Elävätkö nykyiset kolmikymppiset "pitkitettyä nuoruutta"? Mitä se tarkoittaa?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 08:42"]

Minä elän pitkitettyä nuoruutta vasten tahtoani.

Olen lama-Suomen tuote, työtön opiskelija vaihtamassa alaa ja ikää on 33 vuotta. Minulla on perhe; mies ja 2 lasta, ja auto- ja asuntolaina.

En ole kkoskaan ollut yhdessä työpaikassa yli vuotta pidempään, koska yt:t.

Hieman huvittaa, kun tässä iässä mun pitäisi olla "urani huipulla", varaa matkustella ja lapsilla kivat harrastukset. Eheeii... hyvä kun päivästä toiseen selviydytään.

Pakko silti yrittää lasten takia. Katsotaan taas 5 vuoden päässä, missä tämä "ikiteini" viipottaa.. onko duunia silloinkaan, vaan olenko jo ihan toivoton tapaus :(.

Niin joo, ja biletykseen ei ole ollut varaa muutamaan vuoteen, tosin eipä olisi kiinnostustakaan. 

Lapsena kuvittelin naivisti eläväni The Suomalaisen Kaavan mukaan johon kuuluu työ, perhe, farmariauto, etelän matkat ja se kultainen noutaja. Kyllä pääsi elämä yllättämään jännittävästi! 

[/quote]

No, jo tuo, että sinulla on lapsia, sulkee sinut pois tästä kategoriasta. Pätkätyt eivät haittaa läheskään niin paljon, kun ei ole elättejä. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:06"]

Ja tähän se juttu pitkitetystä nuoruudesta ehkä kiteytyykin: ottaako vastuun itsestään, nykyisyydestään  ja tulevaisuudestaan vai meneekö ajopuuna aina sinne, missä kivoimmalta ja helpoimmalta tuntuu.

[/quote]

Vai ajopuuna. Ja ihminenkö ei voi määrätietoisesti rakentaa elämäänsä mahdollisimman kivaksi ja helpoksi? Älä viitsi. -ap
[/quote]
Minulle on yks hailee tekeekö porukka lapsia vai ei, mutta tätä jaksan ihmetellä.. Totta on, että oma elämä pitää tehdä sellaiseksi, että siitä nauttii ja on mukavaa mutta pitääkö KAIKKI aina saada helpolla??

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:50"]

Mitä te höpisette? Itse täytän 30v. ihan tässä parin viikon päästä. Omat lapseni ovat kaikki alakoululaisia. KAIKILLA ikäisilläni naisilla on jo ollut vuosia lapsia, yleisin määrä 3. Tunnen tasan kaksi ikäistäni naista joilla EI ole lapsia: toinen on nyt yrittänyt 10 vuotta, toisella ei ole kohtua. En muista tavanneeni yhtään kuvailemaanne kolmekymppistä. Olen päinvastoin ihmetellyt ikäluokkani perhekeskeisyyttä moneen otteeseen.

[/quote]

Itse olen korkeakoulutettu nainen enkä tunne omista piireistäni ketään, joka olisi saanut lapsia alle 30-vuotiaana. Monet vasta aloittelevat lasten tekoa päälle 35-vuotiaana, monet eivät koskaan. Lasten saannin iässä on paljon sisäkulttuureja. Ammattikouluista valmistuneet saavat tavallisemmin lapsia parinkympin korvilla ja se tuntuu luontevalta ja korkeakoulun käyneistä suurimmalle osalle tuntuu luontevalta lasten tekeminen vasta myöhemmällä iällä.

[/quote]

Minä tiedän omasta tiedekunnasta jonkun verran opiskelevia nuoria äitejä. Olen sellainen itsekin. Lisäksi ainakin pari sukulaista sai yliopistouran (perustutkinto+ jatko-opinnot) aikana, alle 30 v esikoisensa. Ehkä me akateemiset äidit  löydämme toisemme helpommin, kun on jotain yhteistä. Jossain humanistisilla aloilla taitaa olla vielä enemmänkin nuoria äitejä, silloin tällöin ruokalassa näkee mahat pystyssä.

[/quote]

Juu, toki nuorehkoja äitejä on myös yliopistolla, mutta melko harvinaisia ovat.
[/quote]
Höpö höpö :D Kyllä kuule aketeemisissakin on paljon lapsellisia. Itsekin olen ja moni, moni ystäväni myös. Maailma ei ole aina niin mustavalkoinen :)

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 17:08"]

Minä olen 32v. Omistusasunto löytyy ja korkeakoulututkinto ja työpaikka. Mutta ei parisuhdetta (haluaisin kyllä), ei lapsia. Olen samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja, elämä on alkanut vasta pari vuotta sitten. Lapsuudenperheeni oli vähävarainen. Opiskeluaika oli tietty köyhäilyä opintotuella ja lainalla. Nyt olen tilanteessa, jossa voin elää itselleni. Olen aloittanut tänä vuonna 3 ihanaa harrastusta kun sain opintilainat maksettua pois ja asuntolainasaldon alle sadan tonnin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ylipäätään on harrastuksia. Ja ne maksavat rahaa. Nyt voin matkustaa. No joo, en ole käynyt reissussa kuin pari kertaa, mutta haluan lisää! Nyt on ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin voin käydä kampaajalla tai kosmetologilla tai syödä ravintolassa kolmen ruokalajin illallisen. Ja sellainenkin pinei asia, että on varaa mennä leffaan ja ostaa ne popcornit, v*tun siistiä mielestäni. 

En todellakaan vaihda tätä köyhäilyyn ja tylsään koti-työpaikka-päiväkoti-työpaikka-rumbaan. Enkä edes pidä lapsista enkä ole koskaan sellaista halunnut. Enkä pidä myöskään omakotitaloasumisesta, liikaa vaivaa. Nautin siitä, että töiden jälkeen voin ottaa päikkärit ja lähteä sitten ratsastustunnille ja illalla vaikka vielä lenkille. Lapsi ja se ns vakiintuminen pilaisi kaiken! Joskus mietin miten ne ihmiset, jotka ovat omistaneet ikävuotensa 4-24 jollekin urheilulajille, instrumentille tms oikein kestävät sen, että yhtäkkiä elämä muuttuukin tylsäksi kaurapuuroksi ja huomaa kuinka entiselle intohimolle ei riitä aikaa ja taidot ruostuvat..Minä ainakin haluan harrastaa ja ELÄÄ siihen saakka kunnes kuolen, en taantua jonnekin okt-lähiöön hellan ääreen.

[/quote]

Ihan ohiksena, mutta miksi lapsiperhe-elämä muka olisi KÖYHÄILYÄ? Mulla ja miehellä ainakin on ollut ihan normaali urakehitys ja nyt rahaa on käytössä todellakin riittävästi ja säästöönkin jää. Kolme lasta, matkustellaan aina kun on lomaa, harrastetaan intohimoisesti omiakin juttujamme. Emme ole jämähtäneet yhtään mihinkään, baarit ja biletys jätettiin jo aikaa sitten muutenkin kun harrastukset olivat tärkeämpiä. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:12"]

Ihan ohiksena, mutta miksi lapsiperhe-elämä muka olisi KÖYHÄILYÄ?

[/quote]Taisit nyt lukea vähän hätäisesti. Lainaamasi kirjoittahan puhuu tuossa omasta tilanteestaan. Hän on ollut köyhä, ja lasten hankkiminen kaikkine kuluineen ja ansionmenetyksineen tietäisi paluuta elämäntapaan, jossa joutuisi taas laskemaan euroja ruokakaupassa.

Minullakin on ihan hyvä keskiluokkainen elintaso, eikä lapsen hankkiminen nyt sossun luukulle ajaisi, mutta kyllähän se köyhäilyltä tuntuisi, kun on vähän parempaan tottunut. Lapsettomalla kun on aina enemmän rahaa käytettävissään kuin saman verran ansaitsevalla vanhemmalla. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:00"]

Olen teini-ikäisten lasten nelikymppinen äiti jo ja nyt kun katson elämääni taaksepäin, niin olen todellakin nauttinut elämästäni. Lapset eivät ole siinä kuviossa olleet mikään kivireki, vaan onnen ja avartavien kokemusten lähde. Olemme matkustelleet, juhlineet ja harrastaneet, perheenä ja erikseen. Toki tukiverkostot ovat kunnossa ja asuntolainan takia ei tarvitse murehtia, kun on tehnyt valinnan asua vuokralla. Eikä ole ollut edes farmariautoakaan, ei autoa ylipäänsä. Ehkä siinä on syy niin vapaaseen mieleen - materian hankkiminen ei ole ollut keskeinen osa elämää vaan kokemusten ja elämysten jako läheisten kanssa.  

[/quote]

Hyvä sinulle, sittenhän olet ilmeisesti elänyt itsesi näköisen elämän. Kuitenkin aistin rivien välistä viestin siitä, kuinka lapsettomilla elämä on materian hankkimista? Tai että kenellekään kenelle tahansa lapset olisivat vain onnen ja ilon lähde eikä niistä voi olla mitään hankaluuksia? Harmi, että pilasit muuten hyvää fiilistä näillä kliseisillä typeryyksillä.

Minulle ainakin lapseton elämä nimenomaan merkitsee kokemusten ja elämysten hankkimista, ja niiden jakamista läheisten kesken. Ne läheiset nyt vaan eivät minulla satu olemaan jälkeläisiäni. Pidän sellaisista kokemuksista joita olisi hyvin vaikea toteuttaa nykyisenkaltaisena mikäli meillä olisi lapsia. Ilmeisesti sinun kokemuksesi ja elämyksesi ovat siis toisentyyppisiä, ja on hyvä homma, että ne eivät ole olleet ristiriidassa perheenhankkimishalusi kanssa. Mutta älä missään nimessä luule että sinun kokemuksesi olisi muihin rinnastettavissa. Siinä sinulla on vielä aikuistumisen paikka.

Ps: lapsiperheet ovat keskimäärin huiman paljon materialistisempia ja enemmän kuluttavia kuin lapsettomat. Aika harvalla lapsettomalla parilla on esim. kahta autoa, tai isoa taloa, tai tarvetta ostaa joka vuosi uudet kausivaatteet + harrastusvälineet jne jne. Kyllä ne on lapsiperheiden jätteet ja vaipat ja tuttelipurkit jotka kaatopaikan täyttää. Siksi on huvittavaa yrittää leimata lapsettomia materialisteiksi...

[/quote]

Ärsyttävää, että näissä ketjuissa aina lapsettomat alkavat kehua itseään ja "omaa yksilöllistä valintaansa", vaikka ketjun aihe sinänsä ei ole PELKÄSTÄÄ lasten hankintaan liittyvä. Ihan kuin se lapsettomuus olisi se ainoa tekijä. Ja sitten kommentoidaan tietäväisenä aihetta, josta ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta, nimittäin sitä perhe-elämää vanhemman ominaisuudessa.

Juu, alapeukkuja odotellessa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 15:09"]

Kyllä ne lapset kuule enemmän elämääsi tuo elämää ja tunnetta kuin ratsastustunnit ja kerrostaloasunnon hiljaisuudesta nauttiminen :). 

Just tällaiset velat ärsyttää, pidetään lapsiperhe-elämää tylsänä kaurapuurona, vaikka se on kaikkea muuta kuin sitä. -Ohis.[/quote]

Minä en halua niitä tunteita mitä lapset aiheuttavat (syyllisyys, huoli, vastuu toisen elämästä, hormonien aiheuttamat tunnevuoristoradat jne), enkä sitä "elämää" - yleensä tällä elämällä tarkoitetaan sotkua, epäjärjestystä ja hallitsematonta yleistä kaaosta ja sitä että kaikki on vaikeaa.

Minulle se lapsiperhe-elämä olisi todella tylsää, sillä onhan siinä täysin kiistatta järjetön määrä enemmän rutiineja kuin lapsettomalla. Joka päivä on pakko tehdä ruokaa ja pyykätä ja siivota ja kuskata lapsia ja ja ja. Sitten taas se "ei tylsyys" tulee sen luokan asioista että kas, Lissuemilia pissasi housuun just kun tultiin kauppaan, tai mistäs rahat kun Justus-Gaalebbi rikkoi naapurin auton tuulilasin ja just jäin hoitovapaalle. Tuollaista kaoottista "epätylsyyttä" en todellakaan elämääni halua!

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 08:22"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:06"] Ja tähän se juttu pitkitetystä nuoruudesta ehkä kiteytyykin: ottaako vastuun itsestään, nykyisyydestään  ja tulevaisuudestaan vai meneekö ajopuuna aina sinne, missä kivoimmalta ja helpoimmalta tuntuu. [/quote] Vai ajopuuna. Ja ihminenkö ei voi määrätietoisesti rakentaa elämäänsä mahdollisimman kivaksi ja helpoksi? Älä viitsi. -ap [/quote] Minulle on yks hailee tekeekö porukka lapsia vai ei, mutta tätä jaksan ihmetellä.. Totta on, että oma elämä pitää tehdä sellaiseksi, että siitä nauttii ja on mukavaa mutta pitääkö KAIKKI aina saada helpolla??

[/quote]

Jos jonkin haluamansa asian saavuttaminen voi tapahtua joko helpolla tai vaikeasti, niin kuka kumma valitsisi sen vaikean? Itse ainakin mieluummin valitsen sen helpon tien, sillä elämässäni olen vaikeuksia kokenut jo ihan tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:00"]

Olen teini-ikäisten lasten nelikymppinen äiti jo ja nyt kun katson elämääni taaksepäin, niin olen todellakin nauttinut elämästäni. Lapset eivät ole siinä kuviossa olleet mikään kivireki, vaan onnen ja avartavien kokemusten lähde. Olemme matkustelleet, juhlineet ja harrastaneet, perheenä ja erikseen. Toki tukiverkostot ovat kunnossa ja asuntolainan takia ei tarvitse murehtia, kun on tehnyt valinnan asua vuokralla. Eikä ole ollut edes farmariautoakaan, ei autoa ylipäänsä. Ehkä siinä on syy niin vapaaseen mieleen - materian hankkiminen ei ole ollut keskeinen osa elämää vaan kokemusten ja elämysten jako läheisten kanssa.  

[/quote]

Hyvä sinulle, sittenhän olet ilmeisesti elänyt itsesi näköisen elämän. Kuitenkin aistin rivien välistä viestin siitä, kuinka lapsettomilla elämä on materian hankkimista? Tai että kenellekään kenelle tahansa lapset olisivat vain onnen ja ilon lähde eikä niistä voi olla mitään hankaluuksia? Harmi, että pilasit muuten hyvää fiilistä näillä kliseisillä typeryyksillä.

Minulle ainakin lapseton elämä nimenomaan merkitsee kokemusten ja elämysten hankkimista, ja niiden jakamista läheisten kesken. Ne läheiset nyt vaan eivät minulla satu olemaan jälkeläisiäni. Pidän sellaisista kokemuksista joita olisi hyvin vaikea toteuttaa nykyisenkaltaisena mikäli meillä olisi lapsia. Ilmeisesti sinun kokemuksesi ja elämyksesi ovat siis toisentyyppisiä, ja on hyvä homma, että ne eivät ole olleet ristiriidassa perheenhankkimishalusi kanssa. Mutta älä missään nimessä luule että sinun kokemuksesi olisi muihin rinnastettavissa. Siinä sinulla on vielä aikuistumisen paikka.

Ps: lapsiperheet ovat keskimäärin huiman paljon materialistisempia ja enemmän kuluttavia kuin lapsettomat. Aika harvalla lapsettomalla parilla on esim. kahta autoa, tai isoa taloa, tai tarvetta ostaa joka vuosi uudet kausivaatteet + harrastusvälineet jne jne. Kyllä ne on lapsiperheiden jätteet ja vaipat ja tuttelipurkit jotka kaatopaikan täyttää. Siksi on huvittavaa yrittää leimata lapsettomia materialisteiksi...

[/quote]

Ärsyttävää, että näissä ketjuissa aina lapsettomat alkavat kehua itseään ja "omaa yksilöllistä valintaansa", vaikka ketjun aihe sinänsä ei ole PELKÄSTÄÄ lasten hankintaan liittyvä. Ihan kuin se lapsettomuus olisi se ainoa tekijä. Ja sitten kommentoidaan tietäväisenä aihetta, josta ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta, nimittäin sitä perhe-elämää vanhemman ominaisuudessa.

Juu, alapeukkuja odotellessa.
[/quote]
Lapsellisetko muka eivät tässä keskustelussa kiillota omaa egoaan ja paheksu lapsettomia "pitkitettyä nuoruutta viettäviä"?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:05"]

Tuossa piilee vaara, että sitten kun lapsia aletaan haluta, niitä ei välttämättä tulekaan. Naisen hedelmällisyys laskee 3-kympin jälkeen, erityisesti 35n jälkeen. Itse halusin lapseni nuorena, sainkin heidät n 25vuotiaana. Olen akateeminen. Haluan siis sanoa, että jos valitsee tehdä lapsensa vanhemmalla iällä, niin ei pidä yllättyä, jos niitä ei tulekaan. Koska on otettu tietoinen riski.

[/quote]

Oho, oikeastiko :o! Onpas hyvä kun ilmitoit tuon seikan, se ei varmaan ole kovinkaan monella tiedossa. Oi sinä suuri guru, kiitos viisaudestasi!!!

Ps: itsekin käytit termiä tietoinen riski - jokainen siis varmasti tietää, että lapsenteon jättämisessä vanhemmaksi on se riski, että niitä ei enää tulekaan. Sinun ei tarvitse sitä kenellekään kertoa, ja tuon valinnan tehneet ihmiset kykenevät kyllä itse punnitsemaan omat prioriteettinsä ja valintansa. 

[/quote]

Mikä sua vaivaa? Taisi osua naulan kantaa tuo aiempi kommentti kun noin provosoiduit aiheellisesta kommentista. Yllättäen moni kuitenkin valittaa sitten kun ne lapset ei tulekaan sormia napsauttamalla.

[/quote]

Se vaivaa, että aina löytyy näitä mielestään fiksuja jotka tulevat armeliaasti kertomaan suurena paljastuksena asian, jonka jokainen tietää. Se ylimielinen asenne vaivaa, että luullaan toisten olevan niin tyhmiä, että he eivät tietäisi seikkaa, joka taidetaan opettaa jo ala-asteen terveystiedon tunneilla. Totta hemmetissä jokainen tietää että vanhemman naisen on vaikeampi raskautua, ja jos joku haluaa sen riskin ottaa, niin sen tekee varmaan ihan vakaasti harkiten. En ole koskaan kuullut sellaisen, joka tarkoituksella jättää lasten hankinnan 35+ ikään, valittavan ja ihmettelevän jos se ei niin vain enää onnistukaan.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 15:16"]

Olen 19v nainen. Tiedän jo nyt, että en halua elää minkään yhteiskunnan kaavan mukaan. Se on hienoa, että jotkut haluavat lapsia ja panostaa omakotitaloon jne, mutta minun mielestäni ne asiat eivät aina välttämättä tuo sitä onnellisuutta tai sisältöä elämään. Itse opiskelen ja haluan rauhassa katsoa mitä elämä tuo tullessaan. En kuitenkaan ryyppää kuin 3-4 krt vuodessa, koska en pidä alkoholista tai baareilusta. Onko se muka elämästä nauttimista, jos esimerkiksi duunari saa 3 lasta ja niskassa painaa 150 000€ asuntolaina? Jollekin ehkä, mutta minulle ei. Tuntuu, että vain harva ihmisitä tekee asioita oman mielen mukaan, eikä yhteiskunnan painostamana. Yhteiskunta painostaa tekemään lapsia, uhraamaan kallis yksi elämä opintoihin ja 40 vuotta työntekoon ja kaiken päälle kannustetaan vielä ottamaan velkaa. Millainen "hyvinvointivaltio" kannustaa ihmistä todennäköisesti koko loppuelämänsä velkaantumiseen? Mielestäni on hienoa, että ihmiset tekevät sitä mitä itse haluaa, eikä paineessa heitä oman itsensä toteuttamista kaivoon. Itse opiskelen, haluan hyvän työn, jossa itse viihdyn aidosti, haluan matkustella, harrastella ja laulaa. Tutustua usiin ihmisiin ja tehdä just sitä mitä haluan. Ehkä joskus sitten hankkia lapsiakin, jos siltä tuntuu, mutta itse näen elämän ainutkertaisena lahjana, jota ei pidä haaskata stressaamiseen ja muiden miellyttämiseen. Jos joku haluaa lapsia niiin niitä tehköön, jos joku haluaa olla kotona ja nauttia elämästään, niin tehköön, jos joku haluaa raataa niskalimassa ja maksaa loppuelämnsä velkaa, niin niin tehköön. Elämä on valintoja täynnä.

[/quote]

elämä on valintoja täynnä, ja ihan järkevää on valita esim. edullisin asumismuoto. Joka ei ole vuokra-asuminen, jos pikkuisen laskeskelet. Ja 150 000 on ihan MITÄTÖN asuntolaina. Duunareilla on monesti hyvät palkat, joilla tuollaiset maksetaan suit sait. Toki voit tehdä oman mielen mukaan ja asua vuokralla koko ikäsi, valintahan se on sekin vaikka tyhmä sellainen. Ja vielä pikkumussu sellainen juttu että niitä "yhteiskunnan painostamia" töitä jos et tee niin aika vähissä on valintamahdollisuudet. Ihanaa tuollainen teininaiivius. 

Kas http://yle.fi/uutiset/vaitos_nuoret_aikuiset_naiset_haluavat_olla_samalla_nuoria_ja_aikuisia/8048099

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 17:08"] Joskus mietin miten ne ihmiset, jotka ovat omistaneet ikävuotensa 4-24 jollekin urheilulajille, instrumentille tms oikein kestävät sen, että yhtäkkiä elämä muuttuukin tylsäksi kaurapuuroksi ja huomaa kuinka entiselle intohimolle ei riitä aikaa ja taidot ruostuvat..Minä ainakin haluan harrastaa ja ELÄÄ siihen saakka kunnes kuolen, en taantua jonnekin okt-lähiöön hellan ääreen.

[/quote]

Kyllä ne lapset kuule enemmän elämääsi tuo elämää ja tunnetta kuin ratsastustunnit ja kerrostaloasunnon hiljaisuudesta nauttiminen :). 

Just tällaiset velat ärsyttää, pidetään lapsiperhe-elämää tylsänä kaurapuurona, vaikka se on kaikkea muuta kuin sitä. -Ohis.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:50"]

Mitä te höpisette? Itse täytän 30v. ihan tässä parin viikon päästä. Omat lapseni ovat kaikki alakoululaisia. KAIKILLA ikäisilläni naisilla on jo ollut vuosia lapsia, yleisin määrä 3. Tunnen tasan kaksi ikäistäni naista joilla EI ole lapsia: toinen on nyt yrittänyt 10 vuotta, toisella ei ole kohtua. En muista tavanneeni yhtään kuvailemaanne kolmekymppistä. Olen päinvastoin ihmetellyt ikäluokkani perhekeskeisyyttä moneen otteeseen.

[/quote]

Sä ilmeisesti asut maalla?

Asun itse Helsingissä ja lähes kaikki kolmekymppiset ystäväni ja tuttavani ovat lapsettomia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 17:08"] Joskus mietin miten ne ihmiset, jotka ovat omistaneet ikävuotensa 4-24 jollekin urheilulajille, instrumentille tms oikein kestävät sen, että yhtäkkiä elämä muuttuukin tylsäksi kaurapuuroksi ja huomaa kuinka entiselle intohimolle ei riitä aikaa ja taidot ruostuvat..Minä ainakin haluan harrastaa ja ELÄÄ siihen saakka kunnes kuolen, en taantua jonnekin okt-lähiöön hellan ääreen.

[/quote]

Kyllä ne lapset kuule enemmän elämääsi tuo elämää ja tunnetta kuin ratsastustunnit ja kerrostaloasunnon hiljaisuudesta nauttiminen :). 

Just tällaiset velat ärsyttää, pidetään lapsiperhe-elämää tylsänä kaurapuurona, vaikka se on kaikkea muuta kuin sitä. -Ohis.
[/quote]
Entä jos ei vain pidä lapsista? Miksi niitä silloin pitäisi hankkia? Minulla käy aina sääliksi, kun kuulen jonkun olevan raskaana, koska näen lapsellisen elämän ensimmäisten vuosien olevan enimmäkseen aika ankeita.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 15:43"]

Pk-seudulla ja yliopisto kaupungeissa on varmasti enemmän näitä pidennetyn nuoruuden viettäjiä. Eletään omalle nautinnoille jne. Akateemisesti koulutetut hankkivat lapsia myöhemmin, vasta pitkälle kolmekymppisinä. Minä olin ystäväpiiristäni ensimmäinen, joka sai lapsen 28- vuotiaana. Muut ovat saaneet n. 33-38- vuotiaina ekan lapsen. Ikävä kyllä sitä toista ei sitten niin helposti ole kuulunutkaan kun se ihmisen ei kuitenkaan ole mihinkään muuttunut, vaikka mielihalut ja elämäntyyli olisivatkin.

[/quote]

Toista lasta ei haluta. Tuossa iässä saa jo sterilisaation ekan lapsen jälkeen. Onneksi. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:18"]Eiköhän pointti ole siinä että nykyiset kolmekymppiset elävät eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet, ja se tuntuu aiemman sukupolven edustajien mielestä väärältä tavalta. Aiemmin ihmisillä oli vähemmän rahaa käytettävissä, oli kalliita opintolainoja maksettavana ja perheen perustamista pidettiin tärkeämpänä.
[/quote]

Entä kun ei ole aiempaa sukupolvea välttämättä? Kyllä täällä vauva.fi:llä ne on ne parikybäsenä lapsen tehneet niitä jotka halveksivat 30 lapsetonta "ikiteininä". Kukaan itseäni vanhempi ei ole kritisoinut valintaani tehdä lapsia viimehetkillä. Vain itseäni nuoremmat kritisoivat :D.

Olen 30+, en omista mitään, en edes huonekaluja, asun 5. maassani, teen töitä, tapaan ihmisiä, matkustan... Tiedän että minua pidetään peter pan -syndroomasta kärsivänä, mutta voi ihmiset kun tietäisitte miten yksinäinen olen ollut. Ja miten se ettei ole parisuhdetta ja lapsia ei ole kiinni siitä ettenkö haluaisi tai olisi valmis vastuuseen. Olen ollut todella aktiivinen parin etsinnässä... Mutta minkäs teet kun kukaan ei halua olla kanssasi? Ei edes yhtä päivää, saati sitten loppuelämää.

Että kivat teille jotka menitte 22-vuotiaina naimisiin ja tässä vaiheessa on kolme täydellistä lasta ja talo ja auto. No, tätä elämää en olisi halunnutkaan, mutta puolison ja lapsen kyllä - oltaisiin vaan seikkailtu maailmalla yhdessä. Onhan minulla vielä heti armonaikaa, mutta kun parisuhdemarkkinoilla ei saa olla epätoivoinen, sehän vasta ehdokkaat karkottaakin! Ehkä sitä vaan ei ole tarkoitettu minulle...

Mitä se pitkitetty nuoruus nyt kenenkin kohdalla tarkoittaa? Olen yhden lapsen kolmekymppinen yh, on työpaikkaa, omistusasuntoa sun muuta ja kyllä mä koen eläväni ihan normaalia nuoruuttani ja pidän itseäni nuorena. Okei, kovimmat biletysvuodet on takana ja hauskaa on ollut. Nyt se hauskuus on vaan muuttanut muotoaan ja rakastan elämääni ja olen onnellinen.
Ei lapsi, omistusasunto tai vakituinen työpaikka sulje millään lailla nuoruutta pois. Ne on elämää. Toki ne tuo vastuuta ja myös antaa paljon, mutta kun jossain on asuttava, niin sama se on asua omassa asunnossa ja töitä nyt vaan on tehtävä että on ruokaa pöydässä. Jonkun mielestä voi kuulostaa tylsältä, mutta oman arjen tylsyys on jokaisen omassa päässä. Kyllä mä koen eläväni täysillä joka päivä ja koen eläväni nuoruuttani. Näillä mennään nyt enkä varmaan koskaan kasvakaan täysin aikuiseksi, mitä sillä nyt edes tarkoitetaankaan.

Siihen 2 lasta, omakotitalo, farmariauto, kultainennoutaja, kesämökki-muottiin en vaan mahdu. Toisille se sopii ja suotakoon se heille. Mulle ei.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:20"]

Itse koen että ilmaisua käytetään ihmisistä jotka eivät ole vakintuneet siihen menessä.

Ei ole edes suunnitelmissa parisuhdetta, omakotitaloa, 1,8 lasta, farmari autoa ja kultainen noutaja.

En sano että tarvitsisi olla suunnitelmissa nuo edellä mainitut mutta kyllä se jopa minulle antaa hivenen negatiivisen kuvan jos ei päälle 30v:llä ole suunnitelmia.

[/quote]

Mistäs sä tiedät onko ihmisellä muita suunnitelmia, vaikkei perhettä olisikaan perustamassa? Mä en ainakaan ole mitään perinteistä perhettä perustamassa enkä koe että parisuhde tekee hyvää mulle, mutta suunnitelmia... niitä on luultavasti enemmän ja ovat kunnianhimoisempia ja kauaskantoisempia kuin useimmilla perheellisillä. Toki sitten jotkut kelan rahoilla pilveä vetävät "öljyvärimaalarit" asia erikseen, mutta aika vähän niitä on loppupeleissä.