En voi koskaan ruveta parisuhteeseen, koska miehet haluavat nuorempia
Kolmekymppiset tässä lähestyy ja mietin, että mitä haluaisin loppuelämälläni tehdä. Ajatukset tietysti suuntasivat parisuhteeseen ennen pitkää, ja siitähän syntyi sellainen v.itutus ettei rajaa. Tajusin nimittäin, että siinä kävisi _parhaimmillaan_ näin:
Minä päädyn suhteeseen 5-10 vuotta vanhemman miehen kanssa. (Ennen kuin joku tuohon tarttuu, niin se on olennaista kertomuksen kannalta, ja koska sellaisista tykkään; nuoremmat ei sytytä). Ollaan onnellisesti yhdessä ja naimisissakin, saadaan lapsia, vielä ehtii.
Ennen pitkää alan tietysti rupsahtaa niin, että sen näkee. Niin alkaa tietysti mieskin, mutta minun viehättävyyttäni se laskee enemmän jos vertailee minun ja mieheni viehättymisen voimakkuutta toisiimme. Minä olen todella seksuaalinen ihminen, joten minun haluni miestäni kohtaan säilyy ennallaan. Miehen halut säilyvät ennallaan ylipäätään. Ennen pitkää tilanne on se, että minä haluan vimmatusti miestäni, mutta hän haluaa vimmatusti jotain kaksvitosia tai nuorempia eikä meidän seksielämämme ole entisellään. En saa enää kunnon seksiä, miehellä riittäisi meidän suhteemme alkua vastaavat höyryt ainoastaan jonkun nuoremman kanssa. Minulle jää joku helkutin lame rakastelu. Sekään ei kuitenkaan ole enää entisellään. Lopulta miehen katse vaistomaisesti ajautuu jonkun nuoremman persiiseen, eikä hänen huomionsa enää suuntaa samalla kiihkeydellä ja mielenkiinnolla minuun.
Oikeasti, mikä helvetin pointti? Koko ihmislaji on ihan paska.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kypsään ikään ehtinyt mies tajuaa kyllä jo omat rajansa jo, eivät kaikki, mutta luultavasti useimmat. Eiköhän joku ole varsin iloinen vielä tyytyessään sinuunkin.
No sehän lohduttaakin, etenkin toi viimeinen lause. Ei ajatus nyt ollutkaan se, että pelkäisin miehen alkavan käpälöimään jotain parikymppisiä tai pettämään. Hyväksyn ihan senkin, että parisuhteessa mies katselee ja pitää haluttavana muita, vaikken siitä nautikaan. Kunhan minäkin olen tarpeeksi viehättävä hänelle.
Ahdistaa se hetki, kun asia ei näin enää ole. Olen sen nyt aika monta kertaa tässä sanonut
Tätä ei vain voi tietää. Jotkut kyllästyvät puolisoihinsa eivätkä pidä näitä haluttavina enää vanhoina. Monet taas pitävät, varsinkin jos suhde on muutenkin hyvä. Useimmiten kun viehätys katoaa, kyse onkin siitä, että suhde on muuten huono mikä vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen. Näin on nuoremmillakin.
Elämän ja suhteiden kulkua ei vain voi ennustaa. Voi hyvin käydä niin, että mies ei pidä sinua haluttavana enää jossain vaiheessa. Mutta voi käydä niinkin, että et itse pidä haluttavana häntä. Voi olla ettet halua jossain vaiheessa seksiä tai miestä enää ollenkaan. Voit alkaa kiinnostua naisista. Tai haluta olla yksin. Tai voit tavata uuden miehen jota haluat ja joka haluaa sinua. Tai sitten nuorena aloittamassasi suhteessa voi pysyä intohimo kuolemaan asti. Omat vanhempani ovat noin seitsemänkymppisiä, äiti vieläpä 6 vuotta vanhempi ja intohimoa heillä on toisiaan kohtaan edelleen, koko ajan pilke silmäkulmassa enkä voi kuvitellakaan että isäni vaihtaisi puolisonsa parikymppiseen jos nyt jostain ihmeen syystä sellainen mahdollisuus ilmaantuisi.
Tottahan tuo on, että todennäköisemmin useampi asia voi muuttua tai mennä pieleen ja näitä on turha sinällään miettiä. Kiva, että heillä menee hyvin.
En nyt vaan jotenkin pääse tästä ajatuksesta eroon, että aloituksessa kuvaamani tilanne on minulle best case scenario. Mutta se siitä, eiköhän ketjuun vastailu ole riittänyt minun osaltani :D Kiitos kommentista!
Vierailija kirjoitti:
Mä tajuan sua ap. Olen naimisissa 9 v vanhemman miehen kanssa, ja vaikka en pelkää hänen jättävän jonkun nuoremman takia, pettävän tai mitään muutakaan, niin tunnen valtavaa surua jo nyt siitä, että joku päivä mä en ole hänen silmissään enää nuori. Jotenkin se elämän realiteetti iski siinä noin 25-vuotiaana tajuntaan kuin höyryjuna päin näköä, että hei, mun parhaat vuodethan menee ohi ihan niin kuin kaikilla muillakin! Kyllä minä olin ajatuksen tasolla tietenkin ymmärtänyt ikääntyväni ihan kuin kaikki muutkin, mutta on ollut tosi kova paikka tunnetasolla ymmärtää se ja että mitä kaikkea se tarkoittaa.
En tiedä, oliko tästä vastavuodatuksesta mitään apua, mutta halusin vain kertoa, että et ole yksin.
Kiitos vertaistuesta! Alkoi tuntumaan jotenkin oudolta, että olenko tosiaan vain ihan ekstrakatkera. Minusta tuo harmitus on ihan luonnollinen ja ymmärrettävä. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö useampaa ihmistä ihan oikeesti vaan ota päähän elämän erinäiset asiat? Jos ei pysty ratkaisemaan jotakin, niin se ei koskaan harmita? Ei voi pitää paikkansa... taitaa nyt vaan olla erityisen kiva sorsia katkeraa muijaa tässä :D
Sinä et ole muija. Palstamiehen kirjoitustyyli paistaa läpi, vaikka kuinka yrittäisit.
Olen kolmenkympin korvilla oleva nainen. Millä perusteella nainen ei voi olla tätä mieltä?
On kyllä tullut huomattua, että oma viestintä poikkeaa vähän viestinnästä kanssasisarten, mutta ei kai se tähän kuulu.
Et ole nainen, vaan yksinäinen mies, jonka elämän valopilkku on fantasioida tilanteesta, jossa naiset epätoivoisesti kaipaavat miehiltä seksuaalista huomiota mutta eivät sitä saa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö useampaa ihmistä ihan oikeesti vaan ota päähän elämän erinäiset asiat? Jos ei pysty ratkaisemaan jotakin, niin se ei koskaan harmita? Ei voi pitää paikkansa... taitaa nyt vaan olla erityisen kiva sorsia katkeraa muijaa tässä :D
Sinä et ole muija. Palstamiehen kirjoitustyyli paistaa läpi, vaikka kuinka yrittäisit.
Olen kolmenkympin korvilla oleva nainen. Millä perusteella nainen ei voi olla tätä mieltä?
On kyllä tullut huomattua, että oma viestintä poikkeaa vähän viestinnästä kanssasisarten, mutta ei kai se tähän kuulu.
Et ole nainen, vaan yksinäinen mies, jonka elämän valopilkku on fantasioida tilanteesta, jossa naiset epätoivoisesti kaipaavat miehiltä seksuaalista huomiota mutta eivät sitä saa
Joo anna nyt jo olla. Olen 27- vuotias nainen. Varmaan joku tuttukin tunnistikin jo. Ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö useampaa ihmistä ihan oikeesti vaan ota päähän elämän erinäiset asiat? Jos ei pysty ratkaisemaan jotakin, niin se ei koskaan harmita? Ei voi pitää paikkansa... taitaa nyt vaan olla erityisen kiva sorsia katkeraa muijaa tässä :D
Sinä et ole muija. Palstamiehen kirjoitustyyli paistaa läpi, vaikka kuinka yrittäisit.
Olen kolmenkympin korvilla oleva nainen. Millä perusteella nainen ei voi olla tätä mieltä?
On kyllä tullut huomattua, että oma viestintä poikkeaa vähän viestinnästä kanssasisarten, mutta ei kai se tähän kuulu.
Et ole nainen, vaan yksinäinen mies, jonka elämän valopilkku on fantasioida tilanteesta, jossa naiset epätoivoisesti kaipaavat miehiltä seksuaalista huomiota mutta eivät sitä saa
Joo anna nyt jo olla. Olen 27- vuotias nainen. Varmaan joku tuttukin tunnistikin jo. Ihan sama.
Juujuu, ja minä olen Muumipeikko. Mene halimaan animefiguuriasi. Kyllä se siitä. Uusi yritys sitten huomenna.
Kuules katkera ap. Noi sun biologiset faktat on mielenvikaisuutta. Sä tarviit kallonkutistajaa etkä miestä. Parisuhteesi kaatuu ihan muihin asioihin kun nää esittämäsi asiat. Mikä oikeus on infantilisoida meitä miehiä jatkuvasti niin kuin kaikki olisimme jotain eläimellistä laumaa. Mä 35v ja mun 37v upea vaimo ei todellakaan allekirjoiteta sun alotusta.
Mulla on itseäni 10 v. nuorempi mies, joka on nyt viiskymppinen. Siitä ei ole oikein enää mihinkään.
Itsekin olen ylipainoinen ja rupsahtanut. Kaksoisleuka roikkuu, poskipussit, rupsahtaneet rinnat. No nyt on taas yksi nelikymppinen tutkija lääpällään muhun. Selvästi flirttailee ja epäsuorasti ehdottelee yhteistä konferenssimatkaa ulkomaille, kunhan korona hellittää. Ihan on komea mies. Fiksu. Arvostettu.
En vaan voi tajuta tätä. Ei ole ensimmäinen kerta nimittäin, kun 'tavoiteltu' herrasmies ihastuu minuun. Tekisi melkein mieli sanoa hänelle, että koronan iskiessä joutuisin varmaan teholle ylipainoni takia. Jospa into siitä laantuisi?
Vierailija kirjoitti:
Kuules katkera ap. Noi sun biologiset faktat on mielenvikaisuutta. Sä tarviit kallonkutistajaa etkä miestä. Parisuhteesi kaatuu ihan muihin asioihin kun nää esittämäsi asiat. Mikä oikeus on infantilisoida meitä miehiä jatkuvasti niin kuin kaikki olisimme jotain eläimellistä laumaa. Mä 35v ja mun 37v upea vaimo ei todellakaan allekirjoiteta sun alotusta.
Okei, varmaan sitten mielenvikaisia kaikki näitä tutkineet biologitkin, tai ketä ovatkaan? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules katkera ap. Noi sun biologiset faktat on mielenvikaisuutta. Sä tarviit kallonkutistajaa etkä miestä. Parisuhteesi kaatuu ihan muihin asioihin kun nää esittämäsi asiat. Mikä oikeus on infantilisoida meitä miehiä jatkuvasti niin kuin kaikki olisimme jotain eläimellistä laumaa. Mä 35v ja mun 37v upea vaimo ei todellakaan allekirjoiteta sun alotusta.
Okei, varmaan sitten mielenvikaisia kaikki näitä tutkineet biologitkin, tai ketä ovatkaan? :D
Kyllä varmasti ne ovat jotka väittävät että sama pätee kaikkeen. On täysin mahdollista että mies voi sitoutua yhteen naiseen loppuelämäkseen haikeilematta muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules katkera ap. Noi sun biologiset faktat on mielenvikaisuutta. Sä tarviit kallonkutistajaa etkä miestä. Parisuhteesi kaatuu ihan muihin asioihin kun nää esittämäsi asiat. Mikä oikeus on infantilisoida meitä miehiä jatkuvasti niin kuin kaikki olisimme jotain eläimellistä laumaa. Mä 35v ja mun 37v upea vaimo ei todellakaan allekirjoiteta sun alotusta.
Okei, varmaan sitten mielenvikaisia kaikki näitä tutkineet biologitkin, tai ketä ovatkaan? :D
Kyllä varmasti ne ovat jotka väittävät että sama pätee kaikkeen. On täysin mahdollista että mies voi sitoutua yhteen naiseen loppuelämäkseen haikeilematta muita.
No mutta sehän on hyvä, ihan kettuilematta! Itse en ole varmaan tavannut yhtäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kypsään ikään ehtinyt mies tajuaa kyllä jo omat rajansa jo, eivät kaikki, mutta luultavasti useimmat. Eiköhän joku ole varsin iloinen vielä tyytyessään sinuunkin.
No sehän lohduttaakin, etenkin toi viimeinen lause. Ei ajatus nyt ollutkaan se, että pelkäisin miehen alkavan käpälöimään jotain parikymppisiä tai pettämään. Hyväksyn ihan senkin, että parisuhteessa mies katselee ja pitää haluttavana muita, vaikken siitä nautikaan. Kunhan minäkin olen tarpeeksi viehättävä hänelle.
Ahdistaa se hetki, kun asia ei näin enää ole. Olen sen nyt aika monta kertaa tässä sanonut
No, sitä yritin ikään kuin teroittaa, että reaalimaailmassa elävät tajuavat olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Itse kunkin, miehen ja naisen yhtä lailla, kannattaa pitää itsensä haluttavan näköisenä myös myöhemmällä iällä, jos se on seksistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
No, missaatte nyt kaikki pointin tässä:
En halua suhdetta, missä minä olen se jota toinen ei enää halua samalla tavalla. Ei se ole mitään miehiin katkeroitumista, miten se voisi miesten vika olla, että tämä on biologinen fakta. Eikä minulle riitä, että kelpaan jollekin joka ei saa nuorempaa.
Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä jo 17 vuotta.
Meillä on aivan loistava kemia.
En halua ketään toista naista, eikä kiinnosta seksi kenenkään muun kanssa kuin vaimoni.
Meillä on myös parempaa seksiä kuin koskaan, olen pikku hiljaa oppinut paitsi sen, mitä vaimoni haluaa, myös sen, millaisia uusia juttuja seksielämään voi piristykseksi tuoda. Ja vaimoni on tykännyt aivan kaikista.
Hänen orgasminsa ovat myös voimistuneet 2 lapsen ja iän myötä, joten yhteisessä nautinnossa olemme vahvasti kiinni. Ikävä kyllä elämäntilanne ja ikä tekee sen, että yhteisiä hetkiä on vaikeasti löydettävissä, tällä hetkellä enintään 2 krt/kk. Mutta silloin kun on mahdollista, teemme sitä pitkän kaavan kautta ja tuplauusinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on melkein kuusikymppinen, elämäniloinen ja itsestään huolehtiva nainen, ja hänen ympärillään pyörii sellainen ruletti lemmenkipeitä ukkoja että parhaat voi valita päältä. Lue vähemmän vauvapalstaa ja ulkoile enemmän.
No uskon sen, mutta kun ne miehet tuskin saavat niitä parikymppisiä vaikka enemmän niitä haluaisivat. En niin ajattelekaan, etten mitään miestä saisi varsinkin jos pidän itsestäni huolta, se ei ole se pointti. Olen vaan jotenkin niin helvetin katkera siitä, etten voisi kuitenkaan pysyä oman kumppanin mielestä tarpeeksi haluttavana ja huomaisin sen ennen pitkää. Kai mulla on sitten päässä jotain vikaa, kun se näin paljon ahdistaa.
No eihän tuolla ajattelutavalla kukaan riitä kenellekään. Yhtä hyvin minä, nuori nainen, voisin ajatella että ”mun mies on mun kanssa vaan koska se ei sais Emily Ratajkowskia, varmana oikeasti haluais seksuaalisesti enemmän Emily Ratajkowskia kuin tämmöistä peruspirkkoa!!! Oon niin katkera kun en voi olla seksikkäämpi kuin Emily!!!!” Vähän realismia peliin ja lopeta turhat obsessoinnit.
Lamboa tekis mieli, mutta Skodalla ajetaan?
Lambon ylläpitokustannukset on niin kovat, että parempi tyytyä hyvät kyydit antavaan Skodaan.
tai parempipalkkainen duuni...
Harva on niin idari, että etsii parempipalkkaista (ja vaativampaa) duunia PELKÄSTÄÄN sen takia, että saisi itselleen tavallisesta poikkeavan köröttimen (joka on lisäksi vielä aivan äärimmäisen epäkäytännöllinen).
Mä tajuan sua ap. Olen naimisissa 9 v vanhemman miehen kanssa, ja vaikka en pelkää hänen jättävän jonkun nuoremman takia, pettävän tai mitään muutakaan, niin tunnen valtavaa surua jo nyt siitä, että joku päivä mä en ole hänen silmissään enää nuori. Jotenkin se elämän realiteetti iski siinä noin 25-vuotiaana tajuntaan kuin höyryjuna päin näköä, että hei, mun parhaat vuodethan menee ohi ihan niin kuin kaikilla muillakin! Kyllä minä olin ajatuksen tasolla tietenkin ymmärtänyt ikääntyväni ihan kuin kaikki muutkin, mutta on ollut tosi kova paikka tunnetasolla ymmärtää se ja että mitä kaikkea se tarkoittaa.
En tiedä, oliko tästä vastavuodatuksesta mitään apua, mutta halusin vain kertoa, että et ole yksin.