Olisitko tyytyväinen kerran viikossa seksiin pitkässä parisuhteessa?
Itse toivoisin 2 kertaa, miehelle riittää kerta. Yhteisiä vuosia 25 takana.
Kommentit (71)
Kerta viikossa saisi nupin kiristymään, kuten valitettavasti viime viikonloppuna kävi ja en pidä itsestäni räjähtelevänä kusipäisenä naisena puutteessa.
Parin päivän välein olisi hyvä kompromissi, miehen stressi vähentänyt seksiä jo puolen vuoden ajoin.
Tästä johtuen masturboin sen tavallisen kolme kertaa viikossa ja toivon seksin määrän nousevan taas keskiarvoltaan normaaliin kolmeen kertaan viikossa.
Onneksi työnkuva ja paikka muuttuu kohta, alkanut pidempi kuivempi jakso näkymään ihastumisena työkaveriin.
Myönnän suoraan, että seksin puute saa mielenkiintoni ja tunteeni hapuilemaan. Kun seksielämä on aktiivista suhteessa saa se minut keskittymään mieheeni sata lasissa ja en edes kuvittelisi katselevani muualle.
Juu kai joku voi tyytyä kerta viikkoon, itse vajoan passiivisuuteen.
N34
En todellakaan olisi. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä noin 40 vuotta ja seksiä on 2-3 kertaa viikossa. Lisänä minulla on salarakas 1-2 kertaa viikossa ja hän on ollut mukana noin 5 vuotta.
N56 (M63 ja M45)
Olisin. Keskimäärin meillä seksiä 1-2 krt viikossa. Poikaystävä kyllä runkkaa itsekseen myös, itse hyvin harvoin jaksan kaivaa vibran esiin :D Ja yhdessä ollaan oltu vähän päälle vuosi. Kumpikin vaikuttaa olevan riittävän tyytyväinen tähän tahtiin vaikka tietty suhteen ekoina kuukausina seksiä olikin paljon useammin.
N24
No olisi se 100% enemmän kuin nyt.
No v ku itse saa tehdä aloitteet niin hikiset 2 laukeamista viikkoon. Baine ei saa joka viikko vaikka pyytelen. Vaimo kerran kuus tekee aloitteen.
Olisin jos saisi edes sen yhden kerran viikossa.
M51
Erittäin isossa osassa pitkäaikaisia (tarkoittaa tyyliin yli 10 vuotta) parisuhteita on seksiä kerran kuukaudessa tai vähemmän. On varmasti niitäkin onnekkaita joilla halukkuutta on, mutta tosi paljon näitä avaruusseksiläisiä (kerran kuussa) , näissä halukkuus jakaantuu niin että suhteessa 7/3 mies haluaisi enemmän. Miksi näin on, en tiedä. Lienee vain yksi elämän lainalaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin isossa osassa pitkäaikaisia (tarkoittaa tyyliin yli 10 vuotta) parisuhteita on seksiä kerran kuukaudessa tai vähemmän. On varmasti niitäkin onnekkaita joilla halukkuutta on, mutta tosi paljon näitä avaruusseksiläisiä (kerran kuussa) , näissä halukkuus jakaantuu niin että suhteessa 7/3 mies haluaisi enemmän. Miksi näin on, en tiedä. Lienee vain yksi elämän lainalaisuuksia.
Väitteesi ei kyllä perustu mihinkään tutkimustulokseen, että seksiä olisi noin vähän. Kerran kuussa tarkoittaisi sitä, ettei parisuhde toimi ja että läheisyys on kuollut. En olisi jäänyt mihinkään suhteeseen jos tilanne olisi noin huono. Enkä osaa oikein ymmärtää miksi suhteen pituuden pitäisi ylipäätään vaikuttaa seksikertojen määrään. Vanhuus vaikuttaa. Meillä oli ekat 30v seksiä aika tasaiseen 2- 3 ktr viikko. Sitten 50v jälkeen 1-2krt viikko ja nyt 60v jälkeen 1 ktr viikko. Mutta toki on läheisyyden ja seksihalujen suhteen eteen tehtykin asiota. Me ollaan menty naimisiin vain ja ainoastaan rakkauden vuoksi. Muiden motiiveista en tiedä.
Kerta viikossa olisi liian vähän. Nykytahti on 2 ja joskus 3 krt viikkoon.
Whatever kirjoitti:
Meillä haluaa noin kerran kuussa n.11. päivä., silloinkin yleensä lopulta tulee joku syy miksi ei voi. On nuhaa, kuvotusta, hartiat jumissa, väsymys. Sitten lapset kipeänä, huolettaa se, tämä tai tuo asia. Ei tahallaan, on vaan. Ja ennenkuin aloitatte ne ärsyttävät "veisit joskus roskat" -kliseet, niin teen paljon täällä, ehkä välillä enemmän kuin toinen. En myöskään ole ylipainoinen, likainen tai röyhkeä. En tupakoi, juo tai käy viihteellä. Hän ei ole myöskään masentunut tms. Mikään yleistys ei päde.
Sille vaan ei voi mitään jos toinen on rakennettu niin, että se ei kiinnosta ja se on hyvin vähäpätöinen asia elämässä. Minkä sille voi. Ei sitä voinut tietää. Onneksi lapset ovat maailman upeimmat ja muuten kaikki hyvin.
Ei sille vaan voi mitään. Olen kaikenlaista yrittänyt koittaa ja virittää ja hetken se toimii jos toimii. Mutta kaikki palaa pian samaan alkuasentoon, koska ihminen on sellainen mikä se on eikä se voi muuksi muuttua. Lopulta ei edes muista, että sellainenkin osa yhteiselämääkin olisi - ei ole sillä tavalla merkityksellistä, että siitä saisi jotain mikä maksaisi vaivan. Se pitää lopulta vaan hyväksyä, että hänelle on näin. Kaikkea ei voi saada, jos on muuten jo paljon saanut hyviä asioita elämässä. Sekin on hyvä ja siitä pitää olla kiitollinen. M51 Pohjanmaa
Tosi hyvin kirjoitettu. Meillä aika sama tilanne että seksiä n. kerran kuussa, joskus pari-kolmekin kertaa mutta joskus taas on parin kuukauden tauko. Itse siis haluaisin useammin ja välillä asia on mielen päällä enemmän ja joskus pyörin täällä palstalla hakemassa vertaistukea ja juuri tällaiset viestit rauhoittavat mieltä. On todettava että itsekin olen saanut älyttömän paljon hienoja asioita elämääni ja täytyy olla todella kiitollinen näistä hyvistä asioista. Se että seksiä on vähän, niin se nyt vain on niin ja yritän silti nauttia omasta seksuaalisuudesta sillon kun huvittaa, yleensä siis yksin. Ja parhaimmillaan se onkin aika kivaa.
Meillä liittoa takana yli 30 vuotta, vaimolle riittäisi varmaankin kerta tai pari viikkoon, itse haluaisin kerran päivässä vähintään. Kompromissi taitaa olla, että meillä on seksiä 2-6 kertaa viikossa, riippuen vähän vaimon keirtovaiheestakin. Ovulaatioviikolla seksiä saattaa olla jopa 8 kertaa viikossa ja toinen spurtti on juuri ennen menkkoja pari päivää aamuin-illoin. Vastaavasti menkkojen jälkeen ja ovulaation mentyä ohi, toteutunut määrä on se kerran tai pari viikossa. Kun seuraa vaimonsa kiertoa, on helppo aavistaa milloin flaksi käy todennäköisemmin kuin muuna aikana. Saa nähdä miten käy, kun vääjäämättä lähestyvät vaihdevuodet alkaa olla tosiasia, toivottavasti käy kuten joillakin, että naisen seksihalut karkaa ihan lapasesta, vaikka pelkäänkin että ennen sitä seksielämä voi kuihtua tosiaan liki eroon ajavalle tasolle, eli vain kerta viikkoon tai vieläkin vähemmäksi.
Lapset lentäneet pesästä jo aikoja sitten, ja nykyisin se kerta viikossa on ihan hyvä ja tyydyttävä molemmille. Silloin tällöin tulee ihania kausia, että harrastetaan huomattavasti useammin, ja tämän jälkeen voi olla kahdenkin viikon tauko. Kaksi viikkoa alkaa olla raja jonka jälkeen kumpikin meistä alkaa olla levoton, ja on lähes pakko taas saada. Reilu parikymmentä vuotta sitten se maksimi ilman seksiä oli ennemminkin kaksi päivää kuin viikkoa.
Oliskin kerran viikossa, niin sitä olis 51 kertaa useammin, kuin nykyisin.
Vaimoa ei kiinnosta kuin puhelin ja televisio.
Tutkijat ovat selvittäneet, että kerta viikossa seksiä riittää vallan mainiosti maksimoimaan onnellisuuden. Näin on, jos on tieteellisesti selvitetty!
No ei meillä. Jokapäivä saatava, ja mulle aina monta. Näillä menty vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Tutkijat ovat selvittäneet, että kerta viikossa seksiä riittää vallan mainiosti maksimoimaan onnellisuuden. Näin on, jos on tieteellisesti selvitetty!
Minä taas olen kiukkuinen jo, jos 1 päivä jää väliin. Parisuhdetta yli 20v. Minulle onnellisuuden maksimoi seksi joka päivä. Kai sitä vähempäänkin tottuisi, mutta kun ei tarvitse.
Meillä haluaa noin kerran kuussa n.11. päivä., silloinkin yleensä lopulta tulee joku syy miksi ei voi. On nuhaa, kuvotusta, hartiat jumissa, väsymys. Sitten lapset kipeänä, huolettaa se, tämä tai tuo asia. Ei tahallaan, on vaan. Ja ennenkuin aloitatte ne ärsyttävät "veisit joskus roskat" -kliseet, niin teen paljon täällä, ehkä välillä enemmän kuin toinen. En myöskään ole ylipainoinen, likainen tai röyhkeä. En tupakoi, juo tai käy viihteellä. Hän ei ole myöskään masentunut tms. Mikään yleistys ei päde.
Sille vaan ei voi mitään jos toinen on rakennettu niin, että se ei kiinnosta ja se on hyvin vähäpätöinen asia elämässä. Minkä sille voi. Ei sitä voinut tietää. Onneksi lapset ovat maailman upeimmat ja muuten kaikki hyvin.
Ei sille vaan voi mitään. Olen kaikenlaista yrittänyt koittaa ja virittää ja hetken se toimii jos toimii. Mutta kaikki palaa pian samaan alkuasentoon, koska ihminen on sellainen mikä se on eikä se voi muuksi muuttua. Lopulta ei edes muista, että sellainenkin osa yhteiselämääkin olisi - ei ole sillä tavalla merkityksellistä, että siitä saisi jotain mikä maksaisi vaivan. Se pitää lopulta vaan hyväksyä, että hänelle on näin. Kaikkea ei voi saada, jos on muuten jo paljon saanut hyviä asioita elämässä. Sekin on hyvä ja siitä pitää olla kiitollinen. M51 Pohjanmaa