Eräs nainen sanoi että ei halua parisuhdetta, koska ei halua pilata elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap katsoo asiaa pelkästään miehen näkökulmasta. Miehille parisuhde onkin hyvä juttu, kun nainen palvelee kotiorjana. Tutkitusti sinkkunaiset ovat onnellisempia ja terveempiä kuin parisuhdenaiset.

Tämä. Miesten pitäisi piikoa puolet kodista ja lapsista ja kompromissata seksielämä, niin kysellään sitten uudelleen siitä miesten onnellisuudesta. Kyllä jokaien onnellisuus nousee kun taloon ilmestyy makston kotipiika, joka halutessa palvelee seksuaalisenkin puolen. Mutta kuinka onnellinen tuo piika on? Kokeilkoot miehet sitä itse.

Minä ainakin olen parisuhteessa oleva mies, ja allekirjoitan tuon, että parisuhde "huonontaa" elämää, jos tarkastellaan vain stressin ja työn määrää.

Itselleni on kaatunut vaimon poikkeavien työjärjestelyjen myötä todella paljon vastuuta kodin- ja lastenhoidosta. Lisäksi talomme remontoinnista ja ylläpitotöistä. 

Rehellisesti tarkasteltuna olisin aivan varmasti stressittömämpi ja 100X huolettomampi sekä esim. paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, jos olisin poikamies. Jaksaisin töissä paremmin. Jaksaisin harrastaakin. Välillä mietin superkatkerana vanhoja kavereitani, joilla elämä on sinkkuna pääsääntöisesti helppoa, vaivatonta, mukavaa ja elämysrikasta (tosin korona on hieman vaikeuttanut tilannetta).

Sen sijaan parisuhteen ja perhe-elämän myönteiset puolet jäisivät kokematta.

No, ajattelen, että tämä on vain elämänvaihe: lasten ollessa melko pieniä, asuntolainan painaessa hartioita ja remontoinnin aiheuttaessa ylimääräistä tuskaa tämä on vaan parasta kestää. Ei parisuhteeni sinänsä ole huono, vaikka olenkin ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Jos parisuhde ei olisi hyvä, ei tässä olisi mitään järkeä; olisin jo aikaisemmin lähtenyt kävelemään.

Eihän nuo sinun lisästressisi oikeastaan parisuhteesta johdu, vaan elämäntilanteesta. Se vain on niin, että lapsista ja omakotittalosta aiheutuu enemmän työtä, joskus huoltakin. Jos olisit sinkkuisä omakotitalossa, olisi sinulla ihan sama stressi. Toisaalta jos olisitte kerrostalossa asuvan lapseton pariskunta, et ehkä olisi niin kuormittunut.  Aika moni pienten lasten vanhempi on kuormittunut, usein yksinhuoltajat vielä enemmän. 

Jos ei olisi parisuhdetta, ei olisi lapsiakaan. Eikä omakotitaloa.

Parisuhde on lisännyt siinä mielessä taakkaa, että vaimolla on työ, joka on järjestelyiltään sellainen, että joudun kantamaan päävastuun koko perheruljanssista (paljon mm. matkatyötä). Vaimo on ihmisenä ja kumppanina ihan OK, mutta jos olisin 10 vuotta sitten tiennyt, mihin ryhdyin, kun hänen kanssaan aloin seurustelemaan, olisin ehkä lähtenyt kävelemään. Nyt en lähde.

Jos parisuhde tästä huononisi, ei olisi epäilystäkään, että eroaisin - laittaisin vaimon pihalle. Saisin todennäköisesti lasten huoltajuuden.

Ihanko totta? Naiset ylerndä joustavat asuinpaikan, uran ja muiden asioiden suhteen, koska miehen työ. Tässä näkee, miten käy, kun mies joutuu tekemään samoin. Olet itsekäs mulk ku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap katsoo asiaa pelkästään miehen näkökulmasta. Miehille parisuhde onkin hyvä juttu, kun nainen palvelee kotiorjana. Tutkitusti sinkkunaiset ovat onnellisempia ja terveempiä kuin parisuhdenaiset.

Tämä. Miesten pitäisi piikoa puolet kodista ja lapsista ja kompromissata seksielämä, niin kysellään sitten uudelleen siitä miesten onnellisuudesta. Kyllä jokaien onnellisuus nousee kun taloon ilmestyy makston kotipiika, joka halutessa palvelee seksuaalisenkin puolen. Mutta kuinka onnellinen tuo piika on? Kokeilkoot miehet sitä itse.

Minä ainakin olen parisuhteessa oleva mies, ja allekirjoitan tuon, että parisuhde "huonontaa" elämää, jos tarkastellaan vain stressin ja työn määrää.

Itselleni on kaatunut vaimon poikkeavien työjärjestelyjen myötä todella paljon vastuuta kodin- ja lastenhoidosta. Lisäksi talomme remontoinnista ja ylläpitotöistä. 

Rehellisesti tarkasteltuna olisin aivan varmasti stressittömämpi ja 100X huolettomampi sekä esim. paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, jos olisin poikamies. Jaksaisin töissä paremmin. Jaksaisin harrastaakin. Välillä mietin superkatkerana vanhoja kavereitani, joilla elämä on sinkkuna pääsääntöisesti helppoa, vaivatonta, mukavaa ja elämysrikasta (tosin korona on hieman vaikeuttanut tilannetta).

Sen sijaan parisuhteen ja perhe-elämän myönteiset puolet jäisivät kokematta.

No, ajattelen, että tämä on vain elämänvaihe: lasten ollessa melko pieniä, asuntolainan painaessa hartioita ja remontoinnin aiheuttaessa ylimääräistä tuskaa tämä on vaan parasta kestää. Ei parisuhteeni sinänsä ole huono, vaikka olenkin ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Jos parisuhde ei olisi hyvä, ei tässä olisi mitään järkeä; olisin jo aikaisemmin lähtenyt kävelemään.

Eihän nuo sinun lisästressisi oikeastaan parisuhteesta johdu, vaan elämäntilanteesta. Se vain on niin, että lapsista ja omakotittalosta aiheutuu enemmän työtä, joskus huoltakin. Jos olisit sinkkuisä omakotitalossa, olisi sinulla ihan sama stressi. Toisaalta jos olisitte kerrostalossa asuvan lapseton pariskunta, et ehkä olisi niin kuormittunut.  Aika moni pienten lasten vanhempi on kuormittunut, usein yksinhuoltajat vielä enemmän. 

Jos ei olisi parisuhdetta, ei olisi lapsiakaan. Eikä omakotitaloa.

Parisuhde on lisännyt siinä mielessä taakkaa, että vaimolla on työ, joka on järjestelyiltään sellainen, että joudun kantamaan päävastuun koko perheruljanssista (paljon mm. matkatyötä). Vaimo on ihmisenä ja kumppanina ihan OK, mutta jos olisin 10 vuotta sitten tiennyt, mihin ryhdyin, kun hänen kanssaan aloin seurustelemaan, olisin ehkä lähtenyt kävelemään. Nyt en lähde.

Jos parisuhde tästä huononisi, ei olisi epäilystäkään, että eroaisin - laittaisin vaimon pihalle. Saisin todennäköisesti lasten huoltajuuden.

Kuvailet juuri pahinta painajaistani - omakotitalossa jotain remonttia haluttomasti vääntävä mies joka oikeastaan ei edes haluaisi olla kanssani, vaikka olen "ihan ok", mutta lasten takia tässä kärsitään. 

Ei ikinä miestä eikä lapsia. Ei ikinä. En tiedä yhtäkään perhettä joka olisi oikeasti onnellinen. Ne onnellisimmatkin ovat vain "ihan ok".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap katsoo asiaa pelkästään miehen näkökulmasta. Miehille parisuhde onkin hyvä juttu, kun nainen palvelee kotiorjana. Tutkitusti sinkkunaiset ovat onnellisempia ja terveempiä kuin parisuhdenaiset.

Tämä. Miesten pitäisi piikoa puolet kodista ja lapsista ja kompromissata seksielämä, niin kysellään sitten uudelleen siitä miesten onnellisuudesta. Kyllä jokaien onnellisuus nousee kun taloon ilmestyy makston kotipiika, joka halutessa palvelee seksuaalisenkin puolen. Mutta kuinka onnellinen tuo piika on? Kokeilkoot miehet sitä itse.

Minä ainakin olen parisuhteessa oleva mies, ja allekirjoitan tuon, että parisuhde "huonontaa" elämää, jos tarkastellaan vain stressin ja työn määrää.

Itselleni on kaatunut vaimon poikkeavien työjärjestelyjen myötä todella paljon vastuuta kodin- ja lastenhoidosta. Lisäksi talomme remontoinnista ja ylläpitotöistä. 

Rehellisesti tarkasteltuna olisin aivan varmasti stressittömämpi ja 100X huolettomampi sekä esim. paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, jos olisin poikamies. Jaksaisin töissä paremmin. Jaksaisin harrastaakin. Välillä mietin superkatkerana vanhoja kavereitani, joilla elämä on sinkkuna pääsääntöisesti helppoa, vaivatonta, mukavaa ja elämysrikasta (tosin korona on hieman vaikeuttanut tilannetta).

Sen sijaan parisuhteen ja perhe-elämän myönteiset puolet jäisivät kokematta.

No, ajattelen, että tämä on vain elämänvaihe: lasten ollessa melko pieniä, asuntolainan painaessa hartioita ja remontoinnin aiheuttaessa ylimääräistä tuskaa tämä on vaan parasta kestää. Ei parisuhteeni sinänsä ole huono, vaikka olenkin ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Jos parisuhde ei olisi hyvä, ei tässä olisi mitään järkeä; olisin jo aikaisemmin lähtenyt kävelemään.

Eihän nuo sinun lisästressisi oikeastaan parisuhteesta johdu, vaan elämäntilanteesta. Se vain on niin, että lapsista ja omakotittalosta aiheutuu enemmän työtä, joskus huoltakin. Jos olisit sinkkuisä omakotitalossa, olisi sinulla ihan sama stressi. Toisaalta jos olisitte kerrostalossa asuvan lapseton pariskunta, et ehkä olisi niin kuormittunut.  Aika moni pienten lasten vanhempi on kuormittunut, usein yksinhuoltajat vielä enemmän. 

Jos ei olisi parisuhdetta, ei olisi lapsiakaan. Eikä omakotitaloa.

Parisuhde on lisännyt siinä mielessä taakkaa, että vaimolla on työ, joka on järjestelyiltään sellainen, että joudun kantamaan päävastuun koko perheruljanssista (paljon mm. matkatyötä). Vaimo on ihmisenä ja kumppanina ihan OK, mutta jos olisin 10 vuotta sitten tiennyt, mihin ryhdyin, kun hänen kanssaan aloin seurustelemaan, olisin ehkä lähtenyt kävelemään. Nyt en lähde.

Jos parisuhde tästä huononisi, ei olisi epäilystäkään, että eroaisin - laittaisin vaimon pihalle. Saisin todennäköisesti lasten huoltajuuden.

Aika iso osa stressistä jäisi pois, jos muutatte hyväkuntoiseen kerrostaloon hyvien liikenneyhteyksien päähän. Ihan kestämätön yhtälö kantaa pääosa vastuusta perheestä ja vielä remontoida ja hoitaa omakotitaloa sen rinnalla. 

Mitä lisäarvoa omakotitaloasuminen sinulle tuo?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde väärän ihmisen kanssa voi pilata elämän. Siksi onkin hämmentävää kuinka helposti ja usein ihmiset päätyvät parisuhteisiin heppoisin perustein.

Sen sijaan parisuhde oikean ihmisen kanssa vain parantaa elämää. On joku kenen kanssa jaat elämän hyvät ja huonot asiat. On joku tukena ja turvana. On joku keneen luotat ja kuka on läsnä.

Jossain vaiheessa ystävät eivät ole aina läsnä koska heillä on omat elämät, ja siinä vaiheessa voi monelle tulla tilanne jossa kaipaisi jotakuta rinnalleen mutta ei ole ketään koska ei sellaista halunnut. Yksinäisyys voi iskeä kovaa.

Niin tai sitten ei. Osa ihmisistä ei ihan oikeasti kaipaa sitä kumppania siihen. Vaikka parisuhteessa olisi hyviäkin puolia, kuinka moni on lopulta noissa suhteissa joissa aidosti tuetaan ja rakastetaan sen koko elämän halki? Itse en tunne yhtäkään tällaista paria ja tiedän etten tule sellaista itsekään kokemaan. Siispä ihan aidosti en etsi enkä halua sitä. Yksinäisyys on pieni paha kestää, eikä siinä lopulta itselleni ole edes mitään "kestämistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap katsoo asiaa pelkästään miehen näkökulmasta. Miehille parisuhde onkin hyvä juttu, kun nainen palvelee kotiorjana. Tutkitusti sinkkunaiset ovat onnellisempia ja terveempiä kuin parisuhdenaiset.

Tämä. Miesten pitäisi piikoa puolet kodista ja lapsista ja kompromissata seksielämä, niin kysellään sitten uudelleen siitä miesten onnellisuudesta. Kyllä jokaien onnellisuus nousee kun taloon ilmestyy makston kotipiika, joka halutessa palvelee seksuaalisenkin puolen. Mutta kuinka onnellinen tuo piika on? Kokeilkoot miehet sitä itse.

Minä ainakin olen parisuhteessa oleva mies, ja allekirjoitan tuon, että parisuhde "huonontaa" elämää, jos tarkastellaan vain stressin ja työn määrää.

Itselleni on kaatunut vaimon poikkeavien työjärjestelyjen myötä todella paljon vastuuta kodin- ja lastenhoidosta. Lisäksi talomme remontoinnista ja ylläpitotöistä. 

Rehellisesti tarkasteltuna olisin aivan varmasti stressittömämpi ja 100X huolettomampi sekä esim. paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, jos olisin poikamies. Jaksaisin töissä paremmin. Jaksaisin harrastaakin. Välillä mietin superkatkerana vanhoja kavereitani, joilla elämä on sinkkuna pääsääntöisesti helppoa, vaivatonta, mukavaa ja elämysrikasta (tosin korona on hieman vaikeuttanut tilannetta).

Sen sijaan parisuhteen ja perhe-elämän myönteiset puolet jäisivät kokematta.

No, ajattelen, että tämä on vain elämänvaihe: lasten ollessa melko pieniä, asuntolainan painaessa hartioita ja remontoinnin aiheuttaessa ylimääräistä tuskaa tämä on vaan parasta kestää. Ei parisuhteeni sinänsä ole huono, vaikka olenkin ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Jos parisuhde ei olisi hyvä, ei tässä olisi mitään järkeä; olisin jo aikaisemmin lähtenyt kävelemään.

Eihän nuo sinun lisästressisi oikeastaan parisuhteesta johdu, vaan elämäntilanteesta. Se vain on niin, että lapsista ja omakotittalosta aiheutuu enemmän työtä, joskus huoltakin. Jos olisit sinkkuisä omakotitalossa, olisi sinulla ihan sama stressi. Toisaalta jos olisitte kerrostalossa asuvan lapseton pariskunta, et ehkä olisi niin kuormittunut.  Aika moni pienten lasten vanhempi on kuormittunut, usein yksinhuoltajat vielä enemmän. 

Jos ei olisi parisuhdetta, ei olisi lapsiakaan. Eikä omakotitaloa.

Parisuhde on lisännyt siinä mielessä taakkaa, että vaimolla on työ, joka on järjestelyiltään sellainen, että joudun kantamaan päävastuun koko perheruljanssista (paljon mm. matkatyötä). Vaimo on ihmisenä ja kumppanina ihan OK, mutta jos olisin 10 vuotta sitten tiennyt, mihin ryhdyin, kun hänen kanssaan aloin seurustelemaan, olisin ehkä lähtenyt kävelemään. Nyt en lähde.

Jos parisuhde tästä huononisi, ei olisi epäilystäkään, että eroaisin - laittaisin vaimon pihalle. Saisin todennäköisesti lasten huoltajuuden.

Ihanko totta? Naiset ylerndä joustavat asuinpaikan, uran ja muiden asioiden suhteen, koska miehen työ. Tässä näkee, miten käy, kun mies joutuu tekemään samoin. Olet itsekäs mulk ku.

Ai olen itsekäs, kun joudun joudun hoitamaan kaiken?

Olet k- u s -i p - ä ä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap katsoo asiaa pelkästään miehen näkökulmasta. Miehille parisuhde onkin hyvä juttu, kun nainen palvelee kotiorjana. Tutkitusti sinkkunaiset ovat onnellisempia ja terveempiä kuin parisuhdenaiset.

Tämä. Miesten pitäisi piikoa puolet kodista ja lapsista ja kompromissata seksielämä, niin kysellään sitten uudelleen siitä miesten onnellisuudesta. Kyllä jokaien onnellisuus nousee kun taloon ilmestyy makston kotipiika, joka halutessa palvelee seksuaalisenkin puolen. Mutta kuinka onnellinen tuo piika on? Kokeilkoot miehet sitä itse.

Minä ainakin olen parisuhteessa oleva mies, ja allekirjoitan tuon, että parisuhde "huonontaa" elämää, jos tarkastellaan vain stressin ja työn määrää.

Itselleni on kaatunut vaimon poikkeavien työjärjestelyjen myötä todella paljon vastuuta kodin- ja lastenhoidosta. Lisäksi talomme remontoinnista ja ylläpitotöistä. 

Rehellisesti tarkasteltuna olisin aivan varmasti stressittömämpi ja 100X huolettomampi sekä esim. paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, jos olisin poikamies. Jaksaisin töissä paremmin. Jaksaisin harrastaakin. Välillä mietin superkatkerana vanhoja kavereitani, joilla elämä on sinkkuna pääsääntöisesti helppoa, vaivatonta, mukavaa ja elämysrikasta (tosin korona on hieman vaikeuttanut tilannetta).

Sen sijaan parisuhteen ja perhe-elämän myönteiset puolet jäisivät kokematta.

No, ajattelen, että tämä on vain elämänvaihe: lasten ollessa melko pieniä, asuntolainan painaessa hartioita ja remontoinnin aiheuttaessa ylimääräistä tuskaa tämä on vaan parasta kestää. Ei parisuhteeni sinänsä ole huono, vaikka olenkin ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Jos parisuhde ei olisi hyvä, ei tässä olisi mitään järkeä; olisin jo aikaisemmin lähtenyt kävelemään.

Eihän nuo sinun lisästressisi oikeastaan parisuhteesta johdu, vaan elämäntilanteesta. Se vain on niin, että lapsista ja omakotittalosta aiheutuu enemmän työtä, joskus huoltakin. Jos olisit sinkkuisä omakotitalossa, olisi sinulla ihan sama stressi. Toisaalta jos olisitte kerrostalossa asuvan lapseton pariskunta, et ehkä olisi niin kuormittunut.  Aika moni pienten lasten vanhempi on kuormittunut, usein yksinhuoltajat vielä enemmän. 

Jos ei olisi parisuhdetta, ei olisi lapsiakaan. Eikä omakotitaloa.

Parisuhde on lisännyt siinä mielessä taakkaa, että vaimolla on työ, joka on järjestelyiltään sellainen, että joudun kantamaan päävastuun koko perheruljanssista (paljon mm. matkatyötä). Vaimo on ihmisenä ja kumppanina ihan OK, mutta jos olisin 10 vuotta sitten tiennyt, mihin ryhdyin, kun hänen kanssaan aloin seurustelemaan, olisin ehkä lähtenyt kävelemään. Nyt en lähde.

Jos parisuhde tästä huononisi, ei olisi epäilystäkään, että eroaisin - laittaisin vaimon pihalle. Saisin todennäköisesti lasten huoltajuuden.

Aika iso osa stressistä jäisi pois, jos muutatte hyväkuntoiseen kerrostaloon hyvien liikenneyhteyksien päähän. Ihan kestämätön yhtälö kantaa pääosa vastuusta perheestä ja vielä remontoida ja hoitaa omakotitaloa sen rinnalla. 

Mitä lisäarvoa omakotitaloasuminen sinulle tuo?

Riittävästi tilaa. Täällä ei ollut ollut pitkään aikaan myynnissä riittävän tilavaa kerrostaloasuntoa. 

Lisäksi pienten lasten kanssa on kaikesta huolimatta jossakin mielessä helpompaa omakotitalossa. 

Kukaan seinänaapuri ei todennäköisesti jaksaisi sitä mekkalaa, joka meiltä kuuluu.

Ap, minulle elämäsi kuulostaa kuolettavan tylsältä ja hirveältä oravanpyörältä. Asuntolainat, lapset pyörimässä jaloissa jne. Itse haluaisin suhteen, jossa kummatkin asuvat oman katon alla, ehtii tulla ikävä toista ja ihana taas nähdä pienen välin jälkeen. Yksinoloa silloin kun tarvii omaa aikaa ja kun nähdään niin nautitaan toisesta ilman, että mietitään vain arjen käytännön asioita ja lapset vaatii kaiken ajan parisuhteelta.

N31

Muutama vuosikymmen sitten naisella ei ollut mitään aitoa valintamahdollisuutta. Esim. 50-luvulla vieä oli pakko löytää se elättäjä ja mennä nuorena ja hehkeänä (kelpaavana) naimisiin. Sitten niitä lapsia vaan putkahteli eli pallot jalkaan.

Sanottiin ja sanotaan vieläkin, että jokaisen menestyvän miehen takana on hyvä, viisas vaimo ja tehokas sihteeri.

Nykyisin voi jokainen nainen valita itse elämäntapansa ja vertailla vaikka ja ketä, mikä on joillekin miehille tietysti kauhistus.

Minä olen sitä mieltä, että kaikkia ei ole tarkoitettu tiiviiseen parisuhteeseen ja kyllä sen tietää jo alussa, jos suhde on epätoivoinen eli naisen elämän pilaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Minä olen aikuinen, eronnut nainen ja lapset aikuisia. 

Olen treffannut 16 vuotta sitten mukavan miehen, jolla myös lapset aikuisia.

Asumme erillään, välimatkaa on reilut 200 km. Tämä on erittäin hyvä järjestely. Lomat ja viikonloput vietetään yhdessä mutta arjet erillään kun kummallakin työpaikat lähempänä. Toki kulkisin töihin vaikka 200 km matkaa jos haluaisin elää saman katon alla.

Jos raha merkitsisi noin paljon kuin aloittajalle, toki olisimme säästäneet tänä aikana satoja tuhansia asumalla yhdessä. Mutta raha ei korvaa sitä omaa aikaa, omaa lupaa ja omaa tupaa. Sunnuntaisin on mukava palata omaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Minkä ikäinen olet?

Ikä alkaa kolmosella. Mikä vastaus tuo oli?

Hämmästyttävää. Kuulostat siltä, että olet imenyt ainoan elämänkokemuksesi jostain amerikkalaisilta YouTube-miesasia-aktivisteilta ja iltalehtien juorupalstoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset ap pystynyt itse tekemään elämästäsi hyvää vaan tarvitsit naisen tekemään sen? Luonteen heikkoutta?

Sinkkuna ei voi harrastaa hyvää seksiä, varat eivät riitä kovin laadukkaaseen elintasoon, saatko sä alle 2000€ nettotuloilla yksin rakennettua uutta omakotitaloa? Lapset, kuka sun selästä puristaa kipeän hankaavan Finnin🤭? Oot kipee ja on pakko käydä vaikka kaupassa, kuka sun puolesta käy?

Miksi ei sinkkuna saisi rakennettua omakotitaloa? Ei siihen tarvita kuin riittävä palkka tai varallisuus, ei sitä taloa parisuhteella rakenneta.

Miksei sinkkuna voisi olla hyvää seksiä? Useimmalla seksi on parempaa ja runsaampaa juuri sinkkuna tai parisuhteen ulkopuolella.

Lapset voi tehdä ilman parisuhdettakin. Toki se on helpompaa, jos olet nainen.

Jos on kipeänä eikä pääse kauppaan niin voi tilata ostokset kauppakasdipalvelusta tai Woltista.

Tuo finniasia kyllä vaatisi toisen aikuisen suorittamaan puristuksen, mutta toisaalta, jos ruokavalio ja hormonitoiminta on kunnossa niin selkään ei tule mitään puristettavia mätäfinnejä.

Jos ei saa palkkaa kuin pari tonnia.

Hyvä seksi vaatii todella hyvän kemian. Olen avoimessa suhteessa tutustunut kymmeniin eri naisiin ja aina ollut todella isot odotukset että jee, tää on kyllä aika hottis nainen ja molemmat haluaa niin paljon seksiä, mutta kun testaa kerran, pari, kolme, ja monta kymmentä eri naista niin aina on toinen toistaan suurempi pettymys kuinka se seksi oli huonoa ja kuinka taivaallisen hyvää se on oman vaimon kanssa... Sitä kemian merkitystä mikä pitkäaikaisen kumppanin kanssa syntyy ei tajua ennenkuin oikeasti kokeilee jotain muuta. Vieraista saa aina huonompaa, todella paljon huonompaa... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Jos tämä pitää paikkansa, se kertoo enemmän miehistä kuin naisista - ja se, mitä se kertoo miehistä, tekee ajatuksen miehen kanssa seurustelusta, elämisestä tai yleensä kanssakäymisestä entistäkin epämieluisammaksi. Miehet taitavatkin olla todella tyhmiä, kerrassaan vajaaälyisiä.

Kannattaa muuten kertoa tuo rahan ansaitsemisvinkki kaikille niille naisille, jotka nyt nostavat toimeentulotukea. Heidän kannattaisi vain laittaa kaksoisleukaselfiensä maksumuurin taakse, niin saavat tuhansia euroja kuussa.

Naisten valikoivuus siis tekee miehistä vajaaälyisiä? Jos minä tavallisena miehenä lopettaisin vaivannäön ja sosiaalisten piirien rakentamisen, niin chadeille aukeaisi entistä suurempi taivas. Tavallisen miehen pitää luoda laajat piirit ja kompensoida ulkonäköään tai luottaa siihen, että hänen feromoninsa sopivat täydellisesti yhteen jonkun poikkeustapauksen kanssa, joka ehkä asuu toisella puolella maapalloa ja jota hän ei koskaan todennäköisesti tapaa. 

Toki minulla on myös esim.paljon miespuolisia somekavereita, mutta yksikään nainen ei ole lähestynyt minua somessa, kun taas itse olen haalinut tuttuja naisia kavereiksi ja antanut heille lisäarvoa uutisten, tykkäysten ja neuvonnan muodossa ja toivonut, että joku heistä joskus edes toivottaisi hyvää syntymäpäivää, mutta eipä tapahtunut. Joka tapauksessa näitä piirejä on rakennettava, jotta hyvä sana ehkä leviäisi ja joskus törmäisi niiden kautta naiseen, joka ei oksenna tavallisen miehen ulkonäölle. 

Tuosta ekasta kappaleesta: sama juttu se on valtaosalla naisistakin. Itselleen sopivaan kumppaniin joko törmää joskus jossain, tai sitten ei. Ja sosiaalisia piirejä kannattaa kaikkien jonkin verran rakentaa - ei se introvertti erakko nainenkaan mitään kumppania löydä, jos ei tapaa missään ihmisiä.

Mitä tuohon tokaan kappaleeseen tulee, niin nyt putosin vähän kärryiltä... itse kyllä laitan esim. facebookissa tutuillekin miehille synttärionnittelut, mikäli huomaan synttäripäivän, aivan kuten laitan tutuille naisillekin - mutta ei se mitään tarkoita. Se on vain sellaista pientä kohteliaisuutta, vähän kuin moikkaaminen jos kävellään vastaan kadulla. On ihan täysin oma valintasi, jos kosiskelet epätoivoisena jokaista naispuolista. Itse olen aina löytänyt kumppanit ilman, että kummankaan osapuolen on täytynyt ensin somessa tehdä noita mainitsemiasi asioita - usein ei olla alunperin edes oltu sometuttuja, koska ei olla edes tunnettu ennestään. Ja suurin osa pitää somea ihan muuna kuin deittikanavana - en ainakaan itse ajattele, että jokainen maisemakuvistani tykännyt tai postaukseeni kommentoinut tyyppi kalastelee huomiotani romanttisessa mielessä.

Aloitus on parisuhteestaan huolissaan olevan naisen laatima.

:)

Nyt on kyllä pienen pohdiskelun paikka jokaisella, joka tässä taas selvästi kokee toisten erilaiset valinnat loukkaukseksi itseään kohtaan..

Jos toinen kokee elämän paremmaksi ilman parisuhdetta syistä x ja y, niin fine. Eikö oo silloin hienoa että parisuhteessa ei oo pakko elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Minua kiinnostaisi nyt tuo "rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa". Olen vähän aikaa sitten eronnut parisuhteesta, enkä nyt oikein halua tai jaksa uutta suhdetta. Seksi on kuitenkin se, mille olisi käyttöä. Olen normaalipainoinen, eli minua timmimpi mies olisi sitten jo tosi hyväkroppainen. Mistä nämä rajattoman seksimahdollisuudet löytää? Viimeksi kun kävin baarissa, ei ainakaan kukaan ehdotellut mitään. Somessakaan kukaan muu ei laita viestejä kuin omat kaverit, ja kun viimeksi postasin sinne talvisen maisemakuvan, oli vain jotain vaisuja tykkäyksiä, ei siis yhtään seksiehdotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Minua kiinnostaisi nyt tuo "rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa". Olen vähän aikaa sitten eronnut parisuhteesta, enkä nyt oikein halua tai jaksa uutta suhdetta. Seksi on kuitenkin se, mille olisi käyttöä. Olen normaalipainoinen, eli minua timmimpi mies olisi sitten jo tosi hyväkroppainen. Mistä nämä rajattoman seksimahdollisuudet löytää? Viimeksi kun kävin baarissa, ei ainakaan kukaan ehdotellut mitään. Somessakaan kukaan muu ei laita viestejä kuin omat kaverit, ja kun viimeksi postasin sinne talvisen maisemakuvan, oli vain jotain vaisuja tykkäyksiä, ei siis yhtään seksiehdotusta.

Tinder ajaa sen asian.

Hyvä parisuhde voittaa hyvän yksinolon, hyvä yksinolo voittaa huonon parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

"Minkähänlaiseksi parisuhteen kuvittelee ihminen joka ajattelee parisuhteen pilaavat elämänsä...

Itse olen jo 12 vuotta ollut saman naisen kanssa ja voin kyllä sanoa että juuri parisuhde on tuonut hyvän elämän, etuja mm. Alkoholin käytön loppuminen lähes kokonaan ja baareissa käynnin loppuminen, terveellisemmät elintavat, lapset, sosiaalisempi elämä, enemmän ja huomattavasti parempaa seksiä kuin niiden lukuisten hoidokkien kanssa. Mahdollisuus yhdessä laadukkaampaan elintasoon, esim alle 3000€ tuloilla yli 200 000€ omakotitaloon rivi tai kerrostalon sijasta. Vähemmän vastuuta elämästään kun molemmat huomioi toisiaan, halvemmat myös asumiskulut. Silti vapaa menemään... M36v"

Parisuhteella on erilainen vaikutus naisiin ja miehiin. Mi3sten terveyttä, onnellisuutta ja elämänlastua se patantaa,naisten ei. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat sinkkunaiset ja parisuhteessa olevat mieher. Onnettomimpia puolestaan sinkkumiehet.

Miksi? Naisille o paisuhteesta enemmän haittaa, kuin hyötyä,ja miehillä asia on päinvastoin.

Ei pidä paikkaansa jos suhde on hyvä, tasapuolinen eikä mieheksi hyväksytä mitä tahansa juoppoa ääliöä. On myös toisinpäin, esim meillä olen mä miehenä luonut vaimolleni mahdollisuuden perheeseen, unelma kotiin. Muutenkin on ihan naisen oma vikansa jos suostuu olemaan palvelija, kyllä kotityöt ja kaikki muukin pitää jakaa tasan tai edes pyrkiä siihen. Teen paljon asioita joita vaimo ei tee, on toisinkin päin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Tämä on niin lapsellinen pläjäys, että pitäisi oikeastaan ignoorata koko höpötys.

Jotta jokainen nainen saisi tuhansia jollain nettipyllistelyllä, pitäisi jokaisen miehen tuhlata ihan älyttömästi rahaa sellaiseen. Ja mitä erityistä iloa on siitä, että sulla on vaikka kymmenen miessomekaveria, joilla on kaikilla kymmenen naissomekaveria?

Irtoseksi on suuren osan naisia mielestä kökköä, vaikka mies olisi timmi. Ja tosi moni nainen faktana kärsii seksin puutteesta tai liian heikkolaatuisesta seksistä.

Jos astuisit sieltä luolastasi ihmisten ilmoille, tajuaisit että naiset eivät joudu enää pakolla hankkimaan lapsia, koska yhteiskunnan painetta asialle ei ole ja huonoihin liittoihin ei tarvitse tyytyä, koska naiset käyvät PALKKATÖISSÄ.