tutkimukset kerro, että parisuhteessa olevat miehet elävät pidempään. Samoin sinkkuna pysyvät naiset.

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä tämän nyt aloittaisi... Katsos kun minä en ainakaan ole mitenkään käytöshäiriöinen joka tarvitsisi erityisesti lapsenvahtia ja muuttamista. Minun elämäni vaikeutuu miehen myötä. Miehet kuitenkin ovat paitsi iso kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä. Kaikki menee aina heidän ehdoillaan ja tehdään miehen ehdoilla. Eikä työt lopu vaikka olisi itse sairaana. Tervettä miestä pitää silloinkin passata. Yksin saa hoitaa omat asiansa ja elämänsä, mutta miehen asiat on kaiken keskipiste. Helpompi olla ilman miestä kuin syödä masennuslääkkeitä ja käydä terapiassa. Rahaakin jää omaan käyttöön ja kaikki on halvempaa kun ei ole miestä elätettävänä.

Sinulla on kyllä ollut harvinaisen paskoja miehiä, enemmänkin mieslapsia jos kokemuksesi niistä on tuollainen. Ja ajattelet, että kaikki ovat samanlaisia?

Pitää myös olla aika sosiaalinen myös vanhempana, että on kontakteja kodin ulkopuolelle kun ei ole puolisoa, lapsia jne. Muuten voi vanhana olla aika yksinäistä. Esim. joulut, itse en mistään hinnasta lähtisi viettämään suurta sukujoulua jonnekin vaan olen mieluummin kotona oman porukan kesken kun lapsetkin tulevat käymään.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde parantaa elämää silloin, jos haluaa elää parisuhde-elämää. Jos haluaa elää itsekseen, ei parisuhde paranna elämää, vaan "pilaa" sen. Hyvin yksinkertaista. Tämä kyseinen ihminen ei tykkää olla suhteessa, joten siksi se ei ole hänen juttuna. Ap taas tykkää olla suhteessa, joten siksi se näyttäytyy hänelle positiivisena.

Tämä on vähän kuin väite että riitaan tarvitaan kaksi, jos kokemus on että on se parisuhteen taipuja ja aina antajana ja joutuu aina myöntymään, jos ei halua riidellä. Haluaisin elää parisuhdeelämää, mutta en jaksa etsiä sitä ihmistä,jonka kanssa parisuhde olisi tasa-arvoinen eikä jokaisesta asiasta tarvitsi vääntää, että voi tehdä joskus niinkuin haluaa tai myöntyä elämään toisen ehdoilla.

No katsotaas, olen N39 ja vannoutunut yksineläjä. Sellaista miestä ei ole vielä vastaan tullut, joka olisi elämäni laatua parantanut, siispä jatkan ilman parisuhdetta.

- "hyvän elämän, etuja mm. Alkoholin käytön loppuminen lähes kokonaan"

Alkoholi ei ole minulle ongelma enkä ole koskaan käyttänyt sitä liikaa, eli sen käytön ei myöskään tarvitse loppua. 

- "ja baareissa käynnin loppuminen"

En juurikaan käy, siispä käymisen kokonaan lopettaminen ei muuttaisi/parantaisi elämääni mitenkään.

- "terveellisemmät elintavat"

En tarvitse tähän puolisoa, elän terveellisesti ihan keskenäni.

- "lapset"

Ei missään nimessä - lapset pilaisivat elämäni täysin.

- "sosiaalisempi elämä"

En ymmärrä tätä - eikö jokainen ole kuitenkin vastuussa omasta sosiaalisesta elämästään? Siis totta kai puolison kautta voi tavata ihmisiä joita ei muuten tapaisi, mutta ei sosiaalinen elämäni riippuisi puolisosta mitenkään.

- "enemmän ja huomattavasti parempaa seksiä kuin niiden lukuisten hoidokkien kanssa."

En harrasta hoidokkeja enkä mitään muutakaan.

- "Vähemmän vastuuta elämästään kun molemmat huomioi toisiaan"

En ymmärrä miten huomioiminen tarkoittaa vähemmän vastuuta? Siis juu, erilaisia arkipäivän töitä voi jakaa puolison kanssa, mutta eihän se kokonaisvastuu omasta elämästä vähene yhtään sillä että puoliso tekee asian A puolestani - minähän teen sitten asian B. Vastuun määrä on lopulta sama.

- "halvemmat myös asumiskulut"

Tämä on totta ja ainut konkreettinen asia, joka sinkkuudessa on päin peetä. Kaikki on sinkulle kallista, mutta ennen kaikkea asuminen. En kuitenkaan alkaisi parisuhteeseen vain siksi että asumiskulut saisi jaettua.

Minulla on ollut onnettomasti päättynyt parisuhde, jonka jälkeen olin varma, etten enää koskaan halua parisuhdetta. Ja noin seitsemän vuotta siinä menikin ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni ja siitä kehittyi tämä nykyinen parisuhde. Tässä ei elämä mene pilalle, päinvastoin. On turvallisuutta, huolenpitoa, läheisyyttä, intohimoa, ystävyyttä.. pelkästään positiivisia asioita. En kaipaa seksiä muiden kanssa, olen aikoinaan saanut enemmän kuin tarpeekseni yhden yön jutuista, joten en keksi mitään, mistä olisin joutunut luopumaan tai mikä olisi negatiivista. Kompromisseja joutuu tottakai joskus tekemään, mutta ne ovat aika mitätön hinta kaikesta siitä hyvästä, mitä tässä suhteessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä tämän nyt aloittaisi... Katsos kun minä en ainakaan ole mitenkään käytöshäiriöinen joka tarvitsisi erityisesti lapsenvahtia ja muuttamista. Minun elämäni vaikeutuu miehen myötä. Miehet kuitenkin ovat paitsi iso kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä. Kaikki menee aina heidän ehdoillaan ja tehdään miehen ehdoilla. Eikä työt lopu vaikka olisi itse sairaana. Tervettä miestä pitää silloinkin passata. Yksin saa hoitaa omat asiansa ja elämänsä, mutta miehen asiat on kaiken keskipiste. Helpompi olla ilman miestä kuin syödä masennuslääkkeitä ja käydä terapiassa. Rahaakin jää omaan käyttöön ja kaikki on halvempaa kun ei ole miestä elätettävänä.

Sinulla on kyllä ollut harvinaisen paskoja miehiä, enemmänkin mieslapsia jos kokemuksesi niistä on tuollainen. Ja ajattelet, että kaikki ovat samanlaisia?

Pitää myös olla aika sosiaalinen myös vanhempana, että on kontakteja kodin ulkopuolelle kun ei ole puolisoa, lapsia jne. Muuten voi vanhana olla aika yksinäistä. Esim. joulut, itse en mistään hinnasta lähtisi viettämään suurta sukujoulua jonnekin vaan olen mieluummin kotona oman porukan kesken kun lapsetkin tulevat käymään.

Ja minä olen mieluiten aikuisten ystävieni kanssa jouluna. Miksi on niin vaikeaa tajuta että ihmiset ovat erilaisia? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä silläkin naisella mieli alkaa muuttumaan kun ei enää vanhempana saakaan ilmaislippuja kullikaruselliin.

Missäs näitä lippuja jaettiin kun en edes nuorena päässyt tähän kyytiin mukaan? :D

On kyllä helpottavaa, että kun ikää alkaa olla ja lapset on tehtynä, niin parisuhde kiinnostaa koko ajan vähemmän. Maailmassa on niin paljon muutakin. En yhtään ihmettele, että miehet ovat kautta historian huseeranneet itsenäisesti omia juttujaan perheestä erillään. Se ON mielenkiintoista. Suosittelen kaikille naisille. Kiva tietysti myös, jos elämässä on mies joka sellaiseen sopeutuu. Harvemmin sellaisia vain löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset ap pystynyt itse tekemään elämästäsi hyvää vaan tarvitsit naisen tekemään sen? Luonteen heikkoutta?

Sinkkuna ei voi harrastaa hyvää seksiä, varat eivät riitä kovin laadukkaaseen elintasoon, saatko sä alle 2000€ nettotuloilla yksin rakennettua uutta omakotitaloa? Lapset, kuka sun selästä puristaa kipeän hankaavan Finnin🤭? Oot kipee ja on pakko käydä vaikka kaupassa, kuka sun puolesta käy?

Et halua parisuhdetta vaan omaishoitajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Minkä ikäinen olet?